Nainen kerro totuus

Muisteloissa täytyy vain todeta että sukupuolijohtajuus on valtataistelua ja sitä ei lapsuudessani ollut. Eli oli terve lapsuus.

Isoisäni oli pomo, kodin ulkopuolella... mamma hallitsi kotia, teki myös kaikki kotityöt.
Pappa kulki omia polkujaan, kuten sodan jälkeen oli ns. junapeluri, salakuljettaja ym.

Kun minä olin pieni ja nuori teini-ikäinen Faija oli suorastaan tyranni, jonka sanaa oli toteltava. Emo antoi Faijan isännöidä, koska oli useimmiten poissa kotoa. Kulki maailmalla vähän samaan tapaan tekemässä kauppoja ja sopimuksia kuin kaupparatsut. Faija oli tosi taitava liiketoimissaan, joten Emo antoi hänen toimia omien tapojensa mukaan. Emo omaisuus oli tullut hänelle perintönä, Pappan väsyttyä ja jäätyä ns. eläkkeelle kaikkien remppojensa vuoksi. Vanha sodan käynyt mies kun oli.

Mä olin 19 vuotta täyttänyt kun mulla meni sukset ristiin niin pahasti, ett tuli hiukan pidempi välikatko, sain aihettomasti kotiarestia ja hän takavarikoi mun lahjaksi saamani auton. Kun kotiaresti päättyi ja mä sain autoni avaimet takaisin,
pakkasin hieman vaatteitani ja vein autoon. Ranta kassiin hiukan lisää vaatetta päällimmäiseksi iso ylpypyyhe ja olin lähdössä uimaan! Se uimareissu kesti kaks vuotta... jo pihalta maantielle kurvatessani olin päättänyt olla palaamatta kotiin.

Muutaman vuoden kuluttua Emo sai tietää Faijan nuoremmasta tyttärestä ja otti avioeron. Muutti ystävättärensä luokse Espanjaan joksikin aikaa. Asuntokin myytiin. No meni useita vuosia ja monta sekoilua... jossain vaiheessa ovat kuitenkin tehneet sovinnon, eikä menneitä kaivella. Faijan nuorimmainen tytär asuu nykyään mun kanssani, koska Faija tunkee nenänsä 18 vuotiaan asioihin... kuten aikoinaan minun asioihini.

Pakko sanoa ett vieläkin meillä on toisinaan napit vastakkain, kuten nyt pikkusysterin vuoksi. Mä en kuulemma voi sekaantua heidän väleihinsä, en tasan tarkkaan ole sekaantunut. Systeri kysyi ett saako asua mun ja Mimmin kanssa vai hakeeko hän asunnon jostain muualta.

Mulla on tilaa nyt ja tarvitsen myös apua Mimmin kanssa... kuten tänä aamunakin.
Viime yö meni suunnilleen yli puolet multa valvomiseen, Mimmi saa taas hampaita lisää, rutisee ja parahtaa välillä itkuun ja silleen. Mimmi nukahtelee välillä, mutt mun uni on jossain kadoksissa... oikeesti mä olen huolestunut, vaikka tiedän mistä on kyse ja ettei todellista syytä huoleen ole. Mä nukuin aamulla pitkään, kun systeri oli ensin ottanut Mimmin omaksi huolenaiheekseen.

Faija nyt on mikä on, mutt kuitenkin mun isäni ja omalla tavallani mä rakastan häntä täysillä; paitsi silloin kun hän on täysi mulkku! Me taistellaan luultavasti ikuisesti, kunnes toinen kupsahtaa. Jos jollakin meistä muksuista on isän luonne niin mulla, periksi ei anneta, ollaan jääräpäitä siinä suhteessa kumpikin.
trollikka

Ensiksi pitäisi ehkä määritellä mitä tarkoitat sanomalla boss. Millä se pomous siis näkyy. Muutoin ainakin minun on hyvin vaikea lähteä asiaa määrittelemään. Mitään taisteluita ei lapsuudenkodissani tai mummoloissani käyty.

Isäni äiti oli todella jämäkkä ja omapäinen nainen, joka erosi kaksi kertaa. Kolmas liitto kesti. Niistä kahdesta aiemmasta liitostaan minulla ei tietenkään ole henkilökohtaisia muistikuvia, mutta tarinoita olen kuullut ja ilmeisen huonoja olivat ne sulhot, joista ainakin ensimmäinen oli mummoni vanhempien valitsema. Isän äiti oli monella tavalla varsin voimakastahtoinen nainen, joka mm. taisteli itselleen perintöosuuden, jota ei oltu hänelle antamassa.

Äitini kotona mummu taisi olla se, joka sanoi viimeisen sanan. Siihen lieneen oli syynsä. Äidin vanhemmat olivat yrittäjiä ja mummoni oli se, joka piti sen putiikin pystyssä. Äidin isä teki kovasti töitä, mutta hän oli se asiakaspalvelija ja kauppasuhteiden ylläpitäjä, joka oli monesti reisussa ja otti itseasiassa usein äitini ja hänen vanhemman veljensä ihan pikkulapsinakin sinne reissuun mukaan. Äidillä on tosi paljon muistoja kun kiersivät markkinoita myyntireissuilla. Näin mummulle jäi siihen kotiin vähemmän lapsia vahdittaviksi ja hänellä oli siellä oma nuorempi sisarensakin hoitoapuna. Mummu pystyi keskittymään paremmin bisnekseen.

Omassa isäni taas oli upseeri, mutta ei lainkaan sellainen äkseeraava tyyppi. Kotona isä teki mielellään myös kotitöitä, hän mm. rakasti ruoanlaittoa. Hän myös touhusi tosi paljon meidän muksujen kanssa. Perhe oli hänelle se tärkein juttu elämässä, vaikka hän tietenkin mietti myös uraa. Vaan mun vanhemmistani äitini on se, joka aidosti rakensi uraa ja sen jälkeen kun isästä tuli evp. (alle viisikymppisenä) niin he muuttivat äidin uran ja urakehityksen perässä.

Äiti ja mummut oli bosseja. Miehet kun otti ja kuoli, kun lapset oli pieniä.

Meillä faija oli auktoriteetti, mutta äiti oli se, joka pehmeästi käänsi jäärän pään. Niillä oli vaan erilainen taktiikka. Kun faija joskus ärähti, niin äiti käytti älliä ja puhui rauhallisesti.
Ei faija paha ollut, sillä vaan oli lyhyt pinna. Meidän äiti taas oli hyvin kärsivällinen ja käänsi faijan ajatukset taitavasti muihin asioihin.
Molemmat olivat bosseja omalla tavallaan.

Molemmat vanhempani olivat alkoholisteja, joten kyllä se boss meidän perheessä oli alkoholi.

Äiti ja isä molemmat olivat jämäköitä ihmisiä. Ei voi sanoa, kumpi oli boss, no, ehkä molemmat.

Isäni on ja oli pelkuri eikä äitinikään yhtään sen parempi

Women were bosses, men could not do without them anything.

Miksi aloittaja ei hyväksy tasa-arvoista suhdetta, jossa kumpikaan ei määrää?

En tiedä edes tuttavia joiden vanhemmilla, tai itsellä jompi kumpi olisi "pomo".

Eri mieltä saa olla, mutta ihmisille (ainakin osalle) on suotu keskustelutaito ja kyky kompromissiin.

>simiti<

Riippui asiasta, sanon tasapuolisesti.