RHCP

Heh,

Taidat olla todellinen asiantuntija. Olet selannut sivistyssanakirjaa D:n kohdalta. Degeneroituminen taitaa sopia kirjoittajaan paremmin kuin RHCP:hen...

RHCP:lle ei olisi voinut parempaa tapahtua kuin John Fruscianten takaisin tuleminen. Biisit ovat parempia kuin koskaan, tunnelma huipussaan. Let's face it: enää junteimmat vannovat mother's milkin ja Sugar sex:in nimeen. Hyviä ovat, tottakai, nekin, mutta californication jää RHCP- kataloogiin kuolemattomimpana levynään.

Californication tullaan muistamaan vuosikymmenten päästäkin kaikkien aikojen rock-levyjen joukossa. Kauan sen jälkeen, kun degeneroituneet tyhjäpäät ovat kiikkustuolissaan lakanneet heittämästä irtoherjoja joka suuntaan.

vai niin kirjoitti:

Heh,

Taidat olla todellinen asiantuntija. Olet selannut sivistyssanakirjaa D:n kohdalta. Degeneroituminen taitaa sopia kirjoittajaan paremmin kuin RHCP:hen...

RHCP:lle ei olisi voinut parempaa tapahtua kuin John Fruscianten takaisin tuleminen. Biisit ovat parempia kuin koskaan, tunnelma huipussaan. Let's face it: enää junteimmat vannovat mother's milkin ja Sugar sex:in nimeen. Hyviä ovat, tottakai, nekin, mutta californication jää RHCP- kataloogiin kuolemattomimpana levynään.

Californication tullaan muistamaan vuosikymmenten päästäkin kaikkien aikojen rock-levyjen joukossa. Kauan sen jälkeen, kun degeneroituneet tyhjäpäät ovat kiikkustuolissaan lakanneet heittämästä irtoherjoja joka suuntaan.

Dave Navarro oli kyllä parasta mitä bändissä oli pitkään aikaan ollut. Mutta ei ole Hillel Slovakin voittanutta (RIP)

vai niin kirjoitti:

Heh,

Taidat olla todellinen asiantuntija. Olet selannut sivistyssanakirjaa D:n kohdalta. Degeneroituminen taitaa sopia kirjoittajaan paremmin kuin RHCP:hen...

RHCP:lle ei olisi voinut parempaa tapahtua kuin John Fruscianten takaisin tuleminen. Biisit ovat parempia kuin koskaan, tunnelma huipussaan. Let's face it: enää junteimmat vannovat mother's milkin ja Sugar sex:in nimeen. Hyviä ovat, tottakai, nekin, mutta californication jää RHCP- kataloogiin kuolemattomimpana levynään.

Californication tullaan muistamaan vuosikymmenten päästäkin kaikkien aikojen rock-levyjen joukossa. Kauan sen jälkeen, kun degeneroituneet tyhjäpäät ovat kiikkustuolissaan lakanneet heittämästä irtoherjoja joka suuntaan.

Olen seuraillut bändin uraa ihan alkuajoista lähtien. Aina välillä on joku biisi innostanut vähäksi aikaa, mutta ei jotenkin ole minun musiikkia kuitenkaan.

Viimeisimmillä levyillä bändi on kuitenkin löytänyt uudenlaisen tyylin, joka toimii minusta parhaimmillaan minusta tosi hyvin. Erityisen hienoa tässä tyylissä on Fruscianten kitarointi. Vaikka edelleen suhtaudun nihkeästi koko bändiin, ja pidän enemmän esim. Jane's Addictionista, niin olen pannut merkille Fruscianten tyylikkään kitaratyöskentelyn. Minusta Frusciante on yksinkertaisesti maailman paras kitaristi.

Fruscianten soitto on tyylikästä, omaperäistä, teknisesti huippulaatuista ja ennen kaikkea tukee musiikin perusideaa, eikä ryöstäydy turhaan omille teilleen. Monessa biisissä kitarasta tulee silti aivan oma juttunsa, joka täysin odottamattomalla tavalla nostaa jo valmiiksi hyvän biisin aivan omalle tasolleen.

Otetaan nyt esimerkiksi se klassinen "Under the Bridge". Rohkea, perinnettä hyväksikäyttävä, nerokas kitara-alku (ja -loppu) pohjustaa monisäikeisen funk-balladin, ja tuloksena on täydellinen klassikko, joka ilman Johnin Jaguarin (vai mikä Jazzmaster sillä on) helinää olisi kuitenkin vain erittäin hyvä biisi.

Ymmärrän toki, ettei uusi RHCP tyyli miellytä kaikkia. Heidän musiikissaan alkaa olemaan substanssia ja tulevan klassikon aineksia. Samaan aikaan bändi kehittyy ulos MTV-formaatti musiikista, jossa vain sähäkkyys ja ähkysoundi on hyvästä.
Esim by the way- levyllä on jo beach boys- ja beatles- tyyppisiä harmonioita ja sointuratkaisuja. Se, että bändi kasvaa, ei merkitse degeneroitumista, päinvastoin. Sitä nyt vaan listamusiikki- pikaruokailijoiden on niiiiiin vaikea käsittää.

Kinny kirjoitti:

Olen seuraillut bändin uraa ihan alkuajoista lähtien. Aina välillä on joku biisi innostanut vähäksi aikaa, mutta ei jotenkin ole minun musiikkia kuitenkaan.

Viimeisimmillä levyillä bändi on kuitenkin löytänyt uudenlaisen tyylin, joka toimii minusta parhaimmillaan minusta tosi hyvin. Erityisen hienoa tässä tyylissä on Fruscianten kitarointi. Vaikka edelleen suhtaudun nihkeästi koko bändiin, ja pidän enemmän esim. Jane's Addictionista, niin olen pannut merkille Fruscianten tyylikkään kitaratyöskentelyn. Minusta Frusciante on yksinkertaisesti maailman paras kitaristi.

Fruscianten soitto on tyylikästä, omaperäistä, teknisesti huippulaatuista ja ennen kaikkea tukee musiikin perusideaa, eikä ryöstäydy turhaan omille teilleen. Monessa biisissä kitarasta tulee silti aivan oma juttunsa, joka täysin odottamattomalla tavalla nostaa jo valmiiksi hyvän biisin aivan omalle tasolleen.

Otetaan nyt esimerkiksi se klassinen "Under the Bridge". Rohkea, perinnettä hyväksikäyttävä, nerokas kitara-alku (ja -loppu) pohjustaa monisäikeisen funk-balladin, ja tuloksena on täydellinen klassikko, joka ilman Johnin Jaguarin (vai mikä Jazzmaster sillä on) helinää olisi kuitenkin vain erittäin hyvä biisi.

jos jethro tull ja rhcp:n nykytyyli sytyttävät, täytyy ihmisen olla musikaalinen. oletteko huomanneet yhtäläisyyksiä jethron ja rhcp:n välillä?
By the way- levyn biisi cabron alkaa jethron aqualung- levyltä tutulla kitaranäppäilyllä. Biisissä on samoja tekniikoita muutenkin. Kuitenkin omalla tavalla ja luovasti käytettynä. Mahtavaa kamaa!

john fowles kirjoitti:

jos jethro tull ja rhcp:n nykytyyli sytyttävät, täytyy ihmisen olla musikaalinen. oletteko huomanneet yhtäläisyyksiä jethron ja rhcp:n välillä?
By the way- levyn biisi cabron alkaa jethron aqualung- levyltä tutulla kitaranäppäilyllä. Biisissä on samoja tekniikoita muutenkin. Kuitenkin omalla tavalla ja luovasti käytettynä. Mahtavaa kamaa!

Niin tosiaankin on. Jethrohan ei juurikaan käyttänyt minkäänlaista "padia", siis äänimaisemaa taustalla, vaan luotti rytmiikan, melodian ja soittimien oman soundin voimaan. Tämä on aina ollut Peppersin soinnissa ominaista. Toinen mielestäni Jethro Tull- vaikutteinen yhtye on A Perfect Circle. Se on hieno.

Kinny kirjoitti:

Niin tosiaankin on. Jethrohan ei juurikaan käyttänyt minkäänlaista "padia", siis äänimaisemaa taustalla, vaan luotti rytmiikan, melodian ja soittimien oman soundin voimaan. Tämä on aina ollut Peppersin soinnissa ominaista. Toinen mielestäni Jethro Tull- vaikutteinen yhtye on A Perfect Circle. Se on hieno.

Soitinten omaan, luonnolliseen sointiin luottaminen on klassikon perusedellytys. Sillätavoin soittajan persoona fraseerauksineen kaikkineen tulee kunnolla läpi. Tämä sama asia on syynä siihen, miksi joku täälläkin kirjoittaa, ettei pidä uudemmasta rhcp:stä. Liikaa fiilistä, liikaa tunnetta. Nyky MTV-ihmiselle liikaa pureskeltavaa. Kaiken pitäisi olla vain sähäkkää ja turboahdettua, ylikompressoitua puutaheinää.

vai niin kirjoitti:

Heh,

Taidat olla todellinen asiantuntija. Olet selannut sivistyssanakirjaa D:n kohdalta. Degeneroituminen taitaa sopia kirjoittajaan paremmin kuin RHCP:hen...

RHCP:lle ei olisi voinut parempaa tapahtua kuin John Fruscianten takaisin tuleminen. Biisit ovat parempia kuin koskaan, tunnelma huipussaan. Let's face it: enää junteimmat vannovat mother's milkin ja Sugar sex:in nimeen. Hyviä ovat, tottakai, nekin, mutta californication jää RHCP- kataloogiin kuolemattomimpana levynään.

Californication tullaan muistamaan vuosikymmenten päästäkin kaikkien aikojen rock-levyjen joukossa. Kauan sen jälkeen, kun degeneroituneet tyhjäpäät ovat kiikkustuolissaan lakanneet heittämästä irtoherjoja joka suuntaan.

Olinhan minäkin ensin vähän pettynyt, kun kuulin by the way:n ensimmäistä kertaa. Se kuulosti jotenkin liian..Iloiselta, mutta onneksi ostin levyn!! Se on loistava!!!Ne, jotka eivät siitä pidä, eivät vain ymmärrä sitä. Olen samaa mieltä, että Frusciante vain on maailman paras kitaristi, vaikka onhan Davekin ihan hyvä. Ja Flea on paras basisti! Eikä kukaan soita rumpuja yhtä rennosti kuin Chad!
Oliko muuten kukaan katsomassa niitä provinssissa 88??

tuttimooses kirjoitti:

Olinhan minäkin ensin vähän pettynyt, kun kuulin by the way:n ensimmäistä kertaa. Se kuulosti jotenkin liian..Iloiselta, mutta onneksi ostin levyn!! Se on loistava!!!Ne, jotka eivät siitä pidä, eivät vain ymmärrä sitä. Olen samaa mieltä, että Frusciante vain on maailman paras kitaristi, vaikka onhan Davekin ihan hyvä. Ja Flea on paras basisti! Eikä kukaan soita rumpuja yhtä rennosti kuin Chad!
Oliko muuten kukaan katsomassa niitä provinssissa 88??

Jep. Menin tuolloin 1988 provinssiin kylläkin täysin Ramonesien takia. RHCP:stä en tiennyt juuri mitään muuta kuin että bändi soittaa energistä punkfunkkia.

Itse keikasta päällimäisenä muistikuvanani on armoton energia lavalla. Biisit olivat tuntemattomia, jotai Hendrixiä tais jossain välissä tulla, heh. Ramonesin keikan aikana RHCP:n heput suorittivat yllätyshyökkäyksen lavalle, "vain sukat aseenaan".

Bändi teki kyllä suuren vaikutuksen ja tulinkin sittemmin hankkineeksi The Uplift Mofo Party Plan -lp:n. Valitettavasti tarkemmat yksityiskohdat keikasta ovat minulla jääneet aivojeni arkistoholveihin jumiin, mutta suonette sen anteeksi. Taidan olla jo niin degeneroitunut.

Mepelpeepe kirjoitti:

Jep. Menin tuolloin 1988 provinssiin kylläkin täysin Ramonesien takia. RHCP:stä en tiennyt juuri mitään muuta kuin että bändi soittaa energistä punkfunkkia.

Itse keikasta päällimäisenä muistikuvanani on armoton energia lavalla. Biisit olivat tuntemattomia, jotai Hendrixiä tais jossain välissä tulla, heh. Ramonesin keikan aikana RHCP:n heput suorittivat yllätyshyökkäyksen lavalle, "vain sukat aseenaan".

Bändi teki kyllä suuren vaikutuksen ja tulinkin sittemmin hankkineeksi The Uplift Mofo Party Plan -lp:n. Valitettavasti tarkemmat yksityiskohdat keikasta ovat minulla jääneet aivojeni arkistoholveihin jumiin, mutta suonette sen anteeksi. Taidan olla jo niin degeneroitunut.

Vastasinkohan jo tuohon..? No en tiedä, mutta.. Se on epäreilua, että olen syntynyt väärällä vuosikymmenellä. En olisi mitenkään voinut olla provinssissa 88, vaikka olisin halunnut. Ja sittenhän se Hillel vähän aikaa sen jälkeen kuolikin...