Miltäpä se tuntuu

Näkökenttä kapenee, asiat saavat uuden tärkeysjärjestyksen. Huomaat ihmisen joka kaikkine vikoineenkin saa sinut hullaantumaan. Hänestä tulee hetkeksi "elämää tärkeämpi", kunnes kaikki tasoittuu ja astuu arki elämän rientoihin.
Mutta jos tuollaisesta mielentilasta sikiää lapsi, hän on jatkumo sille mitä meillä joskus oli, se elämää tärkeämpi asia.

AV

Seisoo koko ajan ja haluaa seksiä. Niin minulle kävi.

Sen vaan tietää.

Olen muutaman kerran :D kohdanuut elämäni rakkauden. Kun on rakastunut, niin mielessä ei ole kuin tämä yksi, kaikki muu on yhdentekevää. Mirtit vain häntä ja seuraavaa tapaamista. Näin ainakin minulla.

Se on sellaista kun reilun 10 vuoden jälkeen tajuaa, ettei tää tästä tule enää paranemaan. Huonommaksi voi muuttua, muttei paremmaksi.

Se on jumalan pilkkaa ja pilaa sinua kohtaan, koska hän haluaa vain satuttaa sinua ja näyttää mitä et koskaan tule saamaan. Heti jos erehdyt tuntemaan iloa ja onnea, jumala vetää maton jalkojen alta ja nauraa räkäisesti päälle. Ainoa keino kamppailla vastaan on harjoittaa stoalaisuutta, jotta mikään ei herätä enää minkäänlaista tunnereaktiota.

Semmoiselta se tuntui, kuin olisi pumpulissa. Ja nyt herttaisen vaimon kanssa vielä yli 50 wee myöhemmin tuntuu samalta. 🌹👀

Joutuu aina pettymään, kun nainen ei kelpuuta, että ihan turha on tällaisia miettiä, kun kerran ei naiselle kelpaa.

Mahdottoman hyvältä.

- Sheena

Ilman tutustumista oikeassa elämässä sitä ei voi tietää, väitän. Intuitio toki voi olla jo keskustelun tai jopa kirjoittelun perusteella, että joku voisi olla sopivan oloinen (tai sitten voi olla intuitio ettei yhteensopivuutta ole).

Suuri rakkaus voi olla pitkä lopun elämän rakkaus, lyhyt intensiivinen suhde tai ihminen, jonka tuntee ehkä pitkältäkin ajalta, mutta olosuhteiden takia suhde tai sen alku on jätetty välistä. Itsellä on on ollut kaksi suurta rakkautta. Ensimmäinen oli ensirakkaus 19v ja etäsuhde. Olisin ollut valmis muuttamaan 350 km päähän (vaihtamaan opiskelupaikkakuntaa). Mies koki vaikeita asioita elämässään (ei minuun liittyviä) ja suhde loppui, mutta näimme harrastusasioissa muutaman kerran vuodessa ja yhden koulutuksen jatkoilla mies käveli perässäni hotellihuoneen ovelle ja halusi tulla juttelemaan. Sanoi, että pääsin niin lähelle, ettei kukaan ollut koskaan päässyt ja se pelotti ja alkoi ahdistamaan.

Toinen suuri rakkaus johti molemmin puolisesti tunteiden tunnistamiseen jollain tasolla (hillitysti), mutta suhde ei koskaan alkanut tai emme edes suudelleet kertaakaan. Hän sanoi monta aika isoakin asiaa vähän heitellen: ”tunnut jotenkin tutulta ja omanlaisensa vähän niin kuin oma perhe” tai ”en halua koiraa, vaan vaimon ja lapsen” tiukasti silmiin katsoen. Silti, vaikka emme suhteeseen viittaavasti koskeneet toisimme, pelkkä käsien vastakkain pitäminen tiukassa katsekontaktissa sai lähes orgastiseen tilaan tai en ole koskaan antanut kenenkään katsoa niin suoraan ja pitkään silmiin, eikä kukaan ole saanut sellaisia endorfiinien vyöryä pelkillä silmillä. Kun ihmisen joka kolahtaa, kohtaa hyvin pienikin asia on suuri ja sen tosiaan vaan tietää. Joskus suuren rakkauden esteenä/hidasteena on elämäntilanteet tai niiden erot, ikäero, etäisyys, erilaiset lisääntymistarpeet tai joskus jopa yksipuolisuus. En tiedä kokiko hän minut miten, vaikka tiedän että ihmisenä arvostaa ja välillä aina kyselee kuulumisiakin viestillä. Vaikka ”mitään” ei ollut, silti voin sanoa hänen olen toinen suuri rakkauteni.

Kummankin noista herroista kanssa syntyi vahva tunneyhteys (ainakin itse koin niin). Enkö heitä kumpaakaan unohda varmaan koskaan. Toista ”näen” aina välillä urheilukisoissa TV haastatteluissa, toista en ole nähnyt muutamana vuoteen.

Ihastuksen kasvamista suureksi rakkaudeksi ei voi aina ennakoida. Joskus tutustuminen johtaa isompaan roihuun ja joskus jää pienemmälle liekille. Ilman että tunneyhteys saa mahdollisuuden kasvaa sitä ei tiedä.

En osaa vielä sanoa onko tämä tunne lahja vai kirous.

Like tornado meets vulcano. Siltä se tuntuu.

Eikös se eka kohtaaminen ole pelkästään ihastumista. Rakkaus on paljon muuta. Siinä kohtaa kun toinen ihminen tuntuu olevan osa itseään, kyse on rakkaudesta.

Tuntuu kuin olisi tuntenut toisen ihmisen aina, vaikka ei tietäisi tästä paljoakaan ennestään.

Mutta sitten, jos ei päädykään yhteen ihmisen kanssa, joka voisi olla ainakin se yksi mahdollinen oikea, niin sitä saattaa vielä vuosienkin päästä miettiä, että miksi ei päädytty yhteen. Ja jos silloin aikoinaan oli tuollainen varmuus ja oli kovasti ihastunut tai jopa rakastunut, niin saattaa olla, ettei ole vielä vuosienkaan päästä päässyt irti tuosta tunteesta. Ja voi olla että vileä kauan sen jälkeen, kun et ole nähnyt kyseistä henikilöä, ajattelet häntä vielä ja joskus jopa näert hänestä unia.

En tiedä tuleeko hänestä elämäni rakkaus, mutta hyvin ihastunut olen yhteen ikäiseeni tummatukkaiseen. Aika näyttää mitä tapahtuu.