Meillä on mennyt jo vuosia huonosti.Välillä kuitenkin on niitä hyviä hetkiä joiden jälkeen jaksaa ajatella että kai tästä jotain tulee.Mies tekee kiusaa,pieniä päivittäisiä asioita,huutaa tai mököttää,syyttää kaikesta minua.Ei kuitenkaan lyö.Pelottaa että miten tämä vaikuttaa lapsiin,eivät vielä oireile muutenkuin etteivät halua olla isin kanssa.Joskus mieheni ottaa itseään niskasta kiinni ja on lasten kanssa,leikkii,pelaa ja lapset ovat onnellisia.
Nyt tämä huutaminen on taas kestänyt useamman kuukauden ja oma jaksaminen alkaa olla lopussa.Mieleen tulee että tätäkö tämän elämän pitää olla.En ymmärrä miksen uskalla repäistä itseäni ja lapsiani irti tästä.Olisiko ero niin kamalaa,ajatuskin sattuu,mutta niin tekee myös tämä yhteiselämä.
Nyt tämä huutaminen on taas kestänyt useamman kuukauden ja oma jaksaminen alkaa olla lopussa.Mieleen tulee että tätäkö tämän elämän pitää olla.En ymmärrä miksen uskalla repäistä itseäni ja lapsiani irti tästä.Olisiko ero niin kamalaa,ajatuskin sattuu,mutta niin tekee myös tämä yhteiselämä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä on kotona vähän sama tilanne, joskin minä olen lapsen asemassa.
Jos lapsesi yhtään ajattelevat samaan tyyliin kuin minä, niin suosittelen heidän kannaltaan katsottuna ottamaan eron. Siitä voi jäädä ikuiset traumat itsellesi ja lapsillesi. Minulle ainakin on jäänyt.
Se saattaa auttaa teitä kasvamaan samaan suuntaan.Kannattaa ainakin yrittää.Meillä se toimi, huomasimme, että kuitenkin haluamme jatkaa yhdessä!
Oletteko jutelleet miehesi kanssa siitä mistä moinen käytös mahtaisi johtua, onko taloudellinen tilanteenne kunnossa? Entä lapset, ovatko kovin pieniä ja onko teillä monta lasta? Kannattaisi varmaan ottaa oma tyytymättömyys puheeksi miehesi kanssa ja jutella mahdollisista vaihtoehdoista, käydä juttelemassa yhdessä parisuhdeterapeutin luona jos ei muuten onnistu. Aina on toivoa kun molemmat ovat avoimia asialle mutta se vaatii myös molemmilta tahtoa ja ponnisteluja. Aurinkoisia päiviä sinulle ja perheellesi!
ja sovitella asiaa,tietääkö miehesi,että voit huonosti?
Et voi irtautua lapsiesi kanssa,lapset ovat puoliksi sinun ja miehesi,et voi ajatella,otan lapset ja lähteä.
Koittakaahan ainakin puhua,kyllä ne solmut vielä aukeaa.Ei se eroaminenkaan kuule niin ihanaa ole.
Siinä menee uusikisi koko sinun ja lapsiesi elämä.
että vaimo voi huonosti, kun kerran tahallaan kiusaa ja on muutenkin inhottava.
Ehkä oikein tahallaan haluaakin että vaimo voi huonosti.
Uskoisin,ettei mies edes tajua,että nainen voi huonosti
Miksi miehesi Huutaa!!!Eikö hän osaa puhua asiallisesti Ja rauhallisesti asioista ihmettelen suuresti.Minkä takia hän sinua syytää asioista?Aikanen mies tekee kiusaa syy moiseen?Koittakaa keskustella asioista.Lapsetkin ahdistuvat tilaanteesta.Voimia sinulle!
Kaikilla naisilla sama virsi vuodesta toiseen!!!
Se mies voi ihan hyvin, on vain ymmällään teidän "dramatisoinneista" ja "hysteriastanne" Antasitte miehen olla rauhassa, ette te pysty kuitenkaan "ajatuksia" lukemaan. Koittakaa parantaa naiset OMATILANTEENNE, pahaolonne, itse, otsikontavoin. Älkää siirtäkö itseaiheutettua pahaaoloanne miehiinne!!!!
En tiedä millaiset olisi ajatukseni parisuhteessa tapahtuvista riidoista ja niiden selvittelyistä lasten kuullen ja nähden jos olisin sen itse kokenut lapsuudessani. En muista ainuttakaan tapausta lapsuudestani että vanhempamme olisivat tapelleet lasten nähden, kysyin vielä muutamia viikkoja sitten asiaa mutsilta ja hän totesi että pitää paikkaansa, sanoi kyllä että ovat ottaneet yhteen keskenään, muttei lasten kuullen...
Saas nähdä miten omille tuleville lapsille tulee käymään, ainakin roolimalli vanhemmuuteen on jo selvillä...=)
Meillä oli perheessä samanlainen tilanne kuin sinunkin perheessäsi, keskustelun aloittaja. Isäni on hyvin vastuullisessa työssä, ja erittäin kova hermostumaan. Usein muistan että kotona huudettiin ja mekkaloitiin. Isä oli ja on edelleen kuitenkin hyvä isä, mitä parhain. Siskoni ei ole sitä mieltä.
Hän jatkuvasti syyttelee ja nimittelee isääni, milloin mistäkin. Nyt siitä, että äitini otti eron isästäni, eikä hän kestä sitä vaan syyttelee isäämme kaikesta. Veljeni pysyy hiljaa eikä sano mitään.
Äiti otti eron kuulemma koska mies ei osaa olla aviomies eikä kohdella häntä naisena. Isäni ei todellakaan ymmärrä tilannetta, vaan ajattelee että hänet heitetään pihalle ilman syytä. Tilanne raastaa kaikkia, ennen kaikkea minua, jolle vanhemmat purkavat tuntojaan puolin ja toisin ja hakevat hyväksyntää toimilleen.
Olen huolissani isästäni. Ylipaino, korkea verenpaine, huonot liikuntatottumukset, kiivastuminen ja edessä muutto. Pelkään todella että kohta se saa slaagin.
Mitä tässä tilanteessa voi oikein tehdä? Kaikkein eniten olen huolissani veljestäni, joka on 14v. Itse olen parikymppinen, avomieheni kanssa asuva opiskelija.