Olen vähän miettinyt, että ollaanko me naiset yhtä pihalla näissä parisuhde asioissa, kun miehetkin. Tuntuu että pelkkä fyysinen ulkokuori, olit sitten minkänäköinen, on se, millä lailla sinua arvostetaan. Miehille ei käy enää kuin missivartalon omaavat kauniit naiset. Tuttavuutta ei voi mennä vieraan, eikä aina tutunkaan miehen kanssa tekemään, jollet omaa tietynlaista ulkonäköä. Yh-äideistä kirjoitetaan ja puhutaan rumasti, myös keski-ikäisiä naisia pidetään helppoina saaliina, jota voi panna, mutta johon ei parane rakastua.
Jos nainen menee yksin baariin, hän on helppo.
Lähestulkoon kaikki herrasmies tavat ovat miehiltä unohtuneet, saa loukata julkisesti naistaan, puhua pano juttujaan, kehua ja arvostella.
Olen itse vähän päälle 40v enkä kaunis ole koskaan ollut. Mies seuraa ei ole tarvinut jäädä paitsi, sillon nuorenpana. Nyt olen kuitenkin tilanteessa, kun yli 14 vuotta kestänyt liito purkautui ja olen ollut jonkin aikaa yksin.
Tunnen itseni todella B-luokan naiseksi, olen saanut kuulla olevani epätoivonen miesteniskijä, kerran minulle on jopa sanottu, että näin vanha on niin väljä, ettei se ketään kiinosta.
Tätäkö tämä nyky miesten ajatus maailma on? Miten pitää edetä jotta löytäisi miehen, ihan tavallisen. Täytyykö todella olla huippuun trimmattu? Jotkut miehethän oikeen etsivät tosi lihavia tai edes pullukoita naisia, luulisi heitä olevan helppo löytää kun minullekkin, 156cm/62kg on tultu sanomaan että olen synnyttäneen näkönen läskiperse. Mikä siis miehiä vaivaa vai eivätkö he itsekkään tiedä, mikä olisi se heidän oma nais ihanteensa, kun media koko ajan tuo esiin vain tätä mallityttömäisyyttä, ja elämä yleensä mielletään vain omien halujen itsekkäksi tyydyttämiseksi.
Ja vielä, en pidä kauniita naisia uhkana, kauneus on lahja, jota kaikilla ei ole. Ne, joilla sitä ei ole, ovat silti yhtä arvokkaita ja tutustumisen arvoisia ihmisenä.
Jos nainen menee yksin baariin, hän on helppo.
Lähestulkoon kaikki herrasmies tavat ovat miehiltä unohtuneet, saa loukata julkisesti naistaan, puhua pano juttujaan, kehua ja arvostella.
Olen itse vähän päälle 40v enkä kaunis ole koskaan ollut. Mies seuraa ei ole tarvinut jäädä paitsi, sillon nuorenpana. Nyt olen kuitenkin tilanteessa, kun yli 14 vuotta kestänyt liito purkautui ja olen ollut jonkin aikaa yksin.
Tunnen itseni todella B-luokan naiseksi, olen saanut kuulla olevani epätoivonen miesteniskijä, kerran minulle on jopa sanottu, että näin vanha on niin väljä, ettei se ketään kiinosta.
Tätäkö tämä nyky miesten ajatus maailma on? Miten pitää edetä jotta löytäisi miehen, ihan tavallisen. Täytyykö todella olla huippuun trimmattu? Jotkut miehethän oikeen etsivät tosi lihavia tai edes pullukoita naisia, luulisi heitä olevan helppo löytää kun minullekkin, 156cm/62kg on tultu sanomaan että olen synnyttäneen näkönen läskiperse. Mikä siis miehiä vaivaa vai eivätkö he itsekkään tiedä, mikä olisi se heidän oma nais ihanteensa, kun media koko ajan tuo esiin vain tätä mallityttömäisyyttä, ja elämä yleensä mielletään vain omien halujen itsekkäksi tyydyttämiseksi.
Ja vielä, en pidä kauniita naisia uhkana, kauneus on lahja, jota kaikilla ei ole. Ne, joilla sitä ei ole, ovat silti yhtä arvokkaita ja tutustumisen arvoisia ihmisenä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No tällaisen 20v nuoremman kaverin viesti nyt ei välttämättä paljoo lohduta, mutta kerron kuitenkin oman näkemykseni joka liittyy tuohon naisen ulkonäköön ja arvosteluun miesten keskuudessa.
Jeps elikkä monesti me urokset ei myönnetä sitä tosiasiaa että lihavampi nainen olisi seksuaalisesti kiihottavampi kuin hoikka nainen. Samaan tapaan kuten vaikka kaapissa elävät homo miehet ei uskalla sanoo pitävänsä toisista miehistä vaikka näin olisikin. Elikkä siinä on kyseessä itsensä huijaaminen jne. Toivottavasti ymmärsit pointini =)
Totta on sekin että aika pahasti joskus miehet tuntuu puhuvan naisista, mutta se että tarkoittavatko he tosiaan sitä mitä sanovat on aivan eriasia. Tullu tuokin huomattua ihan vanhempiekin miesten parissa, mutta etenkin oman ikäisteni parissa tuollainen on yleistä...valitettavasti =(
Noh kaipa ne naisetkin puhuu miehistä pahaa niissä omissa kuuluisissa saunailloissaan...kovaa tää elämä prkle =)
Niin ja ei 41v nyt mikäään ikäloppu todellakaan ole. Äläkä anna ikäsi haittaa miehen etsintään se on vaan numeroita eiks niin =)
se tulee muuten osakseen itsetunnosta. Jos tuntee itsensä rumaksi, on ruma. Tärkeätä on nauttia omasta vartalostaan ja viihtyä siinä.
Se taas ei tarkoita sitä että kehosta ei tartteis pitää huolta. Sitä pitää ulkoiluttaa säännöllisesti ja tankata oikein, sekä sopiva huolto ja facelift silloin tällöin piristää kummasti.
Taidat puhella asiaa. Kyllä minusta tuntuu kanssa, että pihalla ollaan. Tuntuu ihan samalta, että meidän miestenkin pitäisi olla pyykkilautavatsaisia kiiltokuvapoikia jotta kelvattaisiin. Itse sinkkuna etsin kyllä mielummin ihan tavallista naista. Voi olla muotoa tai ei sillä se sisäinen kauneus tasaa ulkomuotoa. Itselläni kaatui juuri yksi juttu varmaan ulkomuotoon. En ole lihava, mutta keskikohtaan on kyllä tullu jo sellainen "outokumpu" joka saattoi olla syynä kiinnostuksen katoamiseen. En ymmärrä tätä omaa sukupuoltani, miksi pitää mennä haukkumaan naisen ulkomuotoa, ei se ainakaan paranna "saantia". Jos joku ei muotojensa takia kiinnosta niin eihän sitä tarvitse juttusillekaan mennä. Olen samaa mieltä kanssasi, että tavat ovat unohtuneet. Eipä tulisi mieleeni mennä haukkumaan jonkun ulkomuotoa tai kehuskelemaan panojutuilla. Taidan olla jotenkin poikkeava näissä asioissa.
Minusta vähän tuntuu siltä, että ne jotkan moittivat ja haukkuvat, eivät ole sinuja itsensä kanssa.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä! Tosi hyvä kirjoitus! Olen kanssa pikkasen yli nelikymppinen, tosin näytän kyllä vähän nuoremmalta. Koen jatkuvasti ikä- ja ulkonäkörasismia vaikka ilmeisesti en ole rumimmasta päästä. En nykyään juuri käy ravintoloissa tämän takia. Tosin sama rasismi iskee vaikka nettitreffeillä ja joskus miehet ovat sokkotreffeillä kriittisempiä kuin ravintoloissa. Olisi ihana löytää mukava mies joka kiinnittäisi ensimmäiseksi huomiota luonteeseen. Jos tälläinen löytyy, ilmottautukoon tässä.
Minä katson luonnetta ja kokonaisuutta. Se kokonaiskuva minkä toisesta saa ratkaisee paljon.