Läheisyyden tarve

Mun ongelma/ominaisuus on kova läheisyydentarve. Olen käsitellyt tätä psykoterapiassa ja tiedän mistä se johtuu. Toistuvat yksinjäämiset vauvana ja lapsena. Olen 42 v ja kaikki neljä pitkää (1-10 v) parisuhdettani ovat olleet tunnekylmien miesten kanssa. Olen jatkuvasti kokenut kylmyyttä, henkistä väkivaltaa ym. Nyt olen 3kk sitten tavannut todella hyvän ja ihanan miehen joka asuu 250km päässä. Hän on luotettava ja kaikin puolin avoin. Tykkää läheisyydestä todella paljon myös hän. Puheyhteytemme on hyvä ja rakastamme toisiamme paljon. Näemme noin 1-2 vuorokauden ajan viikossa sekä lomilla enemmän. Onko kellään antaa mitään vinkkiä miten kestän erossa olo ajan kun läheisyyden ja turvan tunteen tarve on niin valtava? Koen miehen kainalossa /läheisyydessä jotain mitä en ole elämässäni ennen kokenut ja se tuntuu nyt "liian" hyvältä. Muutto lähemmäs toisiamme ei ole vielä ainakaan mahdollista/järkevää. Puhelut eivät auta, ehkä päinvastoin.
Huomaan että alan jopa masentua kun kaipuu on niin kova. Mietin välillä että jatkanko suhdetta ollenkaan kun mukava ikävän tunne on jatkuvasti yhtä tuskaa. Mies kohtelee mua tosi hyvin ja kaikki tuntuu oikealta. Tähän mun tunteeseen ei liity mitenkään epäluottamusta tms.
11268
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Suhteen alussa läheisyyden tarve tuntuu ihan fyysisenä kaipuuna ja kipunakin. Se on mielestäni ihan normaalia ja tavallista silloin kun on vastarakastunut. Miksi sinä et saisi kaivata ihmistä, jota rakastat? Miksi tuo tunne pitäisi kieltää?

Äänestä
  • Et nyt ymmärtänyt, mitä aloittaja tarkoitti. Hän pyysi neuvoa, miten selviytyä tunteen kanssa, kun se on liian voimakas sietääkseen sen. Ei mistään kieltämisestä puhuttu.

    Tuohan on juuri se asia, joka etäsuhteessa todennäköisesti tulee vastaan, ja jonka vuoksi monet eivät sellaiseen suhteeseen halua ryhtyä, minä esimerkiksi.

    Hienoa, että olet oppinut valitsemaan itsellesi sopivan kumppanin, ja että nyt sellainen on vihdoin myös löytynyt. Onko mitään tietoa, millon muutto lähemmäs voisi olla mahdollista? Jos ajankohta sille varmistuisi, niin ehkä tieto siitä voisi helpottaa oloa, kun on jotakin varmaa ja tarkkaa mitä odottaa. Sillä aikaa voisi tietenkin keksiä itselle jotakin tarpeeksi mukavaa ja mielenkiintoista muuta tekemistä, jolla saisi ajatuksia muualle.

    Minulla on myös todella suuri läheisyyden tarve, ja varmaan syitä siihen löytyy lapsuudesta. Jos kiinnostaa, niin minun kanssani voisi jutella aiheesta myös yksityisesti.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Et nyt ymmärtänyt, mitä aloittaja tarkoitti. Hän pyysi neuvoa, miten selviytyä tunteen kanssa, kun se on liian voimakas sietääkseen sen. Ei mistään kieltämisestä puhuttu.

    Tuohan on juuri se asia, joka etäsuhteessa todennäköisesti tulee vastaan, ja jonka vuoksi monet eivät sellaiseen suhteeseen halua ryhtyä, minä esimerkiksi.

    Hienoa, että olet oppinut valitsemaan itsellesi sopivan kumppanin, ja että nyt sellainen on vihdoin myös löytynyt. Onko mitään tietoa, millon muutto lähemmäs voisi olla mahdollista? Jos ajankohta sille varmistuisi, niin ehkä tieto siitä voisi helpottaa oloa, kun on jotakin varmaa ja tarkkaa mitä odottaa. Sillä aikaa voisi tietenkin keksiä itselle jotakin tarpeeksi mukavaa ja mielenkiintoista muuta tekemistä, jolla saisi ajatuksia muualle.

    Minulla on myös todella suuri läheisyyden tarve, ja varmaan syitä siihen löytyy lapsuudesta. Jos kiinnostaa, niin minun kanssani voisi jutella aiheesta myös yksityisesti.

    Kiitos vastauksesta. Ei ole varmaa tietoa milloin muutto voisi tapahtua. 2-4 vuotta siihen saattaa mennä. Mutta tilanne on juuri noin mitä ensimmäinen vastaaja sanoi, fyysistä kipua tunnen ja henkistä tuskaa. Positiivista tämän pitäisi olla mutta olo on aika kurja, suurimman osan ajasta.

    Äänestä

15 vuoden kuluttua toivot, ettei kokoajan tarvitsisi lääppiä. Katse siis tulevaisuuteen.

Äänestä
  • Tässä on sekin, että elämä on opettanut ettei niitä vuosia ole välttämättä ole sinne eläkeikään saakka olemassa..

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Tässä on sekin, että elämä on opettanut ettei niitä vuosia ole välttämättä ole sinne eläkeikään saakka olemassa..

    No sitten varmaan tarvitsee vaan pelätä pahinta.

    Äänestä

Etkö ole saanut psykoterapiassa mitään apua tuon tunteen/tarpeen käsittelyyn? Olenkin sitä pohtinut, kun usein ohjeistetaan pohtimaan syitä omille tuntemuksille, että mitä sitten sen jälkeen, kun on todennut, että jostakin lapsuuden kokemuksesta ne johtuvat. Ei se tieto siitä ainakaan itselläni ole sitä tarvetta vienyt pois. Että mitä siellä terapiassa ohjeistetaan tekemään syyn selvityksen jälkeen?

Äänestä

Onhan siellä jotain työkaluja annettu mielikuvaharjoituksiin ja ties mihin muuhun mutta eipä ne tässä tunteessa tunnu auttavan särkylääkettä enempää :D

Äänestä
  • No voi harmi, ettei niistä ole apua. Minulla ei nyt ihan ole tuollaisesta etäsuhteesta kokemusta, mutta minulle tulee kyllä suuri ikävä, jos kumppanini lähtee jonnekin, vaikka vietämme paljon aikaa yhdessä. Sillon koitan keksiä itselleni muuta seuraa ystävistä ja perheestä, ja se auttaa. Pahinta on olla yksin kotona.

    Ei kai tuon takia kannata hylätä hyvää suhdetta. Onhan se pitkä aika, ennen kun saisit helpotuksen tilanteeseen, mutta ainakin se on kuitenkin tulossa. Oletko kertonut kumppanillesi, kuinka vaikeaa erossa olo on sinusta?

    Äänestä

"Puheyhteytemme on hyvä ja rakastamme toisiamme paljon. "

Olette siis ihastuneet toisiinne kovasti.

Äänestä

😋😍😋😍😋😍😋😍😋

😋 Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://www.ero4.fun/girl4love

🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Mun ongelma/ominaisuus on kova läheisyydentarve. Olen käsitellyt tätä psykoterapiassa ja tiedän mistä se johtuu. Toistuvat yksinjäämiset vauvana ja lapsena. Olen 42 v ja kaikki neljä pitkää (1-10 v) parisuhdettani ovat olleet tunnekylmien miesten kanssa. Olen jatkuvasti kokenut kylmyyttä, henkistä väkivaltaa ym. Nyt olen 3kk sitten tavannut todella hyvän ja ihanan miehen joka asuu 250km päässä. Hän on luotettava ja kaikin puolin avoin. Tykkää läheisyydestä todella paljon myös hän. Puheyhteytemme on hyvä ja rakastamme toisiamme paljon. Näemme noin 1-2 vuorokauden ajan viikossa sekä lomilla enemmän. Onko kellään antaa mitään vinkkiä miten kestän erossa olo ajan kun läheisyyden ja turvan tunteen tarve on niin valtava? Koen miehen kainalossa /läheisyydessä jotain mitä en ole elämässäni ennen kokenut ja se tuntuu nyt "liian" hyvältä. Muutto lähemmäs toisiamme ei ole vielä ainakaan mahdollista/järkevää. Puhelut eivät auta, ehkä päinvastoin.
Huomaan että alan jopa masentua kun kaipuu on niin kova. Mietin välillä että jatkanko suhdetta ollenkaan kun mukava ikävän tunne on jatkuvasti yhtä tuskaa. Mies kohtelee mua tosi hyvin ja kaikki tuntuu oikealta. Tähän mun tunteeseen ei liity mitenkään epäluottamusta tms.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu