Ikuinen hermoja raastava kilpailu

Juttelin aikoinaan erään hyvin kauniin ja hyväluontoisen tytön kanssa. Oli jo nuorena löytänyt ja seurustellut yhtäjaksoisesti ja mennyt naimisiin. Selvä voittaja.

Hän ei edes ymmärtänyt, kun kerroin, mitä tuskaa ylioppilaskotimme pojat tunsivat, kun olivat vielä ilman morsianta. Eräskin sanoi, että kyllä hän tietää, ettei tytöt tänne tule poikia hakemaan, mutta hän ei tiedä, mistä tyttöjä hakisi.

Kun elämä oli ollut niin itsestään selvää, puuttui kokemus, millaista se voi olla. Tytön puute oli meillä ehdottomasti yleisin valituksen aihe, kuin punikkilaulussa: ainainen puute ja kurjuus.

Parinhaun kamaloitukset ovat vain osa, mutta tärkeä osa, koko biologista maailmaa. KAIKKI on kilpailua, josta monet kärsivät syvästi. Mutta sitten kilpailu ei joillekin taas riitä.

'Tositeeveeohjelmat' on aina tehty kilpailuiksi, on missikilpailuja, tietokilpailija, nopean vastaajan kilpailuja ja rahapelikoneita, valtavat määrät urheilukilpailuja ja kilpa-ajoja. Teeveeuutisetkin esitetään niin, että taas joku on saanut jonkun ennätyksen.

Seka kilpailujen kamaluus että kilpiluista pitäminen on evoluution luomia ominaisuuksia, jotka ovat suuressa ihmisryhmässä, populaatiossa, saavuttaneet tasapainon, mutta meille, jotka kammoamme kilpailua, se on todella kamaloittavaa. 🌹👀