Minä en jaksa enää tällaista elämää! Johan tätä olen jo yli vuoden päivät katsellutkin.
Miten sinä olet voinut muuttua niin paljon siitä ihmisestä, jonka tapasin ja johon ihastuin?
Sinä et ole koskaan mitään minulle luvannut, enkä minä sinulle, ettei lupauksia tarvitse sitten rikkoa.
Minä en jaksa tätä sinun pelailuasi, miksi emme vain voisi olla yhdessä, oikeasti. Jatkuvaa "valmiinaoloa", milloin ehdotat taas yhdessäoloa, en vain enää jaksa! Sanot, ettet ole valmis sitoutumaan, kuka siihen koskaan lopullisesti valmis on? Riski on joskus otettava...
Minä haluan sinut oikeasti, tai ainakin halusin joskus. Enää, en tiedä! Oikeasti. Tuntuu, että jokainen sanasi ja tekosi ajaa meidät kauemmaksi toisistamme ja kuitenkin taas toisina päivinä olet aivan erilainen.
Etkö sinä ymmärrä, että minä menen rikki. Minäkin olen vain ihminen, minullakin on tunteet, minulla on yksi sydän, joka on jo sirpaleina. En minä voi, enkä haluakaan kovettaa itseäni niinkuin sinä, enhän silloin enää eläisi.
Miksi sinä et koskaan puhu minulle? Asioista niiden oikeilla nimillä?
Miksi?
Ja minkä takia minä kaiken tämän jälkeen vielä kuvittelen, että meillä voisi olla jotain suurta yhdessä? Naiviuttako vai päähänpinttymä vailla todellisuuspohjaa??
En tiedä, tiedän vain, että tämä satuttaa minua liikaa...
Miten sinä olet voinut muuttua niin paljon siitä ihmisestä, jonka tapasin ja johon ihastuin?
Sinä et ole koskaan mitään minulle luvannut, enkä minä sinulle, ettei lupauksia tarvitse sitten rikkoa.
Minä en jaksa tätä sinun pelailuasi, miksi emme vain voisi olla yhdessä, oikeasti. Jatkuvaa "valmiinaoloa", milloin ehdotat taas yhdessäoloa, en vain enää jaksa! Sanot, ettet ole valmis sitoutumaan, kuka siihen koskaan lopullisesti valmis on? Riski on joskus otettava...
Minä haluan sinut oikeasti, tai ainakin halusin joskus. Enää, en tiedä! Oikeasti. Tuntuu, että jokainen sanasi ja tekosi ajaa meidät kauemmaksi toisistamme ja kuitenkin taas toisina päivinä olet aivan erilainen.
Etkö sinä ymmärrä, että minä menen rikki. Minäkin olen vain ihminen, minullakin on tunteet, minulla on yksi sydän, joka on jo sirpaleina. En minä voi, enkä haluakaan kovettaa itseäni niinkuin sinä, enhän silloin enää eläisi.
Miksi sinä et koskaan puhu minulle? Asioista niiden oikeilla nimillä?
Miksi?
Ja minkä takia minä kaiken tämän jälkeen vielä kuvittelen, että meillä voisi olla jotain suurta yhdessä? Naiviuttako vai päähänpinttymä vailla todellisuuspohjaa??
En tiedä, tiedän vain, että tämä satuttaa minua liikaa...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.