pitkäaikainen liitto on solmussa kun mieheni teot paljastuivat. Ensin olin vihainen ja järkyttynyt ja tunteet ailahtelivat laidasta laitaan. Nyttemmin olen vain masentunut. Olen kelannut elämäämme taaksepäin ja uskon että pettäminen on ollut täsmällistä ja törkeää. Hän on sellaisessa ammatissa että kaikki on ollut mahdollista ja helppoa. Olen tukenut häntä hänen työssään ja kaiketi myös samalla pettämisessä. Meillä on ollut ihan tavallinen liitto jossa olen tuntenut oloni turvalliseksi. Mieheni on huolissaan ja toivoo että yritämme jatkaa. Tunnen kuitenkin olevani vailla tunteita. Minä vain odotan jotain. En ehkä uutta rakastumista ja ihastumista, olen kokenut sen. Ne tunteet haihtuvat ajan kanssa ja jokainen ainakin kerran kunnolla rakastunut tietää sen. Ehkä pientä mielihyvää, esim. ihastuneita katseita joista ennenkin pienet huvini sain. Niin? paitsi kaikki sellainen katosi ympäriltäni. Nyt näen vain ääliömäisiä miehiä eikä minua nyt kiinnosta.
Olen solmussa
tilitys
51096
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En tiedä, milloin miehesi pettäminen on paljastunut. Oman mieheni uskottomuus paljastui pari kuukautta sitten. Olen tyytyväinen ainakin siihen, etten tehnyt mitään hätiköityjä päätöksiä. Meilläkin mies tahtoisi jatkaa liittoa. Ongelmana on se, että käsityksemme hyvästä liitosta on erilainen ja toisaalta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Tuntuu vaikealta erota ja tuntuu vaikealta jatkaa.
Älä kuitenkaan ala etsimään uutta miestä elämääsi, vaikka se varmasti antaisi hieman hyvitystä tapahtuneesta ja nostaisi itsetuntoa. Saisit vain ihmissuhteesi sotkuun ja loukattuja ihmisiä olisi vain yksi enemmän, jos uusi mies olisi vain koston välikappale ja oman itsetunnon kohottaja.
on kuin olisit kirjoittanut minun tarinani. näin minullekin on käynnyt.tiesin mieheni pettävän minua mutta olen tietoisesti työntänyt asian taka-alalle näihin päiviin asti. avioliittoa takana n. 20 v., joista yli puolet hän on pitänyt erilaisia suhteita. nyt lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja on aikaa purkaa tämä homma. miehiä kohtaa minäkin tunnen inhoa ja lähes kaikki naiset kuvittelen pettäjäkavereiksi, kiitos siippani. näin voidaan toisen itsetunto lyödä maahan parhaiten.ei tulisi mieleenkään lähteä yhden illan suhteeseen ja etsiä uutta. niinpä koitankin nyt ensin purkaa ja puida asian mieheni kanssa. saada rehellisesti selville mikä hänet sai pettämään
minua, miksi ei ole lähtenyt kokonaan pois jne..
mieheni väittää rakastavani vain minua... hienosti todistettu. miksi sitten itse en ole lähtenyt vielä.. olen sen tyyppinen että asiat pitää pystyä hoitamaan loppuun eli tässä tapauksessa jälkipuinti on vielä tekemättä... haluan antaa miehelleni mahdollisuuden selittää tekosensa ja päättää vasta sitten mitä teen. hätiköiden voi joutua katumaan päätöksiään. ja kun kaikki miehet inhottavat, sama se on kenen naamaa tuijottaa...
lailla meillä oli sama juttu noin vuosi sitten.
Nyt puidaan asioita, ei mitään hyötyä, tapahtunutta ei saa pois.
Yritetään saada luottamusta takaisin, mahtaako koskaan enää saada. Suhteelta aikas paljon pohja pois. Nyt tuntuu ettei koskaan voi enää luottaa häneen enkä loppujen lopuksi muihinkaan ihmisiin, niin paljon valheita muistakin asioista, peittelyä, kertomatta jättämistä ja myötäminen vasta kun oli pakko (fritsuja). Ihmistä ei voi enempää satuttaa henkisesti!
Kysymys, pystyykö ja uskaltaako enää luottaa?
Uskon siihen, että jos on pettänyt niin tekee sen uudelleen, jollei heti niin joskus kuitenkin kun asia on paremmalla tolalla ja vähän unohtunut!
Perhe hajosi, kun mies petti. Sen jälkeen en ole pystynyt kehenkään mieheen kiintymään. nytkin olen avoliitossa, mutta valitettavasti tunnen lähinnä jonkinlaista kaveruutta, en yhteenkuuluvuutta. Järki sanoo, ettei kaikki miehet ole samanlaisia, mutta minkäs voi, kun ei enää halua satuttaa itseään. Kukaan ei kyllä kiinnostakaan siinä mielessä, vaikka silloin tällöin joku yrittää itseään tyrkyttää.
Kun perusluottamus menee, ei suhdetta enää pelasta mikään. Ainoa syy jäädä on se, ettei uskalla aloittaa alusta. Siihen toki liittyy paljon pelkoja, mutta mihin enää rikkimenneessä suhteessakaan takertuisit?