kysyn!!!

tpdella paljon kun jaksot kirjottaa noin paljon!!!!
ja se auttoi paljon ;)
mutta en itse ole mikään hirveän ylipanoinen mutta olen kumminkin niin se on kummunkin hidasta....
hitaasti hyvä tulee!

ja kiitos vielä kerran!!

Alensiko tämä vhhd "pahaa" LDL-kolesterolia myös?

Ovatko mainitut tulokset ainoastaan vhhd-dieetin AIKANA, KULUESSA tapahtuvia muutoksia, ja mikä on pitemmän tähtäimen vaikutus rasva-arvoihin, kun dieetti lopetetaan?

Onko tieto totta vain osalla koehenkilöitä, vai onko myös tapauksia, joissa kolesteroliarvot ovat huonontuneet?

Miten käy eri ikäisille laihduttajille, jolla tarkoitan sitä, että kolesteroliarvot ovat takuulla nousemaan päin lähestyttäessä esim. kuuttakymmentä, ja varmaan myös lähestyttäessä viittäkymmentä.

Miten käy niille, joiden suvussa on perinnöllistä korkeat kolesterolit, jotka entisestään nousevat runsaasta tyydyttyneen rasvan syömisestä?

En tarkoita, etteikö kuurin aikana tapahtuisi myönteisiä muutoksia, kuitenkaan en usko kenenkään pysyvän tällä kuurilla lopun ikäänsä, ja voisiko ne myönteiset muutokset vähitellen kääntyä päinvastaisiksi, kun rasvaa syödään joka tapauksessa liikaa.

Millä tahansa dieetillä, jossa rajataan pois tällainen epäterveellinen ravinto, saavutetaan samat positiiviset tulokset.

Ainoa vhhd-dieettejä puolustava asia on, että jos on huomattava ylipaino, on helpompi päästä laihdutuksen vauhtiin, kun runsas lihan syönti vie nälän pitemmäksi aikaa, eikä tule vaaraa sortua paheisiinsa, pullaan ja makeisiin välipaloihin.

Mutta kun dieeti lopetetaan, edessä on se mikä taakse jätettiin, eli kestävien terveellisten ruokailu- ja elämäntapojen opettelu. Voisiko olla sittenkin hyväksi kärsiä nälkääkin, sillä se on luonnollinen kehon reaktio? Nälkää ei vaan saa tyydyttää minkälaisella mössöllä tahansa. No tietysti jos vhhd:stä on erittäin loiva lasku normaalimpaan ruokailuun, eli ohjelmaan ei enää KOSKAAN tule jokapäiväiset lihottavat makeat ja vaaleat leivät, ja liikunnan määrä ei vähene jos sitä lisättiin dieetin aikana.

Vhhd-dieetit käsitykseni mukaan sisältävät niin vähän hiilihydraatteja, ettei niitä ole terveellistä noudattaa vuosikausia, varsinkaan jos lihaa ja kananmunia syödään sellaisia määriä kuin olen ymmärtänyt. Käsittääkseni runsas lihan syönti rasittaa munuaisia valtavasti ja lihan sulattaminen kuluttaa luustosta kalsiumia.

kysymykset kirjoitti:

Alensiko tämä vhhd "pahaa" LDL-kolesterolia myös?

Ovatko mainitut tulokset ainoastaan vhhd-dieetin AIKANA, KULUESSA tapahtuvia muutoksia, ja mikä on pitemmän tähtäimen vaikutus rasva-arvoihin, kun dieetti lopetetaan?

Onko tieto totta vain osalla koehenkilöitä, vai onko myös tapauksia, joissa kolesteroliarvot ovat huonontuneet?

Miten käy eri ikäisille laihduttajille, jolla tarkoitan sitä, että kolesteroliarvot ovat takuulla nousemaan päin lähestyttäessä esim. kuuttakymmentä, ja varmaan myös lähestyttäessä viittäkymmentä.

Miten käy niille, joiden suvussa on perinnöllistä korkeat kolesterolit, jotka entisestään nousevat runsaasta tyydyttyneen rasvan syömisestä?

En tarkoita, etteikö kuurin aikana tapahtuisi myönteisiä muutoksia, kuitenkaan en usko kenenkään pysyvän tällä kuurilla lopun ikäänsä, ja voisiko ne myönteiset muutokset vähitellen kääntyä päinvastaisiksi, kun rasvaa syödään joka tapauksessa liikaa.

Millä tahansa dieetillä, jossa rajataan pois tällainen epäterveellinen ravinto, saavutetaan samat positiiviset tulokset.

Ainoa vhhd-dieettejä puolustava asia on, että jos on huomattava ylipaino, on helpompi päästä laihdutuksen vauhtiin, kun runsas lihan syönti vie nälän pitemmäksi aikaa, eikä tule vaaraa sortua paheisiinsa, pullaan ja makeisiin välipaloihin.

Mutta kun dieeti lopetetaan, edessä on se mikä taakse jätettiin, eli kestävien terveellisten ruokailu- ja elämäntapojen opettelu. Voisiko olla sittenkin hyväksi kärsiä nälkääkin, sillä se on luonnollinen kehon reaktio? Nälkää ei vaan saa tyydyttää minkälaisella mössöllä tahansa. No tietysti jos vhhd:stä on erittäin loiva lasku normaalimpaan ruokailuun, eli ohjelmaan ei enää KOSKAAN tule jokapäiväiset lihottavat makeat ja vaaleat leivät, ja liikunnan määrä ei vähene jos sitä lisättiin dieetin aikana.

Vhhd-dieetit käsitykseni mukaan sisältävät niin vähän hiilihydraatteja, ettei niitä ole terveellistä noudattaa vuosikausia, varsinkaan jos lihaa ja kananmunia syödään sellaisia määriä kuin olen ymmärtänyt. Käsittääkseni runsas lihan syönti rasittaa munuaisia valtavasti ja lihan sulattaminen kuluttaa luustosta kalsiumia.

Vähän vai paljon hiilihydraatteja?
Viimeisintä tutkimusta

Monitieteelliseentutkimukseen perustuva näyttö kivikautisen ruokavalion puolesta on vahva. Koska nykyisten suositusten vahingollisuus on yhä selvemmin käymässäilmi ylipaino- ja diabetesepidemioina, toiset ravitsemustieteilijät ovat enemmän tai vähemmän näkyvästi muuttamassa näkemyksiään, mutta toiset puolustavat mustasukkaisesti aikaisempia suosituksiaan.

Muutamat teoreetikot varoittavat vähentämästä hiilihydraatteja tai kaloreita tai molempia siksi, että heidän näkemystensä vastaisten tutkimusten kesto on ollut vain kuusi kuukautta tai vähemmän. Varoitusten syynä on, ettei vähähiilihydraattisten dieettien pitkäaikaisvaikutuksista (muka) tiedetä. Ei voi välttyä ajatukselta, että todelliset syyt ovat enemmänkin asenteet ja omaksuttu ideologia, joista on vaikea luopua.

Viitataan myös siihen, että vähähiilihydraattiset dieetit ovat nykyisten ravitsemussuositusten ja joidenkin terveysjärjestöjen suositusten vastaisia. Entä jos onkin niin, että nykyiset suositukset ovat ihmisen ruoansulatuksen ja aineenvaihdunnan vastaisia? Tieto tutkimusten rahoittajista antaa aihetta joissakin tapauksissa ounastella perimmäisen tarkoituksen olevan lihottaa rahoittajia eli elintarvike- ja lääketeollisuutta pikemminkin kuin antaa puolueetonta tietoa.

Mitä sanoo viimeisin tutkimus? Siitä huolimatta, että painonhallinnassa jo 1800-luvun lääkärit totesivat ja tri Atkinsin dieettiä noudattaneet vahvistivat 1970-luvulla vähähiilihydraattisen ruokavalion toimivan kaikkia muita paremmin – tai olevan ainoan toimivan –, ravitsemusortodoksit ja –ideologit ummistavat silmänsä siltä, että kokemus mitätöi nerokkaimmatkin teoriat. Luottamus suositusten antajien asiantuntemukseen murenee.

Olettaisi kansanterveyden kannalta olevan välttämätöntä muuttaa suosituksia sitä mukaa kun tutkimus selvästi osoittaa aikaisemmat epätäydellisiksi tai virheellisiksi. Ikävä kyllä, tieteentekijät ovat ihmisiä siinä missä muutkin, ja arvovaltakysymykset painavat ravitsemuksenkin vaa'assa. Viimeisin tutkimus päässee esille ja järjen voidaan odottaa voittavan asenteet vasta uuden polven tutkijoiden myötä.

Tutkimusta vähähiilihydraattisen ruokavalion suotuisista vaikutuksista sekä painoon että terveyteen on ollut jo 1970-luvulta lähtien. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneet pudottivat silloin ja pudottavat edelleen painoa huomattavasti enemmän kuin runsashiilihydraattista noudattaneet kalorimäärän ollessa sama. Myös kylläisyyden tunne jatkuu pidempään.

Tutkimus runsaasti eli yli 55 % hiilihydraatteja sisältävistä ruokavaliosta osoittaa hiilihydraattien aiheuttavan ruokailun jälkeistä verenpaineen nousua ja nostavan veren rasva-arvoja erityisesti ikääntyvillä henkilöillä (carbohydrate-induced hypertriglyceridemia).

ainou kirjoitti:

Vähän vai paljon hiilihydraatteja?
Viimeisintä tutkimusta

Monitieteelliseentutkimukseen perustuva näyttö kivikautisen ruokavalion puolesta on vahva. Koska nykyisten suositusten vahingollisuus on yhä selvemmin käymässäilmi ylipaino- ja diabetesepidemioina, toiset ravitsemustieteilijät ovat enemmän tai vähemmän näkyvästi muuttamassa näkemyksiään, mutta toiset puolustavat mustasukkaisesti aikaisempia suosituksiaan.

Muutamat teoreetikot varoittavat vähentämästä hiilihydraatteja tai kaloreita tai molempia siksi, että heidän näkemystensä vastaisten tutkimusten kesto on ollut vain kuusi kuukautta tai vähemmän. Varoitusten syynä on, ettei vähähiilihydraattisten dieettien pitkäaikaisvaikutuksista (muka) tiedetä. Ei voi välttyä ajatukselta, että todelliset syyt ovat enemmänkin asenteet ja omaksuttu ideologia, joista on vaikea luopua.

Viitataan myös siihen, että vähähiilihydraattiset dieetit ovat nykyisten ravitsemussuositusten ja joidenkin terveysjärjestöjen suositusten vastaisia. Entä jos onkin niin, että nykyiset suositukset ovat ihmisen ruoansulatuksen ja aineenvaihdunnan vastaisia? Tieto tutkimusten rahoittajista antaa aihetta joissakin tapauksissa ounastella perimmäisen tarkoituksen olevan lihottaa rahoittajia eli elintarvike- ja lääketeollisuutta pikemminkin kuin antaa puolueetonta tietoa.

Mitä sanoo viimeisin tutkimus? Siitä huolimatta, että painonhallinnassa jo 1800-luvun lääkärit totesivat ja tri Atkinsin dieettiä noudattaneet vahvistivat 1970-luvulla vähähiilihydraattisen ruokavalion toimivan kaikkia muita paremmin – tai olevan ainoan toimivan –, ravitsemusortodoksit ja –ideologit ummistavat silmänsä siltä, että kokemus mitätöi nerokkaimmatkin teoriat. Luottamus suositusten antajien asiantuntemukseen murenee.

Olettaisi kansanterveyden kannalta olevan välttämätöntä muuttaa suosituksia sitä mukaa kun tutkimus selvästi osoittaa aikaisemmat epätäydellisiksi tai virheellisiksi. Ikävä kyllä, tieteentekijät ovat ihmisiä siinä missä muutkin, ja arvovaltakysymykset painavat ravitsemuksenkin vaa'assa. Viimeisin tutkimus päässee esille ja järjen voidaan odottaa voittavan asenteet vasta uuden polven tutkijoiden myötä.

Tutkimusta vähähiilihydraattisen ruokavalion suotuisista vaikutuksista sekä painoon että terveyteen on ollut jo 1970-luvulta lähtien. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneet pudottivat silloin ja pudottavat edelleen painoa huomattavasti enemmän kuin runsashiilihydraattista noudattaneet kalorimäärän ollessa sama. Myös kylläisyyden tunne jatkuu pidempään.

Tutkimus runsaasti eli yli 55 % hiilihydraatteja sisältävistä ruokavaliosta osoittaa hiilihydraattien aiheuttavan ruokailun jälkeistä verenpaineen nousua ja nostavan veren rasva-arvoja erityisesti ikääntyvillä henkilöillä (carbohydrate-induced hypertriglyceridemia).

Joskus vaikuttaa siltä, että ravitsemuksen teoreetikot keksivät pelkästään keksimisen ilosta erilaisia teorioita, joilla on käytännön merkitystä vain vähän, joskus ei ollenkaan. Ei voi välttyä ajattelemasta, että yksinkertaiset asiat pyritään esittämään mahdollisimman monimutkaisesti, mieluiten prosentteina tai muuna matematiikkana. Hyviä esimerkkejä ovat painoindeksi BMI ja äskettäin keksitty ns. glykeeminen indeksi. Ettei asia olisi ihan näin yksinkertainen, glykeemisen indeksin lisäksi lasketaan glykeemistä ”lastia” (glycemic load).

Glykeemisellä indeksillä kuvataan eri elintarvikkeiden ja ruokien vaikutusta verensokeriin, eli sillä mitataan, miten nopeasti hiilihydraatti siirtyy verenkiertoon glukoosina. Mitä nopeammin se tapahtuu, sitä korkeampi on glykeeminen indeksi ja sitä enemmän tarvitaan insuliinia glukoosin käsittelyyn. Kun vielä 1970-luvulla muistettiin, että sokeri ”juoksee”, maito- ja hedelmäsokeri ”hölkkää”, tärkkelyksen sokeri ”kävelee” ja kasvisten hiilihydraatti ”matelee” vereen, nykyisin nämä mielikuvat on vaihdettu numeroihin ja taulukoihin.

Perusasia ei muutu numeroiden pyörittelemisestä: muiden kuin vihreiden kasvisten ja marjojen hiilihydraatit lihottavat tehokkaasti. Mikä kullekin on liikaa, riippuu hänen perimästään. Eikä muutu sekään tosiasia, että kasviksissa ja marjoissa saa runsain määrin vitamiineja, fytokemikaaleja, antioksidantteja, flavonoideja - kaikkea, mikä pitää pirteänä, virkeänä ja tuo hyvän olon tunteen.

Glykeemisen indeksin laatijat ja tutkijat toki tunnustavat, että alhaisen glykeemisen indeksin omaavat ruoka-aineet pitävät verensokerin tasaisempana kuin korkean glykeemisen indeksin omaavat, kohottavat ”hyvää” HDL-kolesterolia, laskevat veren triglyseridejä ja näin ollen edistävät insuliiniherkkyyttä sekä ehkäisevät tyypin 2 diabetesta ja sen seurannaissairauksia. Kuitenkin indeksin keksineet, sen perusteella eri ruoka-aineita tutkineet ja niistä numeroita sorvailleet suosittavat samaa mitä aikaisemmin eli viljoja ja perunoita. Ihmetyttää, miksi.

On kuitenkin niitäkin, jotka eivät ole purematta nielleet glykeemistä indeksiä lasteineen. Yhtenä syynä on huomio, että sama ruoka-aine eri ihmisillä tuottaa erilaisen tuloksen ja että eri ruoka-aineiden yhdistelmät tuottavat tuloksia, joita ei voi päätellä ruoka-aineiden itsensä indeksin perusteella. Ihmiskehon ”tietokone” on toistaiseksi liian monimutkainen glykeemisen indeksin keksijöiden omille tietokoneille. Nähtäväksi jää, onko GI tullut jäädäkseen vai ei.

Oma lukunsa ovat ne, jotka pitäytyvät yhä vanhakantaiseen ajatteluun: kalori on kalori, tuli se mistä lähteestä tahansa, ja ne, joiden mielestä sokeri on sokeri, söi sen sokerijauhona tai vihreissä vihanneksissa. Luutuneisiin asenteisiin eivät aina edes tutkimukset pure.

kysymykset kirjoitti:

Alensiko tämä vhhd "pahaa" LDL-kolesterolia myös?

Ovatko mainitut tulokset ainoastaan vhhd-dieetin AIKANA, KULUESSA tapahtuvia muutoksia, ja mikä on pitemmän tähtäimen vaikutus rasva-arvoihin, kun dieetti lopetetaan?

Onko tieto totta vain osalla koehenkilöitä, vai onko myös tapauksia, joissa kolesteroliarvot ovat huonontuneet?

Miten käy eri ikäisille laihduttajille, jolla tarkoitan sitä, että kolesteroliarvot ovat takuulla nousemaan päin lähestyttäessä esim. kuuttakymmentä, ja varmaan myös lähestyttäessä viittäkymmentä.

Miten käy niille, joiden suvussa on perinnöllistä korkeat kolesterolit, jotka entisestään nousevat runsaasta tyydyttyneen rasvan syömisestä?

En tarkoita, etteikö kuurin aikana tapahtuisi myönteisiä muutoksia, kuitenkaan en usko kenenkään pysyvän tällä kuurilla lopun ikäänsä, ja voisiko ne myönteiset muutokset vähitellen kääntyä päinvastaisiksi, kun rasvaa syödään joka tapauksessa liikaa.

Millä tahansa dieetillä, jossa rajataan pois tällainen epäterveellinen ravinto, saavutetaan samat positiiviset tulokset.

Ainoa vhhd-dieettejä puolustava asia on, että jos on huomattava ylipaino, on helpompi päästä laihdutuksen vauhtiin, kun runsas lihan syönti vie nälän pitemmäksi aikaa, eikä tule vaaraa sortua paheisiinsa, pullaan ja makeisiin välipaloihin.

Mutta kun dieeti lopetetaan, edessä on se mikä taakse jätettiin, eli kestävien terveellisten ruokailu- ja elämäntapojen opettelu. Voisiko olla sittenkin hyväksi kärsiä nälkääkin, sillä se on luonnollinen kehon reaktio? Nälkää ei vaan saa tyydyttää minkälaisella mössöllä tahansa. No tietysti jos vhhd:stä on erittäin loiva lasku normaalimpaan ruokailuun, eli ohjelmaan ei enää KOSKAAN tule jokapäiväiset lihottavat makeat ja vaaleat leivät, ja liikunnan määrä ei vähene jos sitä lisättiin dieetin aikana.

Vhhd-dieetit käsitykseni mukaan sisältävät niin vähän hiilihydraatteja, ettei niitä ole terveellistä noudattaa vuosikausia, varsinkaan jos lihaa ja kananmunia syödään sellaisia määriä kuin olen ymmärtänyt. Käsittääkseni runsas lihan syönti rasittaa munuaisia valtavasti ja lihan sulattaminen kuluttaa luustosta kalsiumia.

Siinä tuli niin monta kysymystä, että vaikea vastata kaikkeen, mutta aloitetaan nyt jostakin:

Vhh-ruokavaliossa EI ole kyse kuurista. Ruokavaliolla voi oikein mainiosti pysyä lopun ikänsä. Itselläni on takana jo muutama vuosi, enkä osaa kuvitella syytä, mikä saisi minut lopettamaan tämän. Minulle tämä on sitä kestävää, terveellistä, normaalia ruokailua. Muitakin useampia vuosia karpanneita on, tutustua voi karpit.netissä.

"Vhhd-dieetit käsitykseni mukaan sisältävät niin vähän hiilihydraatteja, ettei niitä ole terveellistä noudattaa vuosikausia." Paljonko tämä "käsitykseni mukaan" käytännössä on? Mikä sinusta on "terveellinen" hiilihydraatin vähimmämismäärä? Mihin elimistö sitä tarvitsee? Hiilihydraatti on energiaravintoaine, sillä ei ole elimistölle mitään muuta merkitystä. Hiilihydraatista ei voi tulla "puutosta". Hiilihydraattipitoisten ruokien terveellisyys (esim. kasvikset) perustuu täysin muihin tekijöihin kuin hh:iin.

Lihansyönnin vaikutuksesta munuaisiin ja luustoon: katso esim. Anssi Mannisen juttu "High-protein weight loss diets and purported adverse effects: where is the evidence?", löytyy googlella.

Mitä vaaraa on kananmunien syönnistä? Jos epäilet, että se huonontaa kolesterolia, ei pidä paikkaansa. Jos ruoasta saa enemmän kolesterolia, maksa valmistaa sitä vähemmän (maksa valmistaa joka tapauksessa suurimman osan kolesterolista).

Kokonaiskolesteroliarvon laskeminen ei ole sama asia kuin kolesteroliarvojen paraneminen. Kolesteroliarvojahan väijytään sydänkohtausriskin takia, mutta yllätys yllätys, suuri kokonaiskolesteroli ei korreloikaan sydänkohtauksen todennäköisyyden kanssa. Suurin osa sydänkohtauksista sattuu ihmisille, joiden kolesteroliarvot ovat keskiarvon tuntumassa. Oleellisempia ovat eri tyyppien suhteet. (Ks. Interheart Study, löytyy googlella.)

Useimmilla vhhd:n noudattajilla HDL nousee ja triglyt suorastaan "romahtavat". LDL yleensä laskee. Vaikka kokonaiskolesteroli ei oleellisesti laskisi, eri tyyppien suhteet parantuvat oleellisesti (HDL:n nousu tietysti nostaa kok.kolesterolia). Tyydyttynyt rasva nostaa sekä HDL:ää että LDL:ää, mutta koska hh:in vähentäminen laskee LDL:ää, suhde parantuu. Karpit.netistä löytyy monen karppaajan kolesteroliarvot.

Lisäksi: LDL:ää on eri partikkelityyppejä, kolesterolimittauksissa saatava LDL-arvo kertoo vain niiden yhteistilavuuden. Ratkaisevampaa on se, minkätyyppisinä hiukkasina LDL on. Jos pieniä, tiiviitä hiukkasia on lukumääräisesti runsaasti, sydänkohtausriski on suuri, vaikka LDL-arvo olisikin kohtuullisen pieni. Eli jos vhhd:n noudattajalla ja runsashiilihydraattisesti syövällä on sama LDL-arvo, todennäköisesti karppaajalla on lukumääräisesti vähemmän LDL-partikkeleita veressään. (Interheart Studyssä mainittu apo-B / apo-A1 suhde on tätä samaa asiaa.)

Muutokset rasva-arvoissa tapahtuvat verrattain nopeasti. Eli jos tarkoitat sitä, että vhhd:n loputtua sen huonot vaikutukset rasva-arvoissa paljastuvat vasta puolen vuoden tai vuoden kuluttua, niin ei voi käydä.

"Millä tahansa dieetillä, jossa rajataan pois tällainen epäterveellinen ravinto, saavutetaan samat positiiviset tulokset." Ei välttämättä. Vuosi sitten julkaistu, ulkomailla laajasti uutisoitu Oulun yliopiston tutkimus tuotti yllättävän tuloksen: vähärasvainen ja runsaasti kasviksia ja hedelmiä sisältävä ruokavalio tuottaa vaarallista hapettunutta LDL-kolesterolia. (Löytyy esim. PubMedistä, Silaste ML et al).

Ja rasvan "liikaa" syömisestä: Harvardin tutkimus toteaa "no evidence was found that the amount or type of dietary fat affects the risk of developing ischaemic or haemorrhagic stroke" ja "Intakes of red meats, high fat dairy products, nuts, and eggs were also not appreciably related to risk of stroke." (Dietary fat intake and risk of stroke in male US healthcare professionals: 14 year prospective cohort study, He K et al).

Kannattaa muistaa sekin, että eläinrasvakaan ei ole puhtaasti tyydyttynyttä (esim. pekoninrasvasta alle 40% ja broilerinrasvasta alle 30% on tyydyttynyttä, loput "pehmeää" rasvaa), lisäksi vhh-dieettiin kuuluvat myös öljyt, pähkinät, avocado, rasvainen kala jne, joten tyydyttymätöntäkin tulee ihan mukavasti.

Varmaan jotain jäi vastaamatta, mutta jatkakoot muut.

atkinsittaja kirjoitti:

Siinä tuli niin monta kysymystä, että vaikea vastata kaikkeen, mutta aloitetaan nyt jostakin:

Vhh-ruokavaliossa EI ole kyse kuurista. Ruokavaliolla voi oikein mainiosti pysyä lopun ikänsä. Itselläni on takana jo muutama vuosi, enkä osaa kuvitella syytä, mikä saisi minut lopettamaan tämän. Minulle tämä on sitä kestävää, terveellistä, normaalia ruokailua. Muitakin useampia vuosia karpanneita on, tutustua voi karpit.netissä.

"Vhhd-dieetit käsitykseni mukaan sisältävät niin vähän hiilihydraatteja, ettei niitä ole terveellistä noudattaa vuosikausia." Paljonko tämä "käsitykseni mukaan" käytännössä on? Mikä sinusta on "terveellinen" hiilihydraatin vähimmämismäärä? Mihin elimistö sitä tarvitsee? Hiilihydraatti on energiaravintoaine, sillä ei ole elimistölle mitään muuta merkitystä. Hiilihydraatista ei voi tulla "puutosta". Hiilihydraattipitoisten ruokien terveellisyys (esim. kasvikset) perustuu täysin muihin tekijöihin kuin hh:iin.

Lihansyönnin vaikutuksesta munuaisiin ja luustoon: katso esim. Anssi Mannisen juttu "High-protein weight loss diets and purported adverse effects: where is the evidence?", löytyy googlella.

Mitä vaaraa on kananmunien syönnistä? Jos epäilet, että se huonontaa kolesterolia, ei pidä paikkaansa. Jos ruoasta saa enemmän kolesterolia, maksa valmistaa sitä vähemmän (maksa valmistaa joka tapauksessa suurimman osan kolesterolista).

Kokonaiskolesteroliarvon laskeminen ei ole sama asia kuin kolesteroliarvojen paraneminen. Kolesteroliarvojahan väijytään sydänkohtausriskin takia, mutta yllätys yllätys, suuri kokonaiskolesteroli ei korreloikaan sydänkohtauksen todennäköisyyden kanssa. Suurin osa sydänkohtauksista sattuu ihmisille, joiden kolesteroliarvot ovat keskiarvon tuntumassa. Oleellisempia ovat eri tyyppien suhteet. (Ks. Interheart Study, löytyy googlella.)

Useimmilla vhhd:n noudattajilla HDL nousee ja triglyt suorastaan "romahtavat". LDL yleensä laskee. Vaikka kokonaiskolesteroli ei oleellisesti laskisi, eri tyyppien suhteet parantuvat oleellisesti (HDL:n nousu tietysti nostaa kok.kolesterolia). Tyydyttynyt rasva nostaa sekä HDL:ää että LDL:ää, mutta koska hh:in vähentäminen laskee LDL:ää, suhde parantuu. Karpit.netistä löytyy monen karppaajan kolesteroliarvot.

Lisäksi: LDL:ää on eri partikkelityyppejä, kolesterolimittauksissa saatava LDL-arvo kertoo vain niiden yhteistilavuuden. Ratkaisevampaa on se, minkätyyppisinä hiukkasina LDL on. Jos pieniä, tiiviitä hiukkasia on lukumääräisesti runsaasti, sydänkohtausriski on suuri, vaikka LDL-arvo olisikin kohtuullisen pieni. Eli jos vhhd:n noudattajalla ja runsashiilihydraattisesti syövällä on sama LDL-arvo, todennäköisesti karppaajalla on lukumääräisesti vähemmän LDL-partikkeleita veressään. (Interheart Studyssä mainittu apo-B / apo-A1 suhde on tätä samaa asiaa.)

Muutokset rasva-arvoissa tapahtuvat verrattain nopeasti. Eli jos tarkoitat sitä, että vhhd:n loputtua sen huonot vaikutukset rasva-arvoissa paljastuvat vasta puolen vuoden tai vuoden kuluttua, niin ei voi käydä.

"Millä tahansa dieetillä, jossa rajataan pois tällainen epäterveellinen ravinto, saavutetaan samat positiiviset tulokset." Ei välttämättä. Vuosi sitten julkaistu, ulkomailla laajasti uutisoitu Oulun yliopiston tutkimus tuotti yllättävän tuloksen: vähärasvainen ja runsaasti kasviksia ja hedelmiä sisältävä ruokavalio tuottaa vaarallista hapettunutta LDL-kolesterolia. (Löytyy esim. PubMedistä, Silaste ML et al).

Ja rasvan "liikaa" syömisestä: Harvardin tutkimus toteaa "no evidence was found that the amount or type of dietary fat affects the risk of developing ischaemic or haemorrhagic stroke" ja "Intakes of red meats, high fat dairy products, nuts, and eggs were also not appreciably related to risk of stroke." (Dietary fat intake and risk of stroke in male US healthcare professionals: 14 year prospective cohort study, He K et al).

Kannattaa muistaa sekin, että eläinrasvakaan ei ole puhtaasti tyydyttynyttä (esim. pekoninrasvasta alle 40% ja broilerinrasvasta alle 30% on tyydyttynyttä, loput "pehmeää" rasvaa), lisäksi vhh-dieettiin kuuluvat myös öljyt, pähkinät, avocado, rasvainen kala jne, joten tyydyttymätöntäkin tulee ihan mukavasti.

Varmaan jotain jäi vastaamatta, mutta jatkakoot muut.

Olen n. 60 ja verenpainelääkityksellä sekä kolesterolilääkkeen käyttö aloitettu. En uskaltaisi enkä saisi lupaa lääkäriltä Atkins-dieetin soveltamiseen sellaisenaan, mutta ravitsemusterapeutti (lääkärikeskuksessa) neuvoi rajoittamaan hiilihydraatteja rajusti, sillä 2 leipäpalaa yhden sijasta jo kuulemma nostaa liikaa verensokeria (joka tosin tasoittuisi aamulla kävellessä töihin). Olen "ruisleipäriippuvainen" vaikka leipä aiheuttaa vatsavaivoja (vaikka keliakiaa ei tutkitusti ole).

Jopa tällä palstalla on kai sallittua puhua eri dieettien soveltamisesta itselleen sopivaksi, onhan puhe laihdutuksen toteuttamisesta. En voi luopua leivästäni, mutta rajoittaa voin jos todella päätän niin. Esim. jos kiireinen työpäivä estää lämpimän lounaan syömisen, neuvoi rav.terapeutti menemään kotimatkalla syömään ulkona kunnon kasvissalaatin, jossa on mukana myös proteiineja. Ilman leipää ym. Sen sijaan aina on käynyt niin, että kotiin päästyä olen syönyt liikaa leipää päällystein plus paljon kasviksia, mutta myös muutakin makeaa kuten jäätelöä. On kotona odottamassa tosin esim. broileria, mutta väsymys, kova nälkä ja mielihalut lyö kättä päälle. Olen huomannut saman tukevasta iltasyömisestä lihomisen jopa esimiesasemassa olevilla ikäisilläni, jotka laihtuvat vasta eläkkeelle jäätyään.

Olen joskus kauan sitten onnistunut laihtumaan Painonvartijoissa 6-12 kk ollessani 10-15 kg, jotka kaikki tulivat takaisin n. vuodessa. Ei ne mitään nälkäkuureja olleet vaan söin paljon proteiinia ja kasviksia, mutta rajoitin leivät ja perunat aivan minimiin senaikaisten dieettiohjeiden mukaan. Vatsa voi hyvin ja veriarvot laskivat, ja väsymys oli poissa.

Nyt pitää vain toteuttaa samantapainen ruokavalio ja pysyä siinä. Siihen tarvitsen samanlaista päättäväisyyttä kuin "atkinsittajilla" eli tarkat rajat leivälle ja muulle nopealle sokerille ja lisää liikuntaa, ja päivän tilanteiden suunnittelua sellaiseksi, että kasvikset ovat saatavilla vaikka kotimatkalla pienessä viihtyisässä ruokapaikassa. Mutta ketoosia en halua, koska olen todistetusti laihtunut ilman sitä joskus, rajoittamalla hiilihydraatteja tarpeeksi, ja siten syömällä vähemmän kaloreja, ja välttymällä verensokerin heilahtelulta. Hedelmiä syön ehkä liikaakin. Ja rakastan kaikenlaisia kasviksia, mutta en syö punaista lihaa, sen lopetin kauan sitten.

Edellinen "Sivullinen... kirjoitti:

Olen n. 60 ja verenpainelääkityksellä sekä kolesterolilääkkeen käyttö aloitettu. En uskaltaisi enkä saisi lupaa lääkäriltä Atkins-dieetin soveltamiseen sellaisenaan, mutta ravitsemusterapeutti (lääkärikeskuksessa) neuvoi rajoittamaan hiilihydraatteja rajusti, sillä 2 leipäpalaa yhden sijasta jo kuulemma nostaa liikaa verensokeria (joka tosin tasoittuisi aamulla kävellessä töihin). Olen "ruisleipäriippuvainen" vaikka leipä aiheuttaa vatsavaivoja (vaikka keliakiaa ei tutkitusti ole).

Jopa tällä palstalla on kai sallittua puhua eri dieettien soveltamisesta itselleen sopivaksi, onhan puhe laihdutuksen toteuttamisesta. En voi luopua leivästäni, mutta rajoittaa voin jos todella päätän niin. Esim. jos kiireinen työpäivä estää lämpimän lounaan syömisen, neuvoi rav.terapeutti menemään kotimatkalla syömään ulkona kunnon kasvissalaatin, jossa on mukana myös proteiineja. Ilman leipää ym. Sen sijaan aina on käynyt niin, että kotiin päästyä olen syönyt liikaa leipää päällystein plus paljon kasviksia, mutta myös muutakin makeaa kuten jäätelöä. On kotona odottamassa tosin esim. broileria, mutta väsymys, kova nälkä ja mielihalut lyö kättä päälle. Olen huomannut saman tukevasta iltasyömisestä lihomisen jopa esimiesasemassa olevilla ikäisilläni, jotka laihtuvat vasta eläkkeelle jäätyään.

Olen joskus kauan sitten onnistunut laihtumaan Painonvartijoissa 6-12 kk ollessani 10-15 kg, jotka kaikki tulivat takaisin n. vuodessa. Ei ne mitään nälkäkuureja olleet vaan söin paljon proteiinia ja kasviksia, mutta rajoitin leivät ja perunat aivan minimiin senaikaisten dieettiohjeiden mukaan. Vatsa voi hyvin ja veriarvot laskivat, ja väsymys oli poissa.

Nyt pitää vain toteuttaa samantapainen ruokavalio ja pysyä siinä. Siihen tarvitsen samanlaista päättäväisyyttä kuin "atkinsittajilla" eli tarkat rajat leivälle ja muulle nopealle sokerille ja lisää liikuntaa, ja päivän tilanteiden suunnittelua sellaiseksi, että kasvikset ovat saatavilla vaikka kotimatkalla pienessä viihtyisässä ruokapaikassa. Mutta ketoosia en halua, koska olen todistetusti laihtunut ilman sitä joskus, rajoittamalla hiilihydraatteja tarpeeksi, ja siten syömällä vähemmän kaloreja, ja välttymällä verensokerin heilahtelulta. Hedelmiä syön ehkä liikaakin. Ja rakastan kaikenlaisia kasviksia, mutta en syö punaista lihaa, sen lopetin kauan sitten.

Siis sinä olet omakohtaisesti todennut kaikki ne edut, joita vhhd:llä on! Atkinsin tiukka aloitus on vain yksi monista tavoista, ei ketoosi ole ollenkaan välttämättömyys. Saa, ja pitääkin soveltaa, niin että olo on hyvä eikä ruokavalion noudattaminen ole liian hankalaa.

Atkinsin dieetistä on varoiteltu 70-luvulta lähtien. Silti tähän päivään mennessä ei ole ilmaantunut niitä varoittavia esimerkkitapauksia, jotka olisivat tukkineet sillä suonensa tai nitkahtaneet hiilihydraatin puutokseen. Älä anna Atkinsilla pelottelun estää sinua noudattamasta ruokavaliota, jonka olet itse todennut tehokkaaksi ja itsellesi ja terveydellesi hyväksi! Kysehän on vain siitä, että syödään reilusti kasviksia, riittävästi broileria tai kalaa (kun et kerran syö lihaa), rasvaa ei kavahdeta, vaikka sillä ei myöskään tarvitse lotrailla. Kaikki tuo on ihan terveellistä – niin kauan kuin sitä ei kutsuta nimellä "Atkins" :)

Minullakin leivänsyönti teki saman kuin sinulla: oli vatsavaivoja, ja syöminen riistäytyi käsistä, tuli kaikenlaisia mielitekoja. Ruisleivän voit sisällyttää ruokavalioosi juuri noin kuin terapeutti suositteli, hallittuna herkkuna, ettei se laita verensokereitasi heittelehtimään. Joudut näkemään jonkun verran vaivaa siinä, että järjestät itsellesi sopivaa syötävää (vaikka se terapeutin suosittelema salaatti) etkä "sorru" leipään sen helppouden vuoksi, mutta se vaivannäkö kyllä kannattaa.

Verenpaine- ja kolesterolilääkkeen käyttö on kaksipiippuinen juttu. Tietenkin teet niin kuin lääkärisi suosittelee. Kuitenkin, korkea kolesteroli tai korkea verenpaine eivät ole syitä sydänkohtausriskin suurenemiseen, vaan ne ovat oireita siitä, että henkilöllä on jotain sellaisia, joka suurentaa riskiä. Lääkitys poistaa oireet, mutta ei syytä. Hesarissa oli 24.4. epidemiologian professori Pertti Happosen ja terveyssosiologian dosentti Markku Myllykankaan kirjoitus aiheesta.

Kun kerran rakastat kasviksia, sinun on helpompi toteuttaa terveellinen ruokavaliomuutos. Monet, kuten minä, joutuvat varta vasten opettelemaan kasvisten runsaan käytön. Osan hedelmistä voit kokeilla korvata marjoilla, saat niistäkin vitamiinit ja kuidut mutta sokeria on vähemmän.

Toivotan onnea ruokavaliomuutoksellesi!

atkinsittaja kirjoitti:

Siis sinä olet omakohtaisesti todennut kaikki ne edut, joita vhhd:llä on! Atkinsin tiukka aloitus on vain yksi monista tavoista, ei ketoosi ole ollenkaan välttämättömyys. Saa, ja pitääkin soveltaa, niin että olo on hyvä eikä ruokavalion noudattaminen ole liian hankalaa.

Atkinsin dieetistä on varoiteltu 70-luvulta lähtien. Silti tähän päivään mennessä ei ole ilmaantunut niitä varoittavia esimerkkitapauksia, jotka olisivat tukkineet sillä suonensa tai nitkahtaneet hiilihydraatin puutokseen. Älä anna Atkinsilla pelottelun estää sinua noudattamasta ruokavaliota, jonka olet itse todennut tehokkaaksi ja itsellesi ja terveydellesi hyväksi! Kysehän on vain siitä, että syödään reilusti kasviksia, riittävästi broileria tai kalaa (kun et kerran syö lihaa), rasvaa ei kavahdeta, vaikka sillä ei myöskään tarvitse lotrailla. Kaikki tuo on ihan terveellistä – niin kauan kuin sitä ei kutsuta nimellä "Atkins" :)

Minullakin leivänsyönti teki saman kuin sinulla: oli vatsavaivoja, ja syöminen riistäytyi käsistä, tuli kaikenlaisia mielitekoja. Ruisleivän voit sisällyttää ruokavalioosi juuri noin kuin terapeutti suositteli, hallittuna herkkuna, ettei se laita verensokereitasi heittelehtimään. Joudut näkemään jonkun verran vaivaa siinä, että järjestät itsellesi sopivaa syötävää (vaikka se terapeutin suosittelema salaatti) etkä "sorru" leipään sen helppouden vuoksi, mutta se vaivannäkö kyllä kannattaa.

Verenpaine- ja kolesterolilääkkeen käyttö on kaksipiippuinen juttu. Tietenkin teet niin kuin lääkärisi suosittelee. Kuitenkin, korkea kolesteroli tai korkea verenpaine eivät ole syitä sydänkohtausriskin suurenemiseen, vaan ne ovat oireita siitä, että henkilöllä on jotain sellaisia, joka suurentaa riskiä. Lääkitys poistaa oireet, mutta ei syytä. Hesarissa oli 24.4. epidemiologian professori Pertti Happosen ja terveyssosiologian dosentti Markku Myllykankaan kirjoitus aiheesta.

Kun kerran rakastat kasviksia, sinun on helpompi toteuttaa terveellinen ruokavaliomuutos. Monet, kuten minä, joutuvat varta vasten opettelemaan kasvisten runsaan käytön. Osan hedelmistä voit kokeilla korvata marjoilla, saat niistäkin vitamiinit ja kuidut mutta sokeria on vähemmän.

Toivotan onnea ruokavaliomuutoksellesi!

On hassun vaikeaa olla syömättä kaksi palaa yhden sijasta! Pitää ostaa ruisleipiä, joista ei helposti voi leikata tupla-annosta kuten reikäleivästä, jossa on päällys- ja aluspuoli! Puhumattakaan ruispuikuloista yms, jotka on pakattukin kaksi vastakkain! Alkuun voisin leikata pitkän paksun viipaleen = vain 1 viipale leipää!

Muuten ravitsemusterapeutti opettikin laittamaan aina pehmeää rypsiöljylevitettä TAI rypsiöljystä tehtyä kasvisrasvajuustoa leivälle - edellyttäen, että leipiä ei syödä yli sen sallitun määrän! Ja leivän kanssa aina jotain proteiinipitoista leikkelettä, joka pitää nälkää. Jos sitten lämmin ateria on muuten vähärasvainen, pitää kasviksien kanssa käyttää salaattikastiketta tai oliiviöljyä.

Nyt voi joku maitorasvan ystävä tykätä huonoa, mutta terapeutin mielestä aterian, jossa on joka tapauksessa piilorasvaa, pitäisi sisältää myös "hyvää" rasvaa, jotta "hyvien" rasvahappojen määrä olisi yli puolet kaikista rasvoista. Hänen mielestään tyydyttynyttä rasvaa on jopa kasvisrasvoissa, oljyissäkin, joten emme jää vaille kolesterolia. Hän ei siis suositellut vähistä vähärasvaisempaa ruokavaliota, kunhan "hyvääkin" rasvaa saadaan aterioilla. En halua alkaa kinastella voin ystävien kanssa, mutta terapeutti oli räätälöinyt neuvonsa juuri meikäläiselle ikääntyneelle sopivaksi. Joskus syön myös maitorasvajuustoja, sillä pientä vaihtelua on oltava. Kyllästyminen johtaa varmimmin pahempaan retkahtamiseen entisiin pahoihin tapoihin.

Kun elämässä on stressiä ja aikataulujen kiirettä, tuntuu jatkuva aterioiden suunnittelu kuin ylimääräiseltä stressiltä. Terapeutti kehotti aina ensin miettimään, miten saatavilla olevilla tarpeilla kootaan terveellinen ateria. Ja kun tietää mitä lähitunteina on ohjelmassa, on varauduttava siihen, että mukana on sopiva välipala, tai sen ehtii kaupasta ostaa, sillä aterioiden välit ei saa olla liian pitkiä.

Siis aamulla YKSI leipäviipale runsain proteiinipäällystein, joskus jopa kananmunaakin ja pehmeää rasvaa (tämän voi voin ystävä lukea: voita) ja kasviksin, TAI puuroannos. Lisäksi hedelmä tai sokeriton jugurtti tai viili. Minä syön yleensä hedelmän töissä aamupäivän välipalana.

Iltapäivällä n. 3 tunnin päästä lounaasta se päivän toinen leipäviipale päällysteineen välipalana, jotta kotiin lähtiessä ei ole sudennälkä. Nyt minun pitäisi vaan oppia, että jos lounaalla on ottanut perunaa tai riisiä, niin illalla ei enää saa syödä yhtään leipää! No, jos tämä ei onnistu, annettakoon anteeksi alkuvaikeuksissa ja lupa VIELÄ YHTEEN palaan leipää illalla. Olisihan tässäkin jo parannusta kerrakseen, kun aikaisemmin on leipää mennyt 6-8 palaa plus siihen vielä perunat, riisit ja makeatkin mieliteot!

Paras taktiikka olisi oppia vähentämään hiilihydraatteja pikkuhiljaa. Parasta ainakin minulle, pinttyneelle leivänsyöjälle! Kun nimittäin kävin oppikoulua 50-luvulla, eikä yksityisellä koululla ollut lämmintä ateriaa tarjolla, laittoi äitini minulle PUOLIKKAAN isosta ruislimpusta viipaleiksi leikattuna, välissä paljon paistettua kananmunaa, koska meillä oli iso kanala! Sitten junaa odotellessa koulupäivän jälkeen söimme usein karkkeja, ja vasta illalla kotona lämmintä ruokaa. Kyllä siinä kaloreitakin kului pitkillä koulumatkoilla. Kun liikunnallinen elämäntapa vaihtui istumiseen sekä työssä että kotona, oli seurauksena lihominen.

Kiitos tosi paljon kannustuksestasi, Atkinsittaja! Vanha rouva missus on yllättäen löytänyt parasta kannustustusta pelkäämiensä Atkins-fanien joukosta... ;)