Tapailun alussa selvitetään, voisiko toinen olla itselle sopiva kumppani. Monet kysymykset ovat ratkaisevia ja tärkeitä, mutta aina niitä ei tajuta tai kehdata kovin aikaisin kysyä. Osapuolten eroavaisuus ilmenee sitten vasta myöhemmin, ja riittävän suuri ero tärkeässä asiassa johtaa todennäköisesti eroon.
Mitä haluatte tietää toisesta heti alussa? Mitkä ovat teille kynnyskysymyksiä?
Omasta mielestäni tärkeitä kysymyksiä olisi, että millaisen suhteen toinen haluaa. Miten tärkeä osa elämää parisuhde on, minkä verran haluaa sitoutua? Millaisia rajoja ja sääntöjä haluaa, mitä esimerkiksi voi ja ei voi tehdä muiden kanssa? Miten suhtautuu parisuhteessa eteen tuleviin ongelmiin, mielipide-eroihin, ja miten haluaa niitä ratkaista? Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia toisella on?
Mitä haluatte tietää toisesta heti alussa? Mitkä ovat teille kynnyskysymyksiä?
Omasta mielestäni tärkeitä kysymyksiä olisi, että millaisen suhteen toinen haluaa. Miten tärkeä osa elämää parisuhde on, minkä verran haluaa sitoutua? Millaisia rajoja ja sääntöjä haluaa, mitä esimerkiksi voi ja ei voi tehdä muiden kanssa? Miten suhtautuu parisuhteessa eteen tuleviin ongelmiin, mielipide-eroihin, ja miten haluaa niitä ratkaista? Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia toisella on?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vastasi aika osuvasti omaan kysymykseesi, mutta tuossa parisuhteen ongelmissa kukaan ei voi päättää suhtautumistaan niihin, jos ei ole vielä suhdetta ongelmineen. Ei sellaista voi päättää. Niistä pitäisi pystyä keskustelemassa ongelmatilanteissa. Hyvää suhdetta ei kannata analysoida pilalle nostamalla esille ongelmia joita ei ole. Mielipiteet ja tavoitteet muuttuvat molemmilla, joten niistä olisi hyvä uskaltaa keskustella suhteen edetessä. Hyvän suhteen pitäisi mielestäni olla jatkuvaa opsitiivista keskustelua. Ongelmatilanteissa pitäisi ymmärtää omat tarpeet vs. kumppanin vastaavat ja pystyä tekemään kompromisseja. Tärkeintä on että kumpikin pystyy olemaan aidosti oma itsensä ja toteuttamaan myös riittävästi itselle tärkeitä asioita, vaikka se vaatisikin toiselta venymistä. En ole itse siihen suhteissani pystynyt, mutta armahdin tänään itseni ja yritän vielä kerran.
Puhe on halpaa.
Kannattaa pitää silmät auki.
Enpä ole oikeastaan koskaan sen kummemmin tuollaisia kysellyt, vaan lähinnä tutustunut ihmiseen.
Ei me puhuttu mitää tuollaidia, kuhan alettii oleen.
Mielestäni on aika vaikea määrittää, mistä suhde alkaa. Ensin tapaillaan ja harrastetaan seksiä, sitten sovitaan että ei tehdä sitä muiden kanssa. Jossain vaiheessa tulevat mukaan keskustelut siitä, mitä haluaa suhteelta. Nuo ovat aivan luonnolisia keskusteluja ja tulevat väistämättä eteen tapailusuhteen edetessä ilman mitään kysymyslistaa. Ajankäyttö on myös tärkeä, että molemmat ymmätävät, kuinka paljon yhteistä aikaa on mahdollista viettää. Sitten vaan jossain vaiheessa sovimme, että olemme pari.
Minusta vaikuttaa, että niin paljon ongelmia aiheutuu parisuhteen osapuolten liiasta erilaisuudesta heille tärkeissä asioissa. Että ehkä suhteen parempi pohjustus voisi ehkäistä liian erilaisten ihmisten edes aloittavan suhdetta.
Tuohon sisältyy ajatus, että ero olisi jotenkin mmailmanloppu. Ei se ole. Itse en koe lainkaan epäonnistuneeni tai valinneeni lainkaan vääriä kumppaneita. Jokainen kolmesta parisuhteestani on ollut hyvä, sen mitä ne ovat kestäneet. Ne ovat myös kehittäneet minua ja muuttaneet käytöstäni ja ajattelutapojani. Mä en vihaa eksiäni, enkä kadu mitään noissa parisuhteissa. En koe, että mikään määrä pohjustusta olisi noita asioita mihinkään muuttanut.
Rehellisyys voisi tässäkin kohti olla paras sanoo suoraan miehenä jot ei halua muuta kuin pillua jos vain se on se mitä kaipaa ja nainen sanoo suoraan ettei halua muuta kuin panon jos sillä hetkellä ei muuta kaipaa muutoin kun alkaa pelaileen toisen tunteilla saa hyvinkin rikkoa kyseisen ihmisen henkisen tasapainon tai vähintäänkin sotkea tunne-elämän
Totta puhut, pitää olla rehellinen toiselle ja itselleen, jotta ei ajauduta sellaiseen suhteeseen, jossa kummankaan ei ole hyvä olla. Pitää muistaa, että jos feikkaat tunteita toiselle, teet sen samalla itsellesi.
Sävntöjen asuttelu ystävien/seurustelukumppanien/suhdekavereiden kesken on aika lapsellista.
On olemassa " seurusteluaika" , se tarkoittaa että ajan kanssa huomioimalla kuinka toinen reagoi, toimii ja käyttäytyy eri tilanteissa, saa selville mikä hän on pohjimmiltaan.
Noihin ei säännöt pidä eikä toimi.
Jokainen aina paljastaa luonteensa kun malttaa seurustella ja huomioida. Se ei tapahdu muutamien tapamisten aikana!
En nyt tiedä, onko kovin järkevää keskustella heti tuollaisista asioista. Siinähän voi käydä vaikka niin, että koko juttu päättyy alkuunsa ihan turhaan. Ehkä sitä oltaisiin kuitenkin ne oikeat toisilleen, vaikka toinen haluaisi asua Tampereella ja toinen Helsingissä, tai vaikka toinen haluaisi kymmenen lasta ja toinen ei yhtään lasta.
Eihöhän kahden ihmisen suhde ole ja pitääkin olla se mitä ne kaksi ihmistä ovat sopineet ja haluavat! Keskustelu on tärkein elementti, mutta jos kaikki on hyvin, niin sitä ei kannata analysoida pilalle, ellei eteen tule väistämättäömiä ongelmia. "Hyvää ei kannata pilkkoa palasiksi". En muista kuka tuon sanoi, mutta lainaus kuitenkin.
Vielä tuosta jälkikommentti samanlaisuudesta ja erilaisuudesta: Mun mielestä erilaisuus viehättää ja kiihottaa, mutta samanlaisuus voi tuoda pemeää lempeä.
Ei mitään järkevää jotain omasta elämästä.Lähinnä tuijoltiin silmiin ja hymyiltiin.
Kaikki suhteeni on alkaneet, nasisen aloitteesta ja suht ekaksi seksiä. no kerran tai ehkä useemminkin, oli nainen naimisissa, vaikkei sormusta näkynyt, muutoin olisi ollu ihan ok. nainen, tämä nyt tietystikkään ei tuntunut hyvältä. vaan hämmentävältä.
Nämähän jokaiselle henkilökohtaisia asioita mulle ensisijaisia on rehellisyys ja uskollisuus loputhan katotaan aina sitä mukaa kun tutustuminen etenee ja toiselta ei voi vaatia mitään sellaista mitä ei ole valmis itse tekemään parisuhde kun on uhrauksia puolin ja toisin ainoa mistä mä en tingi on muutto pois Suomesta mun on täällä ainakin hyvä olla
Minua on askarruttanut muun seikka. haluan näet tietää, tykkäävätkö naiset rintojensa suutelemisesta ja hyväilystä ? olen muutman kerran suoraan tiedustellut ja saanut vältteleviäkin vastauksia.
Niin , eräs nainen kertoi suoraan.." se joka väittää ettei naiset tykkää hyväilyistä myös rintojen osalta, valehtelee " näin siis kokenut nainen kertoi.
Minusta olennaista ei ole vain se, mitä kysyy suhteen alussa, vaan myös miten kysymykset ottaa esille. Jos niitä tulee pitkä lista kerralla, tutustuminen alkaa helposti tuntua työhaastattelulta.
Nostaisin vähitellen esiin ainakin arvot, suhtautumisen sitoutumiseen, oman tilan tarpeen, raha- ja arkiasiat, mahdolliset lapsitoiveet sekä sen, miten kumpikin yleensä käsittelee erimielisyyksiä. Myös sellaiset kysymykset kuin ”mikä saa sinut tuntemaan olosi rakastetuksi?” tai ”mitä toivot parisuhteelta juuri nyt?” voivat kertoa paljon enemmän kuin pelkät kyllä/ei-kysymykset.
Tässä on myös koottu paljon erilaisia kysymyksiä, joista voi poimia keskusteluun sopivia aiheita:
https://iltalahti.fi/kysymyksia-pariskunnille/
Ehkä tärkeintä olisi, että molemmat myös vastaavat samoihin kysymyksiin ja oikeasti kuuntelevat toistensa vastaukset. Kaikkea ei tarvitse selvittää ensimmäisillä treffeillä, vaan samoihin aiheisiin voi palata suhteen edetessä.
Seurustelun alkukuaikoina keskustelimme yhteisistä mielenkiintomme kohteista kuten urheilu, politiikka paikallisella ja valtiollisella tasolla.
Yleisistä moraaliperiaatteista aina havaitsiemme riiviöpentujen riehumiseen.
Talouden hoitamiseen liittyvissä asioissa olimme samoilla linjoilla. Olimme molemmat lähtöisin 60-luvun köyhistä työläiskodeista.
Myös roolituksessa vaimollani oli perinteinen käsitys joka sopi minulle.
Mies vastaa perheen kaikkinaisesta turvallisuudesta ja hyvinvoinnista.
"Jouduin naimisiin" kun eräänä aamuna, herätessämme opiskelukämpässäni aamuvoimisteluun, silloinen seurustelukumppani sanoi, että hänen mielestään voisimme mennä vihille. Joo. Joo.
Elämäni paras päätös!
Valmistuttuani oli aloituspalkkani noin 3 x vaimoni myyjänä marketissa saama.
Oli helppo sopia jo ennakkoon vaimon jäämisestä kotiin toivottavasti saamiemme lasten kanssa. Niin myös tapahtui.
Ehdoton, molemmin puolinen luottamus sekä taloudellisissa, että moraalisissa asioissa oli selvyys.
Nyt, 57 vuotta myöhemmin tapahtuneeseen leskeytymiseeni on mahdoton tottua.
Minun hyvinvointini oli aina vaimolleni tärkeä!
Olisin toivonut 3-5 tenavaa mutta kahden, lyhyin välein syntyneen vilkkaan riiviön jälkeen vaimo stoppasi.
Minusta alkuvaiheessa kannattaa kysyä muutakin kuin harrastuksista ja arjesta. Esimerkiksi millaista parisuhdetta toinen oikeasti haluaa, mitä sitoutuminen hänelle tarkoittaa, miten hän yleensä käsittelee erimielisyyksiä ja millaisia toiveita hänellä on tulevaisuudesta.
Kaikkea ei tietenkään tarvitse käydä läpi haastattelun tavoin yhdellä kertaa. Usein parempi tapa on ottaa yksi kysymys silloin tällöin ja antaa keskustelun edetä siitä luonnollisesti. Hyviä kysymyksiä ovat esimerkiksi: “Mitä toivot tulevilta vuosilta?”, “Milloin tunnet olosi suhteessa arvostetuksi?” ja “Miten toivoisit, että vaikeista asioista puhuttaisiin?”
Tässä on myös aiheeseen liittyvä lista kysymyksistä pariskunnille, jos joku kaipaa lisää keskustelunavauksia:
https://suomitrend.fi/kysymyksia-pariskunnille/
Minusta olennaisinta ei lopulta ole saada “oikeita” vastauksia vaan huomata, pystyykö molempien kanssa puhumaan avoimesti myös asioista, joissa näkemykset eivät ole samoja.