Miesmakunne?

Exä kävi esim yöllä tossa soittelee ovikelloa niin kysyin siltä et montako raajaa luulee et hänellä ois tallessa jos mul ois ollu mies täällä. Muistan ikuisesti mun puolison ilmeen ku vieraat ihailijamiehet pytki jopa meidän omaan kotiin eri tekosyillä. Ex puoliso tiesi että seksin perässä ovat ja teki selväksi että "ystävämiehet" ei meidän kynnyksen yli astu. Niinkuin ei kuulukaan astua.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Exä kävi esim yöllä tossa soittelee ovikelloa niin kysyin siltä et montako raajaa luulee et hänellä ois tallessa jos mul ois ollu mies täällä. Muistan ikuisesti mun puolison ilmeen ku vieraat ihailijamiehet pytki jopa meidän omaan kotiin eri tekosyillä. Ex puoliso tiesi että seksin perässä ovat ja teki selväksi että "ystävämiehet" ei meidän kynnyksen yli astu. Niinkuin ei kuulukaan astua.

No minulla ei noin innokkaita ihailijamiehiä ole ollut, että ihan keskellä yötä olisivat kotiini pyrkineet. Joku exä/säätö on joskus soittanut keskellä yötä ollessani nukkumassa poikaystäväni kanssa ja jotain viestiä/sähköpostia ovat laittaneet, mutta nekin hiipuivat kun tein selväksi, että olen vakavassa suhteessa. Minä olen siis itse tehnyt selväksi miehille, että en halua jatkaa yhteydenpitoa, ei mieheni. En koskaan uhkailisi miehiä sillä, että heitä satutettaisiin fyysisesti enkä todellakaan haluaisi oman mieheni uhkailevan exiäni tai muita, jos nyt joku sattuisi osoittamaan kiinnostusta. Ainoastaan, jos tilanne olisi todella uhkaava tms niin tottakai arvostaisin jos mieheni puolustaisi minua, mutta eipä ole tähän päivään mennessä tarvinnut.

Anonyymi00003 kirjoitti:

No minulla ei noin innokkaita ihailijamiehiä ole ollut, että ihan keskellä yötä olisivat kotiini pyrkineet. Joku exä/säätö on joskus soittanut keskellä yötä ollessani nukkumassa poikaystäväni kanssa ja jotain viestiä/sähköpostia ovat laittaneet, mutta nekin hiipuivat kun tein selväksi, että olen vakavassa suhteessa. Minä olen siis itse tehnyt selväksi miehille, että en halua jatkaa yhteydenpitoa, ei mieheni. En koskaan uhkailisi miehiä sillä, että heitä satutettaisiin fyysisesti enkä todellakaan haluaisi oman mieheni uhkailevan exiäni tai muita, jos nyt joku sattuisi osoittamaan kiinnostusta. Ainoastaan, jos tilanne olisi todella uhkaava tms niin tottakai arvostaisin jos mieheni puolustaisi minua, mutta eipä ole tähän päivään mennessä tarvinnut.

Kahteen viikkoon ei kuulunu pihaustakaan exästä ja sitten 00.30 yöllä tuli kahdesti soittamaan ovikelloa. Oli kuulema kännissä. (En avannut) En mitenkään pysty uskomaan että olisi saanut ystävällisen vastaanoton mahdolliselta miesystävältäni.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Kahteen viikkoon ei kuulunu pihaustakaan exästä ja sitten 00.30 yöllä tuli kahdesti soittamaan ovikelloa. Oli kuulema kännissä. (En avannut) En mitenkään pysty uskomaan että olisi saanut ystävällisen vastaanoton mahdolliselta miesystävältäni.

Harvan kumppani tuosta nyt ilahtuisi, jos exä ilmestyisi ovelle, olipa kyseessä mies tai nainen, mutta yleensä tilanne laukeaa sillä, ettei avaa ovea tai viimeistään sillä, että selittää ystävällisesti, mutta jämäkästi, että tuollainen käyttäytyminen ei ole hyväksyttävää. Sitten jos häiriökäyttäytyminen jatkuu eikä sana tehoa, niin sitten tekisin poliisille ilmoituksen häirinnästä. Aina tämäkään ei tietenkään auta, jos kyseessä on hyvin aggressiivinen henkilö. Tämän takia olen pysytellyt aina kaukana mustasukkaisista, omistushaluisista ja aggressiiviseen käytökseen taipuvaisista miehistä. En arvosta sellaista käytöstä lainkaan.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Harvan kumppani tuosta nyt ilahtuisi, jos exä ilmestyisi ovelle, olipa kyseessä mies tai nainen, mutta yleensä tilanne laukeaa sillä, ettei avaa ovea tai viimeistään sillä, että selittää ystävällisesti, mutta jämäkästi, että tuollainen käyttäytyminen ei ole hyväksyttävää. Sitten jos häiriökäyttäytyminen jatkuu eikä sana tehoa, niin sitten tekisin poliisille ilmoituksen häirinnästä. Aina tämäkään ei tietenkään auta, jos kyseessä on hyvin aggressiivinen henkilö. Tämän takia olen pysytellyt aina kaukana mustasukkaisista, omistushaluisista ja aggressiiviseen käytökseen taipuvaisista miehistä. En arvosta sellaista käytöstä lainkaan.

Miten oisin voinut sanoa miehelle ettei avata ovea. Itse en uskalla kenellekään tuntemattomalle avata mutta mies olisi 100% varmasti halunnut että ovi avataan. Avoimista ja rohkeista miehistä pidän.

Tuo exä nyt on itsekkyyden multihuipentuma, ei ole 2 vuoteen kertaakaan pyytänyt anteeksi (minun sen sijaan tulee aina pyytää anteeksi vaikken edes tietäisi mitä pyydän anteeksi). Hän kokee että hänellä on oikeus mihin vaan. Vaikka tulla toisen ovelle keskellä yötä.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Miten oisin voinut sanoa miehelle ettei avata ovea. Itse en uskalla kenellekään tuntemattomalle avata mutta mies olisi 100% varmasti halunnut että ovi avataan. Avoimista ja rohkeista miehistä pidän.

Tuo exä nyt on itsekkyyden multihuipentuma, ei ole 2 vuoteen kertaakaan pyytänyt anteeksi (minun sen sijaan tulee aina pyytää anteeksi vaikken edes tietäisi mitä pyydän anteeksi). Hän kokee että hänellä on oikeus mihin vaan. Vaikka tulla toisen ovelle keskellä yötä.

No mielestäni tuollaisessa tilanteessa kannattaa laittaa jäitä hattuun ja olla avaamatta ovea. Toivoisin, että mahdollinen kumppanini olisi samaa mieltä eikä vain uhmakkaasti menisi avaamaan ovea vastoin toiveitani. Miksi turhaan luoda tilannetta, jossa olisi riskinä fyysinen yhteenotto? Jos exä jatkaisi oven paukuttelua pidempään, niin sitten soitto poliisille, jotka tulevat korjaamaan häirikön talteen. Ei pidä provosoitua, vaikka tilanne olisikin todella epämiellyttävä. Se ei ole rohkeutta, että asettaa itsensä alttiiksi vaaralle.

Mielestäni parasta mitä voit exäsi suhteen tehdä, on yrittää olla välittämättä ja provosoitumatta. Älä anna exäsi enää määritellä elämääsi, vaan jatka omaa polkuasi. Suhteenne ei kuulosta olleen kovinkaan terveellä pohjalla, joten tärkeintä on käsitellä ero itsesi kanssa niin, etteivät edellisen suhteen demonit tule kummittelemaan uuteen suhteeseen.

Anonyymi00006 kirjoitti:

No mielestäni tuollaisessa tilanteessa kannattaa laittaa jäitä hattuun ja olla avaamatta ovea. Toivoisin, että mahdollinen kumppanini olisi samaa mieltä eikä vain uhmakkaasti menisi avaamaan ovea vastoin toiveitani. Miksi turhaan luoda tilannetta, jossa olisi riskinä fyysinen yhteenotto? Jos exä jatkaisi oven paukuttelua pidempään, niin sitten soitto poliisille, jotka tulevat korjaamaan häirikön talteen. Ei pidä provosoitua, vaikka tilanne olisikin todella epämiellyttävä. Se ei ole rohkeutta, että asettaa itsensä alttiiksi vaaralle.

Mielestäni parasta mitä voit exäsi suhteen tehdä, on yrittää olla välittämättä ja provosoitumatta. Älä anna exäsi enää määritellä elämääsi, vaan jatka omaa polkuasi. Suhteenne ei kuulosta olleen kovinkaan terveellä pohjalla, joten tärkeintä on käsitellä ero itsesi kanssa niin, etteivät edellisen suhteen demonit tule kummittelemaan uuteen suhteeseen.

En halua että uudessa suhteessa ikinä on yhtäkään salaisuutta ja tuollainen "exä se siellä pimpottelee ovikelloa ei saa avata" jos mikä herättäisi uudessa miehessä epäilyksiä että onko tämä exä todellakin exä jne.

Anonyymi00006 kirjoitti:

En halua että uudessa suhteessa ikinä on yhtäkään salaisuutta ja tuollainen "exä se siellä pimpottelee ovikelloa ei saa avata" jos mikä herättäisi uudessa miehessä epäilyksiä että onko tämä exä todellakin exä jne.

Tuohon en osaa vastata, miten miehet tuollaisen tilanteen kokisivat. Naisena en osaa kuvitella, miksi mieheni ei luottaisi minuun niin, että tuo tilanne herättäisi epäilyksiä siitä, onko mies exä vai ei.

Miksi pelkäät niin kovasti, että uusi mies epäilisi sinua? Etkö usko, että mies luottaisi sinuun? Oletko tullut petetyksi, alistetuksi tms?

Anonyymi00006 kirjoitti:

Tuohon en osaa vastata, miten miehet tuollaisen tilanteen kokisivat. Naisena en osaa kuvitella, miksi mieheni ei luottaisi minuun niin, että tuo tilanne herättäisi epäilyksiä siitä, onko mies exä vai ei.

Miksi pelkäät niin kovasti, että uusi mies epäilisi sinua? Etkö usko, että mies luottaisi sinuun? Oletko tullut petetyksi, alistetuksi tms?

Itse en luota helposti kehenkään (joten ajattelen että muutkin on tyhmiä jos niin tekevät) ja kyllä olen tullut petetyksi ja alistetuksi. Varsinkin noista pettämisistä jäi lopun elämän traumat : pelko hylätyksitulemisesta, epäluottamus miehiä kohtaan, usko ihmisiä kohtaan koetuksella.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Itse en luota helposti kehenkään (joten ajattelen että muutkin on tyhmiä jos niin tekevät) ja kyllä olen tullut petetyksi ja alistetuksi. Varsinkin noista pettämisistä jäi lopun elämän traumat : pelko hylätyksitulemisesta, epäluottamus miehiä kohtaan, usko ihmisiä kohtaan koetuksella.

Ikävä kuulla. En halua teeskennellä tietäväni miltä sinusta tuntuu tai mitä sinun tulisi tehdä, mutta sen tiedän, että jos viet nuo pelot ja traumat uuteen suhteeseesi, niin siitä ei synny mitään kaunista. Sinun on käsiteltävä tunteesi ja pelkosi siihen pisteeseen, että pystyt aloittamaan uuden suhteen terveeltä pohjalta. Kaikki me kannamme menneisyyden arpia sydämessämme ja sieluissamme eikä täydellisen eheää ihmistä olekaan, mutta on epäreilua uutta suhdetta kohtaan, jos lähdet siihen epäillen ja peläten. Asetat uuden kumppanisi jo lähtökohtaisesti tilanteeseen, jossa hän ei voi kuin epäonnistua.

Si seksikin on kiellettyjen listalla jot kun se ymmärtääkseni on fyysistä ja sovintoseksi pienen kinastelun jälkei 😜

Anonyymi00006 kirjoitti:

Miten oisin voinut sanoa miehelle ettei avata ovea. Itse en uskalla kenellekään tuntemattomalle avata mutta mies olisi 100% varmasti halunnut että ovi avataan. Avoimista ja rohkeista miehistä pidän.

Tuo exä nyt on itsekkyyden multihuipentuma, ei ole 2 vuoteen kertaakaan pyytänyt anteeksi (minun sen sijaan tulee aina pyytää anteeksi vaikken edes tietäisi mitä pyydän anteeksi). Hän kokee että hänellä on oikeus mihin vaan. Vaikka tulla toisen ovelle keskellä yötä.

Oleks koskaan kuullut sellaisesta kui lähestymiskielto jos ei enää osaa omia aikojaan kerran käyttää

Anonyymi00011 kirjoitti:

Oleks koskaan kuullut sellaisesta kui lähestymiskielto jos ei enää osaa omia aikojaan kerran käyttää

Aivojaan ei aikojaan

Sillon ei ole 100% kiintynyt ja varma että haluaa pitää naisen jollei osoita minkäänlaista mustasukkaisuutta.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Sillon ei ole 100% kiintynyt ja varma että haluaa pitää naisen jollei osoita minkäänlaista mustasukkaisuutta.

Sä saat vapaasti ajatella noin. Mun kokemukseni mukaan mustasukkaisuus on luonnevika. Tervepäinen yksilö ei ole mustasukkainen.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Sä saat vapaasti ajatella noin. Mun kokemukseni mukaan mustasukkaisuus on luonnevika. Tervepäinen yksilö ei ole mustasukkainen.

Itsekään en ole lainkaan mustasukkainen, eikä se mun kintymykseeni eikä varmuuteeni vaikuta. Enkä mä mikään ainutlaatuinen olento ole. Eli kaikki mustasukkaiset saavat painua hevonkuuseen.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Sä saat vapaasti ajatella noin. Mun kokemukseni mukaan mustasukkaisuus on luonnevika. Tervepäinen yksilö ei ole mustasukkainen.

Emmä sellasta miestä halua edes omistaa (=tavata) josta en ois mustasukkanen. Juuri rakastuminen ja syvät vahvat tunteet erottaa rakkauden kaverisuhteista.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Sä saat vapaasti ajatella noin. Mun kokemukseni mukaan mustasukkaisuus on luonnevika. Tervepäinen yksilö ei ole mustasukkainen.

Aika harvinaista kyllä, ettei joku ole yhtään mustasukkainen. Enemmistö ei tykkäisi kuitenkaan esimerkiksi siitä, jos vaikka puoliso iskee jotain eri tyyppiä silmien edessä. Toki sitten avoimissa suhteissa on myös ihmisiä, eli siinä mielessä ymmärrettävää.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Aika harvinaista kyllä, ettei joku ole yhtään mustasukkainen. Enemmistö ei tykkäisi kuitenkaan esimerkiksi siitä, jos vaikka puoliso iskee jotain eri tyyppiä silmien edessä. Toki sitten avoimissa suhteissa on myös ihmisiä, eli siinä mielessä ymmärrettävää.

Mustasukkaisuus on aivan eri asia kuin monogaminen suhde, joka on yhdessä sovittu monogamiseksi. Silloin molemmat tietävät, että suhde vain raukeaa, jos jompi kumpi ei ole enää uskollinen. Ei siihen tarvita mustasukkaisuutta.

🦄

Anonyymi00006 kirjoitti:

Mustasukkaisuus on aivan eri asia kuin monogaminen suhde, joka on yhdessä sovittu monogamiseksi. Silloin molemmat tietävät, että suhde vain raukeaa, jos jompi kumpi ei ole enää uskollinen. Ei siihen tarvita mustasukkaisuutta.

🦄

No siis juuri noin. Sopimus on sopimus ja jos sopimuksen menee ja pettää niin sehän on siinä. Se on luottamuksen pettämistä.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Aika harvinaista kyllä, ettei joku ole yhtään mustasukkainen. Enemmistö ei tykkäisi kuitenkaan esimerkiksi siitä, jos vaikka puoliso iskee jotain eri tyyppiä silmien edessä. Toki sitten avoimissa suhteissa on myös ihmisiä, eli siinä mielessä ymmärrettävää.

En ole koskaan ollut avoimessa suhteessa. Mulla ei ole koskaan ollut muut edes mielessä, vaikka olen ollut pitkässä parisuhteessa. En mä edes huomaa muita 5 vuoden parisuhteen jälkeenkään. Minkä hiton takia olisin mustasukkainen? Jos toinen tahtoo mun kanssani olla, niin sitten hän ei lähde tollasia touhuamaan. Jos taas touhuilee niin sitten saa mennä menojaankin sitä samaa soittoa.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Emmä sellasta miestä halua edes omistaa (=tavata) josta en ois mustasukkanen. Juuri rakastuminen ja syvät vahvat tunteet erottaa rakkauden kaverisuhteista.

Sinulla noin, minulla ei. En ole koskaan ollut mustasukkaista sorttia. Joidenkin (yleensä naisten) mielestä liiankin itsevarma, kun en todellakaan ole koskaan miestä vahtinut, enkä perään kysellyt. Aikuinen ihminen tekee omat valintansa.

Anonyymi00006 kirjoitti:

En ole koskaan ollut avoimessa suhteessa. Mulla ei ole koskaan ollut muut edes mielessä, vaikka olen ollut pitkässä parisuhteessa. En mä edes huomaa muita 5 vuoden parisuhteen jälkeenkään. Minkä hiton takia olisin mustasukkainen? Jos toinen tahtoo mun kanssani olla, niin sitten hän ei lähde tollasia touhuamaan. Jos taas touhuilee niin sitten saa mennä menojaankin sitä samaa soittoa.

Hups, ykkönen putosi edestä ... eli siis 15 vuoden parisuhteen jälkeen.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Mustasukkaisuus on aivan eri asia kuin monogaminen suhde, joka on yhdessä sovittu monogamiseksi. Silloin molemmat tietävät, että suhde vain raukeaa, jos jompi kumpi ei ole enää uskollinen. Ei siihen tarvita mustasukkaisuutta.

🦄

On olemassa tervettä ja sairasta mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuus on tunne siinä missä ilo, suru, viha tai halukin. Terve mustasukkaisuus vahvistaa liittoa. Sairas mustasukkaisuus on psyykkinen ongelma, ihan eri asia.

Anonyymi00006 kirjoitti:

On olemassa tervettä ja sairasta mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuus on tunne siinä missä ilo, suru, viha tai halukin. Terve mustasukkaisuus vahvistaa liittoa. Sairas mustasukkaisuus on psyykkinen ongelma, ihan eri asia.

Sinulle noin. Koeta nyt jo tajuta, että et kykene sanomaan asiassa mitään absoluuttista totuutta. Monien mielessä mustasukkaisuus on myös vain ja ainoastaan tuhoava tunne. Se ei todellakaan vahvista liittoa, vaan tuhoaa sen. Itse kuulun noihin ja mustasukkainen mies ei tule ikinä mun elämääni kuulumaan.

Ai niin ja ne muut jutut. Inhoan miehiä, jotka kuvittelisivat "näyttävänsä kaapin paikan". Minua ei komentele yksikään ihminen, millään verukkeella. Ei komentele, enkä komentele itsekään. Aikuinen ihminen päättää omat asiansa ihan itse.

Omistavuus ... hyi hitto, en voi sietää lainkaan sellaista käytöstä. Sellainen, joka kuvittelisi mut omistavansa saa painua ulos samaa tietä kuin tulikin. Minä olen miehen kanssa tasan vain ja ainoastaan omasta tahdostani ja kaikki omistamiskuvitelmat saa haudata saman tien.

Hyvä seksissä pitää tietysti olla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäis jotenkin etukäteen tietää mitä mä haluan. Minä kyllä opetan ne asiat, joita haluan ja haluan toisen myös opettavan minulle mistä hän pitää.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ai niin ja ne muut jutut. Inhoan miehiä, jotka kuvittelisivat "näyttävänsä kaapin paikan". Minua ei komentele yksikään ihminen, millään verukkeella. Ei komentele, enkä komentele itsekään. Aikuinen ihminen päättää omat asiansa ihan itse.

Omistavuus ... hyi hitto, en voi sietää lainkaan sellaista käytöstä. Sellainen, joka kuvittelisi mut omistavansa saa painua ulos samaa tietä kuin tulikin. Minä olen miehen kanssa tasan vain ja ainoastaan omasta tahdostani ja kaikki omistamiskuvitelmat saa haudata saman tien.

Hyvä seksissä pitää tietysti olla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäis jotenkin etukäteen tietää mitä mä haluan. Minä kyllä opetan ne asiat, joita haluan ja haluan toisen myös opettavan minulle mistä hän pitää.

Mulle ainakin koko lapsuus hoettiin että rajat on rakkautta ja niin toivon että parisuhteessakik mies asettaa ne rajat jotta voin tuntea itseni rakastetuksi.

Olen 2v yrittänyt seksiä tasa-arvoa kannattavan feministimiehen kanssa ja voin todeta ettei se tosiaankaan sängyssä toimi ettei kumpikaan päätä. Kyllä seksissä pitää olla se joku joka päättää, ei voi neuvotella joka saatanan seksiasennosta. En tunne minkäänlaista tajunnanräjäyttävää intohimoa tämän feministimiehen kanssa. Se ei vaan toimi ettei kumpikaan saa johtaa ja päättää seksissä.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Mulle ainakin koko lapsuus hoettiin että rajat on rakkautta ja niin toivon että parisuhteessakik mies asettaa ne rajat jotta voin tuntea itseni rakastetuksi.

Olen 2v yrittänyt seksiä tasa-arvoa kannattavan feministimiehen kanssa ja voin todeta ettei se tosiaankaan sängyssä toimi ettei kumpikaan päätä. Kyllä seksissä pitää olla se joku joka päättää, ei voi neuvotella joka saatanan seksiasennosta. En tunne minkäänlaista tajunnanräjäyttävää intohimoa tämän feministimiehen kanssa. Se ei vaan toimi ettei kumpikaan saa johtaa ja päättää seksissä.

Siitä vaan. En mä sua mitenkään moiti. Jokainen tykkään mistä tykkää. Minä olen aikuinen ja osaan ihan itse asettaa rajat itselleni.

Mä en tarvitse mitään isemejä, mutta ehdotonta tasa-arvoa kyllä. En ole koskaan kokenut, että sängyssä kummankaan sen ihmeemmin mitään päättää. En ole koskaan neuvotellut yhdestäkään asennosta. En voisi sietää, jos toinen koettaisi jotenkin päättää. Yöks. Onneksi ei ole tarvinut moisia koskaan pohtia, vaan homma toimii erinomaisen hyvin ihan itsellään ilmaan yhtään pomoa.

Anonyymi00006 kirjoitti:

No siis juuri noin. Sopimus on sopimus ja jos sopimuksen menee ja pettää niin sehän on siinä. Se on luottamuksen pettämistä.

Jos keskenään jotain jostain sovitaan oli se sitten ihan mitä tahansa niin luvatustuta ei voi luistaa niin sanotusti jos ei pysty pitämään lupaustaan niin parempi olla lupaamatta mitään

Anonyymi00006 kirjoitti:

On olemassa tervettä ja sairasta mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuus on tunne siinä missä ilo, suru, viha tai halukin. Terve mustasukkaisuus vahvistaa liittoa. Sairas mustasukkaisuus on psyykkinen ongelma, ihan eri asia.

Ei ole täysin tervettä jos ei hieman ole mustasukkainen ihmisestä jota rakastaa

Anonyymi00006 kirjoitti:

Mulle ainakin koko lapsuus hoettiin että rajat on rakkautta ja niin toivon että parisuhteessakik mies asettaa ne rajat jotta voin tuntea itseni rakastetuksi.

Olen 2v yrittänyt seksiä tasa-arvoa kannattavan feministimiehen kanssa ja voin todeta ettei se tosiaankaan sängyssä toimi ettei kumpikaan päätä. Kyllä seksissä pitää olla se joku joka päättää, ei voi neuvotella joka saatanan seksiasennosta. En tunne minkäänlaista tajunnanräjäyttävää intohimoa tämän feministimiehen kanssa. Se ei vaan toimi ettei kumpikaan saa johtaa ja päättää seksissä.

Saipa tuota kuulla omalta äitiltäkin pienenä jot rajat on rakkautta ja omalla tavallaan mulla oli kotona tiukempi kuri jo pienenä kui mitä armeijassa oli silloi kun kaverit sen kävi seksin osalta se taas itellä on ollu sillai naista kunnioittavasti kun se on se itse seksi mistä mä nautin ei niinkään se laukeaminen orgasmin saaminen hetken helpotuksen kun saa käteen vetämälläkin

Anonyymi00006 kirjoitti:

Mulle ainakin koko lapsuus hoettiin että rajat on rakkautta ja niin toivon että parisuhteessakik mies asettaa ne rajat jotta voin tuntea itseni rakastetuksi.

Olen 2v yrittänyt seksiä tasa-arvoa kannattavan feministimiehen kanssa ja voin todeta ettei se tosiaankaan sängyssä toimi ettei kumpikaan päätä. Kyllä seksissä pitää olla se joku joka päättää, ei voi neuvotella joka saatanan seksiasennosta. En tunne minkäänlaista tajunnanräjäyttävää intohimoa tämän feministimiehen kanssa. Se ei vaan toimi ettei kumpikaan saa johtaa ja päättää seksissä.

Minä taas en katselisi sekuntiakaan ihmistä, joka ei osaisi tehdä päätöksiä yhteisen kommunikoinnin pohjalta. En siedä ihmisiä, jotka haluavat vain "johtaa" (= käyttää valtaa väärin), oli perusteena sitten sukupuoli tai jokin muu huono tekosyy.

🦄

Anonyymi00006 kirjoitti:

Mulle ainakin koko lapsuus hoettiin että rajat on rakkautta ja niin toivon että parisuhteessakik mies asettaa ne rajat jotta voin tuntea itseni rakastetuksi.

Olen 2v yrittänyt seksiä tasa-arvoa kannattavan feministimiehen kanssa ja voin todeta ettei se tosiaankaan sängyssä toimi ettei kumpikaan päätä. Kyllä seksissä pitää olla se joku joka päättää, ei voi neuvotella joka saatanan seksiasennosta. En tunne minkäänlaista tajunnanräjäyttävää intohimoa tämän feministimiehen kanssa. Se ei vaan toimi ettei kumpikaan saa johtaa ja päättää seksissä.

"Rajat ovat rakkautta" tarkoittaa sitä, että ajaa autoa tarkkailemalla tien reunoja eikä ajosuuntaa. Ei rajojen ja reunojen tuijottelu vie ihmistä sinne suuntaan, mihin hän haluaa mennä. Reunojen tuijottelu vie kohti reunoja.

🦄

Anonyymi00006 kirjoitti:

Mulle ainakin koko lapsuus hoettiin että rajat on rakkautta ja niin toivon että parisuhteessakik mies asettaa ne rajat jotta voin tuntea itseni rakastetuksi.

Olen 2v yrittänyt seksiä tasa-arvoa kannattavan feministimiehen kanssa ja voin todeta ettei se tosiaankaan sängyssä toimi ettei kumpikaan päätä. Kyllä seksissä pitää olla se joku joka päättää, ei voi neuvotella joka saatanan seksiasennosta. En tunne minkäänlaista tajunnanräjäyttävää intohimoa tämän feministimiehen kanssa. Se ei vaan toimi ettei kumpikaan saa johtaa ja päättää seksissä.

Lisätään nyt vielä sellainen seikka, ettei tasa-arvoa kannattava mies tosiaankaan ehkä ole paras valinta sellaiselle naiselle, joka jotekin kiihottuu siitä, että mies tekee asioita kysymättä naiselta... En voi ymmärtää, miten tuollainen huono kohtelu voisi olla yhteydessä seksuaaliseen kiihottumiseen, mutta koska ihmiset kiihottuvat niin erikoisista asioista, eipä se minulle kuulu ollenkaan.

🦄

Anonyymi00007 kirjoitti:

Jos keskenään jotain jostain sovitaan oli se sitten ihan mitä tahansa niin luvatustuta ei voi luistaa niin sanotusti jos ei pysty pitämään lupaustaan niin parempi olla lupaamatta mitään

Kyllä, rikä sen todellakaan tarvitse liittyä mitenkään mustasukkaisuuteen. Se lipeäminen voi tapahtua vaikka raha-asioissa ja olla kriisin paikka.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Ei ole täysin tervettä jos ei hieman ole mustasukkainen ihmisestä jota rakastaa

Minusta taas on hyvin epätervettä ajatella noin. Mustasukkaisuudessa ei ole mitään tervettä.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Saipa tuota kuulla omalta äitiltäkin pienenä jot rajat on rakkautta ja omalla tavallaan mulla oli kotona tiukempi kuri jo pienenä kui mitä armeijassa oli silloi kun kaverit sen kävi seksin osalta se taas itellä on ollu sillai naista kunnioittavasti kun se on se itse seksi mistä mä nautin ei niinkään se laukeaminen orgasmin saaminen hetken helpotuksen kun saa käteen vetämälläkin

Omilla vanhemmillani ei ollut tarvetta selitellä tekemisiään. Lapsella oli rajat ja se siitä. Syyt miksi jotain ei saanut tehdä tietenkin selitettiin. Esimerkiksi "et voi mennä uimaan ilman aikuista valvomassa, sillä voit hukkua". Vaan tuollaine "rajat ovat rakkautta" tyyppinen, joka ei oikeasti selitä yhtään mitään, ei olisi vanhempieni suusta ulos päässyt.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Minä taas en katselisi sekuntiakaan ihmistä, joka ei osaisi tehdä päätöksiä yhteisen kommunikoinnin pohjalta. En siedä ihmisiä, jotka haluavat vain "johtaa" (= käyttää valtaa väärin), oli perusteena sitten sukupuoli tai jokin muu huono tekosyy.

🦄

Hyvin samaa mieltä. Mulla palaisi käämi todella nopeasti sellaiseen ihmiseen, joka pomottaa. Enkä nyt puhu vain parisuhteesta, vaan en voi sietää tuota piirrettä muutoinkaan. Joskus tarvitaan kyllä johtajia, mutta hyvä johtaja ei koskaan pomota.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Emmä sellasta miestä halua edes omistaa (=tavata) josta en ois mustasukkanen. Juuri rakastuminen ja syvät vahvat tunteet erottaa rakkauden kaverisuhteista.

Minä taas en halua omistaa ketään. Ajatuskin on vastenmielinen. Se, että toinen on mun kanssani täysin vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan on paljon ihanampi tunne. En halua olla omistettu, enkä omistaa. En halua olla tarvittu, enkä tarvita. Oikea kunnon parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen, siihen että se toinen tykkää minusta, valitsee olla kanssani ja erityisesti HALUAA olla kanssani. Se on arvokasta minulle ja sellaista ihmisitä ei tarvitse koskaan vahtia. Sellainen ihminen kun ei mene vaarantamaan suhdetta, jossa hän aidosti haluaa olla ja satuttamaan hänelle tärkeää ihmistä. Mustasukkaisuus on siis minulle täysin turha tunne. En huolisi ihmistä, jonka suhteen tarvitsisi koskaan tuntea epävarmuutta tai, joka tuntisi epävarmuutta minun suhteeni.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Lisätään nyt vielä sellainen seikka, ettei tasa-arvoa kannattava mies tosiaankaan ehkä ole paras valinta sellaiselle naiselle, joka jotekin kiihottuu siitä, että mies tekee asioita kysymättä naiselta... En voi ymmärtää, miten tuollainen huono kohtelu voisi olla yhteydessä seksuaaliseen kiihottumiseen, mutta koska ihmiset kiihottuvat niin erikoisista asioista, eipä se minulle kuulu ollenkaan.

🦄

Kipu kiihottaa . Bdsm ihan parasta.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Kipu kiihottaa . Bdsm ihan parasta.

Sulla noin. Mulla taas kipu tappaa kaiken mielenkiinnon.

Usei tuo liioiteltu mustasukkaisuus johtuu siitä että itse käyvät vieraissa joillain se tosin on opittu malli kotoa asia josta pitäisi pystyä puhumaan

Anonyymi00011 kirjoitti:

Usei tuo liioiteltu mustasukkaisuus johtuu siitä että itse käyvät vieraissa joillain se tosin on opittu malli kotoa asia josta pitäisi pystyä puhumaan

Noinhan se joskus on. Tuon oman yltiömustasukkaisen eksäni kanssa tosin ei ollut noin, mutta kyllä se monilla on.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Usei tuo liioiteltu mustasukkaisuus johtuu siitä että itse käyvät vieraissa joillain se tosin on opittu malli kotoa asia josta pitäisi pystyä puhumaan

Ja kuten tässäkin keskustelussa on jo huomattu niin osa ihmisistä pitää mustasukkaisuutta ihan normaalina ja jollain kieroutuneella tavalla jopa hyvänä asiana. Tuolla tavalla ajattelevan ihmisen kanssa on aivan turha edes yrittää puhua hänen mustasukkaisuudestaan ja miten tuhoavaa se on.

Minun eksäni mielestä (kuten aloittajakin toi tuolla ilmi) mustasukkaisuus kertoo välittämisestä ja omistautumisesta ja rakkaudesta ja kaikesta ihanasta ja hienosta. Se, että minä en ole mustasukkainen kertoi hänen mielestään tietysti vastakkaista ja todisti, että minusta oli pakko olla mustasukkainen. Mustasukkaisuuden hän puki hyveellisyyden kaapuun ja hänen mustasukkaisuutensa tietysti oli ihan täysin minun omaa syytäni. Tuokin ajattelu oli aivan kieroutunutta, kun toisaalta se mustasukkaisuus muka kertoi hänen rakkaudestaan, mutta toisaalta se muka oli minun vikani. Eli jos olisin ollut "parempi ihminen" niin hän olisi oman logiikkansa mukaan rakastanut minua vähemmän. Sekopäistä.

Vaan lopputulos oli se, että mitä mustasukkaisempi hän oli, niin sitä vähemmän minua jaksoi hänen mustasukkaisuutensa liikuttaa. Mitä mustasukkaisempi hän oli, sitä vähemmän jaksoin enää vaivautua ottamaan hänen mustasukkaisuuttaan huomioon. jos hän ei olisi ollut mustasukkainen, olisin tullut lähemmäksi ja pysynyt lähellä, mutta koska hän oli mustasukkainen niin menin vain kauemmaksi ja kauemmaksi ja jaksoin aina vain vähemmän ja vähemmän selitellä tekemisiäni. Mulle oli yksi lysti miltä ne tekemiseni hänelle näyttivät, kun ei se olisi sitä mustasukkaisuutta mihinkään muuttanut. Parisuhteen alussa olin hyvinkin avoin ja suora asioistani, kerroin kaiken, ilmoitin aikatauluni, jätin puhelimeni/laukkuni/tietokoneeni saataville jne. Mitä kauemmin mustasukkaisuutta kuuntelin, niin sitä enemmän sulkeuduin enkä kertonut enkä todellakaan jättänyt enää mitään hänen saatavilleen ja valvomatta.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Ja kuten tässäkin keskustelussa on jo huomattu niin osa ihmisistä pitää mustasukkaisuutta ihan normaalina ja jollain kieroutuneella tavalla jopa hyvänä asiana. Tuolla tavalla ajattelevan ihmisen kanssa on aivan turha edes yrittää puhua hänen mustasukkaisuudestaan ja miten tuhoavaa se on.

Minun eksäni mielestä (kuten aloittajakin toi tuolla ilmi) mustasukkaisuus kertoo välittämisestä ja omistautumisesta ja rakkaudesta ja kaikesta ihanasta ja hienosta. Se, että minä en ole mustasukkainen kertoi hänen mielestään tietysti vastakkaista ja todisti, että minusta oli pakko olla mustasukkainen. Mustasukkaisuuden hän puki hyveellisyyden kaapuun ja hänen mustasukkaisuutensa tietysti oli ihan täysin minun omaa syytäni. Tuokin ajattelu oli aivan kieroutunutta, kun toisaalta se mustasukkaisuus muka kertoi hänen rakkaudestaan, mutta toisaalta se muka oli minun vikani. Eli jos olisin ollut "parempi ihminen" niin hän olisi oman logiikkansa mukaan rakastanut minua vähemmän. Sekopäistä.

Vaan lopputulos oli se, että mitä mustasukkaisempi hän oli, niin sitä vähemmän minua jaksoi hänen mustasukkaisuutensa liikuttaa. Mitä mustasukkaisempi hän oli, sitä vähemmän jaksoin enää vaivautua ottamaan hänen mustasukkaisuuttaan huomioon. jos hän ei olisi ollut mustasukkainen, olisin tullut lähemmäksi ja pysynyt lähellä, mutta koska hän oli mustasukkainen niin menin vain kauemmaksi ja kauemmaksi ja jaksoin aina vain vähemmän ja vähemmän selitellä tekemisiäni. Mulle oli yksi lysti miltä ne tekemiseni hänelle näyttivät, kun ei se olisi sitä mustasukkaisuutta mihinkään muuttanut. Parisuhteen alussa olin hyvinkin avoin ja suora asioistani, kerroin kaiken, ilmoitin aikatauluni, jätin puhelimeni/laukkuni/tietokoneeni saataville jne. Mitä kauemmin mustasukkaisuutta kuuntelin, niin sitä enemmän sulkeuduin enkä kertonut enkä todellakaan jättänyt enää mitään hänen saatavilleen ja valvomatta.

Ikävää että olet joutunut kokemaan tuollaista.

Minulle oma äitini opetti jo hyvin pienenä, että mustasukkaisuus suhteessa on sairaus, ja mustasukkaisista miehistä täytyy pysyä kaukana. Olen sitten aina tehnyt niin.

Hieman enemmän tätä elämää elettyäni olen itsekin tullut samaan johtopäätökseen. Olen tullut äidin kanssa samaan johtopäätökseen myös monien muiden ihmisryhmien edustajien suhteen, joista äiti varoitti. Valitettavasti en kaikilta osin noudattanut äidin varoituksia, mutta kyllä kokemuskin opettaa.

🦄

Anonyymi00017 kirjoitti:

Ikävää että olet joutunut kokemaan tuollaista.

Minulle oma äitini opetti jo hyvin pienenä, että mustasukkaisuus suhteessa on sairaus, ja mustasukkaisista miehistä täytyy pysyä kaukana. Olen sitten aina tehnyt niin.

Hieman enemmän tätä elämää elettyäni olen itsekin tullut samaan johtopäätökseen. Olen tullut äidin kanssa samaan johtopäätökseen myös monien muiden ihmisryhmien edustajien suhteen, joista äiti varoitti. Valitettavasti en kaikilta osin noudattanut äidin varoituksia, mutta kyllä kokemuskin opettaa.

🦄

Niin, tuo mustasukkaisuus ei ollut nähtävissä parisuhteen alussa. Se paheni vuosien varrella. Jos olisi ollut, niin olisin minäkin pysynyt kaukana. Jälkikäteen on tietysti helppo tulkita muutamaa asiaa vihjeeksi, mutta eri juttu olivatko ne sitä todella. Minulla ei ollut tuolloin ollut kokemusta mustasukkaisista ihmisistä, eikä samanlaista tapausta ole tullut eteen tuon jälkeen. Tuo kokemus kyllä opetti sen että nykyään olen tarkasti "tuntosarvet pystyssä" pientenkin mustasukkaisuuden oireiden kohdalla.

Koomistahan tuossa kokemuksessani on se, että mut on pienestä pitäen opetettu esim. ilmoittamaan menoistani ja mahdollisista muutoksista ja myöhästymisistä. Lisäksi mä olen aina ollut kotona viihtyvää sorttia, enkä ole koskaan vilkuillut muita pitkässäkään parisuhteessaa. Mä en oikeastaan edes huomaa sillin mahdollisia muita tarjokkaita. Lisäksi mulle on ihan luonnollista jättää puhelimeni jne. ihan avoimesti esille. Tuollainen käytös on minulle luontaista, vaan mustasukkaisen miehen kanssa se muuttui. En enää ilmoitellut, enkä kertonut. Viihdyin paremmin muualla kuin kotona ja aloin keksiä itselleni harrastuksia ja muuta puuhaa. Menin vaikka kampaajalle tai kosmetologille, salille tai vaateostoksille kaverin kanssa, jottei tarvinut olla kotona. Pidin puhelimeni aina visusti mukanani ja tietokoneen suljin aina siltä poistuessani ja vaihdoin sen salasanat jne. Aloin jopa huomata ne muut tarjokkaat. Eli mustasukkaisuus teki tasan päinvastaista kuin mitä sen muka piti tehdä. Se teki kiltistä ja avoimesta kotihiirestä aivan taatusti epäilyttävän oloisen yksilön. Pettämään en olisi mennyt silloinkaan, mutta en enää jaksanut välittää, vaikka toinen olisi sellaista kuvitellutkin.

Nyt kun Minulla on mies, joka ei ole tippaakaan mustasukkainen, niin olen palannut tasan omaksi tylsäksi itsekseni, joka kertoo kaikki menonsa, menee vain kun on ehdoton pakko ja jättää tietokoneensakin avoimeksi.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Niin, tuo mustasukkaisuus ei ollut nähtävissä parisuhteen alussa. Se paheni vuosien varrella. Jos olisi ollut, niin olisin minäkin pysynyt kaukana. Jälkikäteen on tietysti helppo tulkita muutamaa asiaa vihjeeksi, mutta eri juttu olivatko ne sitä todella. Minulla ei ollut tuolloin ollut kokemusta mustasukkaisista ihmisistä, eikä samanlaista tapausta ole tullut eteen tuon jälkeen. Tuo kokemus kyllä opetti sen että nykyään olen tarkasti "tuntosarvet pystyssä" pientenkin mustasukkaisuuden oireiden kohdalla.

Koomistahan tuossa kokemuksessani on se, että mut on pienestä pitäen opetettu esim. ilmoittamaan menoistani ja mahdollisista muutoksista ja myöhästymisistä. Lisäksi mä olen aina ollut kotona viihtyvää sorttia, enkä ole koskaan vilkuillut muita pitkässäkään parisuhteessaa. Mä en oikeastaan edes huomaa sillin mahdollisia muita tarjokkaita. Lisäksi mulle on ihan luonnollista jättää puhelimeni jne. ihan avoimesti esille. Tuollainen käytös on minulle luontaista, vaan mustasukkaisen miehen kanssa se muuttui. En enää ilmoitellut, enkä kertonut. Viihdyin paremmin muualla kuin kotona ja aloin keksiä itselleni harrastuksia ja muuta puuhaa. Menin vaikka kampaajalle tai kosmetologille, salille tai vaateostoksille kaverin kanssa, jottei tarvinut olla kotona. Pidin puhelimeni aina visusti mukanani ja tietokoneen suljin aina siltä poistuessani ja vaihdoin sen salasanat jne. Aloin jopa huomata ne muut tarjokkaat. Eli mustasukkaisuus teki tasan päinvastaista kuin mitä sen muka piti tehdä. Se teki kiltistä ja avoimesta kotihiirestä aivan taatusti epäilyttävän oloisen yksilön. Pettämään en olisi mennyt silloinkaan, mutta en enää jaksanut välittää, vaikka toinen olisi sellaista kuvitellutkin.

Nyt kun Minulla on mies, joka ei ole tippaakaan mustasukkainen, niin olen palannut tasan omaksi tylsäksi itsekseni, joka kertoo kaikki menonsa, menee vain kun on ehdoton pakko ja jättää tietokoneensakin avoimeksi.

Vaikka en ole kokenut mustasukkaista kumppania itse, olen kuullut sellaisista aika läheltäkin. Myös mustasukkaisista naisista.

Kaiken kuulemani jälkeen tuntuu järkyttävältä, että joku pitää mustasukkaisuutta rakkauden merkkinä. Minulle luottamus on rakkauden merkki. Tietysti luottamuskin täytyy ansaita ja pitää yllä. Mutta mustasukkaisuus on kaikkea muuta kuin rakkautta.

🦄

Anonyymi00017 kirjoitti:

Ja kuten tässäkin keskustelussa on jo huomattu niin osa ihmisistä pitää mustasukkaisuutta ihan normaalina ja jollain kieroutuneella tavalla jopa hyvänä asiana. Tuolla tavalla ajattelevan ihmisen kanssa on aivan turha edes yrittää puhua hänen mustasukkaisuudestaan ja miten tuhoavaa se on.

Minun eksäni mielestä (kuten aloittajakin toi tuolla ilmi) mustasukkaisuus kertoo välittämisestä ja omistautumisesta ja rakkaudesta ja kaikesta ihanasta ja hienosta. Se, että minä en ole mustasukkainen kertoi hänen mielestään tietysti vastakkaista ja todisti, että minusta oli pakko olla mustasukkainen. Mustasukkaisuuden hän puki hyveellisyyden kaapuun ja hänen mustasukkaisuutensa tietysti oli ihan täysin minun omaa syytäni. Tuokin ajattelu oli aivan kieroutunutta, kun toisaalta se mustasukkaisuus muka kertoi hänen rakkaudestaan, mutta toisaalta se muka oli minun vikani. Eli jos olisin ollut "parempi ihminen" niin hän olisi oman logiikkansa mukaan rakastanut minua vähemmän. Sekopäistä.

Vaan lopputulos oli se, että mitä mustasukkaisempi hän oli, niin sitä vähemmän minua jaksoi hänen mustasukkaisuutensa liikuttaa. Mitä mustasukkaisempi hän oli, sitä vähemmän jaksoin enää vaivautua ottamaan hänen mustasukkaisuuttaan huomioon. jos hän ei olisi ollut mustasukkainen, olisin tullut lähemmäksi ja pysynyt lähellä, mutta koska hän oli mustasukkainen niin menin vain kauemmaksi ja kauemmaksi ja jaksoin aina vain vähemmän ja vähemmän selitellä tekemisiäni. Mulle oli yksi lysti miltä ne tekemiseni hänelle näyttivät, kun ei se olisi sitä mustasukkaisuutta mihinkään muuttanut. Parisuhteen alussa olin hyvinkin avoin ja suora asioistani, kerroin kaiken, ilmoitin aikatauluni, jätin puhelimeni/laukkuni/tietokoneeni saataville jne. Mitä kauemmin mustasukkaisuutta kuuntelin, niin sitä enemmän sulkeuduin enkä kertonut enkä todellakaan jättänyt enää mitään hänen saatavilleen ja valvomatta.

Sinun olisi pitänyt erota sillä hetkellä kun et voi enää elää salailematta. Suhteessa on valtava ongella jos kännykkää tai MITÄÄN pitää piilotella. Sillon pitää ottaa ero.
T.mustasukkainen nainen

Anonyymi00018 kirjoitti:

Sinun olisi pitänyt erota sillä hetkellä kun et voi enää elää salailematta. Suhteessa on valtava ongella jos kännykkää tai MITÄÄN pitää piilotella. Sillon pitää ottaa ero.
T.mustasukkainen nainen

Kyllä, mun olisi pitänyt erota sillä sekunnilla, kun hän ensimmäisen kerran osoitti mustasukkaisuutta.

Jos täällä joku homoseksuaali niin voi kertoa miesmakunsa myös

Mun mies siis täytti just 30v. Mutten usko että ikä voi kertoa ihan ksikkea. Hänellä on hyväksikäyttäjän luonne niin minkös sille mahtaa. Vauhdoin miestä ja saan mitä haluan. Hän määräsi aina kaikesta, ihan kaikesta, jopa valaistuksesta minun kotonani.

En edes usko naisen tekemäksi aloitukseksi.

Työväenluokkainen ätmi :(

Anonyymi00011 kirjoitti:

Työväenluokkainen ätmi :(

Joo, kieltämättä työväenluokkaa. Ei ätmi, vaan tavis. Ulkonäkö lähentelee ysiä. Olisi kai oman koulutuksen puolesta rahkeet riittäneet akateemiseen, mutta ne ovat niin hiton tylsiä. Oikein hyvin on nykyinen mies kelvannut.