Jostain lehdestä luin näistä anoppi-ongelmista ja kuinka niihin tulisi suhtautua. Siellä sanottiin että miniän tulisi ajatella että appivanhemmat ovat tehneet tämän henkilön jota sinä rakastat. Joten jotain hyvää appivanhemmissakin tulee olla, onhan rakastamasi henkilö tavallaan heidän lihaa ja verta.
Mutta mitäs kun oma mieheni onkin adoptoitu!
Tähän vielä lisäyksenä että anoppini pitää minua toivottomana tunarina joka ei saa edes munakasta tehtyä, kun en sitä heidän kodissaan itselleni ole koskaan aamiaiseksi tehnyt, vaikka kotona teenkin. Kyse on vain siitä että hän on hyvin tarkka että asiat tehdään juuri niinkuin hän on ne vuosikymmenet tehnyt eikä siten suvaitse minun tapaani. Sanoo pojalleen aina että saatko tarpeeksi edes ruokaa. Ja mikä pahinta, en itse pidä vihanneksista eri muodoissa tai muista kasviksista, joten niitä syödään vähemmän,kun taas lihaa rakastan syödä yli kaiken. Joten anoppi tästä säikähtenäänä että saako poika edes niitä keitettyjä vihanneksiaan kun en muka niitä osaa tehdä. Voisin jatkaa listaa loputtomiin mikä anopissa ärsyttää (jatkuvat raivoamiset, kyttääminen, aliarviointi yms yms) mutta eniten minua loukkaa ettei mieheni näe tätä lainkaan vaan pitää aina äitinsä puolta ja tavallaan yhtyy ivaan kun en sitä saamarin munakasta laita!
Mutta mitäs kun oma mieheni onkin adoptoitu!
Tähän vielä lisäyksenä että anoppini pitää minua toivottomana tunarina joka ei saa edes munakasta tehtyä, kun en sitä heidän kodissaan itselleni ole koskaan aamiaiseksi tehnyt, vaikka kotona teenkin. Kyse on vain siitä että hän on hyvin tarkka että asiat tehdään juuri niinkuin hän on ne vuosikymmenet tehnyt eikä siten suvaitse minun tapaani. Sanoo pojalleen aina että saatko tarpeeksi edes ruokaa. Ja mikä pahinta, en itse pidä vihanneksista eri muodoissa tai muista kasviksista, joten niitä syödään vähemmän,kun taas lihaa rakastan syödä yli kaiken. Joten anoppi tästä säikähtenäänä että saako poika edes niitä keitettyjä vihanneksiaan kun en muka niitä osaa tehdä. Voisin jatkaa listaa loputtomiin mikä anopissa ärsyttää (jatkuvat raivoamiset, kyttääminen, aliarviointi yms yms) mutta eniten minua loukkaa ettei mieheni näe tätä lainkaan vaan pitää aina äitinsä puolta ja tavallaan yhtyy ivaan kun en sitä saamarin munakasta laita!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vanhan sanonnan mukaan munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia. Riko pari munaa ja osoita anopille taitosi. Muuten menee munakkaaksi koko liitto. Ei kannata olla niin herkkä arvostelulle. Olet ihan hyvä ja osaat vaikka mitä. Miksi ei anoppi ole opettanut poikaansa laittamaan ruokaa, silloin voisi olla varma ettei poika näe nälkää???
miten aikuisen miehen syöminen voi olla jonkun muun vastuulla tai varassa
Ettet tarvitse munakasta kun saat ihka oikeaa elävää munaa..
tegdä, mutta osaan tehdä kaikenlaista muuta ruokaa, jota mieheni aina jaksaa ylistää. En käsitä miten tuo munakkaan teko on mittarina kokkaustaidoille? Luultavasti osaat paistaa mehevän pihvin, jota miehesi pitäisi arvostaa enemmän kuin jotain munakasta,mutta voithan paistaa hänelle sellaisen, jotta hän ymmärtää ettei munakkaassa ole mitään ihmeellistä.