Lastensuojelun uskonto ja kulttimaisuus

Lastensuojelun uskonto ja kulttimaisuus

Kuinka paljon uskonnollisen ajattelun ominaisuuksia sosiaalityöntekijän ajatteluun, käytökseen ja persoonallisuuteen oikein kuuluu?

Olemme havainneet sen, että he toistavat tekojensa ja lastensuojelutyön puolustukseksi samoja sanoja. Niitä käyttävät myös muut samalla ja tyhjentävällä tavalla. Viiteryhmä opettaa jäsenilleen saman rituaalin lasten vahingoittajavanhempien asioissa.

Ne ovat irrationaalisia dogmia, joiden todisteita ei koskaan kaivata, tunteita herättäviä voimasanoja ja tautologioita. Tiedät, mitkä sanat ne ovat. Lisäksi lahkon jäsenet listaavat kuulemiaan kauheuksia lapsiväkivallasta, jonka tarkoitus on herättää pelkoa epäpyhää vanhemmuutta vastaan. Sillä ei ole mitään tekemistä keskustelunaiheen kanssa, mutta se tyhjentää koko lastensuojelun kyseenalaistamisen.

Lastensuojelun työntekijöiden ideologiaan kuuluu pyhän ja epäpyhän käsitteet. Niihin arvatenkin liittyy epäpyhän ansaitsema eristäminen, julma rankaisu, pakkomielle vanhempien paheellisuudesta, jota he jahtaavat.

He ovat fanaattisia siinä. He eivät koskaan lopeta naurettavien sanakäännösten keksimistä vanhemman aseman vahingoittamistarkoituksessa. Niitä tulee aina lisää ja pitkiä tekstejä. Ne voi purkaa ja todistaa vääriksi, mutta kun se ei ole sosiaalityöntekijän päämäärä. He keksivät kauheuksia epäpyhän erottamiseksi pyhästä, joka on tietenkin lahkon oma olemus viattomien lasten suojelijana eikä viaton lapsi itse. Hehän kiduttavat pyhyyden nimissä lapsiakin sairausväitteillä, lääkkeillä, komentelulla ja yltiöturvallisuuskäytöksellä.

Lahko levittää uskontoaan myös valtaväestöön arvojen, asenteiden ja ennakkoluulojen muodossa. Koko tällainen ajatusrakenne esiintyy suomalaisissa, kun puhutaan lastensuojeluvanhemmista. Ne ovat räikeitä, järjettömiä, vahingollisia ja niille ei osata laittaa mitään stoppia.

Lapsen riistetään väkivaltaisessa rituaalissa tekosyiden nojalla ja laitetaan sijaisihmisille. Heidän tekopyhyytensä on etovaa. He tietenkin havaitsevat merkkejä siitä, ettei näin pitäisi toimia vanhempia ja lasta kohtaan, eikä tilanne vaadi sitä. Itsenäisen ajattelun sijaan jokainen näistä idiootista turvautuu uskonnolliseen mantraan: "Tehdään tässä vaiheessa niin kuin viranomainen määrää". Vanhemmat ja lapset menettävät kymmenen vuotta siinä tekopyhyydessä ja sijaiset teeskentelevät saaneensa lapsen tottumaan ventovieraisiin ja sortajiin.

Sitä uskontoa ei voi vanhempana kohdata. Sitä ei voi todistaa vääräksi. Ei sopia väärinkäsityksistä. Ei voi käydä lapsen tai valehtelijan kanssa tapaamisissa siinä toivossa, että heidän kuvansa sinusta paranee joskus. Jos paranee, sekin on täydellisessä pimennössä, tottelussa ja sosiaalilautakunnan armossa. Mikään ei paranna vanhemman tilannetta.

Suomessa tilanne on nyt mennyt niin huonoksi, että pitää tunnistaa fanaattinen uskonnollinen lahko, jolla on kielitieteellistä pätevyyttä muodostaa näennäistosia lausuntoja ja valtion virkavalta. Tätä lahkoa ei pystytä tunnistamaan hallituksessa tai siellä on lahkon fanaattisia jäseniä, joiden psykologia on samankaltainen. Mediakaan ei todellakaan saa kiinni radikaalista ajatuksesta.

Suomessa on yliluonnolliseen ajatteluun perustuva virastovalta, joka on ottanut rajattoman vallan erityisesti lapsiperheissä. Sitä ei pystytä säätelemään. Se pitää kaataa!