KERTOKAAS!

hyväksyn ja vaikka olinkin katkera pitkään kun mies löysi uuden.Hän ei itse pystynyt sanomaan että haluaa erota ja siksi petti.Lopulta erosimme ja hänellä on nyt oikea ja minä todellakin olen nyt tyytyväinen,sillä se olisi ollut kärsimystä kummallekkin jos olisimme jatkaneet avioliittoamme.Kyllä itse tuntee kun voi huonosti ja parasta toimia sen mukaan.

Kannattaa selvittää asiat, jotka johtivat uuteen suhteeseen, ettei sama jatkuisi myöhemmin, kun ihastus on laantunut. Nyt tietty on kauhee usko tulevaisuuteen, kun ollaan niin rakastuneita, mutta entäs kun tulee arki?

Entäs jos ei voikaan luottaa toiseen, jos alkaa pelätä sitä, että toinen löytää taas paremman? Jatkuuko se paremman etsiminen loputtomasti? Entä jos toinen ei olekaan yhtä ihana kuin edellinen kumppani? Mitä jos eksää tulee ikävä, eikä enää pääse mitenkään takaisin menneeseen? Entä jos tajuaa tehneensä kamalan virheen lihanhimon vallassa?

Jos pitää pettää, EI SUHTEESSA yleensä ole mitään VIKAA. Vika on vain ja ainoastaan siinä ihmisessä, joka ei osannut pitää housuja jalassa. Pettäjä on se syyllinen.

"Suhteeseen ajautumisesta" puhutaan silloin, kun ei haluta ottaa vastuuta elämästä tahi teoista, vaan annetaan elämä ns. kohtalon käsiin ja eletään sikaillen.

P.S. Ymmärrän, ettei kyseessä ole teinirakkautta; havaintojeni mukaan teinit töksäyttävät asiat paljon suoremmin ja osaavat siten jopa hoitaa eronkin, ennen kuin tulevat pettäneeksi...

Tein työkaverin kaikki työt, kirjoitin sen artikkelit, käänsin siansaksaksi sen käännökset, toimitin sen kirjan ym. nainen heilautti ponnaria ja tisuja ja otin sitten loputkin