miten vanhempi saksanpaimenkoira uros suhtautuu newfoundlandilaisen pentuun, hyväksyykö se sen? Tulevat asumaan saman katon alla. Paljonko tottuminen, hyväksyminen vie aikaa?
Mitä ajattelette
Anonyymi-ap
20<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Täällä vanha lapukka hyväksyi heti samaa rotua olevan pennun.
Ihana. Mutta siis samaa rotua…
Eri rotuinen uroskoira voi olla aika kovana reviiristään, missä on ollut yksin aina. Toive on just, että ei näe uutta pentua uhkana kun se on ihan vauvakin vielä pieni nyytti. Jospa ottais omakseen ja alkais vaikka vaan vahtia sitä, mutta ei aggressiota?
Ei koirat rotujen päälle tajua. Pennut hyväksytään usein.
Mäkin mietin tuota, että ei aikuinen koira ehkä rääpälettä itselleen uhkana pidä. Pikkuinen varmaankin enemmän turvautuu urokseen niin kuin emäänsä.
Voi kyllä olla, että aloittaisi myös leikin. Nyt vaan peukut pystyyn.
ksllidys juyyusmuyys iydr no boidi swduswjoku yyyöomsn ksyon sllsw, jod olidi muks jws ri hsndis muioysw yyyökwgrtr4iyw dyi
Täysin yksilöstä kiinni. Osa hyväksyy heti ja osa ei koskaan. Ei ole myöskään sukupuolesta kiinni. Ei osa nartuistakaan koskaan hyväksy toista koiraa. Nartut ovat itseasiassa tuossa usein jopa veemäisempiä kuin urokset. Uros voi ns. näyttää kaapin paikan, mutta tervepäinen uros harvemmin käy kunnolla pennun päälle. Narttu taas voi sen hyvinkin tehdä.
Onneksi on uros koira, 9-vuotias.
Pitää antaa tutustua ensin pienen portin läpi. Portti tilan välissä.
Onneksi ja onneksi, kuten sanottu niin tuo on yksilöstä kiinni. Itsellä on kaksi narttukoiraa, joista tuntuu ottavan kaikki pennut suorastaan omakseen heti. Toinen taas ei pennuista piittaa. Ne saavat olla, kunhan jättävät hänet rauhaan ja pysyvät kaukana. Molemmat samaa rotua ja vieläpä täyssisarukset keskenään.
Aiemmin koirani oli uros, joka ei ollut sieltä kaikkein sosiaalisimmasta päästä aikuisten koirien kanssa (noin nätisti sanoen), mutta pennut se kyllä hyväksy. Hetken jaksoi urista ja rutista, että pysy kaukana, mutta ei se koskaan tosissaan pennulle sanonut.ja lopulta antoi tulla ihan viereensä loikoilemaan ja jopa leikki pennun kanssa. Vaikka se koira ei kyllä muuten todellakaan koskaan leikkinyt, paitsi pentujen kanssa.
Joo sen näkee sitten. Kun toinen on noin pieni ja höpsö niin tuskin näkee uhkana. Totutteluun pitää nyt kuitenkin varautua.
Ja toisaalta voihan vanha koirakin kaivata lopulta vähän lajitoveria.
Newfouland on pieni musta karvapallo (kunnes kasvaa :D), särkee kaikkien sydämet, vanhan kuonolaisenkin ehkä.
No siis eihän koira ajattele toisen kokoa tai söpöyttä ja höpsöyttä lainkaan. Pentu haisee pennulta ja siksi aikuiset koirat usein antavat niille paljon anteeksi. Aikuiselle pienelle höpsölle ja söpölle niita taas ei annettaisi niin helposti anteeksi, vaan tulisi helpommin sanomista.
Koiran silmistä kyllä näkee paljon.
No siis tuo vanha koirani oli juurikin "vanha kärttyinen ukko", joka "ei tykännyt yhtään kun hänen rutiinejaan häirittiin". Vaan siin kyllä se tosiaan pentuja sieti, vaikka ei voi sanoa en koskaan niistä niin hirveästi tykänneen. Kyllä se pentua leikitti, mutta aikuinen olis saanut samasta yrityksestä nenilleen.
Täällä samanlaisia kokemuksia. Vanhempi koira ei juurikaan muita koiria suvainnut, mutta pennun anto loikkia päällään.
No jaa, enpä ole moista huomannut. Koirat voivat välillä yllättää täysin, niin hyvässä kuin pahassa. Eläin on aina eläin.
kammohirviöauto josa tehojanoin 200 ja äänetön sähköillä heh
mutta itse haluaisin jonkin tytötn tai siis naisen en tiedfä vielä minkälaisen