Taas on yksi äitienpäivä kestetty ja kärsitty. Vaikeita nämä täyttymättömien toiveiden ja pakkolahjomisten vuosijuhlat. Jotenkin teennäinen koko juttu, kuten joulukin, hyödyttää lähinnä kauppiaita kun ensin mainosrummutuksella vedotaan ihmisten huonoon omaantuntoon ja muistamisen, hyvittelyn pakkoon. Kuinka moni vilpittömästi muistaa kiitollisuudella äitiään/anoppiaan? Niin paljon on pinnan alla syytöksiä, katkeruutta, anteeksiantamattomia loukkauksia ja pettymyksiä. ne nousevat pintaan tällaisina hymistelypäivinä. Sano millainen on hyvä äiti tai hyvä anoppi jota kiitollisena muistat? Eikö hän ole se joka ei tee numeroa itsestään ja auttamisistaan, mutta johon tiedät voivasi luottaa loppuun asti, mitä tahansa tapahtuukin, hän on aina puolellasi ja olet hänelle rakas, vaikka mitä tekisit, vaikka ojan pohjalla makaisit. Enkeleitä, onko heitä? Ja saavathan hekin kuunnella haukumiset ja kiukuttelut, kellepä niitä parempi olisi purkaa? Itse äitinä ja anoppina, voin sanoa että parhaani olen yrittänyt, mutta silti tuntuu että melkein kaikki on mennyt pieleen. Ihmisten hyvätkin motiivit ja teot tulkitaan väärin ja vääristellään. Näkökulma ja tulkinta ratkaisevat niin paljon. Annat apuasi ja lahjoja tai olet antamatta, se voidaan saada näyttämään mitä suurimmalta kieroudelta. Jotkut kuulevat kohteliaisuudetkin loukkauksina. Suosittelen etäisyyttä, vaikka se onkin ikävää, vapaus on annettava nuorelle väelle, on väistyttävä syrjään ja luovuttava, vuodet ovat vierineet, lastasi et enää saa takaisin pienokaisena, jolle olit tärkein henkilö maailmassa. Nuorena äitinä kannattaa muistaa miten nopeasti kaikki menee ohi ja sitten on turha haikailla lastensa perään, he kuuluvat toisille.
Lahjat ja lahjominen
piri
3837
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...senkin piripää!
Osuiko hermoon?
Ai, meitä on muitakin, jolla menee yhtä hullunkurisesti, itse olen hypännyt lahjarumparattaista pois jo ajat sitten. En osta markkinahulinan mukaan, vaan annan lahjan milloin sattuu ja vähän mitä sattuu joskus kallista, joskus halpaa, joskus vain rahaa lomaa tai muuta virkistystä varten. Vastaanotto on mitä on, mutta siitä en välitä, elän omaa elämääni. Muita en voi muuttaa, itseänikin huonosti, yritän vain olla ystävällinen. Lapsieni,eikä miniöiden tarvitse minua palvoa eikä huoltaa mieluummin ostan hoitoa ja huoltoa vierailta ja maksan sen mitä kuuluukin. Suosittelen samaa Piri sinulle, kyllä maailmassa on paljon ystävällisiä ihmisiä ja monet osaavat sanoa vielä kiitos ja ole hyvä. Älä rupea kenenkään kynnysmatoksi,eikä sukulaisuussuhteen kaatumisen tarvitse merkitä elämän loppumista, katsele vain ympärillesi. Ennenkuin huomaatkaan sinulla on uusia lapsia, nuoria, ja vanhempiakin ympärilläsi, heidän kanssaan voit jakaa elämän iloja ja suruja. Jos et kelpaa omille lapsillesi/miniöillesi niin mitä sitten, voit antaa aikaasi täysin vierraillekin ja se on yhtä arvokasta jopa arvokkaampaa. On monia perheitä, joilta ei ole appivanhempia. Näiden perheiden tukeminen on ollut kullanarvoista. Suosittelen.