Onko uusi luomus hyvä ihminen?

Minäkin olen ihmetellyt sitä, miksi uskovaisen käsitys omasta itsestään pitäisi olla huono (paha ja syntinen ihminen), vaikka käytös, tavat ja jopa oikeustaju ovat hyvät?

Eikö Raamattukin kerro, että Jumalan uusi ihminen on hyvä ja pyhät eivät tee syntiä?

Juuri tuohon avauksen käsitykseen siitä, että "me uskovaiset olemme hyviä ihmisiä ja muut ovat pahoja", perustuu kristittyjen tapa loukata ihmisoikeuksia ja kohdella syrjivästi eriuskoisia ja uskonnottomia.

On vainottu, ryöstetty, vangittu ja jopa tapettu eri tavalla uskovia, vaikka nämä tunnustaisivat uskovansa Raamatun Jumalaan ja Jeesukseen, mutta eivät ole samaa mieltä valtakirkon kanssa joistakin opillisista asioista.

Lahkoissa syrjintä ilmenee eriarvoisena kohteluna, väärämielisinä rangaistuksina ja henkisenä väkivaltana. Tämä ei rajoitu vain Jehovan todistajiin, lestadiolaisiin ja muihin sellaisiin, vaan sitä esiintyy myös ns. vapaissa suunnissa kuten helluntailiikkeessä.

Taustalla vaikuttaa mustavalkoinen ajattelu kahdesta eri ihmistyypistä - hyvä ja paha, oikeassa ja väärässä olevat - ikään kuin joidenkin uskonkohtien totena pitäminen ja oman yhdyskunnan sääntöjen noudattaminen todistaisi "meidän" olevan parempia kuin "teidän".

Henkiseltä väkivallalta ei mikään uskontojen uhreja pelasta, mutta onneksi fyysinen väkivalta on nykyään harvinaista, taloudellinen riistäminen kuitenkin tavanomaista. Helluntaissakin havitellaan vanhusten perintöjä, jolloin rintaperilliset jäävät ilman...

Valitun ja pyhän Jumalan lapsen identiteetti on uusi ihminen, ei vanha. Silti monet pitävät itseään syntisenä ja saastaisena, vaikka Raamatun mukaan valitut ovat vanhurskaita ja pyhiä, syntisistä erotettuja vanhurskauden ja Jumalan palvelemista varten.

Efesolaiskirje:
4:20 Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan,
4:21 jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa:
4:22 että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,
4:23 ja uudistua mielenne hengeltä
4:24 ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.

Ei ole olemassa uudestisyntyneitä ihmisiä. On vain ihmisiä, joiden on esim. heikon itsetuntonsa vuoksi sovittava joukkoon.

Alhaalta syntynyt ei ole syntynyt ylhäältä. Kaikkea muutahan varas tekee lisäksi?

kukaan ei ole "uusi luomus" vielä ei ole maallisessa elämässä, siis raamatullinen "uusi luomus"

"teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; KUN Kristus ,
meidän elämämme ilmestyy, SILLOIN tekin hänen kanssaan ilmestytte
KIRKKAUDESSA"
Kol: 3: 3-4

monet ovat muuttaneet maailman sivu OMAN elämänsä huonoja tapoja , valintoja kautta maailman, jotkut uskonnon-lahkojen avulla, jotkut tukihenkilöiden avulla, jotkut ihan omin voimin "ottamalla järjen käyttöön",
tällainen ULKONAINEN > "lihallinen" uusi luomus . . . ei ole se mitä raamattu sanoo, vaan: > "silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte KIRKKAUDESSA"

"liha ja veri ei voi periä Jumalan valtakuntaa" 1 Kor: 15: 50

Syntisyys asuu ihmisessä kuoloon asti, ja saa toimimaan syntisesti. Myös uskovaisen. Ihanteena tietysti olisi elää pyhää ja puhdasta elämää, mutta siihen ei pysty. Siksi on syntien anteeksiantamus ja päivittäinen parannuksen teko. Toinen asia sitten on vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi julistaminen, jonka Jumala tekee. Se ei poista syntiä ihmisestä, mutta poistaa synnin tuomion, Kristuksen tähden. Ns. hyvää elämää voi elää, ja siihen kannattaakin pyrkiä, mutta se ei tee ihmisestä ansioituneempaa Jumalan silmissä.

Ihminen on aina epätäydellinen. Jumala ei tee kenellekään persoonallisuuden siirtoa. Kaikissa ihmisissä on jotain hyvää ja jotain vähemmän hyvää. Uusi luomus tarkoittaa, että Jumala näkee Jeesuksen sovitustyöhön turvaavan uskovan armon silmälasien läpi.

Uskovalta itseltään voi kuitenkin mennä aikaa, ennen kuin hän oppii luottamaan armoon. Silloin on vaikea suhtautua muihinkaan armollisesti. Jos oma epätäydellisyys tekee kipeää, niin vaatimukset on helpompi kohdistaa muihin. Em. lisäksi on myös psyykkisesti sairaita tai hauraita ihmisiä, jotka tulkitsevat uskoaan sairautensa läpi.

Em. vuoksi ei kannata tuijottaa liikaa ympärilleen. On vain pidettävä kiinni siitä minkä itse oikeaksi tietää, ja kuljettava omaan tahtiinsa.

"Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu."

... synti, joka minussa ASUU!

Mikä synti Paavalissa, hänen kirjoittaessaan, asuu?
Siis - EI ASUNUT, vaan EDELLEEN ASUU!!

PERISYNTI/SYNNIN JUURI!
Niin kuin asuu kaikissa muissakin uskovissa ihmisissä.
Synti pysyy lihassamme loppuun asti.
Se ei meistä poistu tämän maallisen vaelluksemme aikana.
Voi sanoa, että uskova ihminen on luopunut synnistä, mutta synti ei ole luopunut hänestä.
Kun Paavali tämän tilan itsessään tunnustaa, kuinka ylipäätään kukaan voi kuvitella saavuttavansa täydellisen synnittömyyden tässä ajassa!?

14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
( Room. 7)

P. S. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 7.luvussa PREESENSISSÄ - EI IMPERFEKTISSÄ!
Ja ITSESTÄÄN, ei yleisellä tasolla.

Olemme edelleen vajavaisia ihmisiä, toiset onnistuvat ihmisiä paremmin kuin toiset. On myös luonteen heikkouksia, lapsuuden traumoja jotka vaikuttavat ihmisen käytökseen.