Haluaisin kuulla muiden naisten kokemuksia seurustelusta lihavan miehen kanssa. En nyt tarkoita pientä pulskuutta vaan todenteolla terveydelle varallista ylipainoa.
Meillä se haittaa jonkin verran normaalia arkea.
Meillä se haittaa jonkin verran normaalia arkea.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Itse menin naimisiin kaunottaren kanssa 15 vuotta sitten. Nyt vaimo on turvonnut 40 kiloa siitä. Hän vaatii romantiikkaa, mutta mulla on romantiikka kaukana. Itsekin olen rupsahtanut, mutta kuitenkin kohtalaisessa tanssikunnossa.
Jos kumppanin läskit tuntuu pahalle tässä vaihheessa niin jätä homma kerralla siihen !
Jos sua millään tavoin yököttää kumppanisi läskeys, jätä se. Itse seurustelin vuoden ajan isokokoisen miehen kanssa. Aluksi ajattelin, ettei läskeys haittaisi. Myöhemmin se kuitenkin aiheutti minussa niin suuren inhoreaktion, etten kyennyt enää minkäänlaiseen fyysiseen kanssakäymiseen hänen kanssaan, jopa suukottelu sai minut tuntemaan oloni kuvottavaksi. Hanki mies, joka on kanssasi suhteellisesti samankokoinen. Lihavat ovat vain toisia samankokoisia varten.
mitenkä jos mies tekee vastaavan tempun ja kertoo siitä täällä?Sehän on selvä: hänet haukutaan lyttyyn.
Kuitenkin: inhoan lihavuutta ja jätin entisen naiseni siksi.Jatkuva lässytys sisäisestä kauneudesta alkaa jo kuvottaa.
kaikki ei ajattele näin. kuinka räjähdysmäisesti erotilastot kasvaisi jos aina kilojen kertyessä otetaan ero, Entä naiset joilla kilot kertyy raskauden myötä? Olisi yksinhuoltajia enemmän. Koittakaahan nyt ajatella järjellä... tai odottaa että ikää tulee lisää. Saattaahan ne kilot olla joskus sinunkin kohtalosi, haluatko joutua silloin kiertoon?
Samaa mieltä. Mieskin saa jättää naisen, jos tämä on liian lihava. Asiat vain ovat niin, että ihmiset haluavat seurustella sellaisen kanssa, joka on fyysisesti miellyttävä. Tämä voi olla lihava tai laiha tai vaikka normaali, mutta sellaisen kanssa on hankala olla, joka on omasta mielestä oksettavan näköinen.
nykyinen? Lähteekö kilojen myötä?
..., samaa mieltä olen kanssasi nikillä suvaitsija. Siis näitä muita vastauksia lukiessani, en voinut muuta kuin ihmetellä; kuinka pinnallisia ihmiset ovat sekä miehet että naiset. Entäpä sitten kun näiden vastaajien kohdalle sattuu tai tapahtuu vastaavanlainen tilanne, jossa kärsijä on hän itse..., kuinka sitten vastataan senjälkeen?
Huhhhuh..., onpahan ihmiset todellakin pinnallisia.
Viestiketjun aloittaja puhui todella lihavista, ei vähän ylipainoisista. Jos menee yhteen ihmisen kanssa niin jotenkin sitä kuvittelee että sellainen se ihminen on, jos sitten hän muuttuu kooltaan kaksinkertaiseksi, niin ymmärrän kyllä että se voi vaikuttaa fyysiseen kanssakäymiseen jne. Toki naiset saavat lisää painoa raskaanaolleessaan (yleensä) eikä puhetta ole ollutkaan muutamasta, edes 10 kilosta, mutta ollakaseni rehellinen jos meiheni muuttuisi tuosta todella lihavaksi niin tottakai se vaikuttaisi moneen asiaan, myös esim. seksuaaliseen halukkuuteeni. Miehelleni olisi varmaan ok, jos lihoisin vaikka 20 kiloa, mutta kun satanen paukahtaisi rikki, niin kyllä siinä mieskin alkaisi ärsyyntymään.
Kaikenlisäksi jokaisella on oikeus ja velvollisuus pitää itsestään hyvää huolta, sairaalloinen lihavuus ei ole terveellistä.
tämän tyylinen rehellisyys juuri paljastaa sen pinnallisuuden!
Nyt puhuttiin kunnolla ylipainoisesta ihmisestä. Normaalit ihmiset eivät liho esim. 40-50 kiloa seurustelun alkuvaiheiden jälkeen. Pieni pyöreys ja muutamat lisäkilot lienevät sallittua.
Mä kyllä ihmettelen tätä... että ihmiset muka voi yhtäkkiä lihoa jotain 50 kg ja se pitäis sitten vaan toisen hyväksyä. Itselläni on 2 lasta ja olen 5 kiloa kevyempi kuin ennen lapsia. En tajua sitäkään että miten ihminen antaa itsensä lihoa kymmeniä kiloja. Kai se vaikuttaa yleiskuntoon, mielialaan, seksuaaliseen halukkuuteen, itsetuntoon, kaikkeen. Eri asia on muutama lisäkilo, kyllä normaalin painoindeksin skaalakin on aika laaja.
Mä myönnän että mua alkais yököttää jos 80-kiloinen mieheni olis muutaman vuoden päästä 130-kiloinen. Yököttäis jos sekin ettei sen vertaa viitsi huolehtia kunnostaan.
Oma muijani on nyt siis 40 kiloa ulkoisesti läskimpi kuin ennen häitä. Hänen sisäinen kauneutensakin alkaa kohta pettämään. Ei voi mennä ravintolaan, ei rannalle, ei uimahallille.
Olen katsellut nyt tätä hommaa jo vuosikausia.
En ole jättänyt häntä enkä käynyt vieraissa.
Mutta muutosta ei tapahdu.
Jätkä
johtaneen noin suureen painon nousuun? Miksi ruoka maittaa, kun voisi tehdö jotain muutakin?
Onko syynä se, että en osaa tarjota romantiikkaa?
Olen hoitanut lapsia siinä missä vaimokin. Vauvauintia, harrastelua, iltasatuja. Pyykit ja tiskit, ruoatkin silloin kun on tarvittu apua.
Itse näen, että syynä on masennus, jota hän ei halua tunnustaa. Itse olen pari kertaa samasta syystä ollut sairauslomallakin.
Omakotitalo, lomamatkoja, kesäretkiä, yhteisiä harrastuksia perheen kanssa. Mikään ei riitä, kun romantiikka puuttuu. Puuroa suuhun ja unta palloon.
Herkkä J.
Ei kellekään vaan "tapahdu" sellaista että lihotaan yhtäkkiä muodottomaksi! Itse me kroppamme muokataan, jos tykkää syödä, kannattais liikkua että pysyy kunnossa, jo terveydenkin kannalta. Se EI ole pinnallisuutta, vaan järkevää. Turha ajatellakaan jos mulle sattuis käymään niin, jos ei anna käydä niin ei käykään! Kaikki on omasta vapaasta tahdosta kiinni. Pari kiloa on eri asia, kuin kunnon ylipaino.
Olen järkyttynyt, että ihmiset ovat näin pinnallisia. Minä ainakin rakastun IHMISEEN, en ulkonäköön. Ulkonäkö on täysin toissijainen seikka.
Minäkin rakastuin ihmiseen. Tavatesamme 20 vuotta sitten hän oli urheilullinen, kaunis, energinen ja upea nainen.
Nyt hän on yli 100 kiloinen. Vaatteet kokoa 44 eivät mene kunnolla päälle. Pikkumasua ei enää ole vaan maha roikkuu ....
Onko se sitä että ei kunnioita toista vai mitä.
Itselläni on sellainen työ että en voi itseäni tuohon jamaan päästää. On sentään oltava jollain lailla kunnossa.
... en tiedä mitä tekisin ... miten sen hänelle sanoisin ...
Olipa mukavaa kun olette ottaneet kantaa aloittamaani aiheeseen. Näyttää hieman siltä että toiset pitävät ulkonäköä toisarvoisena ja pinnallisena seikkana ja toisille se on taas hyvinkin tärkeää.
En jättäisi miestäni ison vatsan takia. Olisihan se mukavaa jos hän olisi hieman hoikempi ja näin ollen miehisemmän näköinen. Yritän kannustaa häntä terveellisempiin elämäntapoihin ja yritän hieman kontrolloida ruoka-annoksia yms. Hän on kuitenkin yksi fiksuimmista miehistä mitä olen elämäni varrella tavannut ja muiltakin osin hän on lähes täyden kympin mies.
En haluaisi kuitenkaan joka päivä painostaa enkä huomautella, koska siitä tulee vain paha mieli molemmille. En vain haluaisi että 30-vuotiaana tulee ensimmäinen sydänkohtaus.
Kirjoitelkaa vain jos teillä on hyviä vinkkejä...
En ehkä saisi vastata tähän, mutta.. Oma mieheni on hiukan pyöreä, masua löytyy. Mutta kasvoistaan todella hyvännäköinen ja muutenkin oikein mukava mies, jota himoitsen ihan yhtä paljon kuin suhteen alussakin, jolloin hän oli vähän hoikempi :) Mutta jos mies lihoisi todella huomattavasti, niin varmasti alkaisin huomauttelemaan asiasta. Ja mikäs siinä, jos kävisi salilla yhdessä :) Pakko myöntää, että todella huomattavasti lihava mies ei sytytä ja onhan siinä myös ne terveysriskit.. Pyöreys nyt ei haittaa :)
Mielestäni ihan ymmärrettävää sekin, jos mies ei syty lihavasta naisesta. Kun samalla tavalla ajattelen miehen lihavuudesta. On todella huolestuttavaa, jos lihoo kymmeniä kiloja ja ei itse huomaa sitä tai ala tekemään asialle jotain.. Jos oma painoni nousisi tästä n. 5kg, alkaisin heti tarkkailemaan syömisiäni tarkemmin sen sijaan, että antaisin kroppani levitä muodottomaksi (kuitenkin liikun n. 3 krt/viikko, mutta syön aika paljon :)). On helpompaa ennaltaehkäistä kuin aloittaa tilanteen muuttaminen vasta sitten, kun kroppa on muuttunut muodottomaksi..