"Masennuslääkkeiden määrän käyttö YLLÄTTI kelan"

Toivottavasti Kelan virkailija on tarkistanut ennen tilastointiaan myös potilaiden diagnoosit, eikä vain tuijottanut pelkästään apteekista asiakkaille annettujen (reseptillä määrättyjen) masennuslääkkeiden määriä/v.

Masennuslääkkeitä voi käyttää moniin eri vaivoihin. Esim. kovat kiputilat, ihan sama missä päin kehoa, tai miksi, kiputiloja on. Samaiset lääkkeet auttavat epilepsiaan, liialliseen kuolaamiseen, niistä nykyään apu löytyy lähes jokaiseen vaivaan.

Harmi vain ettei masennuslääkkeet osaa poistaa kivun aiheuttajia. Se säilyy ja pahenee, lääke vain turruttaa hermot eivät välitä enää kipusignaalia aivoihin.

Lääkäreille riittää se ettei potilaaseen enää satu niin kovaa, lääke siis tehoaa akuuttiin vaivaan = kipuun.
Ei puhettakaan että tutkittaisiin miksi kipuja on. Kuvantaminen on kallista, eteenpäin ei ole kiirettä laittaa, koska potilaalla ei ole enää akuttia hätää.
Alkaa vaihe odotetaan; katsotaan kuukausi eteenpäin millainen olo sitten on.
Jos olo on hyvä tai kohtalainen; katsotaan vielä pari kuukautta eteenpäin, me soitellaan sitten ja tarkistetaan tilanne. Jos lääkkellä ei ole sivuvaikutuksia ja kipu pysyy poissa, taas odotetaan pari kuukautta.... kivun syytä ei ole oleellista selvittää vaikka potilas sitä polvillaan rukoilisi. Kaikkihan on hyvin, ei satu, ei ole hätää.

Kun potilas romahtaa lopulta niin että hänet kuskataan puolikuolleena pillit ulvoen ambulanssilla ensiapuun ja siitä suoraan kuvantamistuubeihin ja tippaan niin silloin on kiire. Tutkitaan ja todetaan; ikävä kyllä sinulla on xx-syöpä. Sen poistamiseen tarvitaan iso leikkaus/säde/sytostaattihoitoja joka puolelle kroppaa, mm keuhkoihin ja luustoon.

Tuon tiedon jälkeen huonossa hapessa oleva potilas todellakin tarvitsee kyseisen mielialalääkkeen kaikki tehoalueet.

Ikävä kyllä mikään mielialalääke ei poista potilaalta leikkausten ja syöpähoitojen aiheuttamaa ulkonäön muutosta, ystävien kaikkoamista, taloudellisen tilanteen romantamista, koko prosessista johtuvaa itsesääliä, itsesyytöksiä, oman elämän hallinnan menetystä. Päässä pyörii kela; miksi en pitänyt puoliani heti alussa ja vaatinut kuvantamista, olisi pitänyt huutaa ja riidellä, olisi pitänyt vaatia että tutkitaan, miksen mennyt yksityiselle, miksi minua ei kuunneltu, miksi minulle kävi näin, miksi miksi.
Pitäisi jaksaa valittaa potilasasiamiehelle tutkimusten viivästymistä, pitäisi listata Omakannasta kaikki tiedot viimeisiltä vuosilta, kaivaa reseptit onko ne edes kaikki siellä, mistä ne löytyy, eipystyeijaksa.

Onhan se tyhjää parempi sekin että pääsee Kelan tilastoja täydentämään masennuslääkkeiden käyttäjänä.

Sellittää epäterveet elintavat ykkösenä huumeiden suuri levinneisyys.

Oikeastaan olen miettinyt, kun oma elämä ei ole mennyt ns. ihan putkeen, elämäntavat olleet nuoruusvuosina huonot, sitten tuli noita mt-ongelmia ym.

Se, millaista kohtelua terveydenhuollossa saa vähän " huonommalla menneisyydellä ", en ylläty yhtään, mitä saattaa olla edessä joskus tulevaisuudessa.
Taitaa käydä niin, kun mt-ongelmat nyt näyttävät räjähtävän käsiin, niin niistäkin kärsivistä tullee tulevaisuudessa " taakka " yhteiskunnalle, kun ei edes fyysisiin vaivoihin apuja meinaa saada, tutkimuksia saati mitään muutakaan.
Eli täytyy vaan toivoa, että suurin osa mt-ongelmaisista pysyisi fyysisesti mahdollisimman hyvässä kunnossa.

Jossain vaiheessa saattaa " yllättyä " sekä Kela, että myös terveydenhuolto.
Ja vielä ollaan suunnittelemassa hyvinvointialueita, kuinkakohan se hyvinvointi mahdollistetaan ihan kaikille, kun ihmisiä kohdellaan kovin eriarvoisesti.
Asenteiden olisi muututtava ja paljon.

En itse koskaan ole masenuslääketä käyttänyt. Joillain tuttavilla on. Menevät sen masenkuksen taakse saadaksen määräaikaisen sairaseläkkeen.Pystyvät käydä kaljalla paarissa ja tupakoida. Masennus astu kuvaan kun rahat loppu viikoa ennen kelan sairaseläkkeestä.