Mitkä tekijät syövät luottamusta..

Kateus. Minun tekemiset ja etenkin omaisuus syö vanhinta sisarustani ihan hitosti.

Valkoiset valheet, valheet yleensäkin.

Veljeni on elämäntapatyötön vaimonsa kanssa ja ovat lypsäneet äidiltäni rahaa jo kymmeniä vuosia. Epäilin tätä jo pitkään, mutta kun ei ollut varmaa tietoa, niin annoin asian olla, kunnes äitini kertoi, että oli maksanut veljeni ja hänen vaimonsa vuokrarästit (olivat kunnalle velkaa maksamattomista vuokrista n. 5000,00 eur), koska olisivat joutuneet pihalle jos vuokria ei makseta. Kaikista eniten tässä ihmettelen sitä, että miten kunta antaa kertyä tuollaisen summan vuokrarästejä! No, soitin tuon jälkeen veljelleni ja hänen vaimolleen, että maksakaa s**tana omat vuokranne, niin veljeni vaimo oli soittanut ädilleni ja haukunnut hänet koska oli kertonut heidän yksityisiä asioita minulle. Olivat kyllä jo äitini asioita siinä vaiheessa kun hänellä vuokrarästinsä maksattivat! En ole enää veljeeni missään yhteydessä, mutta ikävä kyllä äitini taloudellinen hyväksikäyttö todennäköisesti jatkuu. Olen kyllä äitiini yhteyksissä ja vahdin ettei jää puillepaljaille, mutta oksettaa, että veljeni on tuollainen kusipää!!!! Ja eniten oksettaa veljeni vaimo, joka on täysin häikäilemätön, mutta veljeni ei sitä tajua....

Päihdeongelma ja sen mukanaan tuomat asiat kuten katkeruus.

Päihdeongelmainen ei huomaa omaa tilaansa et on juoppo. Häpeävät sisaruksia, jotka hoitavat asiansa. Usein käyttävät hyväksi, eivät kiitä tai pyydä anteeksi koskaan. Etäisyyttä parasta ottaa, vaikka oliskin sisarus.

Luottamus menetetään sillä että joku osoittaa kerta toisensa jälkeen olevansa epäluotettava. Yksinkertaista.

Itse en voi luottaa toiseen sisarukseeni lainkaan. Aina kun erehdyn kertomaan jotakin luottamuksellista voin olla varma että tämä sisarus menee välittömästi tilaisuuden eteen tullessa mälisemään kaikki luottamukselliset asiat julki. Tekee sitä aivan tietoisesti. Itselleen selittelee tätä käytöstä mielenterveyshäiriöillä. Hän on mielenterveyshoidon asiakas ja käy jollain kallonkutistajalla joka selittelee hänelle kaiken parhain päin.

Länsimainen terapiakulttuuri tarjoaa pandoran lippaan tekosyitä ihmisille joiden varjolla oikeutetaan sosiaalisissa suhteissa perseilyt. Sosiaalista vastuuta ei ole, ainoastaan oikeuksia. Tekosyy löytyy aina miksi on oikeus tehdä mitä julmimpia tekoja ja käyttäytyä kuin idiootti sosiaalisissa suhteissaan kun on diagnoosit takataskussa ja terapeutti selittelemässä kaiken traumoilla ja niiden muiden aiheuttamilla sielunvammoilla ja tekosairauksilla.

Kun sisko soitti vain kertoakseen omista huolistaan ja kun minä yritin kertoa omistani, niin hän lopetti puhelut nopeasti. Liian monta vuotta kestin sitä.

Rupee nyt tässä niitä perkomaan.

Jatkoa tuohon vuodatukseeni ja kysymykseen epäluottamuksesta..
Alkutilanne oli tämä.
Otin yhteyttä yhden veljeni osalta sosiaalitoimeen, koska olin huolissani hänen selviytymisestään kotona yksin.
Kun kerroin luottamuksellisesti asiasta toiselle veljelleni, hän aluksi ymmärsi, mutta ei kestänyt aihetta enempää. Ei halunnut keskustella asiasta vaan siirsi huomion minuun ja mahdolliseen kyvyttömyyteeni hoitaa eräs tietty, pikku juttu omassa elämässän.
. Eli tuli takkiin tavallaan, hän halusi arvostella minun kykyäni sen sijaan, että olis vain sanonut että ehkä kannan huolta turhaan. Muuta ei olisi tarvittu.

Sen sijaan hän toi esiin oman ” avuttomuuteni” ja kyvyttömyyteni . Jotenkin hän otti puuttumiseni henkilökohtaisena loukkaksena yleensä ehkä miehisyyttä kohtaan.

Tämä sama ongelman siirtäminen toiseen kohteeseen, on hänelle tyypillistä. Loukkaa miehistä itsetuntoa, naisten puuttuminen ja holhoaminen. Ensi alkuun osoitti hyväksyntää, kunnes käänsi kelkkansa ja minusta tuli ongelma. Todella inhottavasti toimittu, pyrki tietoisesti toisen nolaamiseen.

Kysymys on monimutkainen, joko hän ei vain siedä sitä, että nainen puuttuu miesten ja juuri häntä vanhemman veljen asioihin?
Tämähän on tuttua sisarussarjassa esim..vanhempien hoivaa koskevissa keskusteluissa, kuka ottaa aina isomman vastuun, kuka pienemmän jne.

Aihe ei sinällään ehkä kuulu otsikon alle, mutta osaltaan kertoo eräällä tavalla luottamuksesta ja sen puuttumisesta, empatian ja ymmärryksen vajeesta sisarten välillä.
Toisaalta suhde on mutkikkaampi kun kyseessä on veli ja sisar, kuin siskokset, kuvioon tulee mukaan sukupuoliroolitukset ja odotukset, itsetunnot ja siinä esiintyvät heikkoudet.
Veljen ja sisaren suhteet ovat hieman erilaisia kuin pelkästään sisarusten tai veljesten suhteet.
Luottamuksen menettäminen perustuu aina siihen, että toinen tekee jotain joka rikkoo luottamuksen, juoruaa tärkeän, salassapidettävän asian jollekin toiselle, veljelle tai sisarelle tai yhteiselle tutulle jne..
Luottamus menetään myös siten, että ei saa odotettua tukea, kun sitä odottaa ja tarvitsee.
Jätetään yksin selviytymään vaikean asian kanssa, käännetään kelkka toista vastaan, toisesta kaivetaan esiin käviä piirteitä, osoitetaan kyvyttömyys , siirretään ongelma koskemaankin toista.

Luottamus, kunnioitus ja pitkäaikainen ystävyys sisaruksiin meni sanojen syömisestä, suoranaisesta valehtelemisesta, yhden sisaruksen tekemän työn mitätöimisestä ja vähättelystä.

Olimme sopineet koko sisarusparven kesken että yksi sisaruksistamme hoitaa hoitokodissa olevan läheisemme asiat ja tämä sisarus saa korvauksen ansionmenetyksistä ja tekemästään työstä perinnönjaossa. Tästä puhuttiin kaikkien kesken saman pöydän ääressä äheisemme viimeisinä elinvuosina. Jokainen vakuutti että näin tehdään.
Kun läheinen kuoli, otin asian puheeksi hautajaisissa.
Minua (ja hoitajasisarta) lukuunottamatta kaikki muut pyörsivät sanansa, kielsivät ettei mitään ollut sovittu. Väittivät meitä kahta valehtelijoiksi. Lähtivät hautajaisista ovet paukkuen.

Tuli perinnönjakotilaisuus. Jaettavaa rahaa oli runsaasti. Jokainen saisi useamman kymppitonnin. Minä otin puheeksi vielä kerran hoitohyvitysasian, muilta tuli minulle lokaa niskaan, joiltakin jopa suoraan päin naamaa huutaen.
Hoitajasisar itki, muut sisarukset katsoivat hänen ohitseen. Kukaan ei lohduttanut, ei halannut, ei kukaan muu kuin minä.

Perintö jaettiin eurolleen ja sentilleen tasan. Tappelivat keskenään jopa senteistä.

Tilaisuuden päätyttyä menin pankkiin ja maksoin omasta osuudestani hoitotyön tehneelle sisarukselle muidenkin lupaamat osuudet. Hän ei olisi halunnut summaa vastaanottaa, mutta sanoin hänelle, että jos hän ei sitä ota, maksan sen hänen lapsiensa tileille.
Tein tämän siksi, koska tiesin kuinka paljon läheisemme hoito oli aiheuttanut tulonmenetyksiä läheisemme viimeisinä elinvuosina.
Keskussairaalakäyntejä oli kuukausittain, siellä piti olla saattaja mukana koko päivän. Matka hoitokodista sairaalaan oli pitkä, ansionmenetyksiä syntyi hänelle joka kuukausi runsaasti. Näin hän sai takaisin edes suurimman osan ansionmenetyksistä ja muista kustannuksista.

Meitä kahta, minua ja hoitotyön tehnyttä sisarusta, tapaus yhdisti.
Muiden kanssa kumpikaan meistä ei ole tekemisissä.
Tämä tapahtui yli 15 vuotta sitten.
Rahan menetys ei minua haittaa, se oli täysin sivuseikka. Se haittaa ettei yksikään sisarus ole ottanut yhteyttä kumpaankaan meistä eikä pyytänyt anteeksi tekoaan.
Pelkkä anteeksi-pyyntö riittäisi. Sitä odotellessa.