Olen seurustellut vuoden miehen kanssa ja mies asuu minun luonani.
Minä en puhu exmiehestäni juurikaan ,vain silloin kun hän hakee ja palauttaa lapset tai jos on sattunut jotakin mistä pitää keskustella.
Mies on sen sijaan jokainen päivä puhunut exvaimostaan,vahtii kenen kanssa tämä kulkee ja sanoo että se johtuu vain siitä että on lapsensa vuoksi huolissaan exänsä miesjutuista joita on paljon.
Tänään sitten anoppi oli oikein valokuvannut miehen exän uuden miehen auton ja mies otti selville minkä nimiselle miehelle tämä auto kuuluu kun kuulemma äitiään se asia niin kovasti kiinnostaa.Häntä ei.
Olen mielestäni ollut kärsivällinen tässä asiassa mutta nyt alkaa mennä kyllä sietorajan yli.
Kauanko se kestää ennenkuin entisestä suhteesta on vapaa niin että antaa toisen elää omaa elämäänsä?
Minulla on asiasta jatkuvasti paha mieli,miehen exä on koko suvun suuresti vihaama henkilö eikä yhtään positiivista asiaa ole hänestä kuulunut.
Luulisi että he ovat iloisia päästyään tästä eroon eivätkä jatkuvasti jaksaisi jahkata sellaisen ihmisen tekemisiä josta on viimein päästy eroon.
Onko tämä kovinkin yleistä vai olenko törmännyt kummajaisiin?
Esimerkiksi minun vanhempani eivät juuri koskaan puhu minun exmiehestäni mieheni kuullen koska se on heidän mielestään epähienoa.Ja turhaa kaivella vanhoja asioita.
Tuleeko meidän suhteesta koskaan mitään vai onko tämä nyt ikuisesti sitten jatkuvaa kuuntelemista exvaimon elämästä?
Minä en puhu exmiehestäni juurikaan ,vain silloin kun hän hakee ja palauttaa lapset tai jos on sattunut jotakin mistä pitää keskustella.
Mies on sen sijaan jokainen päivä puhunut exvaimostaan,vahtii kenen kanssa tämä kulkee ja sanoo että se johtuu vain siitä että on lapsensa vuoksi huolissaan exänsä miesjutuista joita on paljon.
Tänään sitten anoppi oli oikein valokuvannut miehen exän uuden miehen auton ja mies otti selville minkä nimiselle miehelle tämä auto kuuluu kun kuulemma äitiään se asia niin kovasti kiinnostaa.Häntä ei.
Olen mielestäni ollut kärsivällinen tässä asiassa mutta nyt alkaa mennä kyllä sietorajan yli.
Kauanko se kestää ennenkuin entisestä suhteesta on vapaa niin että antaa toisen elää omaa elämäänsä?
Minulla on asiasta jatkuvasti paha mieli,miehen exä on koko suvun suuresti vihaama henkilö eikä yhtään positiivista asiaa ole hänestä kuulunut.
Luulisi että he ovat iloisia päästyään tästä eroon eivätkä jatkuvasti jaksaisi jahkata sellaisen ihmisen tekemisiä josta on viimein päästy eroon.
Onko tämä kovinkin yleistä vai olenko törmännyt kummajaisiin?
Esimerkiksi minun vanhempani eivät juuri koskaan puhu minun exmiehestäni mieheni kuullen koska se on heidän mielestään epähienoa.Ja turhaa kaivella vanhoja asioita.
Tuleeko meidän suhteesta koskaan mitään vai onko tämä nyt ikuisesti sitten jatkuvaa kuuntelemista exvaimon elämästä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
toipunut exästään, olisit varmaan huomannut sen jos olisit malttanut seurustella hieman pidempään ennen yhteenmuuttamista. Tällä palstalla niin moni kirjoitus alkaa sanoilla: olen ollut mihen kanssa 6-12 kk, josta yhdessä asuttu monta kuukautta, mielestäni olisi hyvä tutustua kunnolla ennen kuin muuttaa yhteen asumaan, ei mitään paria kuukautta vaan vuodesta kahteen vuoteen, hätiköimällä ei tule yhtään mitään.
mutta kuka sitä malttaa.. kun edellinen suhde on ohi, on niin äärettömän helppo ja tuiki tarpeellista etsiä joku toinen, ja etenkin miehillä tämä tarve on todella tulenpalava. Kun ei uskalleta eikä haluta pysähtyä miettimään miksi edellinen suhde meni nuri,kun halutaan näyttää kaikille, ja eniten valehdella itselleen, että "yhtään ei satu" takerrutaan seuraavaan mahdolliseen mahdollisimman pian, ja siinä yleensä jää itsetutkiskelut vähemmälle, jopa kokonaan tekemättä. Ei olla rehellisiä edes itselleen, saati kellekään muulle, ja seuraava parisuhdeparodia on valmis heti kun joku siihen tulee asianosaiseksi. Tästä syystä minä kammoan juuri eroamassa olevia, juuri eronneita, heillä ei voi vielä paletti olla mitenkään järjestyksessä jos ja kun se on eron myötä ja siihen johtaneista syistä sekaisin. Tämä elämänviisaus ei ole tullut ilmaiseksi.. itsekin olen hypännyt huonosta suhteesta seuraavaan, ja sanomattakin on selvää, ettei tästä jälkimmäisestäkään mitään tullut. Oma kasvu ja seuraavan kumppanin kasvu ei mene sekään samaa tahtia, vaan hän oli sen yhden avioeron jäljessä. Tämänkin olisi ehkä kerennyt huomata, jos olisi malttanut hiukan pidempään kuunnella ja seurata, mutta kun ei.