perheellinen sairaanhoitaja

Lyhyesti ja ytimekkäästi kerron kokemukseni sairaanhoitajan työstä, hoitoalan kokemusta kertyi 39 vuotta. Kolmen viikon listassa oli aina sovittu yksi viikonloppu vapaaksi. Usein sattui kesällä niin että oli listan ensimmäinen viikonloppu vapaa ja seuraavan listan viimeinen. Siinäpä se keskikesä pääsi luiskahtamaan. Lomakausi oli ja on toukokuusta syyskuuhun. No, lapset on tietenkin toukokuussa ja elokuussakin jo koulussa. Syyslomat ja kevätlomat eivät sattuneet koulujen lomaviikkoihin. Hiihtoloman aikaan sain kevätloman kun poika oli jo armeijassa, se siitä. Kyllä se perhe-elämää koetteli monella tapaa. Kolmivuorotyö; nukuit viikonloppuisinkin päivällä kun muu perhe on kotona (yritit nukkua). Kaikesta huolimatta pidin työstäni ja arkivapaista. Minulla oli onni saada tehdä töitä hyvien ja ammattitaitoisten työkavereiden kanssa. Muistaakseni kolme hoitoalan lakkoa oli työurani aikana ja kaikissa niissä hävisimme etuja. Itse en ollut koskaan lakossa kun olin akuutissa hoitotyössä, silloin töissä olijat maksoivat liittoon lakkoavustuksia. Nyt taas on kiristystä puoleen ja toiseen. Hoitotyö on arvokasta ja tuiki tarpeellista. Koulutukseen ja pääsyvaatimuksiin kiinnittäisin huomiota, ajat ovat muuttuneet siitä, miten ennen testattiin hakijat. Hoitotyössä ollaan monella eri sektorilla töissä, niinpä aihetta olisi palkkaa tarkastella työn vaativuuden mukaan. Totta kyllä on se, että kaikki hoitotyö on arvokasta kun se tehdään oikein ja sydämellä. Nyt eläkkeellä ihmettelen itsekin, miten minä jaksoin, Tsemppiä hoitajille!