olen aivan rikki. lopetin suhteeni varattuun
mieheen. taakka kävi liian raskaaksi kantaa meille
molemmille. rakastin häntä ja tulen aina rakastamaan.
en tiedä miten jaksan eteenpäin. joudun
työn puolesta tekemisiin hänen kanssaan viikoittain
ja senpä vuoksi eroyritykset ovat aiemmin kaatuneet.
pitäisi varmaan jättää puhelin kotiin etten vahingossakaan
vastaisi viesteihin. miten pystyn olemaan avaamatta
ovea, jos hän soittaa ovikelloa? hän on ihminen,
joka tuntee minut läpikotaisin, sydänystävä ja
uskottu. haluaisin että ystävyytemme säilyisi,
mutta menee varmasti kauan ennenkuin voisin
ajatella häntä ystävänä. hän kyllä sanoi että en
koskaan menetä häntä, vaikka olisin kuinka kaukana.
miksi mulle annettiin tällainen taakka? kiltille
elämäniloiselle ja positiiviselle tytölle, jolla
oli vielä muutama vuosi sitten elämänarvot ja
moraalikäsitykset kohdallaan ja standardien mukaiset?
kyynisyys ja pessimistisyys ovat korvanneet
sinisilmäisyyden. miten voisin enää kelvata
kenellekään ihan ykkösnaiseksi? kuka mies voisi
rakastaa ja arvostaa minua, jos tietäisi että
olen ollut kaksi vuotta toinen nainen? rakastin
vilpittömästi ja koko sydämellä. oli lopetettava
koska en kestänyt, miten minun tuska satutti miestä.
luovuin koska rakastan. olen ollut niin kauan
onneton etten muista, millaista on kun on
tyytyväinen elämäänsä. näinkin kauan jaksoin
keräten pieniä onnenmurusia. mistä saan tähän
voimia? kuka auttaisi? kelle voisin puhua?
mieheen. taakka kävi liian raskaaksi kantaa meille
molemmille. rakastin häntä ja tulen aina rakastamaan.
en tiedä miten jaksan eteenpäin. joudun
työn puolesta tekemisiin hänen kanssaan viikoittain
ja senpä vuoksi eroyritykset ovat aiemmin kaatuneet.
pitäisi varmaan jättää puhelin kotiin etten vahingossakaan
vastaisi viesteihin. miten pystyn olemaan avaamatta
ovea, jos hän soittaa ovikelloa? hän on ihminen,
joka tuntee minut läpikotaisin, sydänystävä ja
uskottu. haluaisin että ystävyytemme säilyisi,
mutta menee varmasti kauan ennenkuin voisin
ajatella häntä ystävänä. hän kyllä sanoi että en
koskaan menetä häntä, vaikka olisin kuinka kaukana.
miksi mulle annettiin tällainen taakka? kiltille
elämäniloiselle ja positiiviselle tytölle, jolla
oli vielä muutama vuosi sitten elämänarvot ja
moraalikäsitykset kohdallaan ja standardien mukaiset?
kyynisyys ja pessimistisyys ovat korvanneet
sinisilmäisyyden. miten voisin enää kelvata
kenellekään ihan ykkösnaiseksi? kuka mies voisi
rakastaa ja arvostaa minua, jos tietäisi että
olen ollut kaksi vuotta toinen nainen? rakastin
vilpittömästi ja koko sydämellä. oli lopetettava
koska en kestänyt, miten minun tuska satutti miestä.
luovuin koska rakastan. olen ollut niin kauan
onneton etten muista, millaista on kun on
tyytyväinen elämäänsä. näinkin kauan jaksoin
keräten pieniä onnenmurusia. mistä saan tähän
voimia? kuka auttaisi? kelle voisin puhua?
Vastaukset 13
Vanhimmat
voi sua..
olen itsekin 2. nainen, eron jälkeen löysin
lohduttajan varatusta miehestä.
tällä hetkellä järjestly sopii,mutta enpä tiedä
tulevaisuudesta..voi olla tuskaista.
älä sure site,ettetkö kelpaisi tämän jälkeen!
kyllä kelpaat ja olet kokomuksesi ansiosta
ymmärtäväisempi kaikkia kohtaan!
tsemppiä
Miten ihmeessä te olette noin tyhmiä?
Teette itsenne HALVAKSI!!!!!
Oletteko koskaan ajatelleet sitä "ensimmäistä naista"? Milleköhän siitä mahtaa tuntua?
Sitten vielä ajattelemisen aihetta: pönkitättekö omaa- vai miehen itetuntoa?
HALVEKSIN TEITÄ!
Etsisitte vapaita miehiä tai olisitte ilman, niin maailma olisi paljon parempi paikka elää!
Tässäpä meillä virheetön mallikansalainen. Sinun kannattaisi mennä kloonattavaksi, saisimme maapallolle uuden Ylevien Ihmisten joukon.
Veikkaan muuten, että et taida olla kenenkään ykkös- etkä kakkosnainenkaan. ;o)
Kuule, kyllä elämä opettaa vielä kestämään. Katsos kun olet ollut se toinen, voit joskus vielä olla se ensimmäinen joka jääkin toiseksi...miltä se silloin mahtaakaan tuntua. Nythän ajattelet asiaa ja "tuskaa" vain omalta kohdaltasi. Et kai tosissasi usko, että tuollainen mies voisi tuntea mitään tuskaa teidän suhteenne loppumisen vuoksi. Todennäköisesti ainoa mikä tuottaa hänelle tuskaa on se, kun "helppo nakki" katoaa elämästä ja pitää lähteä hakemaan uutta joka suostuu noihin murusiin.
Olen toiseksi jääneenä kokemuksesta viisastunut, heittänyt moraalin roskakoppaan, löytänyt fantastisen VAPAAN miehen jollaista en voinut edes kuvitella olevankaan. Nyt vasta tiedän mitä on sielujen sympatia, olin pitänyt avioliittoani onnellisena, en tiennyt mistään mitään ja nyt on mieheni lähtölaskenta alkanut, hän vaan ei halua tajuta sitä. Parasta tässä on se, etten hakenut mitään suhdetta tai kostoa, sattumalla oli vaan osuutensa asiassa.
Koita nyt tyttö hyvä ryhdistäytyä, todennäköisesti sinullakin oli "elämää suurempi" rakkaustarina jota olit hehkuttanut ja totuus oli kuitenkin ihan muuta. Ota vapaa mies äläkä tyydy olemaan jonkun petturimiehen viihdyke.
Hyvää kevättä sinulle.
no en tosiaan ole ollut mikään helppo nakki.
oltiin ystäviä pari vuotta ennen kuin suhde
alkoi. molemmin puolin kyllä ihastuneita, mutta
niin kauan saatiin pidettyä juttu aisoissa. asiat
kulkivat hyvin vaivihkaa tähän pisteeseen.ja
sen verran hyvin miehen tunnen ettei hän toista
lähde tilalle etsimään. jos sen tekisi, tuskin
jäisin suremaan. olisin varmaan helpottunut kun
tuli todistetuksi miten paska jätkä. niin se vaan
on. seksi ei edes ole ollut pääosassa tässä
jutussa. mies joka haluaisi vain helppoa panoa tuskin
tulisi luokseni juttelemaan tuntikausiksi. en
rakastu helposti. tässä jutussa pahinta olikin,
että rakkauteni on vain syventynyt ajan kuluessa.
se "ensimmäinen" ei tiedä mitään ja hyvä niin.
en halua olla perheen rikkoja. tiedän että heillä
on enemmänkin viileähköt välit, arki sujuu, mutta
ei juuri muuta yhteistä. sitä siinä miehessä arvostan,
että pahaa sanaa ei ole vaimostaan puhunut.
en oikein jaksa todistella mitään enempää. typerä
paikkahan tämä on puida asioita. hämmästelen vain sitä,
miten ihmiset voivat noin kärkkäästi heittää mielipiteitä
siitä millaisia ihmisiä minä tai ko. mies ovat...
tuntematta meitä ja asioiden taustoja. uskon
että tämä kokemus on kasvattanut minua ihmisenä
todella paljon, siksi en vaihtaisi päivääkään pois.
Kirjoituksestasi suorastaan huokuu kosto. Valitettavasti.
heleppooo. Tuollasista "pulla" teksteistä paistaa se huono itsetunto läpi. Syytellä voi ketä tahansa aina oman tilanteensa mukaisesti. On se oma lehmä ojassa meillä jokaisella. Mutta niin sitä ihmismielissä kaikkea sattuu ja tapahtuu. Ei koskaan ei koskaan....sanota.
Ei tosiaankaan elämä ole noin yksinkertaista. Eivätkä kaikki etsi vain helppoja panoja. Joskus vaan tunteet vie ja niiden pysäyttäminen on vaikeaa.
Kun olit olemassa, luovuit, jaksamista päivääsi!
Varmasti kelpaat monellekin ensimmäiseksi naiseksi. Olethan nähnyt elämää puolelta jos toiseltakin. Sen sijaan Allah meitä varjelkoon "pullan" kaltaisilta synnittömiltä ensimmäisen kiven heittäjiltä.
Olet tosi rehellinen itsellesi ja meille kanssaeläjillesi! Tosi hyvä tyyppi.
Elämä ei tosiaankaan ole suoraa rautalankaa. Tunteet vie, vastuu painaa, ei ole mukavaa olla ykkös-eikä kakkospuoliso. Enkä usko tässä tapauksessa miehesikään olevan sen helpon perässä kulkija, kuvauksesi perusteella ainakaan.
Jokainen meistä tekee sen oman ratkaisunsa, ja sinulle haluan toivottaa onnea, on kevät ja upeita kavereita kulkee silmät avoimina etsien uutta ystävää. En enää usko niihin juttuihin yhdestä ainoasta, joidenkin kanssa synkkaa joidenkin ei, on vaan jaksettava. Eikä kai mikään estä pitämästä pikku "burn-out"-lomaa kovan suhteen loppumisen vuoksi. "Sairaskirjoille" vaan, koita löytää muuta ajattelemisen aihetta, ja lopuksi ole onnellinen siitä että todella osaat rakastaa (suuri kyky).
kiitos kaikille kannustavista ja kauniista
sanoista! ehkä niiden ansiosta jaksan hiukan
paremmin edes hetken aikaa. näin taas tänään
sitä miestä. esitin etäistä ja viileää, vaikka
tiedän hyvin miten läpinäkyvä olen.
kielsin häntä laittamasta viestejä tai muuten
ottamasta yhteyttä. tuntuu pahalta...
mitäs menit vanhaan vipuun !!!!
oma vika..