Minua on "siunattu" itsekkäällä miehellä. Suhteen alkuaikoina sitä ei huomannut, mutta tässä nyt vuoden hänen käytttäytymistään seuranneena olen diaknosoinut hänet puhtaimmaksi itsekkyyden perikuvaksi.
Hän on ensimmäinen koskaan tapaamani mies, joka viettää peilin edessä enemmän aikaansa kuin minä! Missä vaan pienikin peili on, niin juoksujalkaa sinne omaa kuvaansa tuijottamaan. Peilauduta ei siksi, että suittaisiin hiuksia ja korjattaisiin vaatetusta, siitä vain katsotaan omaa kuvaa?!?!??
Sitten yksi tapa joka ärsyttää on se, että jos hän sytyttää tupakan, niin kertaakaan koko seurustelumme aikana hän ei ole kenellekkään ikinä tarjonnut tupakkaa omasta askistaan. Eikä tarjoa karkkia laatikostaan eikä purkkaa paketistaan, sieltä vain kaivelee taskustaan ja yksin syödä mussuttaa. Sitten toki kaikkia edellämainittuja saa kun niitä pyytää... Jaa-a. olenkohan vähän vanhanaikainen, mutta minulle on ainakin jo pienestä pitäen opetettu miten esim. muitten seurassa karkkia syödään...
No sitten sänkyhommat, en tiedä onko tämä itsekkyyttä, vai pelkästään laiskuutta, tai muuten vain inhoa kehoani kohtaan, mutta rakastelumme on nykyään muisto vain. Kun häntä haluttaa, niin hän haluaa suihinoton. Kun ehdottaa rakastelua, että minäkin tyydytyksen saisin, niin koko keskustelu loppuu siihen paikkaan... jatkuu taas sitten kohta että josko nyt voisin ottaa suhin... :(
Samoin baareissa käynnit. Hän saa kyllä käydä baareissa juuri silloin kun hänelle sopii, olivatpa muut siitä mitä mieltä hyvänsä. Lisäksi siinä ei hänen mielestään saisi olla mitään pahaa, jos hän minun läsnäollessani baarissa flirttailee muiden naisten kanssa, Hänen mukaansa minun tulisi olla vaan ylpeä, että olen saanut itselleni niin seksikkään ja haluttavan miehen, jolle joka toinen nainen käy itseään tyrkyttämässä...
Siis oikeesti oon ihan järkyttyny, et hänen laisia voi olla olemassa!
En tiedä pitäisikö tässä lukea lieventäväksi asianhaaraksi se, että hän on perheensä ainoa vesa, ja arvatenkin saanut äidiltään ja isältään sen mukaisen kohtelun. En tiedä, en ole niin paljon hänen äitinsä kanssa tekemisissä ollut ja isää en ole koskaan tavannutkaan.
Mutta kun nyt "lyhyesti ja ytimekkäästi" sain ongelmani kuvattu, niin ei teillä kellään sattus olemaan tähän jotain korjaus niksiä. Onko kukaan koskaan törmännyt tämän kaltaiseen mieheen, ja miten on käynyt, onko hän voinut muuttua epäitsekkäämmäksi?
En millään haluaisi luopua tästä suhteesta taistelematta, sillä erittäin paljon hänessä on hyvääkin. Nyt vaan jotenkin tuntuu, että tuo itsekkyys alkaa mennä vähän liian pitkälle...
Hän on ensimmäinen koskaan tapaamani mies, joka viettää peilin edessä enemmän aikaansa kuin minä! Missä vaan pienikin peili on, niin juoksujalkaa sinne omaa kuvaansa tuijottamaan. Peilauduta ei siksi, että suittaisiin hiuksia ja korjattaisiin vaatetusta, siitä vain katsotaan omaa kuvaa?!?!??
Sitten yksi tapa joka ärsyttää on se, että jos hän sytyttää tupakan, niin kertaakaan koko seurustelumme aikana hän ei ole kenellekkään ikinä tarjonnut tupakkaa omasta askistaan. Eikä tarjoa karkkia laatikostaan eikä purkkaa paketistaan, sieltä vain kaivelee taskustaan ja yksin syödä mussuttaa. Sitten toki kaikkia edellämainittuja saa kun niitä pyytää... Jaa-a. olenkohan vähän vanhanaikainen, mutta minulle on ainakin jo pienestä pitäen opetettu miten esim. muitten seurassa karkkia syödään...
No sitten sänkyhommat, en tiedä onko tämä itsekkyyttä, vai pelkästään laiskuutta, tai muuten vain inhoa kehoani kohtaan, mutta rakastelumme on nykyään muisto vain. Kun häntä haluttaa, niin hän haluaa suihinoton. Kun ehdottaa rakastelua, että minäkin tyydytyksen saisin, niin koko keskustelu loppuu siihen paikkaan... jatkuu taas sitten kohta että josko nyt voisin ottaa suhin... :(
Samoin baareissa käynnit. Hän saa kyllä käydä baareissa juuri silloin kun hänelle sopii, olivatpa muut siitä mitä mieltä hyvänsä. Lisäksi siinä ei hänen mielestään saisi olla mitään pahaa, jos hän minun läsnäollessani baarissa flirttailee muiden naisten kanssa, Hänen mukaansa minun tulisi olla vaan ylpeä, että olen saanut itselleni niin seksikkään ja haluttavan miehen, jolle joka toinen nainen käy itseään tyrkyttämässä...
Siis oikeesti oon ihan järkyttyny, et hänen laisia voi olla olemassa!
En tiedä pitäisikö tässä lukea lieventäväksi asianhaaraksi se, että hän on perheensä ainoa vesa, ja arvatenkin saanut äidiltään ja isältään sen mukaisen kohtelun. En tiedä, en ole niin paljon hänen äitinsä kanssa tekemisissä ollut ja isää en ole koskaan tavannutkaan.
Mutta kun nyt "lyhyesti ja ytimekkäästi" sain ongelmani kuvattu, niin ei teillä kellään sattus olemaan tähän jotain korjaus niksiä. Onko kukaan koskaan törmännyt tämän kaltaiseen mieheen, ja miten on käynyt, onko hän voinut muuttua epäitsekkäämmäksi?
En millään haluaisi luopua tästä suhteesta taistelematta, sillä erittäin paljon hänessä on hyvääkin. Nyt vaan jotenkin tuntuu, että tuo itsekkyys alkaa mennä vähän liian pitkälle...
Vastaukset 18
Vanhimmat
idiootti.
anna sille kengänkuva takapuoleen...
En valitettavasti tiedä,onko tuossa tilanteessasi mitään tehtävissä.Miehesi itsekkyys näyttää olevan aika huipussaan...Toki, jos pystytte asioista keskustelemaan, voit yrittää viestittää miehellesi, miten pahalta hänen käytöksensä sinusta tuntuu.Jos kaverilla sitten on yhtään järkeä, niin luulisi hänen edes hiukan jatkossa yrittävän muuttaa käytöstään sinut paremmin huomioon-ottavaksi.Harmillinen totuus tosin yleesä on se, että itsekkäät ja narsistiset ihmiset eivät juuri paljon rakasta ns."kuuntelijan" rooliin asettumista,kun ne omat asiat on yleensä aina niitä tärkeimpiä.;) Tästä syystä olen hieman skeptinen, ettäkö tilanteesi olisi muutettavissa,ainakaan helposti.Toki esim.miehen iällä saattaa olla vaikutusta, eli jos miehesi on vielä kovin nuori,niin hänen luonteensa saattaa hyvinkin tuosta vielä jalostua...
Omalla kohdallani ei käynyt hyvin.Eräs exäni oli hyvin karismaattinen,loistava puhuja, älykäs ja tutkinnot omaava,sekä päälle päätteeksi vielä komea.Suhteen alkuhuuman hälvettyä näinkin sitten sen "kolikon toisen puolen".Mies oli tyrmistyttävän itsekäs, narsistinen ja pahimmillaan vielä voimakkaasti itseään ylentävä (tietenkin minun,eli tyttöystävänsä kustannuksella).Juuri tuonlaisia piirteitä,joita sinä alkuperäinen kirjoittaja kuvasit, alkoi ilmetä suhteen edetessä enenevässä määrin,ja lopulta häiritsevyyteen asti.Aikani sitä jaksoin katsella, mutta lopulta -kuinka ollakaan- tunteeni häntä kohtaan laimenivat ts.kuolivat,enkä enää miestäni kuunnellessani ja hänen itsekkäitä maneerejaan seuratessa kyennyt tuntemaan häntä kohtaan muuta kuin vastenmielisyyden tunteita...Erohan siitä sitten seurasi,minun aloitteestani.
Toivottavasti teille nyt ei kuitenkaan käy samoin, jos kerran suhteessanne todella on niitä hyviäkin asioita. ( Hyvät asiat tulee muuten kuitenkin ehdottomasti erottaa "mukavista" asioista, tai turvallisuuden -ja tottumuksen tunteista.Ne eivät ole sama asia.) Kehityskeskustelujen paikka teillä, sinulla ja miehelläsi on nyt,ja toivotan sinulle voimia siinä!
Pelkästään JO seksielämänne riittää syyksi lopettaa suhde! Äläkä muuta mietikään.
Parisuhteeseen kuuluu rakkaus, kunnioitus ja toisen arvostaminen jo ehdottomina vaatimuksina!
Toista ihmistä EI VOI muuttaa. Toiseen ihmiseen ei ole mitään korjausniksiä varsinkaan, kun miehesi omasta mielestä hänessä ei ole mitään vikaa. Vaikka kuinka vingut ja vongut muutosta, mitään ei tule tapahtumaan. Et vaan ole tarpeeksi tärkeä henkilö hänen elämässään, jotta hän viitsisi nähdä vaivaa muuttuakseen. Hän on kanssasi asenteella -Hänhän on niin hyvä saalis sulle, että ota tai jätä. Joten valinta on sinun. Sun pitää itse miettiä jaksatko olla tuonlaisen ihmisen kanssa lopunelämääsi. Kotikasvatuksella on tässä tapauksessa luultavasti erittäin paljon merkitystä. Sieltä ne eväät maailmalle saadaan.
että mitä hyvää tuollaisessa miehessä VOI olla? Hänhän ei ota sinua millään tavalla huomioon? Etsi hyvä ihminen arvoistasi seuraa!
Vastaus oli tarkoitettu alkuperäiselle kysyjälle. Sori..
No hyvää hänessä mm. se, että hän on erittäin huumorintajuinen. Hän on viisas ja terävä ja pidän äärettömästi hänen kanssaan käymistäni pitkistä keskusteluista.
Hän osallistuu kotitöihin, tekee ruokaa, ja on muutenkin hyvää seuraa. Siis kaikin puolin muuten täydellinen, kun ei oteta huomioon tuota yhtä ainoaa huonoa piirrettä... :(
Tai sitten oon vaan raukkauden hömppäpömpän sokaisema... :(
Hei, valitettavasti miehesi kuulostaa ihan exältäni. Oli miehessä hirveästi hyvääkin eli teki ruokaa, siivosi, oli fiksu ja keskustelut olivat kiinnostavia. Mutta mutta, mukaan tuli hiljalleen alistaminen, itsekkyys sekä henkinen että fyysinen väkivalta. Oli siis ulkoisesti täydellinen mies, mutta sisäisesti täyttä sontaa.
Ei hän välittänyt loppujen lopuksi kuin itsestään, oli äärimmäisen itsekäs. Sängyssä olisi halunnut vain omat tarpeensa tyydyttää silloin kuin hänelle sopi, mutta minä jäin huomiotta koska hän ei jaksanut. Rahaa hän käytti vallan välineenä koska sitä hänellä oli enemmän...minä elin köyhyydessä ja hän eli kuin herra...matkusteli kaukomaihin ja minä penniä venytin jotta rahat riittäisivät ruokaan...ja olimme sentään avoliitossa ja vakavasti yhdessä. Hiljalleen alistaminen paheni, haukkui ja aliarvioi minua ja lopulta fyysisestikin alisti. Minun olisi pitänyt vain mukautua hänen käytöksensä alle eikä olisi saanut vaatia mitään normaalia. Minäkin olin rakastunut hömppä, mutta onneks silmäni usean vuoden jälkeen aukenivat. Ero oli kuitenkin vaikeaa, koska tunteet olivat voimakkaana mukana. Nyt ymmärrän että se oli elämäni paras ratkaisu.
Ehkä kyse on narsismista, mutta sanon sinulle että on parempi nyt jättää tämä ns. miehesi. Kuule niitä hyviä keskustelutaitoisia miehiä, jotka myös siivoavat, tekevät ruokaa ja pitävät lapsista, niin niitä kyllä löytyy ja kaiken lisäksi ne kohtelevat naista hyvin. Älä alistu vaan arvosta hyvä nainen itseäsi.
Ompahan neitokainen hommannut ihan loista poikaystävän, no se tavallisemman näköinen ja todennäköisesti parempi ihminen olisi ollut siinä vasemmalla...mutta tavis on tavis.
Pistä äijänkuvatus pellolle, jos et oo sitten feikki.
Voit yrittää puhua tai kirjoittaa tunteistasi ja toivoa että mies "korjaantuu". Todennäköisesti ei.
Valitettavasti kuulostaa siltä että mies tarvitsee maailman höylää aika tavalla. Hän tarvitsee kasvaakseen muutaman parisuhteen joka päättyy siihen että hänet jätetään, pettymyksiä, ehkä jopa turpiin työelämässä. Elämällähän on näitä asioita auliisti jakaa. Ja varmaankin näillä eväillä miehestäsi kasvaa vallan loistava yksilö, etenkin jos häntä on siunattu huumorintajulla (joka on oikeasti loistava apu silloin kun kasvetaan aikuiseksi). Mutta ei hän kasva jos sinä sallit hänen olla tuollainen. Etkä sitten enää kasva sinäkään.
Tämä kuvio varmasti auttaisi laskemaan sitä kusta pois päästä.. Miehen täytyisi saada joku opetus, ettei hän ole mikään Jumalasta seuraava (tai jopa ylempi) olento.
En usko, että mies muuttuu, vaikka puhuisit asiasta. Kasvatus ja asenteet vaikuttavat niin paljon, myös aikuisena ihmissuhteissa.
Anna miehen olla ja etsi mies, joka osaa todella arvostaa sua.
Huhhuijaa. Epäilen, tokko löytyy mitään niin mullistavaa keinoa, joka tuollaisen miehen muuttaisi. Tuli vaan mieleen, miksi ihmeessä sinä hänessä roikut? Mitä hän sinulle antaa? Mitä ovat hänen hyvät puolensa? En minä mikään ole neuvomaan, mutta yleensä "tuttuuden" myötä keljut asiat vain pahenevat...
Tippuupahan sekin sit pilvilinnoistansa...
Lähestyn tätä keskustelua sen verran että olen mies, joka on ollut todella itsekäs ja itsekeskeinen. Tapasin 2 vuotta sitten naisen joka on vienyt minun sydämmeni ja rakastan häntä koko sydämmestäni! 1,5 vuoden aikana olen ollut totaalisen sokea enkä ole ottanut häntä tosissaan tietyissä asioissa ja laitoin vain omat tarpeeni etusijalle (en tosin tykkää itseä peilata) välittämättä hänen tunteistaan. Sitten tuli se päivä, kun hänellä tuli mitta täyteen ja riidat vain jatkui ja jatkui kunnes hän purkautui täysin ja sanoi päin naamaa että olet hyvin itsekäs ja itsekeskeinen! Siinä vaiheessa minulla vasta silmät aukesivat ja aloin tosissaan miettimään että ei hitto hän on ihan oikeassa ja kun aloin asiaa miettimään hänen näkökantansa kautta niin huomasin että ei helvetti! nyt asiaan on tultava muutos ja heti!! Viikon verran asioita pyörittelin ja puhuin sekä kyselin ystäviltä että onko tämä tosi etten ole huomannut tätä ja kyllä hekin myönsivät vaikkakin vähättelivät sitä, mikä minut on sokaissut todellisuudesta? Miksi/miten olen satuttanut rakkaita ihmisiä tai miten olen siihen pystynyt!!? Sitä en tiedä miksi ne kaksi sanaa VASTA kolautti eikä aikasemmat sanat. Nyt teen oikesti töitä sen eteen että saan itseni "korjattua" kuntoon ja toivon sisimmässäni että saan jollakin tapaa satuttamiin ihmisiin korjattua sen sillan mitä olen käytökselläni rikkonut sekä sen tärkeimmän, oman rakkaani! Olen sitä mieltä että ihminen pystyy muuttumaan jos hän sitä iha oikeasti tahtoo. Sano sille niin että se tuntuu! Hän on ansainnut sen!
Kamala mies. Miksi vehtaat tuollaisen kanssa?
Tuo mies kuulosta ok.lta vain kaverina, yhtenä muiden kavereittesi joukossa.
Jos asutte saman katon alla, muuta heti omillesi ja ala etsiä avIIIIIIIIIIIIIIopuolisoehdokasta toisaalta. Tuo mies ei edusta sitä mitä juuri sinä haet ja kaipaat tulevalta avIIIIIIIIIopuolisoltasi.
Sanot että että " et halua luopua hänestä taistelematta". Eihän tuohon mitään taistelua eikä luovuttamista tarvita!!!!
Pidät miehen vain kaverinasi ja hyväksyt tosiasian jonka nyt kristallin kirkkaasti olet saanut huomata : mies ei edusta lainkaan mitä sinä haet! Siinä EI sinäänsä ole mitään pahaa, me kaikki olemme erilaisia. Aikanaan tuo mies tulee valitsemaan avIIovaimon joka on yhtä itsekeskeinen, hyvä kokkki ja juttelija kuin hän itsekkin.
Sinä tulet valitsemaan puolison joka on hyvä kokki, keskustelija, humoristinen ja toiset ihmiset huomioonottava (sinutkin) ja hienotunteinen.
Tuossa yhtälossä kaikki selviytyy voittajina!