Mitä olet nähnyt tai kokenut vain kerran elämässä etkä usko toiste näkeväsi tai kokevasi? Minulla tällainen lista:
- Naapurin Kaisa ehdotti, että "Lähetäänkö naimaan?" Kun en tiennyt mitä se naiminen on niin en lähtenyt...
- Naistuttava kutsui jollakin tekosyyllä vessaan. Pesi siellä Pillunsa minun katsellessani.
- Tyttöystävä kusi alasti seisaaltaan uimaan mennessään.
- Näin kun ihminen hukkui. Pian 2 tuntia sitten.
- Naapurin Kaisa ehdotti, että "Lähetäänkö naimaan?" Kun en tiennyt mitä se naiminen on niin en lähtenyt...
- Naistuttava kutsui jollakin tekosyyllä vessaan. Pesi siellä Pillunsa minun katsellessani.
- Tyttöystävä kusi alasti seisaaltaan uimaan mennessään.
- Näin kun ihminen hukkui. Pian 2 tuntia sitten.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kaikki asiat voi tehdä ensimmäistä kertaa vain kerran.
Näin kerran netissä melkein alastoman naisen .
Kerran kättelin naista käsi täristen .
Moikkasin naapurin tyttöä ääni vapisten ja melkein hymyilin .
Bussissa istuin naisen vieressä melkein 15min ja haistoin hänen parfyyminsa.
Kerran melkein pääsin halaamaan tyttöä mutta perui viime hetkellä .
Kerran elämässä hän sanoi tällä on p......i. Ei ole enää. Silloin meni neitsyys. Vanhempana olen taas ja taas alkanut haaveilemaan hänestä. Ja haluan hänet. Nyt en lannistu. Sekin tapahtuu kerran elämässä.
Lankea kahdesti ja kuole kolmasti.
Uusin bondi kehottaa lankeemuksee n ja taivaaseen asumiseen!!!
Syntiset ei pääse Jumalan Valtakuntaa !On ihmiset sairaita sielultaan ajassamme, jutut ruokottomia
Taivas ei oleavoin synnintekijöille, Jeesus opettaa toisin kuin ev.lut kirkko joka poimii rusinat pullasta ? Vastuu on todella suuri ihmisten sieluista näillä suvaitsevaisuus syntisillä papeilla ja piispoilla ym
Tehkää parannus aikaa ei ole kenelläkään rivoiluun ja synnin kylvöön . Armo ei pidä syntejä vaan vapauttaa synnillisestä menosta !
Ufon. En ehkä koe enää.
Ja lapsena kehosta irtaantumiskokemus. Tai levitaatio kokemus. Tuskin koen enää uudestaan.
Hui. Ihanko totta olet nähnyt ufon. Millaista se oli ja missä se tapahtui?
Mää oon nähny ufoja vaan mun unissa ja sekin on ollut jo tarpeeks pelottavaa.
Maalla, talvella kaverin kanssa oltiin yöhämärissä pellon reunassa, kun taivaalle ilmestyi 3 valopatsasta aivan meidän vasempaan noin 20-30 m päähän meistä. Ihan äänettömästi ilmestyi, oli ja katosi.
Pelottiko?
Kyllä meitä pelotti, juostiin sisälle ja kertomaan mun vanhemmille. Sillä välin valot olikin kadonneet. Puhuttiin puoli yötä kaverin kanssa siitä mitä nähtiin. Ja monesti sen jälkeenkin vielä.
Mua olis varmasti pelottanu samanlaisessa tilanteessa. Mua pelottaa jo sekin, jos katson teeveestä jotain ufoihin liittyvää, pitää laittaa sälekaihtimet visusti kiinni ja jokainen rasauskin saa saattaa saada mut säpsähtämään.
Nojoo, on se sen verran outoa, että pimeydessä ilmestyy täysiin äänettä kolme valopilaria taivaalta kohti maata täysin tyhjästä, nenän eteen. Väkisinkin odittaa edes jotain ääntä kuulevaksi, eikä totaalista hiljaisuutta missä vain oma puhe ja kaverin puhe kuuluu.
Meidän lentävät laitteet, kun pitää aina ääntä jonka kuulee.
Toivottavasti en itse näe tuollaista joskus. Ei olis kovin mukavaa.
Ei se ainakaan siinä hetkessä mukava tunne ole. Jättää kyllä monta kysymystä jälkeensä. Mikä se oli, mistä tuli ja mihin meni. Miksi se meille ilmestyi jne?
Vaan olen joskus puoli unessa ollut ikään kuin tajunnan ja tajuttomuuden rajalla ja aivoni puhuivat ikään kuin telepaattisesti tuonne muukalaisille. Joilta kysyin koska minut sammutetaan ja sain eri kuvauksia tilanteissa, joissa sammun eli kuolen ihmisten kielellä.
He päättävät, koska me heidän koekaninsa ja tekoäly ihmisensä sammumme ja koe osaltamme on ohi. Oli sekin aika kryptistä ja vaikkei edes pelottavaa, vaikka todettiin että ihmiset ovat eräänlainen testiryhmä pallolla maa, jota välillä käyvät tsekkaamassa kuten laboratorioissa käydään kasvatteja katsomassa ja tekemässä diagnooseja prosessista.
Aika jännä oli sekin kokemus.
Me ikään kuin tutkitaan avaruutta ja keksitään keksintöjä mitkä keksittiin jo ikuisuuksia sitten, mutta meidän tietoisuudessa ne ovat meidän ja uusia keksintöjä.
Vaikka nuo keksinnöt ovat vanhan jo keksityn toistoa, eletään ikään kuin historiassa maapallollamme. Muinaisessa historiassa, jonka vaiheet on elävän organismin ihminen ihmetyksen aihe.
Hui. Outoa. Itse ajattelisin varmaan olenko alkamassa seota tai mitä tässä nyt tapahtuu, jos mulle kävis noin. Mun ei kannata ees aatella tollasia, ettei ala pelottaa.
Heh, se oli sellainen luonnollisen tuntuinen olotila, tila. Aivan kuin puhelu tuttavalle. 😃
Näin kuin pätkiä elokuvasta konsanaan eri tilanteita, joissa voin valita sammuvani. Ekana oli rintaoperaatio, jossa voin kuolla jos olen valmis jo seuraavaan tehtävään. Mutta valitsin ettei se olisi vielä hyvä hetki. Jokin onnettomuus jäi vaihtoehdoiksi.
Ja ihme kyllä en pelkää leikkaukseen menoa, vaikka tuommosta koin.
Ja voihan olla, että sammunkin silloin. Vielä tänä vuonna.
Suurta painottomuutta hetkisen verran, sääli vain että äkkipysäys betoniin pilasi kauhunsekaisen painottomuuden tilan tunnun, mieleenpainuvaa 😎
Hah. Voi sitä vauhtia ja vapaudentunnetta. Kunnes tulee se äkkipysäys. Koettu sama liikenneonnettomuudessa.
>simiti<
Ah näitä ihania muistoja 🌼
Oma syntymä ja kuolema koetaan vain kerran elämässä. Syntymän olen kokenut, kuolemaa en. Muusta en tiedä.
Ei tällaisiakaan voi tietää ennalta, kun on elämää niin paljon vielä jäljellä.
Tämä on totta.
Yliannostuksen. Yksi kerta riitti.
Ensirakkaus. Ei tule toista kertaa kohdalle.
- Huumeiden maistaminen (ruoho)
- Limusiinin kyydissä oleminen
- SP-tauti (huuliherpes)
- Pettäminen (sekin vain siksi, että poikaystävä ei saapunut sovittuna ajankohtana eikä myöskään vastannut yhteenkään viestiin eikä puheluun, vaan seuraavan kerran kuulin sitä vasta päiväkausien päästä ja silloinkaan se ei maininnut sanallakaan sitä miksei ollut tullut tai miksei ollut vastannut viesteihin, joten mielestäni tässä tilanteessa se pettäminen oli vähän hänen oma syynsäkin)
- Uskovaisen kanssa seurustelu
- Syntymä
- Rippikoulu
- Vesirokko
- Ensisuudelma
- Neitsyyden menetys
"- Naapurin Kaisa ehdotti, että "Lähetäänkö naimaan?" Kun en tiennyt mitä se naiminen on niin en lähtenyt..."
Et tiennyt? Minkäikäinen olit tuolloin?
Silitin ystävääni ja juttelin hänelle hengityksen loppuun asti ja vielä sen jälkeenkin. Aivothan toimii vaikka hengitys loppuu ja sydän pysähtyy.
Menin kihloihin Lapin ruskareissun korkeimmalla kohdalla ja rustattiin seita sen kunniaksi. Niitä kihloja ei enää ole eikä naimisiin menty.
Tänään otin kerran elämässä iltapaivänokoset. Nelisen tuntia putkeen nukuin sikeästi ja kun heräsin hetken olin jo että onko nyt sunnuntai-aamu kun kello näyttää olevan melkein kahdeksan. Olikin sitten vielä vasta lauantai-ilta mutta joo, enpä muista koska olisi näin hyvin tullut nukuttua, jos iltapäivällä mukahtaa se on 15min - tunti max.. 2 yleensä mitä edes saa nukuttua.
-harmiseikirj-