Jos olisit eronnut mutta asuisit vielä eksän kanss?
Kävisitkö treffeillä
Anonyymi
67
183
Vastaukset
En usko. Pitäisi ensin käsitellä ero ittekseen läpi ennen uutta suhdesotkua. Se on ikävää potea uudessa suhteessa, uuden kumppanin kanssa. Se ei myöskään ole reilua uudelle kumppanille toisen erosuruissa märehtiminen.
Jollain lapsettomilla eronneilla nuo voi käydä päinsä, mutta ihmiset joilla on lapsia on vielä lastenkin sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen. Siinä on monen ihmisen prosessia käsiteltäväksi. Ei ihan läpihuutojuttuja.
- Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Jollain lapsettomilla eronneilla nuo voi käydä päinsä, mutta ihmiset joilla on lapsia on vielä lastenkin sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen. Siinä on monen ihmisen prosessia käsiteltäväksi. Ei ihan läpihuutojuttuja.
Eihän niitä lapsia sinne treffeille viedä. Eikä niitä treffikavereita lapsille esitellä, kuin korkeintaan vata pitkän ajajn kuluttua.
Anonyymi kirjoitti:
Eihän niitä lapsia sinne treffeille viedä. Eikä niitä treffikavereita lapsille esitellä, kuin korkeintaan vata pitkän ajajn kuluttua.
No mä koen asian niin, että treffit on ihan turhat, ennen kun omat ja perheen asiat on selvitetty ja lapset on sopeutuneet uuteen elämäntilanteeseen. En nää mitään järkeä kaahotta keskeneräisenä uutta suhdetta jahdaten.
Ei minusta olis ketään uutta fiksusti huomioimaan, niin kauan kun keskityn lasteni ja itseni haavojennuolentaan. Se olis sitäpaitsi väärin sotkea joku uus omaan soppaan sijaiskärsimään.PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
No mä koen asian niin, että treffit on ihan turhat, ennen kun omat ja perheen asiat on selvitetty ja lapset on sopeutuneet uuteen elämäntilanteeseen. En nää mitään järkeä kaahotta keskeneräisenä uutta suhdetta jahdaten.
Ei minusta olis ketään uutta fiksusti huomioimaan, niin kauan kun keskityn lasteni ja itseni haavojennuolentaan. Se olis sitäpaitsi väärin sotkea joku uus omaan soppaan sijaiskärsimään.Varmaan voisin olla kovastikin seuraa vailla,
lohtuakin ja tykätäkin jostain ihmisestä, mutta pitää ajatella järjellä kaikkia osapuolia.
Ehtii sittenkin, kun ehtii. Ja jos joku ei malta odottaa, hän menee mihin menee.- Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
No mä koen asian niin, että treffit on ihan turhat, ennen kun omat ja perheen asiat on selvitetty ja lapset on sopeutuneet uuteen elämäntilanteeseen. En nää mitään järkeä kaahotta keskeneräisenä uutta suhdetta jahdaten.
Ei minusta olis ketään uutta fiksusti huomioimaan, niin kauan kun keskityn lasteni ja itseni haavojennuolentaan. Se olis sitäpaitsi väärin sotkea joku uus omaan soppaan sijaiskärsimään.Niin sinä, mutta eihän nuo tilanteet ole kaikilla samoja. Ei siihen siis tarvita mitään "lapsetonta eronnutta". Ei siinä edes ole välttämättä mitään ajattelemattomuutta. Ei laspia ole mikään tarve sotkea aikuisten asioihin, joita treffit minusta ehdottomasti ovat. En sotkisi lapsiani treffailuihin, vaikka olisin eronnut jo vuosia sitten.
Anonyymi kirjoitti:
Niin sinä, mutta eihän nuo tilanteet ole kaikilla samoja. Ei siihen siis tarvita mitään "lapsetonta eronnutta". Ei siinä edes ole välttämättä mitään ajattelemattomuutta. Ei laspia ole mikään tarve sotkea aikuisten asioihin, joita treffit minusta ehdottomasti ovat. En sotkisi lapsiani treffailuihin, vaikka olisin eronnut jo vuosia sitten.
No minä niin. Taas kerran. Muut tekee mitä muut tekee toki. Mä olen tuon tyylin huonoksi jo havainnut, että ei ehdi kunnolla vanhasta suhteesta pois kun jo seuraavaan ollaa syöksymässä.
- Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
No mä koen asian niin, että treffit on ihan turhat, ennen kun omat ja perheen asiat on selvitetty ja lapset on sopeutuneet uuteen elämäntilanteeseen. En nää mitään järkeä kaahotta keskeneräisenä uutta suhdetta jahdaten.
Ei minusta olis ketään uutta fiksusti huomioimaan, niin kauan kun keskityn lasteni ja itseni haavojennuolentaan. Se olis sitäpaitsi väärin sotkea joku uus omaan soppaan sijaiskärsimään.Eivät kaikki treffaile etisien heti automaattisesti vakavaa suhdetta tai edes seksiä. Mä ymmärrän kyllä, että Suomessa ei varsinaista treffailukulttuuria ole, mutta treffailu on ihan normaalia elämää. Treffeillä voi käydä seurankin vuoksi tai ihan vain katsellakseen tarjontaa.
Anonyymi kirjoitti:
Niin sinä, mutta eihän nuo tilanteet ole kaikilla samoja. Ei siihen siis tarvita mitään "lapsetonta eronnutta". Ei siinä edes ole välttämättä mitään ajattelemattomuutta. Ei laspia ole mikään tarve sotkea aikuisten asioihin, joita treffit minusta ehdottomasti ovat. En sotkisi lapsiani treffailuihin, vaikka olisin eronnut jo vuosia sitten.
Kaverina nyt toki voisin jotakuta nähdä ja tavata, mutta niin voin nytkin jos haluan.
Mutta romanttisia suhteita ei ennen kun on selvillä vesillä ittensä kanssakin.- Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Kaverina nyt toki voisin jotakuta nähdä ja tavata, mutta niin voin nytkin jos haluan.
Mutta romanttisia suhteita ei ennen kun on selvillä vesillä ittensä kanssakin.Minä taas en alkaisi seuraa etsimään. Tosin en mä ikinä ole etsinyt, että sinällään tilanne ei olisi mitenkään poikkeava. Vaan jos joku minua treffeille pyytäisi ja se olis aikataulullisesti mulle mahdollista, niin en mä pelkän periaatteen vuoksi kieltäytyisi. Treffit vailla sen kummempia odotuksia tai lupauksia. Ei kaikki ole mulle aina heti aluksi niin haudanvakavaa ja monista asioista ei koskaan tulekaan. :)
Anonyymi kirjoitti:
Minä taas en alkaisi seuraa etsimään. Tosin en mä ikinä ole etsinyt, että sinällään tilanne ei olisi mitenkään poikkeava. Vaan jos joku minua treffeille pyytäisi ja se olis aikataulullisesti mulle mahdollista, niin en mä pelkän periaatteen vuoksi kieltäytyisi. Treffit vailla sen kummempia odotuksia tai lupauksia. Ei kaikki ole mulle aina heti aluksi niin haudanvakavaa ja monista asioista ei koskaan tulekaan. :)
Yym, no mä kun en periaatteessa ole edes avoin kellekkään, paitsi yhdelle naiselle päin. Niin kyllä mä torjuisin kaikki muut, kunnes olisin unohtanut hänetkin siinä määrin että voin nähdä jonkun muun ihastuttavana.
Ihan vaan treffailun takia en viittis treffailla ketään. Mä tykkään et asioille on olemassa syy.Anonyymi kirjoitti:
Minä taas en alkaisi seuraa etsimään. Tosin en mä ikinä ole etsinyt, että sinällään tilanne ei olisi mitenkään poikkeava. Vaan jos joku minua treffeille pyytäisi ja se olis aikataulullisesti mulle mahdollista, niin en mä pelkän periaatteen vuoksi kieltäytyisi. Treffit vailla sen kummempia odotuksia tai lupauksia. Ei kaikki ole mulle aina heti aluksi niin haudanvakavaa ja monista asioista ei koskaan tulekaan. :)
Muahan ei koskaan treffeille ole edes pyydetty, niin mulle tuollasta ei voi edes tapahtua kun sulle. Et joku tulee vaan pyytää. Kyllä se oon ihan aina ollu mä joka treffeille on pitäny pyytää, jos treffeille haluaa.
- Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Yym, no mä kun en periaatteessa ole edes avoin kellekkään, paitsi yhdelle naiselle päin. Niin kyllä mä torjuisin kaikki muut, kunnes olisin unohtanut hänetkin siinä määrin että voin nähdä jonkun muun ihastuttavana.
Ihan vaan treffailun takia en viittis treffailla ketään. Mä tykkään et asioille on olemassa syy.Eihän sinun tarvitsekaan treffailla. Mutta ei treffailussa sinällään ole mitään moraalisoitavaa. Oleellisempaa on miten tekee, kuin tekeekö. Tilanteita on monenmoisia ja eroakin voi olla tehty jo vuosikausia ennen varsinaista eroa. Ei kaikilla ole yhtään mitään keskeneräistä itsensä kanssa enää erotessaan. Itse esimerkiksi tein eroa viisi vuotta ja varsinaisesti erotessa kaikki oli jo valmiiksi taputeltu.
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Muahan ei koskaan treffeille ole edes pyydetty, niin mulle tuollasta ei voi edes tapahtua kun sulle. Et joku tulee vaan pyytää. Kyllä se oon ihan aina ollu mä joka treffeille on pitäny pyytää, jos treffeille haluaa.
Kaverina on palstalla pyydetty, sen verran korjaan! 🤪
Anonyymi kirjoitti:
Eihän sinun tarvitsekaan treffailla. Mutta ei treffailussa sinällään ole mitään moraalisoitavaa. Oleellisempaa on miten tekee, kuin tekeekö. Tilanteita on monenmoisia ja eroakin voi olla tehty jo vuosikausia ennen varsinaista eroa. Ei kaikilla ole yhtään mitään keskeneräistä itsensä kanssa enää erotessaan. Itse esimerkiksi tein eroa viisi vuotta ja varsinaisesti erotessa kaikki oli jo valmiiksi taputeltu.
En moralisoinut, otin vaan huomioon ongelmat.
- Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
En moralisoinut, otin vaan huomioon ongelmat.
Ne voivat olla ongelmia sinulle, mutta eivät kaikille ja yleismaailmallisesti. Ei ole mikään pakko olla lapseton voidakseen treffailla ihan tahdikkaastikin.
Anonyymi kirjoitti:
Ne voivat olla ongelmia sinulle, mutta eivät kaikille ja yleismaailmallisesti. Ei ole mikään pakko olla lapseton voidakseen treffailla ihan tahdikkaastikin.
Mutta ne voivat olla ongelmia myös jollekin muullekin kuin mulle, vaikkei ne sulle olisi ja niille joille ne ei ole yleismaallisesti ongelma.
- Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Mutta ne voivat olla ongelmia myös jollekin muullekin kuin mulle, vaikkei ne sulle olisi ja niille joille ne ei ole yleismaallisesti ongelma.
Kuitenkin sanoin asian täysin yleisenä faktana, ottamatta huomioon erilaisia tilanteita: "Jollain lapsettomilla eronneilla nuo voi käydä päinsä, mutta ihmiset joilla on lapsia on vielä lastenkin sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen. Siinä on monen ihmisen prosessia käsiteltäväksi. Ei ihan läpihuutojuttuja." Sanot tuon olevan mahdollista joillain lapsettomilla eronneilla pareilla. Heille joilla on lapsia ei siis ole mahdollista, ei edes joillekin.
Anonyymi kirjoitti:
Kuitenkin sanoin asian täysin yleisenä faktana, ottamatta huomioon erilaisia tilanteita: "Jollain lapsettomilla eronneilla nuo voi käydä päinsä, mutta ihmiset joilla on lapsia on vielä lastenkin sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen. Siinä on monen ihmisen prosessia käsiteltäväksi. Ei ihan läpihuutojuttuja." Sanot tuon olevan mahdollista joillain lapsettomilla eronneilla pareilla. Heille joilla on lapsia ei siis ole mahdollista, ei edes joillekin.
Juu ymmärsin. Minäkin puhuin meidän kaikkien puolesta, joille asia voi olla ongelmallisempi. Asua exän kanssa ja treffailla muuta. Ero on ihan tuire, jos asuu yhä exän kanssa luultavasti.
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Juu ymmärsin. Minäkin puhuin meidän kaikkien puolesta, joille asia voi olla ongelmallisempi. Asua exän kanssa ja treffailla muuta. Ero on ihan tuire, jos asuu yhä exän kanssa luultavasti.
Luultavasti ei ole omaa asuntoa vielä löytynyt tai etsitty edes, silloin juosta treffeille, niin...
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Luultavasti ei ole omaa asuntoa vielä löytynyt tai etsitty edes, silloin juosta treffeille, niin...
Tai en minä ainakaan huvikseni exäni kanssa asuisi pidempään kuin ihan pakko. Kunnes sopiva koti löytyisi.
- Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Tai en minä ainakaan huvikseni exäni kanssa asuisi pidempään kuin ihan pakko. Kunnes sopiva koti löytyisi.
Pitäskö sun koittaa oikeita kavereita kun keskustelut aika paljon sun kanssa.
Anonyymi kirjoitti:
Pitäskö sun koittaa oikeita kavereita kun keskustelut aika paljon sun kanssa.
No missä niitä OIKEITA kavereita olis?
- Anonyymi
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
No missä niitä OIKEITA kavereita olis?
En tiedä.
- Anonyymi
Jos tulee joku vakava loukkaantuminen ja unohdat älypuhelimenkin kotiin jossa olisi hauskoja pelejå pelata sziraalan pedilläkin.
- Anonyymi
Jos joku kiinnostava olis niin todellakin kävisin. Pitää aina muistaa että ex on ex ja varsinkin MIKSI se on ex. Anna palaa siis.
- Anonyymi
Tuo "anna palaa" kuulostaa vain huonolta käyttäytymiseltä ja on täysin pyllystä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo "anna palaa" kuulostaa vain huonolta käyttäytymiseltä ja on täysin pyllystä.
Asioiden, jotka saavat mielen paremmaksi, eivät ole huonoa käyttäytymistä, jos eronnut haluaa lähteä ihmisten ilmoille niin hän on täysin vapaa senkin tekemään. Ei täällä ketään omisteta, varsinkaan mitkään exät.
- Anonyymi
En tietenkään ja toisekseen tuollaista tilannetta ei edes pääse syntymään kohdallani. En asu enää saman katon alla silloin olen eronnut.
-Palstahessu - Anonyymi
voi ollsa tyttöjen mielestä hassua joku hammasjuttu, njutta kivuliasta voi
- Anonyymi
Kyllä. Osituksiin ja muihin järjestelyihin voi kulua useampi vuosi.
Meillä osituksille varattiin aika pankista ja se paperityö oli tehty parissa tunnissa. Omaisuus toki piti huudattaa kiinteistön lunastavan nimiin. Siinä taisi mennä viikko?
- Anonyymi
Näin on , ei ole kertaheitolla välttämättä selvä juttu
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näin on , ei ole kertaheitolla välttämättä selvä juttu
Huomaa kyllä, ettei moni ymmärrä, jos ei kerro tarkemmin. Mutta kuka haluaisi niitä täällä käsitellä. En ainakaan minä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomaa kyllä, ettei moni ymmärrä, jos ei kerro tarkemmin. Mutta kuka haluaisi niitä täällä käsitellä. En ainakaan minä.
Kyllä sen käsittää jos itsekin on harmaalla alueella, ei samoin kuin aloittajan esimerkissä mutta jotain sinnepäin.
- Anonyymi
En näe tuollaista tilannetta edes mahdolliseksi kohdallani. Miksi asua exän kanssa, jos ollaan jo erottu? Jos eroan ja yhdessä on asuttu, niin kyllä silloin vaihtuu myös osoite mahdollisimman nopeasti. Olen ollut aikuisiällä kahdessa vakavammassa suhteessa enkä todellakaan ole kummastakaan erosta niin nopeasti selvinnyt, että olisin lähtenyt saman tien deittailemaan. Olen hoitanut eron rauhassa loppuun saakka muuttoineen kaikkineen ja nuollut aikani haavojani ennen kuin olen ollut tunnetasolla siinä pisteessä, että muut miehet alkavat kiinnostamaan edes teoriassa.
Tilanteita toki on erilaisia, tämä oli vain oma näkökulmani.- Anonyymi
Miten nopeasti saa asunnon hyvästä paikasta?
Anonyymi kirjoitti:
Miten nopeasti saa asunnon hyvästä paikasta?
Meilläpäin ei kovin nopeasti saisi halutulta alueelta. Lasten takia mihin vaan hongistoon ei voi muuttaa. On oltava järkevä koulumatka ja kulkuyhteydet kunnossa.
PALSTANVALTAAJA kirjoitti:
Meilläpäin ei kovin nopeasti saisi halutulta alueelta. Lasten takia mihin vaan hongistoon ei voi muuttaa. On oltava järkevä koulumatka ja kulkuyhteydet kunnossa.
Korjaan olisi kun en ole mihkään lähdössä. :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten nopeasti saa asunnon hyvästä paikasta?
Riippuu hyvin paljon siitä, missä asuu, paljonko rahaa on käytettävissä, onko lapsia joiden koulunkäynti ja muut menot pitää miettiä tarkkaan jne. Itse löysin asunnon edellisen myytyäni kahdessa viikossa. Muutkin eronneet tuttavani ovat löytäneet asunnon alle kuukaudessa, mutta tuo on tilanne tällä alueella ja varmaan esim pääkaupunkiseudulla tilanne on hankalampi
Sanoinkin tuossa, että tilanteita on erilaisia ja tuo oli vain oma näkemykseni. Jos tilanne on se, että joutuu olosuhteiden pakosta asumaan exän kanssa saman katon alla, mutta haluaisi kuitenkin deittailla jo muita niin eihän siinä sitten muuta kuin deittailemaan vaan ja sopii exän kanssa pelisäännöt esim ettei tuoda kuitenkaan kotiin muita. Eritoten jos kuvioissa on lapsia, niin etenisin asiassa kuitenkin hyvin hienotunteisesti.
- Anonyymi
Menin kerran treffeille ja nainen kertoi että sen poikaystävä oli kuollut kaksi tuntia sitten. Minä en sitten siinä osannut oikein mitään sanoa olin vaan hiljaa ja mietin miten pääsen pakoon.
- Anonyymi
"Poikaystävä pahoinpitelee"...ei sekään ollut oikein hyvä avaus
- Anonyymi
Minä olin suhteessa mieheen, jonka ex asui puolen kilsan päässä ja selvisi, että kävi hoitamassa ja "somistamassa" entistä kotiaan ja selvisi, että laittoivat vielä viikoittain kuin avioparivuoron perään toistensa kämpillä.
Olk jännäö kun minua vietiin miehen vanhemoien luokse useaan otteeseen kuin tyttöystävää. Voi prkl mitä paskaa. En luota enää yhteenkään mieheen- Anonyymi
Ota löysin rantein! Olet päässyt aika vähäisillä kolhuilla, elontiellä. Minä puolestani olin kihloissa; bimiehen kanssa. Suunniteltiin avioliittoakin, kun mulle selvisi... olevani, pelkkä kulissi. Miehellä oli suhde, vanhemman virkamiehen kanssa. Erohan mä hänestä tein.
Tässä muutamia vuosia myöhemmin tapasin eronneen miehen ja meillä synkkasi nähdäkseni aika mukavasti. Miehellä oli ja on pari poikalasta, joita kävi aina tapaamassa ex- vaimonsa luona. Meni yli puol vuotta tapaillen, sitt puhuin hänet ostamaan oman asunnon. Löytyi näet ihan lähistöltä 3 h ja keittiö, isolla parvekkeella, enemmän sopuhinnalla.
Siihen loppui miehen asunnottomuus ja asuntokauppa näytti muutoinkin olleen menestys.
Jonkin aikaa kului ja miehen ex- vaimo oli alkanut odotamaan lasta... sulhaselleen kaiketi.
Se sulhasmies otti jalat alleen, kun kuuli vauvauutiset. Nainen masentui totaalisesti, ei pitänyt huolta itsestään, sen paremmin kuin lapsistansakaan. Mies pyysi apuani; poikiensa puolesta... jonkun heistäkin oli huoltapidettävä. Toinen alakouluikäinen ja pienempi kävi vielä tarhassa. Minä suostuin hakemaan ja viemään lapsia, pesin suurimman osan lastenvaatteista, valmistin ruokaa jne. Toisinaan vietin viikonlopun miehen asunnolla poikien seurana ja epävillisena huoltajana; miehellä kun oli töitä, mitkä piti hoitaa ajallaan.
Me oltiin oltu puolisen vuotta kihloissa kun ymmärsin; kihlattuni oli ex-vaimonsa uuden lapsenisä! Minä tollo piioin ex-avioparin muksuja ilmaiseksi, saamani kihlasormuksen vuoksiko? Ei helvatti, miten typerä ja hyväuskoinen minä olen saattanutkaan olla!
Oikeesti mä haaveilin omasta perheestäni ja lapsesta, toki siihen olisi mahtuneet miehenikin
ex-liitossaan hakkimat pojatkin mukaan... ainakin toisinaan.
Ei siis ollut tarkoitus edes ryöstää lapsia äidiltään, mutt jos hän ei olisi jaksanut enää äitinä, mä oisin kyllä korvannut sen puutteen.
No, totuus selvisi mulle ja tein nokkaedellä maahan laskun. Hitto ett kirpaisi, miten tyhmäksi ihminen voi itsensä kokea! Mua oli petetty ilmeisesti koko mun seurustelu ja kihlausajankin... tietoisesti hyväksikäytetty. Voin kertoa ett viiltävän kova kipu ja hitonmoinen raivo valtasi mielen. Lopulta päätin ett mä otan sen, mistä mä haaveilin ja olin maksanut oppirahatkin.
Uskottelin miehelle, ett halusin puhua hänen kanssaan... sopia kaikesta ja olin kaivannut häntä!
Juttu meni juuri kuin olin mielessäni sen laskenutkin... eli tulin raskaaksi, meidän tapailusta. Sain lapsen, josta olin haaveillut... mutt loppuosa ei mennytkään kuin Strömssössä.
Mies sai selville olevansa lapseni isä, ja vaati saada tunnustaa lapsensa!
Siis mitä helvattia! Missään kohtaa en uskonut käyvän näin. Mononiko mahdollinen isä, lähtee hakemaan oikeuksiaan (lapsen oikeuksia tavata isäänsä) mutt tämä idiootti teki sen!
Nyt heillä on oikeus tavata 2x kk:ssa ja siitä se mies on pitänyt tiukasti kiinni.
Maksaa tyttärensä säästötilille, aina jotain kuukausittain... ostelee flikalle lahjoja jne.
Mä toivon ett löytää parempaa tekemistä, vaikka pari muksua lisää, jonkun toisen naisen kanssa... alkaisivat hänelläkin taloudelliset vastuut kasvaa niin et minä ja Mimmi jäätäisiin lopultakin paitsioon.
Flikalle kyllä löytyy miehenpuoliskoiden isällistä seuraa; oman sukunikin miehistä.
Oma isäni on Mimmin Paapa, jonka sylissä könyää joka ikinen päivä. Pikkukolhut paranee myös mun tai Paapan sylissä, nopeammin kuin muiden ihmisten lohduttelut.
Jos minä tai Paapa ei olla ihan heti paikalla. Poju kyllä nuolee pihalla kaatuneen naarmut.
trollikka - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ota löysin rantein! Olet päässyt aika vähäisillä kolhuilla, elontiellä. Minä puolestani olin kihloissa; bimiehen kanssa. Suunniteltiin avioliittoakin, kun mulle selvisi... olevani, pelkkä kulissi. Miehellä oli suhde, vanhemman virkamiehen kanssa. Erohan mä hänestä tein.
Tässä muutamia vuosia myöhemmin tapasin eronneen miehen ja meillä synkkasi nähdäkseni aika mukavasti. Miehellä oli ja on pari poikalasta, joita kävi aina tapaamassa ex- vaimonsa luona. Meni yli puol vuotta tapaillen, sitt puhuin hänet ostamaan oman asunnon. Löytyi näet ihan lähistöltä 3 h ja keittiö, isolla parvekkeella, enemmän sopuhinnalla.
Siihen loppui miehen asunnottomuus ja asuntokauppa näytti muutoinkin olleen menestys.
Jonkin aikaa kului ja miehen ex- vaimo oli alkanut odotamaan lasta... sulhaselleen kaiketi.
Se sulhasmies otti jalat alleen, kun kuuli vauvauutiset. Nainen masentui totaalisesti, ei pitänyt huolta itsestään, sen paremmin kuin lapsistansakaan. Mies pyysi apuani; poikiensa puolesta... jonkun heistäkin oli huoltapidettävä. Toinen alakouluikäinen ja pienempi kävi vielä tarhassa. Minä suostuin hakemaan ja viemään lapsia, pesin suurimman osan lastenvaatteista, valmistin ruokaa jne. Toisinaan vietin viikonlopun miehen asunnolla poikien seurana ja epävillisena huoltajana; miehellä kun oli töitä, mitkä piti hoitaa ajallaan.
Me oltiin oltu puolisen vuotta kihloissa kun ymmärsin; kihlattuni oli ex-vaimonsa uuden lapsenisä! Minä tollo piioin ex-avioparin muksuja ilmaiseksi, saamani kihlasormuksen vuoksiko? Ei helvatti, miten typerä ja hyväuskoinen minä olen saattanutkaan olla!
Oikeesti mä haaveilin omasta perheestäni ja lapsesta, toki siihen olisi mahtuneet miehenikin
ex-liitossaan hakkimat pojatkin mukaan... ainakin toisinaan.
Ei siis ollut tarkoitus edes ryöstää lapsia äidiltään, mutt jos hän ei olisi jaksanut enää äitinä, mä oisin kyllä korvannut sen puutteen.
No, totuus selvisi mulle ja tein nokkaedellä maahan laskun. Hitto ett kirpaisi, miten tyhmäksi ihminen voi itsensä kokea! Mua oli petetty ilmeisesti koko mun seurustelu ja kihlausajankin... tietoisesti hyväksikäytetty. Voin kertoa ett viiltävän kova kipu ja hitonmoinen raivo valtasi mielen. Lopulta päätin ett mä otan sen, mistä mä haaveilin ja olin maksanut oppirahatkin.
Uskottelin miehelle, ett halusin puhua hänen kanssaan... sopia kaikesta ja olin kaivannut häntä!
Juttu meni juuri kuin olin mielessäni sen laskenutkin... eli tulin raskaaksi, meidän tapailusta. Sain lapsen, josta olin haaveillut... mutt loppuosa ei mennytkään kuin Strömssössä.
Mies sai selville olevansa lapseni isä, ja vaati saada tunnustaa lapsensa!
Siis mitä helvattia! Missään kohtaa en uskonut käyvän näin. Mononiko mahdollinen isä, lähtee hakemaan oikeuksiaan (lapsen oikeuksia tavata isäänsä) mutt tämä idiootti teki sen!
Nyt heillä on oikeus tavata 2x kk:ssa ja siitä se mies on pitänyt tiukasti kiinni.
Maksaa tyttärensä säästötilille, aina jotain kuukausittain... ostelee flikalle lahjoja jne.
Mä toivon ett löytää parempaa tekemistä, vaikka pari muksua lisää, jonkun toisen naisen kanssa... alkaisivat hänelläkin taloudelliset vastuut kasvaa niin et minä ja Mimmi jäätäisiin lopultakin paitsioon.
Flikalle kyllä löytyy miehenpuoliskoiden isällistä seuraa; oman sukunikin miehistä.
Oma isäni on Mimmin Paapa, jonka sylissä könyää joka ikinen päivä. Pikkukolhut paranee myös mun tai Paapan sylissä, nopeammin kuin muiden ihmisten lohduttelut.
Jos minä tai Paapa ei olla ihan heti paikalla. Poju kyllä nuolee pihalla kaatuneen naarmut.
trollikkaAika karsea tarina.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ota löysin rantein! Olet päässyt aika vähäisillä kolhuilla, elontiellä. Minä puolestani olin kihloissa; bimiehen kanssa. Suunniteltiin avioliittoakin, kun mulle selvisi... olevani, pelkkä kulissi. Miehellä oli suhde, vanhemman virkamiehen kanssa. Erohan mä hänestä tein.
Tässä muutamia vuosia myöhemmin tapasin eronneen miehen ja meillä synkkasi nähdäkseni aika mukavasti. Miehellä oli ja on pari poikalasta, joita kävi aina tapaamassa ex- vaimonsa luona. Meni yli puol vuotta tapaillen, sitt puhuin hänet ostamaan oman asunnon. Löytyi näet ihan lähistöltä 3 h ja keittiö, isolla parvekkeella, enemmän sopuhinnalla.
Siihen loppui miehen asunnottomuus ja asuntokauppa näytti muutoinkin olleen menestys.
Jonkin aikaa kului ja miehen ex- vaimo oli alkanut odotamaan lasta... sulhaselleen kaiketi.
Se sulhasmies otti jalat alleen, kun kuuli vauvauutiset. Nainen masentui totaalisesti, ei pitänyt huolta itsestään, sen paremmin kuin lapsistansakaan. Mies pyysi apuani; poikiensa puolesta... jonkun heistäkin oli huoltapidettävä. Toinen alakouluikäinen ja pienempi kävi vielä tarhassa. Minä suostuin hakemaan ja viemään lapsia, pesin suurimman osan lastenvaatteista, valmistin ruokaa jne. Toisinaan vietin viikonlopun miehen asunnolla poikien seurana ja epävillisena huoltajana; miehellä kun oli töitä, mitkä piti hoitaa ajallaan.
Me oltiin oltu puolisen vuotta kihloissa kun ymmärsin; kihlattuni oli ex-vaimonsa uuden lapsenisä! Minä tollo piioin ex-avioparin muksuja ilmaiseksi, saamani kihlasormuksen vuoksiko? Ei helvatti, miten typerä ja hyväuskoinen minä olen saattanutkaan olla!
Oikeesti mä haaveilin omasta perheestäni ja lapsesta, toki siihen olisi mahtuneet miehenikin
ex-liitossaan hakkimat pojatkin mukaan... ainakin toisinaan.
Ei siis ollut tarkoitus edes ryöstää lapsia äidiltään, mutt jos hän ei olisi jaksanut enää äitinä, mä oisin kyllä korvannut sen puutteen.
No, totuus selvisi mulle ja tein nokkaedellä maahan laskun. Hitto ett kirpaisi, miten tyhmäksi ihminen voi itsensä kokea! Mua oli petetty ilmeisesti koko mun seurustelu ja kihlausajankin... tietoisesti hyväksikäytetty. Voin kertoa ett viiltävän kova kipu ja hitonmoinen raivo valtasi mielen. Lopulta päätin ett mä otan sen, mistä mä haaveilin ja olin maksanut oppirahatkin.
Uskottelin miehelle, ett halusin puhua hänen kanssaan... sopia kaikesta ja olin kaivannut häntä!
Juttu meni juuri kuin olin mielessäni sen laskenutkin... eli tulin raskaaksi, meidän tapailusta. Sain lapsen, josta olin haaveillut... mutt loppuosa ei mennytkään kuin Strömssössä.
Mies sai selville olevansa lapseni isä, ja vaati saada tunnustaa lapsensa!
Siis mitä helvattia! Missään kohtaa en uskonut käyvän näin. Mononiko mahdollinen isä, lähtee hakemaan oikeuksiaan (lapsen oikeuksia tavata isäänsä) mutt tämä idiootti teki sen!
Nyt heillä on oikeus tavata 2x kk:ssa ja siitä se mies on pitänyt tiukasti kiinni.
Maksaa tyttärensä säästötilille, aina jotain kuukausittain... ostelee flikalle lahjoja jne.
Mä toivon ett löytää parempaa tekemistä, vaikka pari muksua lisää, jonkun toisen naisen kanssa... alkaisivat hänelläkin taloudelliset vastuut kasvaa niin et minä ja Mimmi jäätäisiin lopultakin paitsioon.
Flikalle kyllä löytyy miehenpuoliskoiden isällistä seuraa; oman sukunikin miehistä.
Oma isäni on Mimmin Paapa, jonka sylissä könyää joka ikinen päivä. Pikkukolhut paranee myös mun tai Paapan sylissä, nopeammin kuin muiden ihmisten lohduttelut.
Jos minä tai Paapa ei olla ihan heti paikalla. Poju kyllä nuolee pihalla kaatuneen naarmut.
trollikka"Mononiko mahdollinen isä, lähtee hakemaan oikeuksiaan (lapsen oikeuksia tavata isäänsä) mutt tämä idiootti teki sen!"
Tiedän monta, yhden läheltä. Yhdessä odotettiin lasta viikonloppuisin (etäsuhde) pian lapsen syntymän jälkeen erottiin. Ts lapsen äiti "kyllästyi" lapsen isään "se on moro" eikä halunnut isyyden tunnustamista.
Läheltä tiedän enemmän perinteisiä tapauksia, joissa lapsen isä ei halua tunnustaa lasta.
- Sheena
- Anonyymi
Voi voi teitä kun joudutte miettimään eksiä. Eläkää sen nykyisen kanssa niin ei tarvi joutavia kysellä.
- Anonyymi
Tottakai.
- Anonyymi
Eroan heti enkä asu eksän kanssa sen jälkeen. Menisin myös heti baariin etsimään uutta naista.
- Anonyymi
En ota uutta edes kun olen eronnut jos olisi sen exän kanssa yhteisiä juttuja, siispä pysyn poikamiehenä vaikka asun eri asunnossa:)
Aika ei sovi uusille naisihmisille.
AV - Anonyymi
Riippuu varmaan tilanteesta. Pyrkisin muuttamaan pois heti eron jälkeen, mutta jos se ei olisi jostain syystä mahdollista niin ehkä noinkin voisi käydä. En tosin keksi miksi en voisi muuttaa, mutta hypoteettisesti, jos en. Jos kävisin niin pitäisin entisen ja nykyisen elämän visusti erossa toisistaan.
En, sen verran tarttee exää kunnioittaa.
- Anonyymi
Miten asia kuuluu eksälle? Kun on erottu, niin eikö silloin ole erottu? Ja miksi asiaa pitäisi tuoda lainkaan eksän silmille tai korville? Itselleni ainakin olisi aivan sama, vaikka eksä kävisi treffeillä tai vaikka tapailisi jotakuta. Kunhan sitä asiaa ei mun silmilleni ja korvilleni tuoda.
Jos olisin tuollaisessa tilanteessa, että olisi jostaib syystä pakko asua vielä saman katon alla, niin en mä muutoinkaan kävisi siellä kuin juuri nukkumassa. Eli sinällään luulisi olevan aivan sama missä sen muun aikani viettäisin. Anonyymi kirjoitti:
Miten asia kuuluu eksälle? Kun on erottu, niin eikö silloin ole erottu? Ja miksi asiaa pitäisi tuoda lainkaan eksän silmille tai korville? Itselleni ainakin olisi aivan sama, vaikka eksä kävisi treffeillä tai vaikka tapailisi jotakuta. Kunhan sitä asiaa ei mun silmilleni ja korvilleni tuoda.
Jos olisin tuollaisessa tilanteessa, että olisi jostaib syystä pakko asua vielä saman katon alla, niin en mä muutoinkaan kävisi siellä kuin juuri nukkumassa. Eli sinällään luulisi olevan aivan sama missä sen muun aikani viettäisin.Se on sun oikeutes tehdä kuten parhaaksi näet, minä teen (ja tein) kuten parhaaksi näen. Kuuluu se exälle tai ei.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Se on sun oikeutes tehdä kuten parhaaksi näet, minä teen (ja tein) kuten parhaaksi näen. Kuuluu se exälle tai ei.
Eli sinä "kunnioittaisit" häntä, vaikkei hän sitä "kunnioitusta" kaipaisi? Ja odottaisitko samaa "kunnioitusta" häneltä, vaikkei hän edes odottaisi sitä sinulta"
Anonyymi kirjoitti:
Eli sinä "kunnioittaisit" häntä, vaikkei hän sitä "kunnioitusta" kaipaisi? Ja odottaisitko samaa "kunnioitusta" häneltä, vaikkei hän edes odottaisi sitä sinulta"
Kunnioittaisin ja kysyisin häneltä samaa, mutta en edellyttäisi, hän saa tehdä omat valintansa. Tähän asti kunnioitukseen on vastattu kunnioituksella.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Kunnioittaisin ja kysyisin häneltä samaa, mutta en edellyttäisi, hän saa tehdä omat valintansa. Tähän asti kunnioitukseen on vastattu kunnioituksella.
Ok, eli kyse ei varsinaisesti sitten kuitenkaan ole kunnioituksesta. Kyse on sinun omasta tunteestasi, joka ei oikestaan liity siihen vastapuoleen millään tavalla.
Anonyymi kirjoitti:
Ok, eli kyse ei varsinaisesti sitten kuitenkaan ole kunnioituksesta. Kyse on sinun omasta tunteestasi, joka ei oikestaan liity siihen vastapuoleen millään tavalla.
Oudosti tuon väänsit täysin päinvastaiseksi mitä sanoin.
Minä kunnioitan ex-kumppaniani loppuun asti ja hän saa tehdä mitä parhaaksi näkee. Minun kunnioitukseni ja tapani osoittaa sitä eivät riipu hänen valinnoistaan, vaan kunnioitan häntä omalla tavallani joka tapauksessa. Jos hän haluaa tehdä samoin, hän voi niin valita, mutta yhtä hyvin hän voi valita toisinkin, enkä minä muuta toimintaani sen tähden.- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Oudosti tuon väänsit täysin päinvastaiseksi mitä sanoin.
Minä kunnioitan ex-kumppaniani loppuun asti ja hän saa tehdä mitä parhaaksi näkee. Minun kunnioitukseni ja tapani osoittaa sitä eivät riipu hänen valinnoistaan, vaan kunnioitan häntä omalla tavallani joka tapauksessa. Jos hän haluaa tehdä samoin, hän voi niin valita, mutta yhtä hyvin hän voi valita toisinkin, enkä minä muuta toimintaani sen tähden.En vääntänyt sitä lainkaan, sillä tuossahan on kysymys sinusta ja siitä miten sinä koet kunnioituksen. Ei se liity mitenkään toisen oikeaan kunnioittamiseen, jollei hän ite koe tuota kunnioitukseksi. Lisäksi sanoit kunnioitukseen vastatun kunnioituksella, eli kokisit toisin toimimisen epäkunnioittavaksi, vaikka toinen ei kokisi sitä epäkunnioittavaksi sinun puoleltasi. Summa summarum, kyse on sinun tunteestasi ja se on ihan ok. Sä vaan naamioit sen oman määritelmäsi "kunnioituksesta" sinua itseasi kohtaan, kunnioitukseksi sitä toista kohtaan. Se on aika tavallista ja valtaosa ihmisistä tekee ja ajattelee juuri noin. Ei siinä ole mitään pahaa, se on inhimillistä. Joskus tekee vain ihan hyvää tajuta se todellisuus. :P
Anonyymi kirjoitti:
En vääntänyt sitä lainkaan, sillä tuossahan on kysymys sinusta ja siitä miten sinä koet kunnioituksen. Ei se liity mitenkään toisen oikeaan kunnioittamiseen, jollei hän ite koe tuota kunnioitukseksi. Lisäksi sanoit kunnioitukseen vastatun kunnioituksella, eli kokisit toisin toimimisen epäkunnioittavaksi, vaikka toinen ei kokisi sitä epäkunnioittavaksi sinun puoleltasi. Summa summarum, kyse on sinun tunteestasi ja se on ihan ok. Sä vaan naamioit sen oman määritelmäsi "kunnioituksesta" sinua itseasi kohtaan, kunnioitukseksi sitä toista kohtaan. Se on aika tavallista ja valtaosa ihmisistä tekee ja ajattelee juuri noin. Ei siinä ole mitään pahaa, se on inhimillistä. Joskus tekee vain ihan hyvää tajuta se todellisuus. :P
Itse asiassa en. En kokisi sitä epäkunnioittavaksi, jos toinen vaitsee toimia toisin, se on vain hänen valintansa. Minun kunnioitukseni toista ihmistä kohtaan ei riipu siitä, koenko toisen kunnioittavan minua, edes sellaisilla tavoilla jotka itse miellän kunnioittaviksi, vaan kohtelen toisia aina samoin ellei muuhun anneta painavaa syytä.
Ole hyvä äläkä tee olettamuksia toisesta muutamien lauseiden perusteella, koska sinäkin olet varsin kykenevä tekemään vääriä päätelmiä.- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Itse asiassa en. En kokisi sitä epäkunnioittavaksi, jos toinen vaitsee toimia toisin, se on vain hänen valintansa. Minun kunnioitukseni toista ihmistä kohtaan ei riipu siitä, koenko toisen kunnioittavan minua, edes sellaisilla tavoilla jotka itse miellän kunnioittaviksi, vaan kohtelen toisia aina samoin ellei muuhun anneta painavaa syytä.
Ole hyvä äläkä tee olettamuksia toisesta muutamien lauseiden perusteella, koska sinäkin olet varsin kykenevä tekemään vääriä päätelmiä.Itsepä sanoit mitn sanoit. Turhaan sinä sitä enää alat vääntämään muuksi, kun tajusit mitä tuli sanottua. Kyse on sinun omasta tunteestasi, joka on täysin riippumaton sen toisen kokemasta "kunnioituksesta" sinun taholtasi.
Anonyymi kirjoitti:
Itsepä sanoit mitn sanoit. Turhaan sinä sitä enää alat vääntämään muuksi, kun tajusit mitä tuli sanottua. Kyse on sinun omasta tunteestasi, joka on täysin riippumaton sen toisen kokemasta "kunnioituksesta" sinun taholtasi.
Oma on mielipiteesi, se on hyvä niin. Mielipide.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En vääntänyt sitä lainkaan, sillä tuossahan on kysymys sinusta ja siitä miten sinä koet kunnioituksen. Ei se liity mitenkään toisen oikeaan kunnioittamiseen, jollei hän ite koe tuota kunnioitukseksi. Lisäksi sanoit kunnioitukseen vastatun kunnioituksella, eli kokisit toisin toimimisen epäkunnioittavaksi, vaikka toinen ei kokisi sitä epäkunnioittavaksi sinun puoleltasi. Summa summarum, kyse on sinun tunteestasi ja se on ihan ok. Sä vaan naamioit sen oman määritelmäsi "kunnioituksesta" sinua itseasi kohtaan, kunnioitukseksi sitä toista kohtaan. Se on aika tavallista ja valtaosa ihmisistä tekee ja ajattelee juuri noin. Ei siinä ole mitään pahaa, se on inhimillistä. Joskus tekee vain ihan hyvää tajuta se todellisuus. :P
Kaikissa ihmissuhteissa toisen ihmisen kunnioittaminen on perusarvo. Perusarvo toimii vuorovaikutteisesti. Etenkin parisuhteessa, jossa on päädytty eroon (joko yksi- tai kaksipuolisesti), mutta asutaan silti saman katon alla, on tärkeää hyvä käytös ja reilu kohtelu. Loppuviimein se koituu molempien tai koko perheen parhaaksi myös varsinaisen eron jälkeen.
Itsensä ja toisen kunnioittamista on olla myös ilmaisematta tunteitaan epäkunnioittavasti toiselle. Vaikka ajattelisi "ihan sama, vaikka kävisit treffeillä/paneskelisit ristirastiin kenen kanssa ikinä huvittaa/ painuisit timbuktuun pysyisit siellä" niin kunnioittavaa ja hyvää käytöstä kaikinpuolin on olla hiljaa. Siitäkin huolimatta, että toinen ajattelisi aivan samoin.
- Sheena
- Anonyymi
Onneks ei ole tällästäkään ongelmaa.
- Anonyymi
Tuommoista tilannetta ei pääsisi käymään. Jos on asuttu yhdessä, minulle eroaminen tarkoittaa sitä, että muutetaan erilleen.
Teoriassa mikäli jostain syystä eronneena joutuisin asumaan yhdessä, voisin ERIKOIStilanteessa käydä treffeillä, mutta tekisin sen salaa.
- Sheena
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Yläkoulun seksiopas neuvoo harjoittelemaan
anaaliyhdyntää lämpöisellä ja pitkällä porkkanalla https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010859818.html3274347Joukko oppilaita terrorisoi koulua Helsingissä niin
että osa opettajista pelkää töihin tulemista https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010857587.html3312656- 702301
- 821939
Purra esiintyi epäasiallisesti
Eduskunnassa keskustellaan vaihtoehtobudjeteista. Niistä voi olla monta mieltä ja myönnän niiden olevan osin heikkoja. M4351720MTV: Jyrkistä eronnut Jenni kritisoi kovin sanoin Ensitreffit-ohjelmaa: "Ei esimerkiksi kysytty..."
Ohhoh! Jenni lataa tekstiä! Tsemppiä Jennille ja Jyrkille "sen oikean" löytämiseen. Lue lisää: https://www.suomi24.fi/311479Martina Aitolehti pitkästä aikaa tv:ssä - Nyt mukana kokkauskisassa!
Oho, Martina Aitolehti nyt kokkauskisassa! Häntä ei ole nähtykään pitkään aikaan tv:ssä. Mukana myös mm. Henny Harjusola2141324Keski-ikäiset julkkismiehet vaihtaa nuorempiin!
Seiska tietää kertoa: erikoisjoukot Janne Lehtosen vaimo yli 20v avioliitosta hakee eroa, Janne -ikuista rakkautta hehku261299"Tapaus" Aittakumpu/Simula hyvin paljastaa kuinka tyhmää ja turhaa sakkia Suomesta
löytyy. Toissapäivänä "joku" teki tänne avauksen liittyen Kalevan juttuun, että noilla kahdella olisi suhde. Eli Otsikko341232- 661173