En halua kuolla alle 70 vuotiaana

Ai kiva.

Suomen huoltosuhteen epätasapaino on ratkaistu, kun ei enää ole eläkeläisiä elätettävänä ja halpoja mökkejäkin alkaa tulla myyntiin.

Ei siihen rokotetta vaadita, vaikka se toki voikin olla yhtenä riskitekijänä esim. äkillisiin sairauskohtauksiin, kuulovammaan, sairaalareissuihin allergisen reaktion vuoksi jne. mitä olen kuullut ihan tuttavapiiristäni enkä mistään maga-langasta netin syövereistä 😅

Pappa eli liki 90v, vaikka oli sotaveteraani ja valtaosan elämästään veti kolmisen askia norttia päivässä, äitini kohdalla normaalin eläkeikärajan tuntumassa se ei katsonut ajankohtaa milloin oli "kananmuna" kallon sisällä eikä sen ennustetta, ja suojelusenkelini #77 Dan Wheldon lähti Vegasin kisaan 2011 ihan innoissaan, 1,5 mailin ovaalit erikoisvahvuutenaan, oli "työttömänä" kuskina ollessaan solminut sopimuksen silloisen kärkitiimin kanssa seuraavaksi vuodeksi, suussa oli aiemman vinon purennan jäljiltä "miljoonan dollarin hymy" jne. mutta sinne meni 33-ikäisenä kun Dallara IR-03 (tunnettiin myös nimellä flying crapwagon) sinkoutui järjettömän joukkokolarin yhteydessä pää edellä päin varsinaisen ratavallin yläpuolisen verkkoaidan pylväitä, noin kolmeasataa.

Noin 2½ vuotta sitten kun ei rokotteista vielä puhuttu mitään, niin oli omakin hengenlähtö aika lähellä, mutta mä nyt olin silloin jo selvinnyt siitä 27-klubista 5kk aiemmin, joten eiköhän mun loppuelämän ennuste aika normaalihko ole, omat elintapani ja sinkkumiehen tilastolliset elinajanodotteet huomioiden toki 😅 Ja olihan Karalahtikin vuonna 2008 samasta syystä sairaalassa, ja vielä mua huonommassa kunnossa, mutta palasi esim. 2014 maajoukkueeseen jos muistan oikein, eikä hän ainakaan yhtään vähemmän alfa-chadiksi ole muuttunut iän myötä, mitä olen someja tai uutisia seuraillut kirjan lisäksi 😅

Anyway, ihminen pystyy loppujen lopuksi elämään vain päivän kerrallaan.
Tai no Karalahdesta en kirjaimellisesti niin varma olisi 😂

Mutta tarkoitan, että tuo on ihan turhaa murehtimista oikeastaan minkään ikäisenä. Kolme vuotta sitten näihin aikoihin äitini oli jo sairaalassa mistä ei koskaan kotiutunut, aivoverenvuodon jäljiltä ei-niin oma itsensä, ja toki aika lääkittynä silloin. Mutta esim. elo-syyskuun paikkeilla käytiin vielä pöllyttämässä soraa läheisillä pikkuteillä Fiestalla, pelattiin Forzaa yksi tai kaksi rundia silloin tällöin, hän jutteli joidenkin asiakkaideni kanssa jne. 🙄 Samaten onnittelin puhelimessa hiljattain tuttua ikäihmistä (ihan oikeasti vanhaa) ja en nyt mene sanomaan että se puhelu jäisi viimeiseksi, mutta muutamassa kuukaudessa henkilön yleiskunto oli kyllä laskenut kovasti ja hän vaikutti äärimmäisen onnelliselta ja tunteelliselta, kun onnittelin ja hän sanoi jotenkin että "oli kiva kuulla sun ääntä ja oli niin kivoja muistoja P***:silla aikoinaan" 🙄 Turha sitä ihmisiä jälkikäteen on nostaa jalustalle ja hyvesignaloida eri tavoilla, vaan mielestäni tärkeämpää on osoittaa merkitys tms. jo ihmisen elämän aikana, suoraan henkilölle itselleen.

Vähän kuten sen tutun 40-luvulla syntyneen romukauppiaan kanssa aikoinaan, jonka kanssa tunnettiin yli 6 vuotta, ja koko sen ajan tunnelma oli pääpiirteittäin hyvä, molemminpuolin ymmärtäväinen, ja tälleen ns. kovien jätkien kesken jutut oli välillä vähän suorapuheistakin tai jopa äänen korotusta mitkä tosin johtui aina jostain pikkuasiasta tai jommankumman turhautumisesta oman käyttöauton ongelmiin, mutta eivät jääneet päälle. Hän kuvaili mua äidilleni aikoinaan "hvetin reiluksi jätkäksi" ja täytyy sanoa, että niin oli hänkin. 🙏

Olen katsonut Youtubesta tuon Wheldonin (julkisen) muistotilaisuuden, ja siitäkin mieleeni jäi esim. Bryan Hertan, TK:n, Franchittin, Ganassin insinöörin yms. kertomuksia siitä miten Wheldon eli joka päivän ns. täysillä, hymyili kaikille valkoiset isot aurinkolasit päässä, tartutti positiivista energiaa ympärillä oleviin ihmisiin jne.
No itse kun en ole Indycar-kuski enkä mikään varsinainen hymypoika aina, mutta on tuossa jotain opittavaa tai ainakin ajateltavaa.

Joskus pienetkin sanat arkisissa tai emotionaalisissa kriiseissä voi merkata toiselle paljonkin. Omalla kohdallani eri puhelut ikäihmisten kanssa, joskus täysin tuntemattomien asiakkaiden kanssa aika vapautunutta small talkia kun äijien kesken voi olla helpompaa jutella ihan ventovieraan tyypin eli mun kanssa, sekä taisin joskuskin olla varmaan yksi todella harvoista ihmisistä, kenen kanssa juttelin yleisellä tasolla perheenjäsenen poismenosta, yhdistettynä kunkin ihmisen riippuvuusalttiuksiin jne. Jäi vaikutelma, että osanottoni todella merkitsi paljon siinä tilanteessa, enkä tietenkään voi omalletunnolleni muiden ihmisten valintoja ottaa, mutta kerroin kuitenkin omakohtaisen tarinani siitä kuinka huono idea on turruttaa oloa ryyppäämällä kaksin käsin tuollaisessa elämäntilanteessa. Ja muistutin että mullakin oli joskus kauan sitten ihan kivaakin kännissä tylsinä päivinä tai hetkinä tms. ja yritin lyhyesti valaa toivoa että nekin päivät kyllä vielä koittaa. Ajan kanssa, ja ammattilaisten kanssa puhuen.

Jos ei saa naista enää viiskymppisenä, niin miksi elää seitsemänkymppiseksi?

Siksi juuri olisi pitänyt ottaa rokotteet.

Ai, nyt se rokotteen aiheuttama kuolema on siirtynyt ikään, jolloin kuolleisuus on melko tavallista, oli rokotetta tai ei.

Itsellä 4 rokotetta, mutta moottoriajoneuvo oli se, joka aikoinaan aiheutti teoreettisen kuoleman ja vuoden sairaalareissun.

En enää omista kuin polkupyörän, koska en halua kuolla alle 50 vuotiaana.

>simiti<

Jaa? Mulla taas on tavoitteena olla saavuttamatta 7 kympin ikää ollenkaan, voisko olla käynyt nyt niin onnellisesti kolmen piikin jälkeen että tavoite täyttyy ihan pyytämättä ilman se kummempia ruikuttamisia lähdön suhteen? No kerrankin paistais päivä risukasaan :D, nopeuttaisko se neljäs rokote tuota lähtöä vielä vähäsen?