Kaksoiselämä

molemmista. Pitkän suhteen kumppania kohtaan tunnen lojaalijuutta, vastuuta ja arvostusta ihmisenä sekä vahvaa tunnesidettä. Hän on vähän kuin "opettaja" minulle. Uudessa suhteessa on kepeyttä, sama syntymävuosikymmen, jonkinlainen helppous olla toisen ihmisen kanssa, yhteisiä kiinnostuksen ja uteliaisuuden kohteita, riitoja joita oikeasti riidellään, mutta myös sovitaan. Toinen mies ei riitele lainkaan, negatiivisiä tunteita ei saisi näyttää ja elämme lähinnä vain hänen asioiden kautta. Olen jäänyt rakastamaan ja välttelemään kahta miestä, rakentanut itselleni vankilan. Mitä voin tehdä? Todennäköisesti minun tulisi jättää molemmat. Tai heidän minut. Kumpikaan ei halua jättää vaikka näkevät varmasti etten anna itseäni "kokonaan". Aavistavat, että jokin iso asia painaa minua.

Hypähti silmiin kohta, missä mainitset arvostavas pitkäaikaista puolisoas. Tunnet lojaalisuutta myös. Noi ei vaan mahdu kumpikaan samaan kertomukseen pettämisen kanssa, tai sivusuhteen tms. Ethän sä arvosta noista miehistä kumpaakaan, kun touhuut selän takana moista. Valehtelet ja salailet asioita. Lopulta tossa käy niin, ettet arvosta itseäskään.

Juuri näin arvostusta sinulla ei löydy kumpaakaan

No eiköhän ihastuminen toiseen tarkoita että sinun olisi hyvä mennä eteenpäin.

Etsit vain elämystä. Jotka tuhoon tuomittuja. Se on kerralla yksi ja erotaan oli suhde kuin suhde. Sinulle sopii paremmin elät yksin ja kun tekee mieli ,menet ravintola ,paari otat yhden illan jutun. Vai oletko nykyisin suhteesi kanssa rahoittaa elämääsi jollain muotin: Rahan tähden? Ja antaa oikeuden uskottomuuteen?Olet myös sala suhteellesi pelkkä patja,varalla kun ei muita naisia.