Olen mies, lapset on vuoroviikoin. Lapsilisät menee lasten yhteiskäyttötilille, josta kumpikin voi käyttää lasten kuluihin. Kunhan on ns välttämätön kulu (esim uusi paita yms). On toiminut.
Nyt olen tehnyt kuitenkin paljon hankintoja lapsille, ihan omalla rahallani, koska ne asiat tulee minun kotiini ja ympäristööni. Esim trampoliini, pikkumönkijä, pelitietokone, pikkumopo, kylpytynnyri, airtrack-patja yms. Asun siis omakotitalossa ja tilaa on. Exähän halusi suhteesta joitain vuosia sitten yhtäkkiä pois (toinen mies valmiina, plus sairasta kieroilua ja valehtelua), ja muutti pieneen kämppään.
Nyt hän sitten jatkuvasti valittaa, että on epäreilua kun täällä on kaikkea ja hänellä ei mitään. Ja lapset haluaa koko ajan tänne, ja kiukuttelevat hänen luonaan kun on tylsää eikä mitään tekemistä.
Sanoin että hanki sinäkin jotain sinne. Hän sanoi tyypilliseen narsistiseen tyyliinsä uskollisena, että periaatteestakaan ei hanki mitään, ja että enemmänkin minun tulisi luopua noista viihdykkeistä mitä olen ostanut omalla rahallani.
Ja siis tämä exä on suunnilleen samantuloinen, hyvätuloisia ollaan molemmat, asuu halvemmassa kämpässä. Silti hän kitsastelee kaikesta, saita luonne. Ja vaatii minulta samanlaista saituutta. Toki hän sitten käyttää kaiken rahan itseensä ja omiin harrastuksiinsa, eikä kitsastele siinä yhtään. Mutta kaikki mikä tulee muille kuin itselle, esim omille lapsille, niin pihiys alkaa.
Pitäisikö minun nyt siis potea syyllisyyttä, kun hänen mukaansa aiheutan hankinnoillani epätasa-arvoa ja pahaa oloa lapsille hänen viikoilla? Eli hän suoraan syyllistää minua, ja uhriutuu samalla. Miten suhtautua?
Exä kadehtii
70
1244
Vastaukset
- Anonyymi
Voithan sä omilla rahoilla omaan kotiisi ostaa vaikka huvipuiston lapsille. Mutta miksi? Onko nyt idea ostaa lasten rakkautta. " Hei olen se parempi vanhempi ostan teille kaikkea " katkeruutta kun vaimo lähti toisen matkaan käydä piilo sotaa siitä toisen vanhemman kanssa. Ei ne lapset opi arvostamaan ikinä mitä niillä on jos jatkuvaan ostetaan vaan uusia ja uusia juttuja. Totta kait lapset haluaa olla siellä missä paljon tekemistä. Mutta tärkeintä olisi kuitenkin että vanhemmat tulee toimeen keskenään. Läsnä olo niiden lasten kanssa. Ei kodin tarvitse olla mikään huvi keskus. Se on koti. Ja välillä pitää olla tylsääkin. Että lasten mielikuvitus kehittyy.
- Anonyymi
Just ja lapsille voi myös opettaa kotitöitä, ja vastuuta iän mukaan, myös hyvät harrastukset parempi vaihtoehto , kun ylenmääräinen tavaroiden paljous.
- Anonyymi
Lasten kiukuttelun sietäminen, tekemättömyyden sietäminen ym. taitaa nykypäivänä olla vanhemmille hankalaa. Varmaan jokainen meistä haluaa, että lapset on tyytyväisiä ja onhan se kiva viettää semmoista mukavaa ja kivaa aikaa lasten kanssa, varsinkin jos aika on kortilla. Mutta eihän elämä oo aina kivaa ja pettymyksiäkin pitää oppia sietämään. Kyllä myöntää täytyy, että väliin on rankkaa olla niiden pettymysten tuottaja, mutta jotenkin täytyy vaan tsempata itseensä ja uskoa, että parhaansa lasten vuoksi tekee. Alottajalla on melko epäreilu asetelma exänsä kanssa suhteessa lapsiin. Mieti ap ratkaisuissasi lasten etuja ja sitä, että onko kyseessä tosiaan lasten etu vai se, että saat näpäytettyä exälle tai vaikkapa se, että pääset helpommalla tai se, että paikkaat huonoa omaatuntoa ajasta mitä et vietä lasten kanssa. Onko palju muuten lapsia varten, ite näkisin sen enemmän itseäsi varten olevan.
- Anonyymi
Ei ole tarkoitus tehdä kodista huvipuistoa. Mielestäni nuo ostamani asiat on ihan kohtuullisia ja tavanomaisia. Aika monella muullakin lapsiperheellä on samanlaiset. Lisäksi trampoliinin käyttökausi on aika lyhyt, ja se kehittää lasten ketteryyttä ja koordinaatiota. Sama juttu air-track patjalla. Mönkijä ja mopo sekä pelitietokone ovat ehkä sellaista ns hauskanpito juttua, mutta ihan lasten iloksi ne olen hankkinut. Missään vaiheessa niitä hankkiessani en ole osannut ajatella, että "hahaa teenpäs näillä kiusaa exälle", en ole sen luontoinen.
Kylpytynnyri, joo, se oli oma pitkäaikainen haave, juu voisi sanoa että itselleni sen ostin, mutta tottakai lapsetkin tykkää siinä kylpeä. Silti exä sitäkin kadehtii ja on sitä mieltä että epäreilua kun hänellä ei ole sellaiseen edes mahdollisuutta.
Mitään en ole kiusantekomielessä hankkinut. En edes ymmärrä sellaista ajatusmaailmaa. Miksi en saisi tehdä omasta kodistani ja elinpiiristä viihtyisää. Kukas sen edes määrittelee, että elämä pitäisi olla vain pelkkää tylsää ja mitään ei saisi olla. Ja kyllä, lapset joutuu välillä sietämään tylsiä hetkiä, kun talviaikaan noita viihdykkeitä ei käytännössä voi käyttää, kylpytynnyriä lukuunottamatta.
Toki talviaikaan vien lapsia luistelemaan, hiihtämään jne. Siitäkin olen saanut kuulla, kun minulla on välillä arkivapaita, ja ehdin arkenakin lasten kanssa vaikka heti koulun jälkeen valoisaan aikaan hiihtämään. Niin sekin on exän mielestä epäreilua.- Anonyymi
Ja lisään vielä sen verran, että nuo katkeruus jutut on jo unohtunut, sen verran aikaa on jo erosta. Enemmänkin vain haluaisin onnellisuutta kaikille, koska voin itse tällä hetkellä oikein hyvin, lukuunottamatta tätä exän jatkuvaa napinaa. Pitäisikö minun nyt sitten luopua kaikesta, vain sen takia että exä on kateellinen. Vaikka ei ole edes tarkoitus tehdä ketään kateelliseksi. Ei ymmärrä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja lisään vielä sen verran, että nuo katkeruus jutut on jo unohtunut, sen verran aikaa on jo erosta. Enemmänkin vain haluaisin onnellisuutta kaikille, koska voin itse tällä hetkellä oikein hyvin, lukuunottamatta tätä exän jatkuvaa napinaa. Pitäisikö minun nyt sitten luopua kaikesta, vain sen takia että exä on kateellinen. Vaikka ei ole edes tarkoitus tehdä ketään kateelliseksi. Ei ymmärrä.
Niin pointtihan on juuri se että te olette eroneet. Eihän teidän tarvitse ymmärtää toistenne ratkaisuja. Teidän tulee olla vanhemmat lapsille. Eikä teidän tarvitse sen enempää toistenne tekemisiä rahan käyttöä ym. Miettiä. Ex ei hyväksy, no sitten se ei hyväksy. Ex kadehtii. No hän sitten kadehtii. Se on toki sinuk olettamus että kadehtiin. Te olette eronneet. Hänellä on uusi mies jonka kanssa rakentaa elämää sellaiseksi kun he haluavat.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja lisään vielä sen verran, että nuo katkeruus jutut on jo unohtunut, sen verran aikaa on jo erosta. Enemmänkin vain haluaisin onnellisuutta kaikille, koska voin itse tällä hetkellä oikein hyvin, lukuunottamatta tätä exän jatkuvaa napinaa. Pitäisikö minun nyt sitten luopua kaikesta, vain sen takia että exä on kateellinen. Vaikka ei ole edes tarkoitus tehdä ketään kateelliseksi. Ei ymmärrä.
Ei, osta vielä kunnon uima-allas , ei sellaista muovihässäkkää , vaan oikea allas ja pore-allas, heitä se palju mäkeen , sekä mopoautot niille isommille lapsille.
- Anonyymi
Ei tuollaisten asioiden hankkimisessa mitään väärää ole. Tietysti joskus voi olla ihan hyvä analysoida myös itseään ja pohtia mikä todella on niiden omien hankintojen motiivi. Ovatko ne oikeasti välttämättömiä ja missä määrin on oikeasti järkevää ostella lapsille ainakaan turhaa tavaraa. Minä en siis ota kantaa noiden tavaroiden välttämättömyyteen, vaikka tuossa mainitsemissasi oli kyllä sellaisia, joita en todellakaan itse noin vaan lasten varalle hankkisi, ihan vaan periaatteesta. Oleellista on se, että itse tiedostat motiivisi ja ne ovat sellaiset, että tiedät voivasi seisoa niiden takana. Jos noin on, niin silloin eksällä ei ole asiaan nokan koputtamista.
- Anonyymi
Lisään vielä, että sekin on yhtä oleellista miksi joku ei jotain hanki kuin miksi toinen hankkii. Itsellänikin todella menisi herne nenään, jos lasi vaikka vonkumalla ja inuamalla saisi toiselta kaiken tahtomansa, kun itse haluan opettaa, ettei raha kasva puussa ja että lapsenkin pitää tehdä jotain haluamiensa asioiden eteen, Vaikka minulla onkin varaa ostaa muksulle oikeastaan kaikki mitä hän on tähän mennessä keksinyt pyytää, niin oikeastaan juuri mitään en osta noin vain.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisään vielä, että sekin on yhtä oleellista miksi joku ei jotain hanki kuin miksi toinen hankkii. Itsellänikin todella menisi herne nenään, jos lasi vaikka vonkumalla ja inuamalla saisi toiselta kaiken tahtomansa, kun itse haluan opettaa, ettei raha kasva puussa ja että lapsenkin pitää tehdä jotain haluamiensa asioiden eteen, Vaikka minulla onkin varaa ostaa muksulle oikeastaan kaikki mitä hän on tähän mennessä keksinyt pyytää, niin oikeastaan juuri mitään en osta noin vain.
Vähän samaa mietin, että tuollainen "kadehtiminen" on jotenkin hieman laiska tulkinta. En sano, voihan se tietenkin kateuttakin olla, mutta myös jotain aivan muuta.
Onneksi itselläni on ihan jumalattoman fiksusti toimivat eksä, jonka kanssa ollaan hyvin samalla aaltopituudella noissa asioissa. Hän ei ikinä menisi ostelemaan muksuille mönkijöitä ja mopoja ja tehokkaita pelikoneita, käymättä asiasta ensiksi asiasta ajatustenvaihtoa yhdessä. Sehän se nyt vielä puuttuisikin, että toinen vanhempi on vaikka ensiksi käynyt lapsen kanssa keskustelun vaikka siitä samaisesta pelikoneesta ja sen saamiselle on astettu joku tavoite/ehto/aika ja sitten lapsi vähän vonkuu toisessa paikassa ja saa sen heti. Ei todellakaan hyvä juttu. Kun puhutaan lapselle tehtävistä arvokkaista hankinnoista, niin ne ovat aina myös kasvatuksellisia valintoja.
- Anonyymi
Kiitos asiallisista vastauksista. Vuoropuhelu on hankalaa hankalan exän kanssa. Hän ei halua itselleen yhtään mitään, mikä liittyy lasten viihtyvyyteen. Vaikka joskus olen ehdottanut, että ei olisi iso investointi hänellekään, ostaa edes jotain lapsille sinne. Mutta ei. Pääajatus hänellä tuntuu olevan se, että mitä tahansa hankin tai teen lasten kanssa, niin se on pahasta. Jopa ihan arkivapailla hiihtämään tai pyöräilemään lähtö lasten kanssa, siitäkinkö minun pitäisi potea huonoa omaatuntoa, koska exä ulisee että hänellä ei ole tuollaista arkietua. Ja hän joutuu vain raatamaan joka arki niska limassa lasten pyykkejä ja ruokaa, eikä ehdi mihinkään. Toki jättää lapset sitten joka ilta yksikseen pariksi tunniksi, kun käy zumbassa ja kuntosalilla yms riennoissa. Tämä vain lisäkuriositeettina, kuvatakseen exän itsekeskeistä ja narsistista luonnetta. Kaikki aika ja raha menee vain omaan hyvinvointiin, lapsista viis, niidenhän pitää kestää tylsyyttä, sekö on oikein?
- Anonyymi
Kuulostaa kovin katkeralta vuodatukselta. Koeta nyt ensiksi ihan oikeasti päästä yli siitä erosta, niin ei tarvitse olla noin katkera. Tuollainen asenne lasten toista vanhempaa kohtaan ei tee lapsillekaan hyvää. Te olette eronneet, anna sen eksän rutista. Ei sun tarvitse siitä välittää. Mietin vain ja ainoastaan miten kasvatat lapsesi ja millaisen esimerkin heille annat. Eksä uliskoon jos sitä ulisututtaa. Miksi ihmeessä sä ylipäänsä edes käyt keskusteluja jostain luistelureissuista ym?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa kovin katkeralta vuodatukselta. Koeta nyt ensiksi ihan oikeasti päästä yli siitä erosta, niin ei tarvitse olla noin katkera. Tuollainen asenne lasten toista vanhempaa kohtaan ei tee lapsillekaan hyvää. Te olette eronneet, anna sen eksän rutista. Ei sun tarvitse siitä välittää. Mietin vain ja ainoastaan miten kasvatat lapsesi ja millaisen esimerkin heille annat. Eksä uliskoon jos sitä ulisututtaa. Miksi ihmeessä sä ylipäänsä edes käyt keskusteluja jostain luistelureissuista ym?
Se että avaan näissä kommenteissa, joitain exän luonteenpiirteitä, on vain tarkoitus avata lukijoille minkälainen persoona hän on. Pitää erottaa se, mitä kirjoitan palstalle on eri mitä puhun lapsille. Tietysti puhun lapsille tasapuolisesti asioista, sehän on päivänselvää. No, ehkä olisi pitänyt tietyt seikat jättää tässä mainitsematta, arvasinkin melkein että osa lukijoista saa varmaan väärän käsityksen. Pahoittelut tästä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se että avaan näissä kommenteissa, joitain exän luonteenpiirteitä, on vain tarkoitus avata lukijoille minkälainen persoona hän on. Pitää erottaa se, mitä kirjoitan palstalle on eri mitä puhun lapsille. Tietysti puhun lapsille tasapuolisesti asioista, sehän on päivänselvää. No, ehkä olisi pitänyt tietyt seikat jättää tässä mainitsematta, arvasinkin melkein että osa lukijoista saa varmaan väärän käsityksen. Pahoittelut tästä.
No, nehän ovat lopulta kuitenkin vain sinun tulkintasi ja mielipiteesi. Juuri kenelläkään ei ole erityisen objektiivista mielipidettä eksästään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se että avaan näissä kommenteissa, joitain exän luonteenpiirteitä, on vain tarkoitus avata lukijoille minkälainen persoona hän on. Pitää erottaa se, mitä kirjoitan palstalle on eri mitä puhun lapsille. Tietysti puhun lapsille tasapuolisesti asioista, sehän on päivänselvää. No, ehkä olisi pitänyt tietyt seikat jättää tässä mainitsematta, arvasinkin melkein että osa lukijoista saa varmaan väärän käsityksen. Pahoittelut tästä.
Kuitenkin lapsille tärkeämpää hyvin voiva ja onnellinen terveessä parisuhteessa oleva äiti. Kuin materiaalia loppujen lopuksi. Kuinka moni muistelee lapsuudesta tavaroita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No, nehän ovat lopulta kuitenkin vain sinun tulkintasi ja mielipiteesi. Juuri kenelläkään ei ole erityisen objektiivista mielipidettä eksästään.
Lähes aina sitä saa ihmisen puheista ihan eri kuvan siitä hänen eksästään. Sitten jos sattuu joskus tapaamaan, niin eipä ne jutut oikeastaan koskaan erityisen paikkaansapitäviä ole.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa kovin katkeralta vuodatukselta. Koeta nyt ensiksi ihan oikeasti päästä yli siitä erosta, niin ei tarvitse olla noin katkera. Tuollainen asenne lasten toista vanhempaa kohtaan ei tee lapsillekaan hyvää. Te olette eronneet, anna sen eksän rutista. Ei sun tarvitse siitä välittää. Mietin vain ja ainoastaan miten kasvatat lapsesi ja millaisen esimerkin heille annat. Eksä uliskoon jos sitä ulisututtaa. Miksi ihmeessä sä ylipäänsä edes käyt keskusteluja jostain luistelureissuista ym?
Pystytkö selventää tuota. Sanot, että tuollainen asenne lasten toista vanhempaa kohtaan ei tee hyvää. Ja seuraavassa lauseessa, että ei siitä exän rutinasta tarvi välittää.
Eikö nuo ole hieman ristiriitaista ajattelua?
Itse yritän antaa lapsille hyvän esimerkin, sillä että vastaan perustellen asioistani exälle, kun hän vaihtopäivinä niistä naputtaa. Olisi todella huono esimerkki lapsille, jos olisin piittaamaton.
Ja miksi käyn keskusteluja luistelureissuista yms. Siksi, että tapana on vastata kun kysytään. Ei ole hyvää käytöstä olla vastaamatta tai suhtautua vihamielisesti exään. Olen huomannut, että paras keino on rauhoittelun tie, yritän aina perustella asiani hänelle, vähentääkseni hänen pahaa oloa. Tästä hyötyy myös lapset epäsuorasti. En halua mitään sotaa, vaikka exä sitä jatkuvasti tuntuu yrittävänkin. Ja mun mielestä on myös lapsille hyvä esimerkki, että pystyn keskustella rauhallisesti asioista heidän äitinsä kanssa. Ja useimmiten tilanne rauhoittuukin, hetkeksi, kunnes tulee uusia syytöksiä myöhemmin. Mutta en missään nimessä voi alkaa sille linjalle, että exän rutinoista ei tarvi välittää. Se jos mikä antaisi lapsille pelottavan kuvan vanhempien väleistä. - Anonyymi
Oletan, että sä peet lasten pyykit heidän ollessaan sun luonasi, etkä lähetä heitä likapyykkien kanssa äidilleen. Eli sinällään eksäsi pyykinpesuongelmat eivät kuulu sinulle lainkaan. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pystytkö selventää tuota. Sanot, että tuollainen asenne lasten toista vanhempaa kohtaan ei tee hyvää. Ja seuraavassa lauseessa, että ei siitä exän rutinasta tarvi välittää.
Eikö nuo ole hieman ristiriitaista ajattelua?
Itse yritän antaa lapsille hyvän esimerkin, sillä että vastaan perustellen asioistani exälle, kun hän vaihtopäivinä niistä naputtaa. Olisi todella huono esimerkki lapsille, jos olisin piittaamaton.
Ja miksi käyn keskusteluja luistelureissuista yms. Siksi, että tapana on vastata kun kysytään. Ei ole hyvää käytöstä olla vastaamatta tai suhtautua vihamielisesti exään. Olen huomannut, että paras keino on rauhoittelun tie, yritän aina perustella asiani hänelle, vähentääkseni hänen pahaa oloa. Tästä hyötyy myös lapset epäsuorasti. En halua mitään sotaa, vaikka exä sitä jatkuvasti tuntuu yrittävänkin. Ja mun mielestä on myös lapsille hyvä esimerkki, että pystyn keskustella rauhallisesti asioista heidän äitinsä kanssa. Ja useimmiten tilanne rauhoittuukin, hetkeksi, kunnes tulee uusia syytöksiä myöhemmin. Mutta en missään nimessä voi alkaa sille linjalle, että exän rutinoista ei tarvi välittää. Se jos mikä antaisi lapsille pelottavan kuvan vanhempien väleistä.Lähes jokainen jotka tunnen ja ovat eronneet. (Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. )Kuvailee exäänsä narsistiksi ja itsekääksi. Se nykyisin muotia. 😂 Paras oli kun parisuhteen molemmat osapuolet tilitti erotessa kuinka toinen on narsisti toisistaan tietämättä. Omasta näkökulmastaan. Samoja juttuja mutta aina vika toisessa. Varmaan sun exälläkin on siis sinusta joku mielipide olemassa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pystytkö selventää tuota. Sanot, että tuollainen asenne lasten toista vanhempaa kohtaan ei tee hyvää. Ja seuraavassa lauseessa, että ei siitä exän rutinasta tarvi välittää.
Eikö nuo ole hieman ristiriitaista ajattelua?
Itse yritän antaa lapsille hyvän esimerkin, sillä että vastaan perustellen asioistani exälle, kun hän vaihtopäivinä niistä naputtaa. Olisi todella huono esimerkki lapsille, jos olisin piittaamaton.
Ja miksi käyn keskusteluja luistelureissuista yms. Siksi, että tapana on vastata kun kysytään. Ei ole hyvää käytöstä olla vastaamatta tai suhtautua vihamielisesti exään. Olen huomannut, että paras keino on rauhoittelun tie, yritän aina perustella asiani hänelle, vähentääkseni hänen pahaa oloa. Tästä hyötyy myös lapset epäsuorasti. En halua mitään sotaa, vaikka exä sitä jatkuvasti tuntuu yrittävänkin. Ja mun mielestä on myös lapsille hyvä esimerkki, että pystyn keskustella rauhallisesti asioista heidän äitinsä kanssa. Ja useimmiten tilanne rauhoittuukin, hetkeksi, kunnes tulee uusia syytöksiä myöhemmin. Mutta en missään nimessä voi alkaa sille linjalle, että exän rutinoista ei tarvi välittää. Se jos mikä antaisi lapsille pelottavan kuvan vanhempien väleistä.Ei tietenkään, vaan nimenomaan juuri loogista. Annat sen rutista, etkä anna sen aiheuttaa itsessäsi tollasta tyhjänaikaista katkeruutta. Te olette eronneet.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pystytkö selventää tuota. Sanot, että tuollainen asenne lasten toista vanhempaa kohtaan ei tee hyvää. Ja seuraavassa lauseessa, että ei siitä exän rutinasta tarvi välittää.
Eikö nuo ole hieman ristiriitaista ajattelua?
Itse yritän antaa lapsille hyvän esimerkin, sillä että vastaan perustellen asioistani exälle, kun hän vaihtopäivinä niistä naputtaa. Olisi todella huono esimerkki lapsille, jos olisin piittaamaton.
Ja miksi käyn keskusteluja luistelureissuista yms. Siksi, että tapana on vastata kun kysytään. Ei ole hyvää käytöstä olla vastaamatta tai suhtautua vihamielisesti exään. Olen huomannut, että paras keino on rauhoittelun tie, yritän aina perustella asiani hänelle, vähentääkseni hänen pahaa oloa. Tästä hyötyy myös lapset epäsuorasti. En halua mitään sotaa, vaikka exä sitä jatkuvasti tuntuu yrittävänkin. Ja mun mielestä on myös lapsille hyvä esimerkki, että pystyn keskustella rauhallisesti asioista heidän äitinsä kanssa. Ja useimmiten tilanne rauhoittuukin, hetkeksi, kunnes tulee uusia syytöksiä myöhemmin. Mutta en missään nimessä voi alkaa sille linjalle, että exän rutinoista ei tarvi välittää. Se jos mikä antaisi lapsille pelottavan kuvan vanhempien väleistä.Mitä tuota tekstiäsi luki niin "paras keinosi" ei näytä toimivan kovin hyvin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lähes jokainen jotka tunnen ja ovat eronneet. (Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. )Kuvailee exäänsä narsistiksi ja itsekääksi. Se nykyisin muotia. 😂 Paras oli kun parisuhteen molemmat osapuolet tilitti erotessa kuinka toinen on narsisti toisistaan tietämättä. Omasta näkökulmastaan. Samoja juttuja mutta aina vika toisessa. Varmaan sun exälläkin on siis sinusta joku mielipide olemassa.
Just noinhan se tuppaa menemään. Valtaosa eronneista molemmat tosiaan kuvailee toisiaan narsisteiksi ja itsekkäiksi jne. Lähes poikkeuksetta molemmat syyttävät toisiaan tasan samoista asioista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pystytkö selventää tuota. Sanot, että tuollainen asenne lasten toista vanhempaa kohtaan ei tee hyvää. Ja seuraavassa lauseessa, että ei siitä exän rutinasta tarvi välittää.
Eikö nuo ole hieman ristiriitaista ajattelua?
Itse yritän antaa lapsille hyvän esimerkin, sillä että vastaan perustellen asioistani exälle, kun hän vaihtopäivinä niistä naputtaa. Olisi todella huono esimerkki lapsille, jos olisin piittaamaton.
Ja miksi käyn keskusteluja luistelureissuista yms. Siksi, että tapana on vastata kun kysytään. Ei ole hyvää käytöstä olla vastaamatta tai suhtautua vihamielisesti exään. Olen huomannut, että paras keino on rauhoittelun tie, yritän aina perustella asiani hänelle, vähentääkseni hänen pahaa oloa. Tästä hyötyy myös lapset epäsuorasti. En halua mitään sotaa, vaikka exä sitä jatkuvasti tuntuu yrittävänkin. Ja mun mielestä on myös lapsille hyvä esimerkki, että pystyn keskustella rauhallisesti asioista heidän äitinsä kanssa. Ja useimmiten tilanne rauhoittuukin, hetkeksi, kunnes tulee uusia syytöksiä myöhemmin. Mutta en missään nimessä voi alkaa sille linjalle, että exän rutinoista ei tarvi välittää. Se jos mikä antaisi lapsille pelottavan kuvan vanhempien väleistä."Mutta en missään nimessä voi alkaa sille linjalle, että exän rutinoista ei tarvi välittää. Se jos mikä antaisi lapsille pelottavan kuvan vanhempien väleistä."
Ei, vaan tuo on nimenomaan se terve tapa. Jos toisenvalitukset oikeasti ovat täysin aiheettomia, kuten sanot, niin ainoa järkevä tapa on nimenomaan jättää ne omaan arvoonsa. Se, jos mikä, antaa lapsille huonon ja jopa pelottavan esimerkin, jos suostuu jatkuvasti selittelemään itseään ja tekemisiään milloin minkäkin turhan syytöksen edessä. Terve asenne on se, että ei anna pompottaa itseään, kun ei kerta ole mitään väärää ja seliteltävää tehnyt. Sinä et ole velvollinen selittelemään tyhjään, te olette eronneet. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuitenkin lapsille tärkeämpää hyvin voiva ja onnellinen terveessä parisuhteessa oleva äiti. Kuin materiaalia loppujen lopuksi. Kuinka moni muistelee lapsuudesta tavaroita.
Mutta kukas sitäkään on sanonut, onko lasten äiti ylipäätään enää parisuhteessa, ja vaikka onkin niin onko se minkälaatuinen, jne jne. Ja onko lasten äiti ylipäätään hyvin voiva ja onnellinen. Näitähän ei tuotu esille missään kohtaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta kukas sitäkään on sanonut, onko lasten äiti ylipäätään enää parisuhteessa, ja vaikka onkin niin onko se minkälaatuinen, jne jne. Ja onko lasten äiti ylipäätään hyvin voiva ja onnellinen. Näitähän ei tuotu esille missään kohtaa.
Jos niitä ei kukaan tuo esille niin eihän niitä voi tietää. Se nyt ulkopuolisille ihan sama jos niitä tietoja ei haluta tuoda esille. Se on siltikin tärkeämpää kuin materiaali ja ilmeisesti heidän suhteessa on joku pahasti vialla kun on vieraan mukaan lähdetty. Näin voi vaan päätellä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuitenkin lapsille tärkeämpää hyvin voiva ja onnellinen terveessä parisuhteessa oleva äiti. Kuin materiaalia loppujen lopuksi. Kuinka moni muistelee lapsuudesta tavaroita.
Eipä kovin hyvin voivalta äidiltä tunnu, jos jatkuvasti puuttuu toisten tekemisiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eipä kovin hyvin voivalta äidiltä tunnu, jos jatkuvasti puuttuu toisten tekemisiin.
Niin minä en sitä tiedä.
- Anonyymi
Itsensä kunnossa pitäminen on hyvä asia, ei mitään narsismia, ja jo teinit voi olla yksinkin jonkun aikaa ei ne siihen kuole, minun mummuni meni jo töihin 14 vuotiaana hoitamaan muiden lapsia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsensä kunnossa pitäminen on hyvä asia, ei mitään narsismia, ja jo teinit voi olla yksinkin jonkun aikaa ei ne siihen kuole, minun mummuni meni jo töihin 14 vuotiaana hoitamaan muiden lapsia.
No teinit todellakin pärjäävät kyllä itsekseen useitakin tunteja. Tietysti vähän outoa jos useinkin "juoksevat pihalla sukkasillaan", mutta toisaalta hyvin outoa myös jos jotkut "tuttavat" tuollaisia kertoilevat. Ja toisaalta mitä ihmeen väliä sillä lopulta on, jos nyt kesällä juoksentelee pihalla sukkasillaan? Kuluuhan ne sukat tietysti ja menevät likaisiksi, mutta ei siihen nyt maailma kaadu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se että avaan näissä kommenteissa, joitain exän luonteenpiirteitä, on vain tarkoitus avata lukijoille minkälainen persoona hän on. Pitää erottaa se, mitä kirjoitan palstalle on eri mitä puhun lapsille. Tietysti puhun lapsille tasapuolisesti asioista, sehän on päivänselvää. No, ehkä olisi pitänyt tietyt seikat jättää tässä mainitsematta, arvasinkin melkein että osa lukijoista saa varmaan väärän käsityksen. Pahoittelut tästä.
Entäs sinun luonteenpiirteesi ja luonteesi?😊
- Anonyymi
Helposti täällä palstalla näköjään oikaistaan ja oletetaan asioita, ja yhtäkkiä oletukset onkin peruste johonkin toisen asian kumoamiseen. Eli osalla keskustelijoista on vain tarve "voittaa väittely". Ja itse asiayhteys unohtuu.
Esim yksi oletus oli että exä olisi enemmän läsnä lasten kanssa, ja minä ostaisin vain tavaroita. Melkoinen oikaisu, pelkällä olettamuksella. Eikä ollut edes tarkoitus keskustelua näin laajalle laajentaa, mutta kerron nyt sen verran, että olen kyllä läsnä lasten kanssa todella paljon, osallistuen heidän kanssa tekemiseen.
Sen sijaan, eräs tuttavani jonka vaimo on jonkin verran tekemisissä exäni kanssa. Sain sitä kautta tietää, että he olivat huolissaan siitä, kun ex on lähes joka ilta harrastuksissaan tai jossain, ja lapset on tuntikaupalla keskenään kotona ja juoksevat sukilla pihalla vesisateessa. Eli tämä ei ole mikään oma tulkinta, vaan ihan muualta minun korviini kulkeutunut huolenaihe. Eli viettää enemmän aikaa oman harrastuksen parissa, kuin antaisi aikaa lapsille. Myös lapset ovat tätä minulle useasti ihmetelleet, että miksei äiti halua olla meidän kanssa, kun se on aina harrastuksissa. Ja tässäkin olen vain keskittynyt rauhoittelemaan lapsia, ja yrittänyt luoda heille positiivisia ajatuksia äidistään.
Eikä tässä ole omalta osaltani mitään katkeruutta, en tiedä mistä joku sellaista edes keksii. Enemmänkin olen onnellinen, että ero tuli aikanaan, ja pääsin epäterveestä ihmissuhteesta pois. Olkootkin että se oli lapsille ikävä asia. Se millä tapaa ero tuli, ei ole minulle enää mitään merkitystä, sillä oli vain tarkoitus valaista arvon lukijoille hieman taustaa ja exän luonnetta.
Mutta, oli tuolla hyviä ja asiallisiakin vastauksia, kiitos niistä..- Anonyymi
Mikä hätä sulla sitten onkaan? Istut kylpytynnyrissä ja raavit munia ja oot tyytyväinen että pääsit narsisti ämmästä eroon. Jos kuitenkin huolehtii lasten perustarpeet ja heillä turvallista olla niin se on hänen elämänsä. Jos hän on sellainen äiti niin on. Ja jos lapsilla joku hätä niin otat yhteyttä lastenvalvojaan yms. Mutta pelikoneen puuttumisen vuoksi tai ettei äiti osta mönkijää ole vielä syy. Ja tietenkin kolmanenkäden tietoa ei pidä aina sokeasti uskoa.
- Anonyymi
Ja teidän lapsista osa on siis jo teini- ikäisiä. Koska mönkijällä ja mopolla ei saa ajaa kuin 15 vuotias vähintään. Sen ikäiset saa jo itse päättää lain mukaan kumman luona asuvat. Onkohan se 12 vuotta se ikä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja teidän lapsista osa on siis jo teini- ikäisiä. Koska mönkijällä ja mopolla ei saa ajaa kuin 15 vuotias vähintään. Sen ikäiset saa jo itse päättää lain mukaan kumman luona asuvat. Onkohan se 12 vuotta se ikä.
Itse he saavat tietyssä iässä päättää. Mutta oma toiveeni on että voisivat asua vuorotellen molempien luona. Kun vain saisi hänet jättämään asiani rauhaan, kun en minäkään sekaannu hänen asioihin.
- Anonyymi
Mitäs sitten täällä valitat, jos kerran kaikki hyvin.
- Anonyymi
”Olkootkin että se oli lapsille ikävä asia. ”
Nyt hyvität sen lapsillesi tavaroiden määrällä, vaatimatta lapsilta mitään, näis saat lapsesi tykkäämään enemmän sinusta, kun äidistä, joka ei ostele heille kaikkea. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse he saavat tietyssä iässä päättää. Mutta oma toiveeni on että voisivat asua vuorotellen molempien luona. Kun vain saisi hänet jättämään asiani rauhaan, kun en minäkään sekaannu hänen asioihin.
Vielä että eihän teini-ikäisten ole hyvä olla vaan vanhempien kanssa kotona . Vaan kavereiden kanssa ja harrastuksissa. Ihan normaalia että ruvetaan vähän erkaantumaan äidistä ja isästä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vielä että eihän teini-ikäisten ole hyvä olla vaan vanhempien kanssa kotona . Vaan kavereiden kanssa ja harrastuksissa. Ihan normaalia että ruvetaan vähän erkaantumaan äidistä ja isästä.
Iso osa suomalaisista teineistä muuttaa pois kotoa jo toisen asteen opintojen alkaessa, että jos 15 vuotiaista on kyse niin hyvinkin jo vuoden päästä tahtovat omilleen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse he saavat tietyssä iässä päättää. Mutta oma toiveeni on että voisivat asua vuorotellen molempien luona. Kun vain saisi hänet jättämään asiani rauhaan, kun en minäkään sekaannu hänen asioihin.
Tuokin on outoa jos tiedostat minkälainen exäsi on luonteeltaan. Niin itsehän sinun on rajat vedettävä. Ei hän siitä muutu vain toivomalla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse he saavat tietyssä iässä päättää. Mutta oma toiveeni on että voisivat asua vuorotellen molempien luona. Kun vain saisi hänet jättämään asiani rauhaan, kun en minäkään sekaannu hänen asioihin.
"Kun vain saisi hänet jättämään asiani rauhaan, kun en minäkään sekaannu hänen asioihin."
Sen kun anot tuon hänelle ja lakkaat kertomasta omista asioistasi. Sillähän tuosta pääsee. Sinun itse ne omat rajasi pitää vetää.
Exäsi erokipuilee, tavallaan taistelee korviensa välissä sinun kanssasi siitä kumpi on parempi vanhempi lapsille nyt. Voi olla, että exäsi jostain syystä tuntee vanhempana riittämättömyyttä ja kipuilee sitä sinulle, noiden ulkoisten näkyvien asioiden kautta, vaikka merkittävämpää on se, kuinka paljon vanhemmat yhdessä lastensa kanssa aikaa viettävät mitä milloinkin touhuten.
- Anonyymi
Varmaan noinkin. Kyllä hän jollain tapaa kipuilee ja kriiseilee myös itsensä kanssa. Enemmänkin vain toivon että hän löytäisi jonkin balanssin ja homma rauhoittuisi. Varmaan osaksi hermoja kiristää hänellä se (tämä on vain arvaus), että uusi mies ei osallistu millään tapaa hänen perhekuvioihin, ja exä joutuu vaihtaa itsekin asuntoa viikoittain. Eli exä jää lapsiviikoilla yksin ilman apuja, väsyy ja turhautuu, pakenee harrastuksiin, kokee huonommuutta jne jne. Ja sitten näkee että minulla onkin oikeastaan kaikki hyvin, niin pienetkin asiat herättää sitten sen kateuden ja vihan. Mutta tämä on tosiaan ihan vain omaa arvailua, omiin havaintoihin ja tietoihin perustuen. Mutta ne on asioita joihin ei voi itse vaikuttaa. Lasten kannalta toivoisi että exä lakkaisi höyryämisen, ja alkaisi keskittyä lapsiin eikä itseensä. Eniten pelkään että hän saa jonkin burnoutin, kun korttitalo alkaa sortua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varmaan noinkin. Kyllä hän jollain tapaa kipuilee ja kriiseilee myös itsensä kanssa. Enemmänkin vain toivon että hän löytäisi jonkin balanssin ja homma rauhoittuisi. Varmaan osaksi hermoja kiristää hänellä se (tämä on vain arvaus), että uusi mies ei osallistu millään tapaa hänen perhekuvioihin, ja exä joutuu vaihtaa itsekin asuntoa viikoittain. Eli exä jää lapsiviikoilla yksin ilman apuja, väsyy ja turhautuu, pakenee harrastuksiin, kokee huonommuutta jne jne. Ja sitten näkee että minulla onkin oikeastaan kaikki hyvin, niin pienetkin asiat herättää sitten sen kateuden ja vihan. Mutta tämä on tosiaan ihan vain omaa arvailua, omiin havaintoihin ja tietoihin perustuen. Mutta ne on asioita joihin ei voi itse vaikuttaa. Lasten kannalta toivoisi että exä lakkaisi höyryämisen, ja alkaisi keskittyä lapsiin eikä itseensä. Eniten pelkään että hän saa jonkin burnoutin, kun korttitalo alkaa sortua.
Aika paljon tuo tuntuu sinuakin kiinnostavan exäsi asiat. Ja nykyinen parisuhde.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varmaan noinkin. Kyllä hän jollain tapaa kipuilee ja kriiseilee myös itsensä kanssa. Enemmänkin vain toivon että hän löytäisi jonkin balanssin ja homma rauhoittuisi. Varmaan osaksi hermoja kiristää hänellä se (tämä on vain arvaus), että uusi mies ei osallistu millään tapaa hänen perhekuvioihin, ja exä joutuu vaihtaa itsekin asuntoa viikoittain. Eli exä jää lapsiviikoilla yksin ilman apuja, väsyy ja turhautuu, pakenee harrastuksiin, kokee huonommuutta jne jne. Ja sitten näkee että minulla onkin oikeastaan kaikki hyvin, niin pienetkin asiat herättää sitten sen kateuden ja vihan. Mutta tämä on tosiaan ihan vain omaa arvailua, omiin havaintoihin ja tietoihin perustuen. Mutta ne on asioita joihin ei voi itse vaikuttaa. Lasten kannalta toivoisi että exä lakkaisi höyryämisen, ja alkaisi keskittyä lapsiin eikä itseensä. Eniten pelkään että hän saa jonkin burnoutin, kun korttitalo alkaa sortua.
Sinusta pystyisi tekemään päätelmän jo pelkästään tekstin perusteella. Sinä et oikeasti ole huolissaan exäsi jaksamisesta. Eniten sinua hiertää kun hänellä on omaakin elämä ja kumppani jota sinulla ei ilmeisesti ole. Yrität syyllistää exää siitä ettei ole tarpeeksi lastensa kanssa. Mutta et tuo ilmi kuinka asiat jakaantuvat kun olitte suhteessa. Kummalla oli vetovastuu kodista ja lapsista kun olivat esim. Vauvoja. Etsipä nyt itsellesi uusi nainen ja ala elää elämääsi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinusta pystyisi tekemään päätelmän jo pelkästään tekstin perusteella. Sinä et oikeasti ole huolissaan exäsi jaksamisesta. Eniten sinua hiertää kun hänellä on omaakin elämä ja kumppani jota sinulla ei ilmeisesti ole. Yrität syyllistää exää siitä ettei ole tarpeeksi lastensa kanssa. Mutta et tuo ilmi kuinka asiat jakaantuvat kun olitte suhteessa. Kummalla oli vetovastuu kodista ja lapsista kun olivat esim. Vauvoja. Etsipä nyt itsellesi uusi nainen ja ala elää elämääsi.
Taas mutkia suoriksi. Tähän ei jaksa edes kommentoida...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aika paljon tuo tuntuu sinuakin kiinnostavan exäsi asiat. Ja nykyinen parisuhde.
En nyt sanoisi noinkaan. Otin ne vain esille, koska edellinen kirjoittaja puhui kipuilusta. Ja tavallaan asia liippasi läheltä omia arvauksiani. Tottahan sitä lasten kannalta on kiinnostunut, mikä johtuu mistäkin.
Ja sanotaanko näin, että ilman exän hyökkäyksiä, en vaivaisi päätäni koko asialla. Ja lopuksi, minä olen vain ihminen, ihminen reagoi kun sitä tökitään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En nyt sanoisi noinkaan. Otin ne vain esille, koska edellinen kirjoittaja puhui kipuilusta. Ja tavallaan asia liippasi läheltä omia arvauksiani. Tottahan sitä lasten kannalta on kiinnostunut, mikä johtuu mistäkin.
Ja sanotaanko näin, että ilman exän hyökkäyksiä, en vaivaisi päätäni koko asialla. Ja lopuksi, minä olen vain ihminen, ihminen reagoi kun sitä tökitään.Ei kukaan sua pakota mitään ottamaan esille yhtään mitään tai anyloisoimaan. Ihan itse sitä teet. Maalaat tiettyä kuvaa itsestäsi ja tiettyä kuvaa exästäsi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kukaan sua pakota mitään ottamaan esille yhtään mitään tai anyloisoimaan. Ihan itse sitä teet. Maalaat tiettyä kuvaa itsestäsi ja tiettyä kuvaa exästäsi.
Okei, mielipide tuokin. En kuitenkaan jatka enempää tämän väittelyä. Sovitaan vaikka että voitit väittelyn. Kiitos!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Okei, mielipide tuokin. En kuitenkaan jatka enempää tämän väittelyä. Sovitaan vaikka että voitit väittelyn. Kiitos!
Ei se ole mikä väittely. Helppoahan se on toista mustamaalata kun lukijat eivät tiedä mitään muuta kuin mitä kerrot. Eivät taustoja eivät mitään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinusta pystyisi tekemään päätelmän jo pelkästään tekstin perusteella. Sinä et oikeasti ole huolissaan exäsi jaksamisesta. Eniten sinua hiertää kun hänellä on omaakin elämä ja kumppani jota sinulla ei ilmeisesti ole. Yrität syyllistää exää siitä ettei ole tarpeeksi lastensa kanssa. Mutta et tuo ilmi kuinka asiat jakaantuvat kun olitte suhteessa. Kummalla oli vetovastuu kodista ja lapsista kun olivat esim. Vauvoja. Etsipä nyt itsellesi uusi nainen ja ala elää elämääsi.
Mitä teet jollain vauva-aika tiedolla, joka ei liity tämänhetkiseen ongelmaan millään tapaa?Ongelmahan oli siis se, että exä vastustaa ostamiani tavaroita lapsille, omassa kiinteistössäni.
Mihin pyrit? Onko sinulla joku oma trauma, jota peilaat tässä? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä teet jollain vauva-aika tiedolla, joka ei liity tämänhetkiseen ongelmaan millään tapaa?Ongelmahan oli siis se, että exä vastustaa ostamiani tavaroita lapsille, omassa kiinteistössäni.
Mihin pyrit? Onko sinulla joku oma trauma, jota peilaat tässä?Eletyllä elämällä on aina vaikutusta. Ja miksi exällä voi olla tarve elää elämäänsä nyt enemmän itselleenkin. Hän voi kokea että jäänyt jostain paitsi aiemmin. Eihän nämä minun ongelmia ole.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä teet jollain vauva-aika tiedolla, joka ei liity tämänhetkiseen ongelmaan millään tapaa?Ongelmahan oli siis se, että exä vastustaa ostamiani tavaroita lapsille, omassa kiinteistössäni.
Mihin pyrit? Onko sinulla joku oma trauma, jota peilaat tässä?Ehkä hän ei haluaisi sun hemmottelevan lapsia piloille. Tuo ei ole hyvä tapa kasvattaa lapsia, että kaiken saa, kun vaan vähän vinkuu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä teet jollain vauva-aika tiedolla, joka ei liity tämänhetkiseen ongelmaan millään tapaa?Ongelmahan oli siis se, että exä vastustaa ostamiani tavaroita lapsille, omassa kiinteistössäni.
Mihin pyrit? Onko sinulla joku oma trauma, jota peilaat tässä?Se että väität ettei ex halunnut niitä tavaroita mutta on nyt kateellinen niistä. Voi kieliä myös siitä että hän olisi halunnut että panostat yhtäpaljon lasten hänen hyvin vointiin silloin kun olitte yhdessä. Sillä tavalla menneellä merkitystä. Nämä on vain ajatuksia joita tulee mieleen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se että väität ettei ex halunnut niitä tavaroita mutta on nyt kateellinen niistä. Voi kieliä myös siitä että hän olisi halunnut että panostat yhtäpaljon lasten hänen hyvin vointiin silloin kun olitte yhdessä. Sillä tavalla menneellä merkitystä. Nämä on vain ajatuksia joita tulee mieleen.
Mutta mistäs niin päättelet, että en olisi ollut lasten kanssa pienempänä aktiivinen ja panostanut heidän elämäänsä? Tuohan on pelkkä oletus, ja keskustelu lähtee sitä kautta ihan hakoteille.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta mistäs niin päättelet, että en olisi ollut lasten kanssa pienempänä aktiivinen ja panostanut heidän elämäänsä? Tuohan on pelkkä oletus, ja keskustelu lähtee sitä kautta ihan hakoteille.
Niin no et vastannut kysymykseen. Selitin vaan miksi sillä merkitystä. Enhän minä voi tuntemattomasta olettaa yhtään mitään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta mistäs niin päättelet, että en olisi ollut lasten kanssa pienempänä aktiivinen ja panostanut heidän elämäänsä? Tuohan on pelkkä oletus, ja keskustelu lähtee sitä kautta ihan hakoteille.
Jos sä nyt todella haluat ymmärtää mistä mikäkin johtuu täytyy pohtia juurisyitä toisen käytökseen. Luulen kylläkin että tuo exällesi oikeasti vain periaate kysymys. Ettei kaikkia turhia juttuja välttää tarvita hommata. Ja lähinnä vaan heittänyt ärsyttääkseen sinua että luovu sinäkin niistä. Tuskinpa edes olettaa sitä tosissaan. Sun vaan täytyy itse vetää omat rajasi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos sä nyt todella haluat ymmärtää mistä mikäkin johtuu täytyy pohtia juurisyitä toisen käytökseen. Luulen kylläkin että tuo exällesi oikeasti vain periaate kysymys. Ettei kaikkia turhia juttuja välttää tarvita hommata. Ja lähinnä vaan heittänyt ärsyttääkseen sinua että luovu sinäkin niistä. Tuskinpa edes olettaa sitä tosissaan. Sun vaan täytyy itse vetää omat rajasi.
Kiitos vastauksesta.
- Anonyymi
Ottamatta kantaa teidän suhteeseen, ihmettelen tuota krääsän määrää mitä tenavillesi ostelet, teini-ikäiset voi pyytää vaikka kuun taivaalta, jos vain pyytää, teet karhunpalveluksen tenavillesi , jos he saavat mitä vaan , rajat ja rakkaus paljon tärkeempi, kun krääsä.
Lasten pitää myös oppia pettymyksiä, kaikkea ei voi saada mitä haluaa, joudut vielä vaikeuksiin tenaviesi kanssa ja ne voi lypsää sua vielä aikuisinakin kun huomaavat, että sulta saa kunhan pyytää, eikä tarvii sen eteen mitään tehdä.- Anonyymi
Juu ensin annetaan mopoja ja mönkiöitä, sitten Bemari , ja vastuuta ei mistään , sitten ajetaan , kun mielipuolet ja kuolee ulkopuolisia ja itekin voi henkensä menettää.
Monet ei opeta mukooitansa työntekoon ja vastuuseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juu ensin annetaan mopoja ja mönkiöitä, sitten Bemari , ja vastuuta ei mistään , sitten ajetaan , kun mielipuolet ja kuolee ulkopuolisia ja itekin voi henkensä menettää.
Monet ei opeta mukooitansa työntekoon ja vastuuseen.Korjaus, mukuloitansa.
- Anonyymi
Modelle osuu ja kovaa kun pitää viestit poistaa
- Anonyymi
Sen tietokoneen voi ottaa mukaansa , kun menee äiteelle, ja jos se äitee ei asu kaukana niin sinne voi mennä sillä mopolla, tai mönkijällä, ja jo 15 v haluaa olla sen mopon ja mönkijän kaa kavereitten kanssa , ei ne kaipaa enää iskää, tai äiskää muuhun , kun että huolto pelaa , saa ruokaa ja nukkua pitkään.
- Anonyymi
Jatka sinä omalla tyylilläsi ja älä neuvo exää. Olette eronneet ja on hyvä, että huolehdit lapsistasi ja siitä, että heille on luonasi mukavaa tekemistä.
Sinun pitäisi sulkea korvasi ja pyytää, että exä ei puutu sinun hankintoihisi, koska niistä selvästikään ei ole mitään haittaa lapsille.
Exän kipuilu voi johtua monesta asiasta ja hän on löytänyt syyllisen pahalle ololleen näistä hankinnoistasi. Jos exällä ei ole hyvä olla, niin lapset voivat oireilla sitä. - Anonyymi
Kiitos vastauksista. Ehkä tuo on vain paras, että on reagoimatta mihinkään, eli antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Alkuperäinen asia oli yksinkertainen. Oli kai virhe lähteä avaamaan sitä laajemmin. Ne voi tulkita niin monella tavalla. Toki varmaan minulla on tietynlainen arvostuksen puute exää kohtaan (syystäkin) että se heijastuu kirjoitusasussa. Mutta toisaalta, liian suppeasti kun asian esittää, niin kukaan ei osaa oikein vastata, kun tiedot on suppeita. Mutta olen toki jäävi arvioimaan objektiivisesti exää, senkin joku hyvin sanoi aiemmin.
No eipä tästä enempää. Sain jo kiitettävästi hyvin perusteltuja vastauksia. Kiitos niistä. - Anonyymi
ongelmaasi on vaikea vastata
- Anonyymi
Jospa antaisitte molemmat teidän molempien elää omaa elämäänsä. En ymmärrä lainkaan tuollaista,"MIten pitäisi suhtautua" -asennetta!!
- Anonyymi
Sopisiko Xällesi että lapset saisivat päättää asua sinun luonasi suurimman osan ajasta.
Eihän lastenne äiti kuitenkaan tuuleen haihdu vaikka lapset olisivatkin sinun luona! Vaikka eropäätoksessä sovittekin viikko siellä/viikko täällä, eiko nyt ole kaikille osapuolille parasta antaa lasten päättää että asuisivat sinun luona. äitiään he kuitenkin voisivat nähdä silloin kun haluavat.
Tuo antaisi äidille tilaisuuden rakentaa oman elämänsä haluamaansa tyyliin. Hänen ei tarvisisi tuntea alemmuutta huoltajuudestaan eikä siitä että jättää lapset yksin illoiksi omien menojensa takia.
Sinä taas puolestasi voit keskittyä enemmän, kokoaikaisesti, lastesi koulutukseen, opetukseen, näyttämällä miten asiat toimivat, kuinka valmistetaan yhteiset ateriat-ostetaan niihin yhdessä tarvittavat ainekset, kuinka jokainen osallistuu ylläpitämään kodin puhtautta ja järjestystä, kuinka hoidetaan oppivelvollisuuteen liittyvät aiheet jne..... siis normaalit jokapäiväiset asiat jotka opitaan vain kotoa.
Lapsenne saavat turvallisuuden tunteen tietäessään että sinä 100% luotat heihin ja olet mukana auttaessa ja tukiessa kaikessa.
Luotat heidän ystäviensä valintaan ohjaamalla harrastuksiin jotka kehittävät niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
Kuten huomaat, toimia vanhempana on erittäin antoisaa ja siitä saa valtavasti itselleen.- Anonyymi
Olen tuota jossain kohtaa hyvin varovasti vihjannut, ja hän hyökkäsi heti ja syyllisti että yritän omia lapset. Niin ja aiemmille tiedoksi, että lapseni eivät ole 15-vuotiaita teinejä, vaan 12v alaspäin huolenpitoa tarvitsevia alakoululaisia. Mopo ei ole mikään tiemopo, vaan pieni polttomoottorilla toimiva minimopo, sama koskee pientä polvenkorkuista mönkkäriä. Niillä on ajettu suljetulla alueella, sukulaisen pellolla lähinnä, sekä omassa pihassa. Tämä vain selvennyksenä oikolukijoille.
Tuosta viikkosysteemistä olen muutenkin ajatellut, että lapsille on tärkeää että heillä on myös äiti. En minä halua lapsia itselleni omia. Haluan että lapset on joka toinen viikko äidillään, koska, jos asiaa miettii lasten näkökulmasta, tuntuisi jotenkin surulliselta, että he näkisivät äitiään vain silloin tällöin.
Oma toiveeni on, että saisi vain elää rauhaisaa elämää, omilla säännöillä, ilman että exä jatkuvasti haluaa konfliktia ja haluaa kontrolloida. Se on selvä että minulla on omat säännöt. Koen sen hyvänä, että kotitöitä tekemällä, läksyjä tekemällä, jne, saa vastapainoksi tehdä välillä jotain kivaa, esim ajaa minimopolla tms. Eikä se tarkoita että koko ajan olisi kivaa. Lisäksi myös leikin ja pelaan lasten kanssa, se on omasta mielestänikin tärkeämpää, kuin materiaali.
Sen sijaan exä, on jatkuvasti konfliktissa lasten kanssa, sekä käyttää mielestäni liikaa valtaa lapsiin, rangaistusten muodossa yms. Sitä hän teki jo aiemmin avioliiton aikana, elämä oli yhtä sääntöviidakkoa, ja jatkuvaa jäähyä ja rangaistusta, sekä kaikkien asioiden tiukkapipoista kontrollointia. Tehtävälistoja, huh, aivan stressaannun pelkästä ajatuksesta. Hän nauttii vallankäytöstä, ihan vain sen takia että hänen ajatuksensa perustuu muiden ihmisten kontrollointiin ja manipulointiin, sekä uhkailuun ja rangaistuksiin.
Tämä on se ongelma. Kaksi täysin erilaista ihmistä erilaisine ajatuksineen. Hän hakee jatkuvasti konfliktia, ja elää toisten reaktioista. Hän hakee jatkuvasti provosoivalla tyylillä toisista ihmisistä reaktioita. Usein paras lääke olisi, kun ei reagoisi lainkaan, ja tuottaisi hänelle sitä kautta puuteen reaktiolähteessä. Hän elää muiden ihmisten reaktioiden kautta. Siinä se ongelma. Pitäisi jotenkin päästä pois hänen vaikutuspiiristä, mutta taitaa olls mahdoton ajatus, koska vuoroviikoissa pitää pystyä kommunikoida.
Ehkä pitää vain oppia sietämään, ja suhtautua kaikkeen neutraalisti, näyttämättä reaktioitaan. Toki näin olen tehnytkin suureksi osaksi, mutta joskus meinaa mennä hermot. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen tuota jossain kohtaa hyvin varovasti vihjannut, ja hän hyökkäsi heti ja syyllisti että yritän omia lapset. Niin ja aiemmille tiedoksi, että lapseni eivät ole 15-vuotiaita teinejä, vaan 12v alaspäin huolenpitoa tarvitsevia alakoululaisia. Mopo ei ole mikään tiemopo, vaan pieni polttomoottorilla toimiva minimopo, sama koskee pientä polvenkorkuista mönkkäriä. Niillä on ajettu suljetulla alueella, sukulaisen pellolla lähinnä, sekä omassa pihassa. Tämä vain selvennyksenä oikolukijoille.
Tuosta viikkosysteemistä olen muutenkin ajatellut, että lapsille on tärkeää että heillä on myös äiti. En minä halua lapsia itselleni omia. Haluan että lapset on joka toinen viikko äidillään, koska, jos asiaa miettii lasten näkökulmasta, tuntuisi jotenkin surulliselta, että he näkisivät äitiään vain silloin tällöin.
Oma toiveeni on, että saisi vain elää rauhaisaa elämää, omilla säännöillä, ilman että exä jatkuvasti haluaa konfliktia ja haluaa kontrolloida. Se on selvä että minulla on omat säännöt. Koen sen hyvänä, että kotitöitä tekemällä, läksyjä tekemällä, jne, saa vastapainoksi tehdä välillä jotain kivaa, esim ajaa minimopolla tms. Eikä se tarkoita että koko ajan olisi kivaa. Lisäksi myös leikin ja pelaan lasten kanssa, se on omasta mielestänikin tärkeämpää, kuin materiaali.
Sen sijaan exä, on jatkuvasti konfliktissa lasten kanssa, sekä käyttää mielestäni liikaa valtaa lapsiin, rangaistusten muodossa yms. Sitä hän teki jo aiemmin avioliiton aikana, elämä oli yhtä sääntöviidakkoa, ja jatkuvaa jäähyä ja rangaistusta, sekä kaikkien asioiden tiukkapipoista kontrollointia. Tehtävälistoja, huh, aivan stressaannun pelkästä ajatuksesta. Hän nauttii vallankäytöstä, ihan vain sen takia että hänen ajatuksensa perustuu muiden ihmisten kontrollointiin ja manipulointiin, sekä uhkailuun ja rangaistuksiin.
Tämä on se ongelma. Kaksi täysin erilaista ihmistä erilaisine ajatuksineen. Hän hakee jatkuvasti konfliktia, ja elää toisten reaktioista. Hän hakee jatkuvasti provosoivalla tyylillä toisista ihmisistä reaktioita. Usein paras lääke olisi, kun ei reagoisi lainkaan, ja tuottaisi hänelle sitä kautta puuteen reaktiolähteessä. Hän elää muiden ihmisten reaktioiden kautta. Siinä se ongelma. Pitäisi jotenkin päästä pois hänen vaikutuspiiristä, mutta taitaa olls mahdoton ajatus, koska vuoroviikoissa pitää pystyä kommunikoida.
Ehkä pitää vain oppia sietämään, ja suhtautua kaikkeen neutraalisti, näyttämättä reaktioitaan. Toki näin olen tehnytkin suureksi osaksi, mutta joskus meinaa mennä hermot."Hän nauttii vallankäytöstä, ihan vain sen takia että hänen ajatuksensa perustuu muiden ihmisten kontrollointiin ja manipulointiin, sekä uhkailuun ja rangaistuksiin."
Tuo ei todellakaan luo hyvää ilmapiiriä noin pienille lapsille. "äiti" terrorisoi lapset henkihieveriin tehden heistä pelokkaita ja arkoja. "äiti " käytöksellään saa liian paljon pahaa aikaan lasten pieniin orastaviin mieliin.
Eikö hän todellakaan tajua että lasten parasta ajatellen, olisi hyvä jos hän voisi ja saisi olla aivan rauhassa ilman lapsia ja rakentaa tulevaisuuden suunnitelmansa juuri itselleen sopiviksi. Jos sinä kykenisit rauhallisella äänellä ja vakavasti sanomaan tuon, ilman syyttelyä ja negatiivista ääntä, ehkä hän saattaa huomata ettei se olekkaan huono idea.
Painosta kuitenkin että hän on lastenne äiti ja hän voi tavata heitä silloin kun hänelle sopii.
Tarkoitus on saada asumaan sinun luona enemmän ja enemmän. Sitä kautta luoda enempi turvallisuutta lapsille. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Hän nauttii vallankäytöstä, ihan vain sen takia että hänen ajatuksensa perustuu muiden ihmisten kontrollointiin ja manipulointiin, sekä uhkailuun ja rangaistuksiin."
Tuo ei todellakaan luo hyvää ilmapiiriä noin pienille lapsille. "äiti" terrorisoi lapset henkihieveriin tehden heistä pelokkaita ja arkoja. "äiti " käytöksellään saa liian paljon pahaa aikaan lasten pieniin orastaviin mieliin.
Eikö hän todellakaan tajua että lasten parasta ajatellen, olisi hyvä jos hän voisi ja saisi olla aivan rauhassa ilman lapsia ja rakentaa tulevaisuuden suunnitelmansa juuri itselleen sopiviksi. Jos sinä kykenisit rauhallisella äänellä ja vakavasti sanomaan tuon, ilman syyttelyä ja negatiivista ääntä, ehkä hän saattaa huomata ettei se olekkaan huono idea.
Painosta kuitenkin että hän on lastenne äiti ja hän voi tavata heitä silloin kun hänelle sopii.
Tarkoitus on saada asumaan sinun luona enemmän ja enemmän. Sitä kautta luoda enempi turvallisuutta lapsille.Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, ja varmasti tuo voisi olla yksi vaihtoehto. Toteutus onkin sitten toinen juttu. Tulisiko siitä sitten isompi sota ja asioiden tekeminen vielä hankalammaksi.
Sitten toisekseen, potisin huonoa omaatuntoa, jos vaikka saisinkin lapset asumaan enemmän minun luonani. Koska en minä itsekään mikään täydellinen ole, teen virheitä, huonoja ratkaisuja, yms epäonnistumisia lasten kanssa, siinä missä muutkin.
Kolmanneksi. Lapsista on aistittavissa myös se asia, että heitä pelottaa se, että äitinsä on muuttunut todella paljon käytökseltään eron jälkeen, ja jo eron aikana. Ja on lapset asiasta minulle joskus jotain sanoneetkin, joka viittaa tähän. Vaikka olenkin hänen sääntöjään ja vallankäyttöä arvostellut, niin lapsen näkökulmasta, on äitinsä kuitenkin pikkulapsiaikana ollut hyvinkin aktiivinen lasten kanssa ja touhunnut erittäin paljon myös heidän kanssaan, ja se oli exän ykkösprioriteetti tuolloin. Tavallaan muutos lähti eroprosessin aikana, yhtäkkiä lapset eivät merkinneet hänelle enää mitään. Tätä tarkoitan lasten näkökulmalla, että iso muutos äidissä, on lapsista pelottavaa. Se että lapset on yhtäkkiä tärkeysjärjestyksessä jossain sijalla 17, aiemman ykkössijan sijaan, on lapsista kamalaa.
Itse en ymmärrä, miksei hän tajua tätä. Eikä minun tarvitsekaan ymmärtää. Ehkä lapset oli hänelle vain yksi projekti muiden joukossa, en todellakaan tiedä. Mutta luonne on hyvin kylmä, vaikka naamioita onkin useampia, mitä hän kulloinkin esittää.
Tavallaan toiveeni on sellainen, mihin en pysty itse vaikuttaa. Tavallaan lapsilla on äiti, mutta hän ei ole sama ihminen mitä oli ennen. Tai on, tietyt asiat, kuten kontrollointi yms on olemassa. Mutta lapset ovat hänelle nykyään vain vallankäytön kohde ja välikapula. Toki hänellä on varmasti useita lähteitä, mistä hän saa reaktioita, joista elää.
Joskus lapset ikävöivät äitiään, ja muistelevat niitä hetkiä, jolloin hän oli läsnä heidän kanssaan ja teki kaikkea. Samanaikaisesti he ovat ihmeissään, miksi äiti nykyään vain komentaa ja määrää sekä alistaa ja pakottaa, pomottaa ja rankaisee. Eikä ole läsnä heidän kanssaan, vaan toimii vain jatkuvasti päällikkönä ja poliisina.
Enpä oikein tässä tilanteessa voi tehdä juuri mitään. Asia on monimutkainen. Keskustella pitää yrittää. Mutta en halua keskustella liikaa, koska yritän pysyä loitolla hänen vaikutuspiiristä. Hänen kanssa on mahdoton käydä mitään hedelmällistä keskustelua, koska hän kääntää kaikki päälaelleen, aivan kuten venäjän presidentti yms. Asiat onkin yhtäkkiä nurinpäin, kun hänen kanssa alkaa kinaamaan. Siksi välttelen. Sitä ei pysty järjellä käsittää, niitä asioita mitä hän kulloinkin väittää ja kääntelee asioita, sekä laittaa lisäksi sanoja toisen suuhun.. Tulee vain tyhmä olo, että ai näinkö olen muka joskus sanonut, ja hämärtyy omatkin ajatukset siinä samalla. Itse kun en osaa sellaista, tapaan puhua asioista asioina. Pattitilanne tämä taitaa olla. Kiitos vastauksesta kuitenkin.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 881174
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1511006Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll13691En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse48687Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli287685- 60674
Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107660En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt42604Viime yönä mietin paikkoja luonnossa, missä olen kulkenut
kävellyt ja ikävöinyt, ja ollut niin yksin. Monet kerrat. Ne palauttavat mieleeni sinut ja sen, kuinka kipeää on se kaip57602Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?35575