verrattuna Messerschmitt BF109:ään taistelussa Britanniasta? Löytyykös palstalta vankkaa dataa?
Mikä oli ratkaiseva tekninen ero Spitfiren hyväksi
Anonyymi-ap
108271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 108
Vanhimmat
Spitfiren ohjauskeppi oli enämpi mulukun muotoinen kuin Mersesmittin. Siinä se ero.
Vastapuolen ilmatorjunta oli kehnompi.
Mitään "ratkaisevaa" eroa ei ollut. Koneet eri versioineen olivat koko lailla tasaväkisiä koko sodan ajan. Toinen hiukan edellä yhdessä ominaisuudessa, toinen toisessa. Suurimmat erot tulivat lentäjästä ja taktiikoista kuin itse koneiden ominaisuuksista.
Luepas vähän hävittäjähistoriaa... Spitfiren siipien muotoilu teki ison eron.
Ehkä teknisesti suurin ero, varsinkin sodan alussa, oli Daimler-Benzin moottoreiden polttoaineen ruiskutus. Merlin-moottoreissahan käytettiin tuolloin yhä kaasuttimia. Eli Mersulla pystyi heittämään negatiivista G:tä paljon enemmän ja paremmin kuin Spitfirellä, jonka moottori sammui jos pilotti viskasi koneen väärään asentoon.
Spitfiren etuna taas oli, varsinkin sodan alussa, kotikenttä. Mersujen toiminta-aika Brittein saarten yllä saattoi olla vain n. 20 min kunnes oli suunnattava nenä kotiin jottei joutunut uimaan Englannin kanaalissa.
Luettu, yritä sinäkin ymmärtää lukemasi. Spitfiren elliptinen siipi (joidenkin mielestä kopio Heinkelin postikoneesta sotaa edeltävältä ajalta) sopi kurvatappeluihin ehkä lievästi Mersujen siipeä paremmin, mutta Mersujen moottoreiden polttoaineen ruiskutus on suurempi etu siinä hommassa.
Ei ainoastaan elliptinen muoto - ymmärsitkös sen , että sen pinta-ala oli huomattavasti suurempi kuin Messerin...
No jos siiven suurempi pinta-ala mielestäsi on hävittäjäkoneen tärkein ominaisuus, niin silloinhan 40-luvulla oli kymmeniä Spitfireä paljon parempiakin hävittäjäkoneita.
Ei nyt ollut kyse taktisesta kotikenttähyödystä vaan puhtaasti tekniikan eroista koneiden välillä. Kumman vaikea oli tätäkin ymmärtää.
Tuossahan niitä tekiikan eroja luettelin jo kasan. Opettele lukemaan.
Siiven suuresta pinta-alasta on eniten hyötyä hyvin korkealla, ohuessa ilmassa. Nuo kaksi konetta ottivat yhteen kuitenkin pääsääntöisesti melko matalalla. Lisäksi ME 109 oli Spitfireä kevyempi, seikka joka kompensoi siipipinta-alojen erot käytännössä nollaan.
Lisäksi Mersu alko sakkaa ku lens ylös ales...Spiiti ei.Siinä oli suorasuihkutus mootori. No Nixmannit kopioisen ja tuli uusia parennettuja painoxia.
Taisteluja käytiin Englannin yllä, joten lentäjät pelastautuivat ja jatkoivat lentämistä.
Nyt oli puhe koneista!
Eipä taida olla puhe koneista vaan siitä että fanitat Brittejä ja vihaat Saksaa.
Onko tämä vankkaa dataa?
No höh. Minun sympatiani ovat Suomea auttaneen Wehrmachtin puolella , ei ryssän perseennuolijoiden.
Et sitten ymmärtänyt jujua.
Jujuttaminen on sekin tapa johtaa asia sivuun aiheesta..joo
Oletkos sinä se alkuperäinen vankka data? Yhyyyyy,,,,onko kukaan plakioinut sinua viime aikoina? Yhyyyy...
Eikun se on se entinen Wanha-tv vakooja tai Päivien laskia riippuen vuorokaudenajasta ja lääkityksestä
Ettäkö te älyö, että spitissä oli nelilapaiset potkurit, ja nousukyky parempi, joten olivat aina yhteenotoissa yläpuolella, josta oli paljon parempi turautella vihollista.
Ensimmäiset nelilapaiset potkurit tulivat Spitfiren keulille vasta myöhäisempiin versioihin kun sota oli jo kääntymässä Saksan tappioksi. Aluksi Mk 1 oli kaksilapainen, myöhemmin kolmilapainen. Muistaakseni vasta Mk. 9 nähtiin ensimmäistä kertaa nelilapainen potkuri.
Lisäksi Spitfire Mk 1 ja Me 109E (eli ns. Battle of Britain-versiot) olivat nousukyvyltään käytännössä identtisiä.
Voi veikkonen, oli myös viisilapaisella potkurilla varustettuja Spitfirejä.
Ja potkurin lavat oli tehty puusta.
Oli oli. Tosin ne eivät sotaan ehtineet, kuten ei ehtinyt myöskään kahdella vastakkaisiiin suuntiin pyörivällä kolmilapaisella varustettu Spitfire-versio.
Puisia ei enää etulinjan lentimistä löytynyt vuoden 1939 jälkeen.
Itse asiassa Spitifiren neli- ja viisilapaiset potkurit oli tehty puusta...
https://flyaspitfire.com/what-were-spitfire-propellers-made-from
Lukaisepa tuosta:)
Rotolit olivat osittain puuta, tai metallilla pinnoitettua puuta. Hamilton Standard-potkurit taas kokonaan alumiinia.
Lisäksi, potkureissa tuohon aikaan käytetty puu oli hiukan eri asia kuin kokopuu, josta potkurit tehtiin vielä ennen sotia. Nykyään kai puhuttaisiin komposiitista.
Jep, jotenkin arvasin, että hirttäydyt tuohon viisasteluun, mutta puustahan ne oli tehty:)
Ei, vaan niissä on käytetty MYÖS puuta.
Jospa toisella oli vaan paremmat lentäjät.
Saksalla varmasti sodan alussa oli. Osa heistä kun oli saanut hyvää harjoitusta Espanjan sisällissodassa. Britit taas joutuivat opettelemaan homman hiukan kantapään kautta.
Myöhemminhän kuvio kääntyi päälaelleen kun kokeneimmat saksalaislentäjätkään eivät enää pysyneet taivaalla kauaa, vaan ammuttiin alas, varsinkin Yhdysvaltojen liityttyä sotaan. Luftwaffe joutuikin heittämään ilmataisteluihin käytännössä lapsia muutaman tunnin lentokokemuksella sodan loppuvaiheessa.
Heitettiin vanan menemään - Lentokoneita heille ei ollut antaa, siis
mese oli parempi kone mutta brittilentäjät oli parempia. siinä se lyhyesti
Ei kyllä noinkaan.
Lukumääräisesti germaaneja oli vain vähemmän.
Kyllä Ei kyllä näinkaan:
Moni hyppäsikin lentoon sodan loppuvaiheella Saksassa
Kiitoradaksi riitti talon katto tai jokikin.
Jopa lentolehtisiä hirttosilmukan teosta kansalle tiputettiin
Juu kyllä en ehkä muista mistä kait luin sen
Luulisin että kyllä, mutta en voi olla siitä aivan varma
Sehän on selvää, ei leuattomien sisäsiittelijöiden tekninen tietotaito riittänyt höyrykonetta ja kehruu-jennyä pidemmälle.
Mesessä konekiväärit tulittivat monimutkaisen rakenteen avulla moottorin navan läpi .
Kuski siis levisi paskaksi ohjaamoon kun ruotsalaisvalmisteiset konekiväärit monimutkaiset
oli asennettu penkiksi istuimen sijaan
Ette arvaakaan minne istuinet asennettiin? Ne meni ruotsiin siipitykkien tilalle
Hurri on hölmö siis.
Spitissä konekiväärit olivat propellin ulkopuolella isoissa siivissä , mikä yksinkertaisti suunnittelua verrattuna Meseen.
Aeeiden sijoittelu siipiin johtui yksinkertaisesti vain siitä, ettei Merlin-moottorisiin vehkeisiin voinut sijoittaa potkurinnavan läpi ampuvaa asetta, toisin kuin Mersujen Daimler-Benzeihin. Moottorin päällekin sijoitetuissa aseissa oli omat ongelmansa, mm. niissä täytyi olla katkoja joka esti ampumasta omaa potkuriaan kappaleiksi.
Toki koneen keskilinjaan sijoitettu ase/aseet ovat ehkä tarkempia tai helpommin tähdättäviä kuin siipiin.
Ei se rakenne mitenkään ylöttömän monimutkainen ollut. Mersujen DB-moottorithan ovat yläsalaisin käännettyjä V12-moottoreita, eli kampiakseli on moottorin yläosassa. Ase (yleensä Mersuissa 20 mm tykki) on sijoitettu sen yläpuolelle.
Jostain syytä muuten akselivaltojen lentokonesuunnittelijat suosivat moottorin läpi ampuvia, tai moottorin päälle asennettuja aseita, kun taas liittoutuneet pääasiassa siipiin asennettuja. Toki molemmilta tahoilta poikkeuksiakin löytyy, mutta jonkinlaisesta nyrkkisäännöstä tuo käy.
Keskilinjaan ja sen lähelle sijoitetut aseet parempia painonjakauman kannalta joka tietysti vaikuttaa osaltaan liikehtimiskykyyn.
Aseiden suuntaus on sitä helpompaa mitä lähempänä koneen keskilinjaa ne ovat, käytännössä niitä ei juurikaan tarvitse suunnata muuten kuin osittamaan suoraan eteenpäin. Siivissä olevat aseet taas pitää suunnata niin, että niistä lähtevät ammussuihkut risteävät jollakin halutulla etäisyydellä, ns. hotspotissa.
Saksan Suomeen toimittamissa Me 109G-2, G-6 ja G-8-versioissa oli ainakin osassa myös siipiin asennetut 20 mm tykit, eli yhteensä 3 kpl 20 mm tykkiä ja 2 kpl 13 mm konekivääriä. Suomalaiset vain eivät pitäneet siipitykeistä koska ne tekivät koneesta kömpelömmän ja ne riisuttiin täällä poikkeuksetta pois.
Dataa löytyy ja paljolti Messerschmit BF 109: n eduksi.taistelussa Britanniasta.
BF oli
-oli 20-30 kmh nopeampi.
-aseistus ja ammukset olivat parempia.
-Mersun moottorissa oli polttoaineen syöttöpumppu eikä kaasutin , joka saattoi negat.kiihdytyksissä lakkoilla. Spit ahdistettuna käyti syöksykäännöstä, mutta Mersu pystyi tulemaan perässä ulkopuolisella puolisilmukalla.
- nousunopeus oli parempi.
Spitfire oli
-kaartotaistelussa selkeästi Mersua ketterämpi.
Taistelu ratkaistiin muulla perusteella kuin Mersun huonommuudella. Tärkein tekijä oli, että briteillä oli kotikenttäetu ja valtaosa koneista oli Hawker-Hurricaneja. Taktisesti britit olivat aluksi huonompia siksikin, että käyttivät tiivistä muodostelmaa saksalaisten harvempaa vastaan.
Taistelun jälkeen Luftwaffe oli jostain kumman syystä menettänyt 2000 konetta ja Britannian ilmaherruus jäi saamatta!
Syitä Spitfiren tekniseen ylivoimaan kerrotaan tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=_m6SEKNgxno
Hurricane tosiaan oli siinä mielessä merkityksellisempi kone briteille 1939-1940, että sillä ammuttiin alas valtaosa brittien pudottamista saksalaiskoneista. Osasyy oli siinä, että britit käyttivät Hurricaneja pääasiassa hitaiden ja kankeiden pommikoneiden tipautteluun Spitfirejen pitäessä pommittajien saattohävittäjä-Mersut kiireisinä.
Hurricanessa oli huomattavan paksu siipi ja Supermarine Spitfiressa ohut siipi, ja muutenkin se perustui 1920- ja 30 -luvun alun Supermarine nopeusennätyslentokoneisiin.
Löytyykös palstalta vankkaa dataa?
Miksi avaukseeni vastaa idiootit?
Star Trekin komentosillalla on Vankka-Data ja häntä tarkotiin avauksessani.
Niin Vankka, että hänen pierunsa saa reaktorit räjähtämään kaikista United Federation of Planets
Starfleetin koneista
Kukaan ei pelkää tyhjiötä enää kun vastuksena olisi Vankan Datan pierukaasupilvi '
t. avaaja
Avaaja kysyy vastausta Spitin etevyyteen juuri taistelussa Britanniasta.
Dataa löytyy, että Spit ei ollut etevämpi kaartotaistelun ketteryyttä lukuunottamatta.
Wikipedian tieto ei ole 100 %:sen luotettavaa, joten siihen on turha vedota.
Wikipedian tieto ei ole 100 %:sen luotettavaa, joten siihen on turha vedota.
Neuvostoliiton Poligarpov oli parempi kuin nämä kaksi yhteensä.
Rata oli kyllä hyvin ketterä, mutta siihen se sitten jäikin. Ratan lentäjien onni oli siinä, että niitä ei ollut taistelussa Britanniassa.
Se kirjoitetaan Polikarpov. Joita venäläisillä oli kaksi päätyppiä, I-153 (kaksitaso) ja I-16. Molemmat kävivät kyllä hyvin saksalaisten Mersuille harjoitusmaaleiksi, muttei niillä muuta käyttöä enää 40-luvulla ollut.
Suomalaiset lentäjät tusauttivat venäjän koneita korpeen tullenmennen.
Miulla om ava ruus sukula Sanginjojella. Tulkaa yrittään, nettipellet.
Ny lähtee.
Ja mulla on oma observatoorio navetan katolla turha mulle tulla yrittään :)
Spitflre oli tosiaan kokonaisuutena onnistuneempi taistelukone. Yksityiskohdissa on eroa puoleen ja toiseen.
Jos otetaan mukaan koko toinen maailmansota ja molempien koneiden kaikki eri versiot, on "tapposuhde" Me 109 eduksi Spitfireä vastaan 1.22 -1.
Tapposuhteeseen vaikuttaa tietysti nyt MYÖS inhimilliset ominaisuudet eli pilottien taidot - noin ei voi siis koneita suoraan verrata!:)
Mese-pilotit olivat varmaankin keskimäärin ammattitaitoisempia.
Tuo suhde johtuu pääasiassa siitä että Me109 ja Spitfire ottivat yhteen pääsääntöisesti sodan alkuvaiheissa, jolloin saksalaiset lentäjät olivat taidoissa ja taktiikoissa huomattavastikin brittejä edellä. Myöhemmin tietenkin homma tasoittui, mutta alkuvaiheen kahakoissa britit ottivat niin pahoin kuokkaan etteivät saaneet noiden kahden nimenomaisen konetyypin suhdetta koskaan käännettyä. Me 109 kylläkin otti myöhemmin kunnolla pataan mm. P47 Thunderboltilta ja P51 Mustangilta.
Spitfire käytti polttoaineena natriumnitraattia kun taasen Mersu käytti polttoaineena romanialaista kiljutislettä.
Kyllä löytyy raakaa faktaa. Spitti kesti enemmän g voimia ja siinä oli parempi tähtäin laitteisto. Muut vähäpojat voivat pitää turpansa kiinni kun eivät kuitenkaan mitään näistä asioista tiedä !
Valaisehan hiukan... Mitkä olivat suurimmat eroavaisuudet mm. Spitfireissä käytetyn Ferranti Gyro Sight MK IIc:n ja Mersujen Revi 16 B-tähtäinten välillä?
Spitfiren ohut ja leveä siipi katkesi joskus tyvestään jyrkissä kaarroissa.
Isompi ongelma tuo oli Me 109F-mallille. Me 109Gssä (mm. Suomen käyttämä mersuversio) F-mallin siiven rakenteellinen heikkous oli korjattu.
Mitä leuhotat, kun et oo lentäny yhelläkään sotakoneella sen enempää, kuin muutkaan täällä juttelevat.
Oot vissiin liimannu jonkun muovimallin ja luulet olevasi lentäjä ässä.
Tieto on ilmaista, lapsoseni ja sitä on saatavissa valtavasti.
Helpompi lausua.
Spitfirellä oli pienempi kaartosäde kuin BF109:llä myös.
Totta. Jos Mersulla lähti kurvatappeluun Spitfiren kanssa niin että oli aluksi Mersulla perässä, sai muutaman kierroksen jälkeen huomata tilanteen kääntyneen toisin päin. Tosin saksalaispilotit tiesivät tuon eivätkä yleensä yrittäneetkään moista.
Koneista en tiedä mutta englantilaisilla oli tutka joten osasivat keskittää vähäisemmät koneensa oikeaan paikkaan .
Saksalta loppuivat parhaimmat lentäjät kun ilmataistelut käytiin englannissa.
Me 109:n kehittäminen hyytyi sodan loppuvuosina vetätymään joutuneen Natsi-Saksan resurssipulassa. Spitfiresta sitävastoin tuli uusia kehitysversioita ihan sodan loppuun asti.
Kyllähän Messerschmittkin 109:ä kehitti koko sodan ajan. Paras versio, eli 109K, oli käytössä ihan sodan viime kuukausina ja viikkoina ja veti täysin vertoja sen hetkisille Spitfire-versioille. Mutta eihän niitä paljoa ilmaan saatu, kun Liittoutuneet olivat pommittaneet käytännössä koko Saksan teollisuuden kivikaudelle. Ja vaikka koneita olisikin saatu valmistettua, ei niihin enää olisi löytynyt lentäjiä.
Polttoaineesta oli ehkä kuitenkin suurin pula.
Totta. Saksalaiset kuitenkin saivat käsittämättömän paljon irti selkeästi liittoutuneiden käyttämää jenkkibensaa huonommasta bensiinistään. Jenkkibensassa oktaanit olivat välillä 130-150, kun taas saksalaisten bensoissa jopa alle 90. Tuo on valtava ero, jonka paikkaajaksi Saksassa kehitettiinkin vesi/metanoliruiskutus polttoaine/ilma-seoksen sekaan, joka nosti moottoritehoja vastaamaan käytännössä liittoutuneiden jenkkibensalla saavuttamia tehoja. Tokihan vesi/metanoliruiskutus löysi nopeasti tiensä myös jenkkihävittäjiin, mutta hekään eivät sodan aikana saaneet aikaan yhtä hyvin toimivaa polttoaineen monipisteruiskua, joka saksalaisilla taas oli käytössään oikeastaan koko sodan ajan.
Eli suo siellä, vetelä täällä. Toinen oli edellä yhdessä, toinen toisessa asiassa.
Tosin tuota MW 50 ruiskutussysteemiä ei voinut käyttää maksimissaan kuin 10 minuuttia kerrallaan.
Sama juttu melkeinpä kaikissa tuon aikaisissa lentokoneissa. Erinäisillä kikkaskonsteilla saavutettava hätäteho oli käytettävissä vain hetken ennenkuin moottori korkkasi. Tosin harvoinpa sitä hetkeä kauemmaksi ajaksi tarvittiinkaan.
No se jenkkibensa oli tyypillisesti 100- oktaanista, ei sentään 130-150. Mutta parempaa kuitenkin kuin sakujen ...
"That process would make a crucial difference in mid-1940 when the Royal Air Force started filling its Spitfires and Hurricanes with the 100-octane gasoline imported from the United States instead of the 87-octane gasoline it had formerly used."
Ja eihän koko DB-605 moottorin suunniteltu käyttöikäkään ollut kuin reilut sata tuntia.
Pitkä ja teknisehkö juttu, mutta http://www.wwiiaircraftperformance.org/150grade/150-grade-fuel.html
Kyllä vain 150-oktaanistakin oli ihan rintamakäytössä.
Englannissa oli isommat ruokakomerot.
Kotikenttäetu.
Lentäjän pelastuivat ja saksalaiset eivät. Saksalta loppuivat tekniikan lisäksi miehet.
Se oli tehty puusta ja vanerista. Halpa.
Höpsistä. De Havilland Mosquito kyllä oli pääosin puurakenteinen. Spitfire ei. Eikä ME 109.
Sen verran totuutta seassa, että viimeisimmissä Bf-109 -malleissa oli puurakenteinen peräsin.
Juu totta. Lentokonealumminsta oli jo 109K-version rakentamisen aikaan huutava pula. Siksi mm. Heinkel He 178, ns kansanhävittäjä, oli pitkälti puurakenteinen. Kevyt ja älyttömän nopea, mutta vähälukuinen ja lentäjälle melkoinen itsemurhalaite puuliimojensa kehnouden takia.
Korjaan, He 162 oli tuo Volksjäger. He 178 oli maailman ensimmäinen suihkumoottorilla lentänyt lentokone.
Tarkoittanet kuitenkin tässä yhteydessä He-162 Volksjägeriä, jota myös kutsuttiin Salamanderiksi tai Spatziksi.
Varmaan saksalaiset homoilivat enemmän eivätkä pystnyeet lentämään perse kipeänä
Britit olivat jo parikymppisinä täysin pidätyskyvyttömiä, koska rektumin rassaaminen oli aloitettu varhaisessa vaiheessa sisäoppilaitoksissa.
Niinpä taistelulennolta palattua Spitin ohjaamo piti pestä rutiininomaisesti painepesurilla.
Saksalaisten lentäjien homous ilmeni siinä kun lensivät koneellansa vastapuolen persevakaimiin.
Tekninen osaaminen oli Saksassa aivan eri tasolla kuin Englannissa jossa oli juututtu Kehruujenny-kutomakoneen ja Cheltenham Flyer -höyryjunan tasoon. Sama kuin nyt vertaisi Mercedes Benziä Simcaan.
Ei siinä suurta eroa ollut, ja britit rakensivat myös raskaita pommikoneita joita Saksa ei rakentanut. Suihkumoottorikin oli jo kehitetty Englannissa 30-luvulla. Natsi-Saksa vaan aloitti sotaan varustautumisen ensin.
Ensimmäinen sotaan osallistunut suihkumoottorikone oli Messerschmitt 262 .
Niin, koska kiihkeä Hitler oli käskenyt hyödyntää mahdollisimman nopeasti suihkumoottoria sotimistarpeisiinsa.
Luulisin että kyllä, mutta en voi olla siitä aivan varma
Kesällä 1944 Mk. IX:een tehtiin monia parannuksia:
Analoginen laskintähtäin mallia Gyro Sight Mk II, jonka sanotaan jopa kaksinkertaistaneen osumatarkkuuden
E-tyypin siipi, josta poistettiin ulommaiset .303-konekiväärit, 20 mm Hispano-tykkiä siirrettiin ulommas ja koneeseen lisättiin tehokkaampi .50 Browningin raskas konekivääri.
Tehokkaamman moottorin ja nelilapaisen potkurin vuoksi Mk. IX:llä oli taipumus kaatua nousussa. Tämä korjattiin suurentamalla sivuperäsintä.
Mk. VIII:ssa kokeiltu kuomu otettiin käyttöön.
Koneeseen lisättiin lisäpolttoainetankit.
Mk. IX oli tuotetuin malli; yli 7 000 rakennettiin. Se pysyi tuotannossa läpi koko sodan ajan. Useat lentäjät pitivät konetta versiona, joka parhaiten yhdisti moottorin ja ominaisuudet tehokkaaksi kokonaisuudeksi.