Ujous tulkitaan usein väärin.

No mä ole sekä että, ujo mutta myös saan kerättyä rohkeuteni tarvittaessa ollakseni aloitteellinen. On ihmisiä joiden seurassa olen ujo ja hiljaa, on ihmisiä joita en ujostele yhtään.

Sanoisin, että ujouden takia jää monta hyvää parisuhdetta syntymättä.

Näin on, ja niitä ujoja pikku aarteita löytyy sieltä toisesta rivistä parhaiten jos älyää katsoa riikinkukkorivistön taakse. Nuorempana olin hyvinkin ujo ja kärsin siitä aika kovasti, siinä joutui tavallaan kätkemään ja piilottelemaan itseään koko ajan kuoren alle, sitä todellista itseään ei osannut eikä uskaltanut tuoda esiin. En mikään keskipiste halua olla vieläkään mutta oman itseni esiin tuominen niin vikoineen kuin hyvine puolineen onnistuu. Hyvinkin avoin nykyisin, suorakin toisinaan. Se on myöskin aina yllättänyt miten huonosti useimmat tulkitsevat toisia ihmisiä ja heidän kykyjään vaikka heillä olisi käsissään paljonkin faktoja tästä tyypistä.

En kyllä allekirjoita väittämääsi.

En sano olevani siinä mielessä kuvaamasi turski tapaus, mutta kohtalaisen itsevarma ja aloitteellinen. Ja minulla on ollut yksi pidempi parisuhde hyvinkin ujon ihmisen kanssa. Ainoa mitä se vaati, oli vain olla huomaavainen ja hyväksyvä, kärsivällinen ja avoin. Lyhyesti sanottuna siis ymmärtää toista ja toisen ujoutta, vaikkei itselläni sellaisesta ole henkilökohtaista kokemusta.

Useampikin on kirjoittanut, miten ujous eri tilanteissa vaikuttaa tyystin eri tavalla. Minullekin tämä on tuttua. Nuorena oli niin ujo. etten rohjennut edes hakea virkatodistusta kirkkoherranvirastosta.

Mutta kun matematiikanopettaja päästeli puppua, ja KOKO luokka asettui hänen puolelleen, ujous karisi täysin, koska hän oli väärässä, ja rohkenin sen sanoa, vaikka luokkalaiset pilkkasivat minua ja sanoivat, että älykkyys on noussut tukkaan. Kun matematiikanope sitten tuli pyytämään anteeksi, olin luokan silmissä sankari. Tapahtui useamminkin.

Toinen, missä ujous karisee, on kun havaitsen, että jotakin pilkataan tai poljetaan. Olen useinkin saanut kuulla, että olen huumoristajuton tosikko. Samoin astun esiin ja sanon suoraan, jos näen huumorin varjolla tarkoituksellista eläinrääkkäystä.

Mutta kuitenkin olen edelleen pohjimmiltani ujo, ja vaatii erityistä ponnistusta sanoa suoraan. Sitten kuitenkin kaivelen vanhoja typeryyksiä ja tekoja, joita tein lapsena, niin kuin muutkin lapset eivät olisi tehneet.

Voisi sanoa, että ujous karisee, kun puolustan jotakin ehdottomasti puolustettavaa, henkilöä tai luonnontieteellistä totuutta, mutta sitten ujous taas voittaa. Aika raastavaa heittelyä.

x x x x

Karmeinta, mitä olen nähnyt ujouteen liittyvää, oli kun muuan 'huumorimies' piikitteli 16-vuotiasta erittäin ujoa tyttöä juuri ujoudesta, Tyttö oli juuri tullut kaupunkiin. Mies oli itse kotoisin maakunnasta, jossa toisen piikittely oli 'huumorin' ainoa laji. Turvallisuussyistä jätän maakunnan nimen mainitsematta. 🌹👀

Äitini haukkui minua ujoksi koko lapsuuden ja nuoruuden, koska en halunnut olla samassa kahvipöydässä kuuntelemassa kylän juoruämmien juttuja.

vaikea tulla toimeen ujon ihmisen kanssa kun välttelee kaikkia tilaisuuksia missä pitää keskustella ihmisten kanssa. jopa postimiestäkin pelkää, keksii ihmeellisiä selityksiä, ettei tarttis tavata ketään. jonkun täytyy pelastaa hänet aina tilanteesta kun ei saa sanaa suustaan jos joutuu keskustelemaan jonkun vieraan kanssa. tuttavapiirissä tällainen henkilö. ujostelee tuttujakin henkilöitä ja änkyttää ja sössöttää ja sotkeutuu sanoissaan.

Mä en enää vaan jaksa ymmärtää omituisuuksia. Jollei ole rohkea ja sosiaalisesti taitava niin en vaan jaksa. Itse en ole pätkääkään ujo ja siksi ihan parhaimmillani sosiaalisissa tilanteissa. T. Nainen

Kyllä varmasti erilaisia tulkintoja löytää.
Ja onko kyse ujoudesta, estyneisyydestä tai muusta. Esim nuorena voi olla jotain noista. Helpottaisi jos tietäisi, että toisetkin voivat painiskella samojen asioiden parissa eikä se maailmaa kaada, jos nyt sattuisi vähän mokaan. Omalle kohdalle on sattunut, että ennen muinoin nuoret eivät saaneet olla suunapäänä. Sitten aikuisena pitäisi olla niitä mielipiteitä. No sitten kun niitä sanoo, tulee fiilis, ettei niitä sulatetakaan.

Mikä on ujoutta ja mikä epävarmuutta.
En niin ujo ole, mutta esiintyminen ei aina ole mieluisaa. Mutta olen myös yllättynyt että sitäkin voi olla.

Mutta jostain syystä voi yllättäen tulla ujoksi. Mietin silloin oliko se omaa vai toisen ujoutta, johon ehkä sai tutustua. Tunne oli kyllä hassu ja sitä kautta pystyi ymmärtämään sitä ujoutta. Vieläkin pureskelen sitä, mitä se kertoo ihmisestä. Jos se on puhdasta tarkoituksetonta, se ei kyllä aiheuta ongelmia. Päinvastoin kuin se että tarkoituksellisesti välttelee joitain tilanteita ehkä itsesuojelutarkoiruksessa tai muusta syystä.

Ujous merkitsee monelle sosiaalisessa tilanteessa syntyvää kiusaantumista ja epämukavuutta. Myös nolostuminen ja häpeä ovat aikuisella usein ujouteen liittyviä tunteita. Ujous ilmenee arkuutena uusien ihmisten edessä tai yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa. Kyse on ensireaktiosta uusien ihmisten seurassa.

Useat ihmiset sekoittavat ujouden muihin piirteisiin kuten sosiaalisen itseluottamuksen puutteeksi ja se tulee kasvatuksesta. Itse katson, että ujous on yhtä normaalia kuin ei-ujous, sen pitää antaa olla. Itseäni vaivaa esimerkiksi vanhemmat, jotka "ohjaavat" eli pakottavat ujostelevaa lastaan heti leikkimään vieraassa isossa lapsiryhmässä vaikka väkisin.

Pappina lienen kokenut kaikkein eniten kiusaantumista ristiäiskahvilla, jossa väki ei puhunut, ei pukahtanut, vaan kuten heidän kotipitäjässään oli tapana, odottivat että pappi puhuu ja muut kuuntelevat.

Yritin herätellä leppoisaa jutustelua. Turhaan. Kukaan ei sanonut mitään. 🌹👀

Erään palstalaisen vastaus tuli monen kerran yrittämisen jälkeen, mutta minä en puolestani saanut siihen vastattua. S24 on kaaoksessa. 🌹👀

Näyttää, kuin muut viestit menisivät läpi, mutta vastaukset ei mene. Poropeukalot on pahoin sotkeneet ohjelman. 🌹👀

Olin ujo lähes 40v asti.
Nykyään olen psykopaati. I really do not care anymore.

Lähes uskontoisa kokemus https://youtu.be/y-n935vlTpA

Tää onkin jännä yhtälö. Työ minä on hyvin sosiaalinen ja on parasta mahdollista asiakaspalvelu henkeä. Minusta saa ihan toisenlaisen kuvan joskus kuullut tuon ylimielisen sanonnan, mut ei sitä en ole vaan ujo piimä.