Meillä kaikilla on omat näkemykset mitä parisuhteessa voi tehdä ja mitä ei.
Itse olen jo yli 50 v mies , joskus nuorempana petetty ja myös jätetty. Kaikki mennyt vaikuttaa tietysti omiin arvoihin.
Tässä on mun näkemys hyvästä ja kivasta parisuhteesta. Kuulostaako ihan liian ahdasmieliseltä?
- osoitetaan toiselle sanoin, teoin tai edes viestillä kuinka tärkeä ja rakas toinen on.
- minulla ei ole juhlaa tai tilaisuutta mihin et voisi tulla mukaan, en kaipaa mitään "miesporukalla baariin ilman puolisoa" iltoja.
Toivon ettei naisellanikaan olisi.
-vastakkaisen sukupuolen tutuille, jotka sillointällöin asiallisten juttujen lomassa laittaa parisuhteessa olevalle asiaankuulumattomia viestejä sanotaan että olen nyt suhteessa, tuollainen viestittely loppuu tai sitten loppuu yhteydenpito kokonaan.
-asioista puhutaan kunnolla. Riitoja ei käsitellä vaikenemalla.
-ollaan ja tehdään yhdessä aina kun kumpikaan ei ole töissä.
-tehdään asioita yhdessä aina kun mahdollista.
Pyritään siihen että toisella olisi aina hyvä olo lähelläsi.
Olenkohan turhaa toivomassa että vielä olisi samaa ikäluokkaa oleva elämäniloinen nainen joka haluaisi tiiviin luottamuksellisen suhteen loppuelämäkseen. Haluaisi käydä kävelyllä, syömässä, elokuvissa ja vaikka ihan vaan ilta-ajelulla. Ja joka ei olisi enää kauhean kiireinen? Vai olenko liian tiukkapipo😅😇
Itse olen jo yli 50 v mies , joskus nuorempana petetty ja myös jätetty. Kaikki mennyt vaikuttaa tietysti omiin arvoihin.
Tässä on mun näkemys hyvästä ja kivasta parisuhteesta. Kuulostaako ihan liian ahdasmieliseltä?
- osoitetaan toiselle sanoin, teoin tai edes viestillä kuinka tärkeä ja rakas toinen on.
- minulla ei ole juhlaa tai tilaisuutta mihin et voisi tulla mukaan, en kaipaa mitään "miesporukalla baariin ilman puolisoa" iltoja.
Toivon ettei naisellanikaan olisi.
-vastakkaisen sukupuolen tutuille, jotka sillointällöin asiallisten juttujen lomassa laittaa parisuhteessa olevalle asiaankuulumattomia viestejä sanotaan että olen nyt suhteessa, tuollainen viestittely loppuu tai sitten loppuu yhteydenpito kokonaan.
-asioista puhutaan kunnolla. Riitoja ei käsitellä vaikenemalla.
-ollaan ja tehdään yhdessä aina kun kumpikaan ei ole töissä.
-tehdään asioita yhdessä aina kun mahdollista.
Pyritään siihen että toisella olisi aina hyvä olo lähelläsi.
Olenkohan turhaa toivomassa että vielä olisi samaa ikäluokkaa oleva elämäniloinen nainen joka haluaisi tiiviin luottamuksellisen suhteen loppuelämäkseen. Haluaisi käydä kävelyllä, syömässä, elokuvissa ja vaikka ihan vaan ilta-ajelulla. Ja joka ei olisi enää kauhean kiireinen? Vai olenko liian tiukkapipo😅😇
Vastaukset 14
Vanhimmat
2 vikaa kohtaa on ahdistavia, muut kohdat todella hyvät
T nainen
TS hyvä olo lähellä tottakai
Ahdistavia? Miten niin? Eihän aloittaja maininnut, että pitäisi olla kylki kyljessä 24/7 vaan "aina kun mahdollista". Jokaisella on omat menonsa ja työnsä, joten "aina kun mahdollista", pitäisi yrittää käydä YHDESSÄ edes kaupassa.
Tuskinpa nuo liian kovia vaatimuksia ovat. Kun vaan löydät samanhenkisen yksilön, niin eivät nuo ahdasmielisiltä kuulosta. Itse en tuollaisiin kykenisi, mutta ei siksi, että kokisin ahdasmieliseksi. Mä vaa nen jaksasi jotain yhteisiä pariskuntien tai kavereiden iltoja. En viihdy tuollaisissa, enkä oikeasti haluaisi tulla pakotetuksi lähtemään mukaan tuollaisiin juttuihin. Mun mielestä toisen saisi mielummin mennä ihan itsekseen. Mä en myöskään jaksa aina ratkoa ihan kaikkea. Joskus asioiden voi vain antaa olla, eikä mun vaikenemiseeni liity mitään sen kummempaa murjottamista tai mykkäkoulua. Lisäksi mä en halua aina touhuta yhdessä. Kaipaan ihan omaa aikaa ihan itsekseni ja yksikseni itseni kanssa. Oltuani pakkososiaalinen töissä, mä en halua olla pakkososiaalinen jatkuvasti enää kotona. Minulle sopii sellaien mies, joka myös arvostaa omaa aikaansa. Vaan siis sellainen ihminen, joka kaipaa samalla tavalla yhdessäoloa kuin sinä, tuskin pistää noita sun ajatuksia lainkaan pahakseen.
Ei ole ahdasmielistä. Kuullostaa kivalta parisuhteelta ilta -ajelua myöden.
Hyvältähän tuo kuulostaa.
Olipa kiva kuulla että samanhenkisiäkin löytyy. Kyllä mun kanssa sitä omaa aikaakin saa kun olen työn takia jonkinverran reissussa.
Omat sukulaiseni on kaukana eikä minulla juuri ole menoja johon joutuisi mukaan, mutta sillon kun on niin puoliso on aina tervetullut mukaan jos haluaa.
Olen aina muutenkin ollut melko parisuhdekeskeinen eli vapaa-aikani on melkolailla puolisoni ilona/ harmina😊
Hyvältä kuulostaa etenkin, jos et ole reissutöissä.
Vaikuttaa läheisriippuvuudelta.
Tuossa on joitakin aineksia jotka tunnistan omassa, 53 vuotta kestäneessä liitossani.
Minusta tärkeää on myös itsenäisyys ja kumppanin kannustaminen omiin ratkaisuihinsa.
Kumppanin huomioiminen myös ajatellen hänen hyvää oloaan on merkittävä asia.
Riitely? Emme ole oikeastaan riidelleet koska emme ole joutuneet sellaisiin tilanteisiin.
Kumpikaan ei ole vaatinut toiselta mitään.
Mitä mieltä olisit? Olen ajatellut, että - -. Miltä tuntuisi jos - -, olisikohan tuolla - -?
Jne. Koskaan kumpikaan ei joudu seinää vasten vaan aina pääsee konsensukseen ilman kummankaan tunnetta joutua jyrätyksi.
Ehdoton luottamus KAIKESSA on itsestään selvää.
Jos se on sitten sitä läheisriippuvuutta, niin jos löytyisi läheisriippuvainen nainen niin mielelläni ottaisin. Tietysti pitää muutenkin olla sopiva.
Aloittaja
Emmä niin sano.
Mutta ajatus on hyvinniin keskiluokkoo.
Hyvä sinänsä, mutta särkyjä mulla on.
Meillä toimii se että kumpikin saa tehdä kotona ollessaan omia juttujaan rauhassa.
Saman ruokapöydän ääressä syödään aamuin ja illoin pyhät arjet.
Samassa sängyssä on vietetty toistemme kainalossa yöt tämän liki 40 vuotta kestäneen parisuhteen ajan. Ei ole kertaakaan tarvinnut kummankaan mennä muualle nukkumaan, ongelmat on saatu ratkottua ennen nukkumaanmenoa.
Vapaa-aikana saa, luojan kiitos, kumpikin tehdä mitä haluaa ja käydä missä haluaa.
Sukulaisiin mennään yleensä yhdessä, ne on sellasia sovittuja juttuja, ystävien luona liikutaan yleensä kyllä yksikseen.
Toiselle ilmoitetaan minne mennään ja mihin mennässä ollaan suurinpiirtein kotona. Tämä on pelkkä turvallisuustoimi. Täällä maalla on aikamoisia katvealueita puhelinkentissä, jos jotain sattuisi eikä toinen tule kotiin sovittuun aikaan, toinen tietää mistä suunnasta voi lähtee etsimään.
Näillä säännöillä me on pärjätty jo lähes 50 vuotta.
Osa ihan hyviäkin, mutta kyllä oman ajan haluaminen on osa normaalia parisuhdetta.
On varmasti kuitenkin mahdollista löytää kumppani, joka ei halua omaa aikaa, mutta kyllä tuollainen vaatimus rajoittaa valikoimaa. Tämä jo siksi, että naisilla on luonnostaan n. 3-kertainen määrä ns sydänystäviä.
Toisaalta hyvät ystävät ovat tärkeitä myös elämän kriisitilanteissa, kuten vaikkapa avioerossa tai läheisen kuoleman hetkellä.
Minua kyllä arveluttaa sinun pohjustus: "joskus nuorempana petetty ja myös jätetty. Kaikki mennyt vaikuttaa tietysti omiin arvoihin."
Jos tuo sinun halusi sitoa kumppani itseesi johtuu noista pettämis-jättämiskokemuksista, voisin odottaa vaikeita aikoja kumppanillesi.
Minä en ainakaan välitä, kenellä on mitäkin joidenkin mielestä henkisiksi ongelmiksi luokiteltavia ominaisuuksia. Tärkeintä on tosiaan löytää juuri se itselle sopiva kumppani: jos molemmat haluavat viettää runsaasti aikaa toistensa kanssa, niin eihän siinä ole mitään ongelmaa. Jos sellaista kumppania ei löydy, niin sitten voi alkaa höllentää kriteerejään.
Nämä itsenäiset kulkijat ovat aina kovasti diagnosoimassa kaikkia enemmän läheisyyttä kaipaavia läheisriippuvaisiksi ymmärtämättä, mitä se oikein edes tarkoittaa. He näkevät asiat vain omasta näkökulmastaan eivätkä ymmärrä erilaisuutta: läheisyyden tarve kun on meillä jokaisella erilainen.
Minulle kyllä kelpaisi sinun kaltainen mies ja minulla riittäisi ymmärrystä sille, kuinka menneisyytesi vaikuttaa nykyisyyteen. Sellainen kun on kaikilla ja kaikilla se vaikuttaa enemmän tai vähemmän. Edellistä miestäni kiinnosti enemmän muut asiat kuin parisuhteeseen liittyvät, mutta nykyinen mieheni haluaa läheisyyttä yhtä paljon kuin minä. Löysin siis paremmin itselleni sopivan kumppanin, joka haluaa läheisyyttä yhtä paljon, joten nyt ei ole mitään ongelmaa.