pohdiskellut, että kun ihmiset lopettavat suhteensa, katkaisten kaiken yhteydenpidon väliltään ja lähtevät kulkemaan eri teitä.
Niin kuinka helppoa on ryhtyä uuteen suhteeseen kaiken sen jälkeen mitä esim. reilun vuoden aikana ihmiset ovat toistensa kanssa kokeneet ja tunteneet etenkin jos suhteeseen on kuulunut kaikkea sitä mitä kumppaneiden välillä yleensäkin on esim. läheisyyttä kaikilla tavoin?
Ajatteleeko sitä enää uudessa suhteessa sitä ihmistä, jonka kanssa koki niin hyviä kuin huonoja hetkiä ja molemmat tietävät, että kumpainenkin rakasti toisiaan. Vai onko vain ajatus, että pääsisi mahdollisimman nopeasti unohtamaan sen entisen ihmisen?
Tuleeko joskus ajatuksiin, että ei hitsi, ei tässä uudessa suhteessa saakaan sitä mitä entisessä sai kokea ja tuntea. Tiesi ja tunsi olevansa turvassa, tiesi että häntä rakastettiin, arvostettiin jne.
Itse en ainakaan pystyisi uuteen suhteeseen muutamaan vuoteen.
Ajatuksin m
Niin kuinka helppoa on ryhtyä uuteen suhteeseen kaiken sen jälkeen mitä esim. reilun vuoden aikana ihmiset ovat toistensa kanssa kokeneet ja tunteneet etenkin jos suhteeseen on kuulunut kaikkea sitä mitä kumppaneiden välillä yleensäkin on esim. läheisyyttä kaikilla tavoin?
Ajatteleeko sitä enää uudessa suhteessa sitä ihmistä, jonka kanssa koki niin hyviä kuin huonoja hetkiä ja molemmat tietävät, että kumpainenkin rakasti toisiaan. Vai onko vain ajatus, että pääsisi mahdollisimman nopeasti unohtamaan sen entisen ihmisen?
Tuleeko joskus ajatuksiin, että ei hitsi, ei tässä uudessa suhteessa saakaan sitä mitä entisessä sai kokea ja tuntea. Tiesi ja tunsi olevansa turvassa, tiesi että häntä rakastettiin, arvostettiin jne.
Itse en ainakaan pystyisi uuteen suhteeseen muutamaan vuoteen.
Ajatuksin m
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tähän on sillai vaikea vastata mul on takana kolmen vuoden seurustelu viiden vuoden avoliitto tämän jälkeen viimeisin viidentoista vuoden avoliitto ekasta avoliitosta on 21v tytär toisesta 5v poika lapset teki noissa eroissa oman osansa mu sitä on oppinut käsittelemään ne nopeasti sillai pojan äitiä kohtaan on jotain tunteita koska onhan hän poikani äiti mutta ei sen enempää minulle
On taas sekavaa. Jos molemmat oikeasti rakastaa ja suhteessa kaikki hyvin, ei erota. Mutta eron tullessa, se kenellä oli ne oikeat ajatukset, korjaa haavansa, haluaa parantua niin pian kun mahdollista eikä kaipaa eikä vertaile uudessa suhteessa mitään entisestä.
Tunnen liukuvani ajasta toiseen
Vähitellen
Luonnollisesti
Tunnen kiitollisuutta
Elämääni kannatellaan
Kaikesta pidetään huolta
Tiivi taavi hpsi laalaa pai iso HALI UUDESTAAN
Jos miettii vielä sitä edellistä suhdetta, niin ei ole valmis uuteen suhteeseen.
Ja siis joku vuosi nyt oikeasti on aika pientä vielä. Pitkästä parisuhteesta henkisesti irtautuminen vie oman aikansa. Toiset tietysti ovat tehneet sen surutyön ja irtautumisen lähes kokonaan jo erotessa.
Olen kyllästynyt. Aina kuuntelemaan miesten ainaista VALITUSTA JA MARINAA. Se vanha oli parempi se uus on parempi. Ennen oli niin ja näin. Miehet haluaa aina sen mitä ne ei voi saada. Soitellaan perään, petetään nyksää ja pannaan exää ja valitetaan kun ei voi omistaa Sori vaan. En mä ainakaan halua sellasta ukkoo. En halua olla kenenkään luuserin omaisuutta. Tekis oikeesti mieli kertoa niiden tyttöystäville millasia retkupettäjiä niiden "miehet" on
Kokeilunhalua ja vauraampaa lompakkoa karkeasti sanottuna sitä oikeaa.
Huomaa olevansa homo lespo pii yms. Se riittää
Kuka näistä tietää vähiten ne itse. Hourupäitä
Varmaan tunteiden syvyys ratkaisee.
Se on tietysti totta.
Itse olen useasti ajatellut, että kun tietää miten paljon on molemmilla ollut tunteita toisiaan kohtaan. On ihastuttu, on rakastutta, on tiedetty kaikki mitä toisen elämä on pitänyt sisällään, niin hyvät kuin ne kipeimmätkin asiat. Molemmat ovat osanneet, voineet ja pystyneet myötäelämään niiden asioiden kanssa. Tukemaan ja lohduttamaan toisiaan. Molemmat ovat avautuneet toisillensa kaikista pyhimmismistäkin "salaisuuksista", joita ei todennäköisesti kenellekään toiselle edes tullut mieleen kertoa.
On tiedetty mitä molemmat haluavat tai ainakin toinen vaikka esim. juoksumaton asuntoon, missä on ajateltu yhdessä asua.
Niiden tuntemusten, kokemusten jne. myötä olen myös ajatellut, että lähtökohtaisesti tuollaiset ihmiset eivät voine ainakaan oikein pahoja voine toisilleen olla.
Kun kaikki sitten romahtaa, niin vaikka aikaa on jo jonkin verran tapahtuneista kulunut niin vieläkään ei voi käsittää miten elämä voikin heittää häränpyllyä. Pitkän aikaa on mennyt kuin lastu laineilla, ilman selkeää päämäärää.
Ehkä näin oli vain tarkoitettu käyvän.
Tietysti sitä on iän myötä kasvanut ja ehkä kovettanut samalla itsensä niin että enää ei ajattele itselle enää koskaan uutta suhdetta, vaikka sellainen olisi käynyt mielessäkin. Ei vaan pysty.
m
Ei voi tietä ennustaa kysymysmerkki nainen on.
Näin on
Rakkaus ei heti häviä, jos koskaan. Uudessa suhteessa voi herätä, millainen vanha rakkaus oli. Olit hyvä, kuitenkin suhteessa oli toisen luomaa pelkoa, turvattomuuden tunnetta, epäselvyyttä pysyvyydestä, huomioimattomuutta, yleistävää syyttelyä. Uudessa suhteessa huomaa, ettei enää tarvitse pelätä, voi rauhoittua, alkaa arvostamaan uutta suhdetta, kokea turvallisuuden tunnetta. Arvostus ja turvallisuuden tunne tuo pitkäaikaista rakkautta ja pysyvyyttä.
Niin kauan, kuin uutta ei vielä ole, monet vakuuttavat, etteivät ole valmiit. Mutta kun todellinen mahdollisuus tulee, ovatkin HETI valmiit. Siksi vanhasta ja kehnosta on helpompi irrottautua, kun uusi on jo meneillään. 🌹👀