Läheiseni, iäkäs henkilö sairastaa ko. sairautta. Pienten verisuonten sairautta. Asuu vielä kotonaan yksin mutta tarvitsee jo läheisten apua ja ohjausta. Hällä myös turvalaitteita. Mielestäni sairaus alkoi näkyä noin vuosi sitten, vaikka merkkejä "oudoista" jutuista näkyi jo aiemmin. Laitoimme ne vain vanhuuden piikkiin. Eka muistitesti meni loistavasti. Seuraava vajaan vuoden päästä paljon huonommin. Hahmottamisen osa-alueet heikentyneet, muut alueet ei niin paljon. Vireystilan vaihtelut vaikuttavat ajatteluun ja toimintaan sekä tekemiseen paljon. Liikkuminen melko hidasta. Uuden oppiminen hankalaa. Jossain olikin osuvasti, että hommat ei oikein suju ja valmista ei tule. Harhojakin ollut, mielestäni ne liittyy paljon väsymiseen. Laittelee itse ruokaa mutta joskus aina viety valmista ja kyselty onko syönyt. Jääkaappiin tahtoo kertyä kaikenlaista. Nyt taas mennyt paremmin, vaikka välillä vaatteet saattaa olla nurinpäin päällä kun käydään. Mutta voihan sitä kotonaan olla miten vaan:). Tietysti eteneminen on yksilöllistä mutta omaisena muiden kokemukset ja tieto olisi tärkeää. Vai lisääkö tieto tuskaa? Tapahtuuko tilanteen huononeminen viikkojen, kuukausien vai vuosien sykäyksillä? Tokihan muut perussairaudet ja ikäkin vaikuttaa mutta tässä tapauksessa ei muita sairauksia ole, iän tuomaa haurastumista ja nivelkipuja vain.
Kokemuksia vaskulaarisesta dementiasta?
Anonyymi-ap
1100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sekin on erinlaista mitä vauhtia se edistyy, toisilla nopeasti, toisilla hitaammin
Minun läheiselläni oli myös tämä juttu ja aluksi panin minäkin vanhuuden syyksi, vaan kun alkoi muuttamaan tapojaan ja menemään väärille oville kerrostalossa ja milloin alushousuillaan viemässä roska pussia , joten hoitoon joutui vuoden sisällä kun polttimasunnossaan mikron, ja kahvinkeittimen ja puhui usein harhoja .
Toinen läheinen myös hoidossa, hänellä tauti meni kolmessa vuodessa hoitoon . Niin että tilanne huononee succesiivisesti koko ajan näillä potilailla , ja tulee päivä kun ei voi asua yksin enää.