Monet ovat nettikeskusteluissa kertoneet, että he eivät halua lapsia tähän pahaan maailmaan. Jotkut myös kieltäytyvät lapsista, koska uskovat projektin ylittävän suorituskyvyn.
Useat ovat hyväksyneet perusteet, vaikka eivät itse niitä noudattaisikaan, sillä perusteella, että kunkin on saatava päättää ITSE. Siitä huolimatta törmää usein vanhempiin, jotka syvästi kamaloituvat, kun heidän vähät tai jopa ainoa lapsensa tulee yli-ikäiseksi saamaan lapsen.
Luulisi, että olisivat iloisia, kun suku sammuu, mutta valittavat edelleen. Ei enää ole pienintäkään HUOLTA lapsenlapsesta. 🌹👀
Useat ovat hyväksyneet perusteet, vaikka eivät itse niitä noudattaisikaan, sillä perusteella, että kunkin on saatava päättää ITSE. Siitä huolimatta törmää usein vanhempiin, jotka syvästi kamaloituvat, kun heidän vähät tai jopa ainoa lapsensa tulee yli-ikäiseksi saamaan lapsen.
Luulisi, että olisivat iloisia, kun suku sammuu, mutta valittavat edelleen. Ei enää ole pienintäkään HUOLTA lapsenlapsesta. 🌹👀
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olisiko liian yksinkertaista hyväksyä kakistelematta, ellei lapsi/lapset halua lapsia. Ja toisaalta jos oikein haluaa hoitaa lapsia, niin hoitaa sitten jonkun toisen lapsia. Sisarusten lapsia, tai heidän lastenlapsia, naapurin lapsia, ystävien lapsia, kummilapsia.
- Sheena
Hyvä kirjoitus!
Kiitos ystävällisestä kommentista! Hyvää syksyä! 🌹👀
"Olisiko liian yksinkertaista hyväksyä kakistelematta, ellei lapsi/lapset halua lapsia."
Mitä vikaa näit aloituksessani? Juuri sitä, mitä kerroit, olin tarkoittavinani. Lapsettomuus ei ole kolmannen osapuolen asia. Oletko känkkäränkkätuulella? 🌹👀
"Lapsettomuus ei ole kolmannen osapuolen asia"
Päteekö tuo sama sitten myös pariskuntaan. Jos toinen ei voi saada tai ei halua lapsia, niin se ei kuulu toiselle? Se ei kuulu kolmannelle osapuolelle, eli kumppanille, ei ole mitään syytä keskustella, ei ole oikeutta olla surullinen asiasta. Omasta lapsestaan ei voi edes erota, eikä pyrkiä hankkimaan lastenlasta uuden "lapsen" kautta.
Jos sopimista ei synny, koskee myös pariskuntaa. Kukaan ei omista toista, eikä voi vaatia, mitä toinen ei halua. Itsemääräämisoikeus on rikkomaton. 🌹👀
Suru ja omistaminen eivät liity mitenkään yhteen. Omistaminen ja luopuminen ovat eri asioita. Vaikka omasta toiveestaan luopuisi vapaaehtoisesti toisen hyväksi, niin siitä on täysi oikeus silti olla surullinen. Jos toinen vie sinulta yksisuuntaisella päätöksellä jotain, niin siitä on oikeus olla surullinen. Jos toinen päättää erota yksipuolisella päätöksellä, niin jätetyllä on oikeus olla surullinen. Ei hän kykene pakottamaan toista jäämään, ei hänellä ole siihen kykyä eikä oikeutta, mutta suruun hänellä on täysi oikeus. Ei päätöksessä lapsettomuudesta ole kyse sen ihmeellisemmästä asiasta, päätös koskettaa muitakin ja heillä on oikeus surra. Surussa on omat vaiheensa. Luulisi papin sen tietävän.
Saa surra, mutta ei saa määrätä. 🌹👀
Suruun kuuluu monta vaihetta. Luulisi papin senkin tietävän. Siihen kuullu kieltäminen, viha, yritys käydä kauppaa, masennus ja hyväksyminen. Kaikki eivät käy läpi kaikkia, osa käy läpi kaikki. Suru on yksilöllistä. Ei kuoleman jälkeen kuuluisi tapella perinnöstä, mutta niinpä vaan usein tapellaan ja todella usein sekin on osa surutyötä, joka vaan kääntyy tuhoavaksi. Suru ei todellakaan ole aina kaunista ja mitä suuremmaksi sen surun kokee, niin sitä rajumpi se surutyö voi olla.
Osa kamaloituu ja osa ei. Omassa tuttavapiirissäni on paljon vela-ihmisiä. Valtaosalla, joiseden kanssa olen asiasta puhunut, vanhemmat ovat ymmärtäneet ja hyväksyneet valinnan.
Sinällään on minusta kuitenkin ihan ymmärrettävää, että tuossa tilanteessa ne "isovanhemmat" saattavat myös käydä läpi luonnollisen suruprosessin. Heistä valtaosa on luultavasti halunnut sen oman lapsensa ja on aivan hyvin haluta lapsenlapsia. Tietysti kyseessä on menetys, vaikkei niitä lapsenlapsia ole koskaan ollutkaan. Minusta on itsekästä ajatella, etteikö heillä olisi oikeutta olla surullisia ja surra sitä suruaan pois. Harva varmaankaan olisi lastaan pakottamassa lastenlasten tekoon, vaikka olisivatkin surullisia. Suru kulkee omaa polkuaan kuten sen kuuluu kulkea ja päätyy yleensä hyväksyntään.
Tämä!
Harva varmaan lähtee väittämään, etteikö vastentahtoinen lapsettomuus ole monelle suuri suru. Miksi sitten monen olettama on, että vastentahtoinen lapsenlapsettomuus on vain ilmoitusasia, joka pitää mennä olankohautuksella? Ei tietenkään ole, vaan se on monelle ihan yhtä suuri suru ja menetys, kuin toive niistä omista lapsista ja sen menettäminen.
Tietenkään ei ole oikein, jos sitä suruaan kaataa sinne toisen niskaan. Silti kyllä ne vastentahtoisesti lapsenlapsettomatkin ansaitsevat myötätuntoa. Sille heidän lapselleen, joka ilmaisee tahtonsa jäädä lapsettomaksi, se asia on yleensä jo käsitely. Niille isovanhemmille, tai siis jotka eivät tulekaan isovanhemmiksi, se on vielä käsittelemätön asia ja suru. Suru pitää tosiaan saada surra pois. Jokainen, joka on joskus surrut, tietää ettei suru aina ole niin kauhean kaunista. Suruun kuuluu usein monia vaiheita. Suruun kuuluu kieltämistä ja vihaa ja kaupantekoa ja masennustakin, kunnes päästään hyväksyntään. Noin se menee.
Oletko sitä mieltä, että vanhemmat saavat määrätä, mitä aikuinen lapsi tekee tai on tekemättä? 🌹👀
Miten määrääminen liittyy suruun? Voinko määrätä kuolen eläväksi, kun suren tätä?
Luulisi papin tajuavan surun ja surutyön päälle hieman paremmin.
Suruun pitää suhtautua kaikella antaumuksella ja myötätunnolla, mutta pappi ei saa edes kertoa, että on keskustellut vanhempien kanssa. 🌹👀
Ja miten tuo liittyy edelliseen kommenttiisi? Tajusit olleesi väärässä, mutta et voi sanoa mitään?
Itsehän olen vela ja kyllä vanhempani surivat asiaa. Isäni paljon rajummin kuin äitini. Äiti oli aikanaan itse pelännyt lapsettomuutta, käynyt läpi pari keskenmenoa ja hän hyväksyi päätökseni melkein mukisematta. Isäni sen sijaan kävi läpi kaikki surun vaiheet ja asian hyväksyminen oli hänelle hyvin vaikeaa. Välillä v.tutti keskustella hänen kanssaan, mutta kyllä mä sen tajusin, että hän oli SURULLINEN.
Kun sais ensin edes sitä seksiä 😱😭. Ei ne maksulliset jotenkin vaan houkuta mua, muutenhan se olisi liiankin helppoa.
Hmm, minulle on aivan sama saammeko lapsenlapsia vai emme. Kunhan lapseni ovat onnellisia valintoineen. Valintojahan nuokin ovat monilla, ei kaikilla. Ei lapsia pidä tehdä, jollei niitä todella halua. Jos epäröi jaksaako, sietääkö voi olla parempi olla tekemättä.
-Jasu-
Ex tyttöystäväni sanoi ettei halua minun kanssa lapsia koska en tienannut tarpeeksi hyvin. Se sitten lähti etsimään rikasta miestä ja löysin sellaisen. No se mies meni konkurssiin ja joutui ulosottoon eksän kanssa. Nyt eksälläni on velkaa hitosti ja minä olen velaton ja pärjään hyvin eikä eksä saanut lapsia.
Surullinen kertomus sekä exääsi että rikasta miestä ajatellen. Sinulla tuntuu menevän paremmin. 🌹👀