Kuvaile Romantikko

Silikonit?

Anonyymi00003 kirjoitti:

Silikonit?

Pikkuiset tisut ja korvissa suhiseee hss shh hss

Mitä tarkoitat luopumisella? Ei saisi olla nainen vaan "henkilö"? Et siis kaipaa naisellista naista?

Anonyymi00003 kirjoitti:

Mitä tarkoitat luopumisella? Ei saisi olla nainen vaan "henkilö"? Et siis kaipaa naisellista naista?

No ihmisiä sitä ollaan pohjimmiltaan itse kukin, jos ainoa tapa millä koet itsesi on sukupuolesi joka sitten sitoo sinut liiman tavoin käyttäytymismalleihin niin se on sitten ikäänkuin helvetin rajoittava asia.

Itse olen ehdottomasti mies mutta samalla kuitenkin enimmäkseen ihminen. Minulle tuo on lopultakin vain rooli ja fyysinen sukupuoli, mieheys ei ole mikään loputon "elämäntapa" tai ehdottoman määräävä asia siitä mitä olen ja miten olen. En tarvi mieheyttäni selittelemään valintojani tai tapaani olla, vaan minä olen itseni.

Kun sanon että naisen tulee luopua "naiseudestaan" tarkoitan että hänen ei tarvi olla ei-nainen, vaan että hän valitsee toimia ihmisyyden tasolla koska silloin hän voi kohdata minut, jos nainen toimii naisroolinsa tasolla hän odottaa kohtaavansa miesroolin mutta minulle se vaan ei riitä. Olen enemmän.

Ymmärrän että kaikki eivät tätä tajua tai sisäistä, pitäkööt ehdottoman naiseutensa. Mutta heistä ei sitten olekaan minun romantiikkani vastineeksi. Minun tarinoissani kaksi ihmistä kohtaa, he ovat toki mies ja nainen, mutta se ei ole ainoa taso jolla yhdytään.

Anonyymi00006 kirjoitti:

No ihmisiä sitä ollaan pohjimmiltaan itse kukin, jos ainoa tapa millä koet itsesi on sukupuolesi joka sitten sitoo sinut liiman tavoin käyttäytymismalleihin niin se on sitten ikäänkuin helvetin rajoittava asia.

Itse olen ehdottomasti mies mutta samalla kuitenkin enimmäkseen ihminen. Minulle tuo on lopultakin vain rooli ja fyysinen sukupuoli, mieheys ei ole mikään loputon "elämäntapa" tai ehdottoman määräävä asia siitä mitä olen ja miten olen. En tarvi mieheyttäni selittelemään valintojani tai tapaani olla, vaan minä olen itseni.

Kun sanon että naisen tulee luopua "naiseudestaan" tarkoitan että hänen ei tarvi olla ei-nainen, vaan että hän valitsee toimia ihmisyyden tasolla koska silloin hän voi kohdata minut, jos nainen toimii naisroolinsa tasolla hän odottaa kohtaavansa miesroolin mutta minulle se vaan ei riitä. Olen enemmän.

Ymmärrän että kaikki eivät tätä tajua tai sisäistä, pitäkööt ehdottoman naiseutensa. Mutta heistä ei sitten olekaan minun romantiikkani vastineeksi. Minun tarinoissani kaksi ihmistä kohtaa, he ovat toki mies ja nainen, mutta se ei ole ainoa taso jolla yhdytään.

Ainiin ja naisen on käytännössä oltava sapioseksuaali.

Katselen tässä erään nettiviihdyttäjän eroottissävytteistä streamia ja ainoat kiksit mitä asiassa saan on se kuinka huvittavaa hänen touhunsa on ja kuinka niin moni mies kuitenkin on kuolavana rinnuksilla. Mitenkään leikkimättä parempaa ihmistä totean vain että tuollainen kiima-drone touhu vaan ei ole mun juttuni - se tarkoittaa sitä että kaikki se millä aiheutetaan ja vahvistetaan tuota miesten ehdollistettua pärinää naisten puolelta vaan ei toimi minuun. Minun kannaltani tuo osuus naiseudesta on siis haaskattua.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ainiin ja naisen on käytännössä oltava sapioseksuaali.

Katselen tässä erään nettiviihdyttäjän eroottissävytteistä streamia ja ainoat kiksit mitä asiassa saan on se kuinka huvittavaa hänen touhunsa on ja kuinka niin moni mies kuitenkin on kuolavana rinnuksilla. Mitenkään leikkimättä parempaa ihmistä totean vain että tuollainen kiima-drone touhu vaan ei ole mun juttuni - se tarkoittaa sitä että kaikki se millä aiheutetaan ja vahvistetaan tuota miesten ehdollistettua pärinää naisten puolelta vaan ei toimi minuun. Minun kannaltani tuo osuus naiseudesta on siis haaskattua.

Älykkyys on siis sinusta seksikästä? Minkälainen älykkyys, tunnetasolla vai ns. viisaus?

Anonyymi00007 kirjoitti:

Älykkyys on siis sinusta seksikästä? Minkälainen älykkyys, tunnetasolla vai ns. viisaus?

Aloitetaan vaikka tuosta luetun ymmärtämisestä ok?

Eipä siinä, kyllä itseänikin viehättää älykkyys naisessa. Myönnän jahdanneeni puoli nettiä ja fyysisessä matkassa puoli suomea naista josta koin tuota puolta, ehkä jopa verihurttamaisella innolla kun hän ei saamari soikoon jättänyt itsestään johdonmukaista jatkumoa vaan pelkkiä palapelinpaloja yhdisteltäväksi. Hänen kirjoituksensa loistivat niin kirkkaana ettei niidenkään tarvinnut olla yhdelle nimelle niputettuja. Sieltä entropian keskeltä minä hänet tunnistin ja kaivoin esiin.

Ja kyllä, tässäkin voi mennä liian intensiiviseksi jopa minulle. Vähempi riittäisi.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Aloitetaan vaikka tuosta luetun ymmärtämisestä ok?

Eipä siinä, kyllä itseänikin viehättää älykkyys naisessa. Myönnän jahdanneeni puoli nettiä ja fyysisessä matkassa puoli suomea naista josta koin tuota puolta, ehkä jopa verihurttamaisella innolla kun hän ei saamari soikoon jättänyt itsestään johdonmukaista jatkumoa vaan pelkkiä palapelinpaloja yhdisteltäväksi. Hänen kirjoituksensa loistivat niin kirkkaana ettei niidenkään tarvinnut olla yhdelle nimelle niputettuja. Sieltä entropian keskeltä minä hänet tunnistin ja kaivoin esiin.

Ja kyllä, tässäkin voi mennä liian intensiiviseksi jopa minulle. Vähempi riittäisi.

Huh huh. Vetää hiljaiseksi…

Anonyymi00007 kirjoitti:

Aloitetaan vaikka tuosta luetun ymmärtämisestä ok?

Eipä siinä, kyllä itseänikin viehättää älykkyys naisessa. Myönnän jahdanneeni puoli nettiä ja fyysisessä matkassa puoli suomea naista josta koin tuota puolta, ehkä jopa verihurttamaisella innolla kun hän ei saamari soikoon jättänyt itsestään johdonmukaista jatkumoa vaan pelkkiä palapelinpaloja yhdisteltäväksi. Hänen kirjoituksensa loistivat niin kirkkaana ettei niidenkään tarvinnut olla yhdelle nimelle niputettuja. Sieltä entropian keskeltä minä hänet tunnistin ja kaivoin esiin.

Ja kyllä, tässäkin voi mennä liian intensiiviseksi jopa minulle. Vähempi riittäisi.

Palstakirjoittelijaa olet jahdannut?

Anonyymi00006 kirjoitti:

No ihmisiä sitä ollaan pohjimmiltaan itse kukin, jos ainoa tapa millä koet itsesi on sukupuolesi joka sitten sitoo sinut liiman tavoin käyttäytymismalleihin niin se on sitten ikäänkuin helvetin rajoittava asia.

Itse olen ehdottomasti mies mutta samalla kuitenkin enimmäkseen ihminen. Minulle tuo on lopultakin vain rooli ja fyysinen sukupuoli, mieheys ei ole mikään loputon "elämäntapa" tai ehdottoman määräävä asia siitä mitä olen ja miten olen. En tarvi mieheyttäni selittelemään valintojani tai tapaani olla, vaan minä olen itseni.

Kun sanon että naisen tulee luopua "naiseudestaan" tarkoitan että hänen ei tarvi olla ei-nainen, vaan että hän valitsee toimia ihmisyyden tasolla koska silloin hän voi kohdata minut, jos nainen toimii naisroolinsa tasolla hän odottaa kohtaavansa miesroolin mutta minulle se vaan ei riitä. Olen enemmän.

Ymmärrän että kaikki eivät tätä tajua tai sisäistä, pitäkööt ehdottoman naiseutensa. Mutta heistä ei sitten olekaan minun romantiikkani vastineeksi. Minun tarinoissani kaksi ihmistä kohtaa, he ovat toki mies ja nainen, mutta se ei ole ainoa taso jolla yhdytään.

Tavallaan ymmärrän mitä tarkoitat, mutta en tajua miten se on luopumista. Ilmeisesti useat ihmiset sitten miettivät itseään jotenkin oleellisesti sukupuolensa kautta. Ite olen kyllä nainen, mutta se on minulle niin itsestäänselvä asia, että ei minun tarvitse juuri koskaan sitä miettiä, tuoda esiin tai jotenkin elää sen kautta. En oikeastaan edes tajua miten niin voisi elää. Minä olen minä ja naiseuteni on vain yksi ominaisuus minussa, jota en sen suuremmin mieti.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän mitä tarkoitat, mutta en tajua miten se on luopumista. Ilmeisesti useat ihmiset sitten miettivät itseään jotenkin oleellisesti sukupuolensa kautta. Ite olen kyllä nainen, mutta se on minulle niin itsestäänselvä asia, että ei minun tarvitse juuri koskaan sitä miettiä, tuoda esiin tai jotenkin elää sen kautta. En oikeastaan edes tajua miten niin voisi elää. Minä olen minä ja naiseuteni on vain yksi ominaisuus minussa, jota en sen suuremmin mieti.

Tuo edellinen tuli sitten sivustahuutelijalta.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Palstakirjoittelijaa olet jahdannut?

Eiköhän tuo puhu omasta kirjallisista luomuksestaan ja et sitten mitään muuta kyseltävää tai kommentoitavaa löytänyt tuosta sicistä ja utopistiselta kirjoituksesta? Taidat itse jahdata jotain legendaa mitä ei ole olemassakaan ja kuljet kangastuksesi perässä katkeraan loppuun saakka.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Eiköhän tuo puhu omasta kirjallisista luomuksestaan ja et sitten mitään muuta kyseltävää tai kommentoitavaa löytänyt tuosta sicistä ja utopistiselta kirjoituksesta? Taidat itse jahdata jotain legendaa mitä ei ole olemassakaan ja kuljet kangastuksesi perässä katkeraan loppuun saakka.

Sinä taidat olla aika kyyninen persoona.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Aloitetaan vaikka tuosta luetun ymmärtämisestä ok?

Eipä siinä, kyllä itseänikin viehättää älykkyys naisessa. Myönnän jahdanneeni puoli nettiä ja fyysisessä matkassa puoli suomea naista josta koin tuota puolta, ehkä jopa verihurttamaisella innolla kun hän ei saamari soikoon jättänyt itsestään johdonmukaista jatkumoa vaan pelkkiä palapelinpaloja yhdisteltäväksi. Hänen kirjoituksensa loistivat niin kirkkaana ettei niidenkään tarvinnut olla yhdelle nimelle niputettuja. Sieltä entropian keskeltä minä hänet tunnistin ja kaivoin esiin.

Ja kyllä, tässäkin voi mennä liian intensiiviseksi jopa minulle. Vähempi riittäisi.

Itse yritän ymmärtää romantikoksi itseään kutsuvaa miestä. Tai oikeammin mikä meni pieleen? Ehkä jatkan mietiskelyä.. Ei tämä...minulle ihan avaudu. Ehkä olen tyhmä, ja se on se syy. Välillämme kun tuntuu salamat sinkoilevan.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän mitä tarkoitat, mutta en tajua miten se on luopumista. Ilmeisesti useat ihmiset sitten miettivät itseään jotenkin oleellisesti sukupuolensa kautta. Ite olen kyllä nainen, mutta se on minulle niin itsestäänselvä asia, että ei minun tarvitse juuri koskaan sitä miettiä, tuoda esiin tai jotenkin elää sen kautta. En oikeastaan edes tajua miten niin voisi elää. Minä olen minä ja naiseuteni on vain yksi ominaisuus minussa, jota en sen suuremmin mieti.

Tuossa aikaisemmin kerroin tuosta naisesta jota "jäljitin" netissä. En puoleen vuoteen edes tiennyt onko hän nainen vai mies, sillä ei ollut väliä. Pidin häntä mielenkiintoisena ihmisenä oli hän mitä tahansa. Hän ei markkinoinut itseään tisseillä tai lupauksella romanttisesta rakkaudesta, hän ei markkinoinut itseään millään tavalla - vaan teki itsensä näkyväksi (minulle) toimijana maailmassa, ihmienä jonka halusin kohdata, ensin suhteeni häneen oli passiivinen havainnoija, sitten nostin itseni näkyviin ja tulin kohdatuksi.

Kaikki sukupuolinen viehätys, kaikki se mitä "nainen" voisi käyttää hyväkseen miehen suhteen oli sivussa pitkään. Hän pärjäsi kirkkaasti ilman mitään sellaista ja se on se mikä paineli minun nappuloitani ja lujaa. Toki kun vihdoin sain hänet kiinni henkilönä paljastui että nainenhan se siellä oli ja oikein hyvä nainen olikin myös ulkoisesti. Siinä vaiheessa tämäkin oli melkein sivuseikka, korkeintaan mahdollisti sen että romanttiset ja sukupuolien väliset linjat olisivat mahdollista, mutta todellinen viehätys ja kiintymykseni oli jo valettu aivan toiselle pohjalle hänen suhteensa.

Onhan se mies-nainen leikki ihan kivaa, en minä sitä väitä. Mutta se on aika pirun yksinkertainen ja vähäulotteinen loppujen lopuksi - etenkin mielelle joka suhtautuu naiseuden ilmentymiin lähinnä välinpitämättömän huvittuneesti, joskin pitää sitä jollain tasolla myös miellytävänä vastapainona sille kepeälle mieheydelle jota itse naamarinani pidän.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Tuossa aikaisemmin kerroin tuosta naisesta jota "jäljitin" netissä. En puoleen vuoteen edes tiennyt onko hän nainen vai mies, sillä ei ollut väliä. Pidin häntä mielenkiintoisena ihmisenä oli hän mitä tahansa. Hän ei markkinoinut itseään tisseillä tai lupauksella romanttisesta rakkaudesta, hän ei markkinoinut itseään millään tavalla - vaan teki itsensä näkyväksi (minulle) toimijana maailmassa, ihmienä jonka halusin kohdata, ensin suhteeni häneen oli passiivinen havainnoija, sitten nostin itseni näkyviin ja tulin kohdatuksi.

Kaikki sukupuolinen viehätys, kaikki se mitä "nainen" voisi käyttää hyväkseen miehen suhteen oli sivussa pitkään. Hän pärjäsi kirkkaasti ilman mitään sellaista ja se on se mikä paineli minun nappuloitani ja lujaa. Toki kun vihdoin sain hänet kiinni henkilönä paljastui että nainenhan se siellä oli ja oikein hyvä nainen olikin myös ulkoisesti. Siinä vaiheessa tämäkin oli melkein sivuseikka, korkeintaan mahdollisti sen että romanttiset ja sukupuolien väliset linjat olisivat mahdollista, mutta todellinen viehätys ja kiintymykseni oli jo valettu aivan toiselle pohjalle hänen suhteensa.

Onhan se mies-nainen leikki ihan kivaa, en minä sitä väitä. Mutta se on aika pirun yksinkertainen ja vähäulotteinen loppujen lopuksi - etenkin mielelle joka suhtautuu naiseuden ilmentymiin lähinnä välinpitämättömän huvittuneesti, joskin pitää sitä jollain tasolla myös miellytävänä vastapainona sille kepeälle mieheydelle jota itse naamarinani pidän.

Onnea teille!

Anonyymi00008 kirjoitti:

Onnea teille!

Eipä siinä onnea lopulta ollut.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Sinä taidat olla aika kyyninen persoona.

Lueppa tuo litania uudestaan, aika piinaava sävy on ja mitä tulee retoriikkaasi, niin fixty-sixty ei ole niin mustavalkeaa

Anonyymi00006 kirjoitti:

No ihmisiä sitä ollaan pohjimmiltaan itse kukin, jos ainoa tapa millä koet itsesi on sukupuolesi joka sitten sitoo sinut liiman tavoin käyttäytymismalleihin niin se on sitten ikäänkuin helvetin rajoittava asia.

Itse olen ehdottomasti mies mutta samalla kuitenkin enimmäkseen ihminen. Minulle tuo on lopultakin vain rooli ja fyysinen sukupuoli, mieheys ei ole mikään loputon "elämäntapa" tai ehdottoman määräävä asia siitä mitä olen ja miten olen. En tarvi mieheyttäni selittelemään valintojani tai tapaani olla, vaan minä olen itseni.

Kun sanon että naisen tulee luopua "naiseudestaan" tarkoitan että hänen ei tarvi olla ei-nainen, vaan että hän valitsee toimia ihmisyyden tasolla koska silloin hän voi kohdata minut, jos nainen toimii naisroolinsa tasolla hän odottaa kohtaavansa miesroolin mutta minulle se vaan ei riitä. Olen enemmän.

Ymmärrän että kaikki eivät tätä tajua tai sisäistä, pitäkööt ehdottoman naiseutensa. Mutta heistä ei sitten olekaan minun romantiikkani vastineeksi. Minun tarinoissani kaksi ihmistä kohtaa, he ovat toki mies ja nainen, mutta se ei ole ainoa taso jolla yhdytään.

Todella hyvin sanottu!! Olen täysin samaa mieltä ja juuri tätä olen itsekin usein ajatellut :)

Luottaisin nyrkkiKyllikkiin, se ei pane hanttiin eikä pihtaa. Jos et siis naiselle muuta käyttöä keksi.

Höpöhöpöä. :D ihana olet. Ja niin sivusta kuin voi!

Anonyymi00007 kirjoitti:

Höpöhöpöä. :D ihana olet. Ja niin sivusta kuin voi!

Sopusuhtainen, naminami kisskiss pusu :)