Kertokaahan olenko mä täysin väärässä..
Olemme nuoria 22v. Poikaystävä on koulussa ja tavannut luokaltaan mukavan tytön. He ovat olleet samalla luokalla jo 1,5vuotta,mutta vasta nyt kun tyttö erosi poikaystävästään hän on halunnut ystävystyä poikaystäväni kanssa..
Tyttö on kerran kauan sitten käynyt kotonamme ja pidin hänestä kovasti.
Nyt poikaystäväni on ruvennut käymään kahvilla ko. tytön kanssa ja kertoo asiasta vasta paljon myöhemmin selityksenä "sä kuitenkin suutut,etten kertonut siksi".
Myönnän olevani kovin äkkipikainen,mutta enhän toki ole suuttunut muistakaan kavereista.
Eräänä päivänä tässä tyttö oli makutuomarina poikaystävälleni vaatekaupassa, itse kuulin tästä vasta kaksi päivää myöhemmin kun löysin paidan hintalapun ja kysyin asiasta.
Tottakai loukkaannuin,että miksen minä kelvannut tuomariksi ja täytyy salaa seläntakana tällaista tehdä.
Nyt tyttö on aiheuttanut suunnattomat riidat välillämme,enkä tiedä mitä minun pitäisi asiasta ajatella etenkin kuin poikaystäväni vain selittää kuinka huono olo hänellä on. Entäpä minä ja minun paha oloni??
Kysyn siis että teenkö kärpäsestä härkäsen ja pitäisikö asian vain antaa olla vai ruveta tivaamaan asiaa tarkemmin?
Itse olen aivan sekaisin ajatuksieni kanssa ja surullinen.
Olemme nuoria 22v. Poikaystävä on koulussa ja tavannut luokaltaan mukavan tytön. He ovat olleet samalla luokalla jo 1,5vuotta,mutta vasta nyt kun tyttö erosi poikaystävästään hän on halunnut ystävystyä poikaystäväni kanssa..
Tyttö on kerran kauan sitten käynyt kotonamme ja pidin hänestä kovasti.
Nyt poikaystäväni on ruvennut käymään kahvilla ko. tytön kanssa ja kertoo asiasta vasta paljon myöhemmin selityksenä "sä kuitenkin suutut,etten kertonut siksi".
Myönnän olevani kovin äkkipikainen,mutta enhän toki ole suuttunut muistakaan kavereista.
Eräänä päivänä tässä tyttö oli makutuomarina poikaystävälleni vaatekaupassa, itse kuulin tästä vasta kaksi päivää myöhemmin kun löysin paidan hintalapun ja kysyin asiasta.
Tottakai loukkaannuin,että miksen minä kelvannut tuomariksi ja täytyy salaa seläntakana tällaista tehdä.
Nyt tyttö on aiheuttanut suunnattomat riidat välillämme,enkä tiedä mitä minun pitäisi asiasta ajatella etenkin kuin poikaystäväni vain selittää kuinka huono olo hänellä on. Entäpä minä ja minun paha oloni??
Kysyn siis että teenkö kärpäsestä härkäsen ja pitäisikö asian vain antaa olla vai ruveta tivaamaan asiaa tarkemmin?
Itse olen aivan sekaisin ajatuksieni kanssa ja surullinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen sua vähän vanhempi (24, mut en siis paljoa) Itselläni oli sama tilanne joitain vuosia taaksepäin niin voin kuvitella täysin tilanteen. Poikaystäväni oli käynyt elokuvissa yhden entisen yhteisen luokkakaverimme kanssa ja mua ärsytti kun ei ollut voinut sanoa mitään. Kirjoitin sille muistaakseni meiliä miltä musta tuntui, kun en oikein osannut koskaan kuitenkaan sanoa asiaa niin ettei olisi tullut megariitaa. Hän ihmetteli tosi paljon. Puhuin tytön kanssa ihan muuten vain myöhemmin (kun oli alkanut seurustelemaan) ja sanoi, että poikaystäväni on tosi hyvä kaveri. Mutta tosiaan vasta kun jo seurusteli, aikaisemmin siis oli ollut ehkä halua muuhunkin . Olen varma etteivät tehneet muuta kuin olivat kavereita mutta loukkasi todella paljon. No, enää ei seurustella eli poikaystävästäni tuli eksä. Mutta yhteyttä pidetään. Nyt hän seurustelee ja sanoo uudelle tyttöystävälleen mua kaveriksi (vaikka hänellä olisi ainakin mun arvioiden mukaan käytöksestä päätellen halua muuhunkin, mikä taas kokemuksen takia häiritsee sillä uusi tyttö on kiva ja häntä varmaan loukkaa). Tullaan hyvin toimeen, mutta ehkä se oli siinä että oltiin seurusteltu noin 3 vuotta ja molempien eka vakava suhde. Halusi nähdä jotain muutakin. Mun mielestä voit sanoa mistä et käytöksessä pidä ja kaveruus on kiva asia mutta et halua että salailee mitään.
olemme seurustelleet jo 4vuotta ja ekaa kertaa tällainen tilanne edessä=(
Mielipiteeni olen kertonut selvästi mutta jokin ei meinaa mennä perille asti. Ukko sanoo myös että kavereita vain,mutta jokin mättää..
Lisäksi oli mukava kuulla että tyttö oli sanonut ettei ikinä päästäisi omaa ukkoaan toisen kanssa näin vapaasti liikuskelmaan johon poikaystäväni oli tokaissut että en mä välitä tämmösistä jutuista! Kehtas vielä itse kertoa!
Voi tietenkin olla myös siinä että poikaystävälläni on todella huono itsetunto. Ja nyt hän vihdoinkin on saanut "ihailijan" ja nauttii siitä kaikin rinnoin.
Poikaystäväni on normaalijaossa komea,mutta on aina surrut sitä kun tytöt eivät ole esmes. baarissa häntä lähestyneet.
Tämän kestän,koska tiedän että kyse on vain siitä että haluaa tulla hyväksytyksi.
Ja se on nyt ruvennut suunnattomasti ärsyttämään että hän yrittää tehdä itsestään jonkinlaista marttyyria.
-"Pitäiskö mun sit sanoo tälle tytölle että mä en voi olla sen kaveri kun sä et hyväksy??"
-"täytyy sitten varmaan lopettaa koulu kesken ettei sulle tuu paha mieli kun nään tyttöö joka päivä!" ARGH!!
Pian hajoo pää.
Sun tarina ja poikaystävä kuulostaa niin mun eksältä. Siis on myös hyvännäköinen (tai sanotaan poikamaisen hyvännäköinen) ja silti huono itsetunto. Hän itse "ihailee" aina jotain kaveriaan tosi paljon, muakin. Ja tottakai jos joku on hänestä kiinnostunut tai pitää jostain hänen tekemästään jutusta niin innostuu tästä ihmisestä tosi paljon. Ja noi repliikit kuulostaa tutuilta! Hassua puhua eksästä, mutta olen vielä hänen kanssaan tosi hyvä kaveri (sanoo välillä vieläkin mua parhaaksi ystäväkseen). Mutta en oikein tiedä mitä tilanteessa pitäisi tehdä. Itsekin olen miettinyt tilannetta eksän uuden tyttöystävän kannalta, kun muistan miten itseäni harmitti, kun piti "salaa" yhteyttä tyttöpuolisiin kavereihin (tai pariin). Nyt hän jatkaa pitämällä samalla tavalla yhteyttä muhun... En tiedä auttoiko sua yhtään, mutta ole vain tavallisesti ja ällä ainakaan marttyyriasenteeseen kommentoi mitään, vaan anna olla tai sano suoraan, että toi ei ole oikea asenne tai sano että säkin voisit alkaa marttyyriksi "jos susta sitten tuntuu ettet voi mennä kouluun niin älä mene sitten, mutta se on kyllä sun ihan oma päätös" tai "mee vaan kaupungille ja voittehan alkaa olla enemmänkin yhdessä". Toi on selkeää v*ttuilua joten ei ehkä paras tapa;) mutta toi marttyyriasenne oli kyllä mun pahin kestää!!
Ymmärrä sua melko hyvin, koska mun poikaystävällä on useita naispuolisia ystäviä ja mä olen joutunut taistelemaan asian kanssa. Mut olen tätä asiaa käsitellessäni myös tajunnut, etten voi omistaa poikaystävääni tai kieltää häneltä ystäviä. Mä olen jopa hyväksynyt sen, että hänen luonaan on naispuolinen ystävä yötä ja nukkuu hänen kanssaa samassa huoneessa. Me olemme myös asiasta puhuneet paljon ja poikaystäväni tietää, et miltä musta tuntuu ja hän on tietoinen myös inhostani yhtä tiettyä tyttöä kohtaan, mutta toisaalta olen hänelle sanonut, et en häntä tuu koskaan kieltämään tapaamasta tätä tyttö tai muitakaan ystäviä vaan yritän hyväksyä heidät.
Kerran oli sitten sellainen tilanne, että hän sekä minä saimme tietää, että yksi tuntemamme mies oli kiinnostunut minusta ja hän oli jopa pyytänyt mun puhelinnumeron meidän yhteiseltä ystävältämme. Puhuimme asiasta poikaystäväni kanssa, enkä koskaan unohda hänen kommenttiaan mustasukkaisesta käytöksestä. Hän sanoi minulle, että hänen on parempi olla ihana minua kohtaan ja olla sellainen kun hän on ollut ja kehen olen ihastunut ja rakastunut. Jos hän alkaa käyttäytymään ikävästi mua kohtaan, mä en ehkä haluaisikaan olla hänen kanssaan enää, vaan ehkä ihastuisinkin siihen toiseen mieheen.
Yritän ajatella tätä asiaa aina, kun oon hermostumassa jostakin tämän tyylisestä asiasta ja se on itseasiassa auttanut. Poikaystäväni myös mieluummin kertoo minulle näistä ystävistään ja milloin hän heitä tapaa, kun olen näyttänyt, että pyrin hyväksymään nämä ystävät.
En tiedä, et onko tästä sepustuksesta mitään apua...tiedän, että toisia naisia on vaikea hyväksyä ystävinä, mutta turha mustasukkaisuus voi vain aiheuttaa turhia riitoja ja jatkuvaa pahaa mieltä.
Mun jätkäkaverilla on myös hyvinä kavereina tyttöjä. Ja kyllähän sitä joskus pieni mustasukkaisuuden nipistys tuntuu, mutta itsekin pidän heistä kovasti enkä ihmettele miksi hän viihtyy heidän seurassaan!
Jätkäkaverini ei ole lainkaan mustasukkaista tyyppiä enkä itsekään liioin. Ei se taida mustasukkaisuutta olla jos harmistuu siitä jos aikaa ei vain riitä minullekin silloin kun olisin erityisesti kaivannut? Tiedän kyllä miten kohtelias hän osaa olla ja miten hänen huumorinsa puree, vaikka onkin suht ujo. Toisille tytöille puhuessaan hän käyttäytyy jotenkin niin kultaisesti että ei siinä voi olla kuin onnellinen että sen pojan kainalossa saa nukahtaa!
Vierestä olen seurannut "kypsempien" parien mustasukkaisuusdraamoja, ja olen onnellinen ettei me kumpikaan olla sellaisia. Olen huomannut ettei mustasukkaisuudessa ole oikein mitään puoleensa vetävää. Se pistää lähinnä naurattamaan kun jonkun jätkän tyttöystävä alkaa kyräillä vaikka vain vaihdettaisiin kuulumisia. Erityisen hauskaa oli katsella kuinka exäni tyttöystävä hyppäsi tuoliltaan hänen peräänsä menettäessään näköyhteyden ja mikäli välillämme oli vähemmän kuin kaksi metriä!
Jonkin sortin itseluottamus taitaa herättää sen ensi kiinnostuksen seurusteluun ja kyllä se varmasti on yksi niistä asioista joka pitää suhteen koossakin.