Vuosia sitten olin suhteessa työkaverini kanssa. Jälleen tapasin töissä miehen, jonka kanssa ei ole tapahtunut mitään mutta tiedän että meillä kipinöi ja se on molemminpuolista. Mikä juttu se on että tällaiseen eksyy uudelleen ja uudelleen? Kohtalotovereita?
Mitä tämä on?
Anonyymi-ap
211294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kuormasta ei syödä. Myrkyttää koko työyhteisön. Aivan sairasta touhua mutta hei jatka ihmeessä jos siltä tuntuu. Oletko valmis kantamaan seuraukset kun kaikki kaatuu? Kun nimittäin niin tulee käymään.
Kuules mahdollinen T... tai joku tissinimijä. Kannattaa nyt ihan vaan näin ystävällisesti sanottuna painua nukkumaan. Tutituu tutilullaa. Ei sulla oo elämästä käsitystä.
Mustavalkoinen ajattelu. Ei toimi. Hyvää loppuelämää ja onnea vaan. Sitä tarvitsetkin.
Millä ihmeen logiikalla kahden työntekijän suhde myrkyttää koko työyhteisön? Niinkö paljon voi moinen vaikuttaa, anna mun nauraa. Siis näinhän on vain ja ainoastaan niiden kateellisten ja katkerien mielestä, ei ole kivaa nähdä töissä onnellisia ihmisiä kun joutuu vain sietämään omaa kurjaa elämäänsä. Jos sinusta niin tuntuu niin älä itse syö kuormasta, muut normaalit ihmiset elävät omaa elämäänsä kiinnostumatta siitä mitä sinä ajattelet.
Niin. Muiden elämä on muiden elämä. Mitä väliä, jos työt hoidetaan. Näitä nyt vaan tapahtuu.
Tällä palstalla nyt hiihtelee kaikenlaisia kokemusexperttejä erilaisine mielipiteineen... Toivottele onnea ihan rauhassa. Joilla elämänkokemusta löytyy mailimittarista enemmän kuin palstakilometrejä täältä, tietää että onnen kohtaa ne, jotka ovat valmiita sen eteen jotain tekemään.
Paha sanoa. Mutta älä loukkaannu noista katkerista aloituksista täällä aiheeseen liittyen. Ei se tee kenestäkään munahaukkaa.
Se on vähän siitäkin kiinni jos ei juuri miehiä tapaa muualla kuin töissä. Sikäli on kyllä tuttua tuommoinen käytös, duunissa oli yksi naikkonen joka ihastui aina uuteen kohteeseen. Tietääkseni ei mennyt tosin maaliin asti vaan lähinnä löysi aina uuden kohteen pikku flirtille.
Tai sitten kyseinen naikkonen oli vain iloisen ystävällinen kaikille. Sekään että kevyesti flirttailee ei tarkoita aina ihastumista. Vai oletko aivan tynnyrissä kasvanut.
Niinpä! Tää on totta. Suomalaiset on huonoja flirttailemaan tai sitten vastavuoroisesti ymmärtämään flirttiä..sitten moni ihastuu tämmöiseen flirttailijaan. Se on toisilla ihan luonteessa.
Itse olen töissä ihastunut oikeastikin, mutta osaan olla myös mukava tai siis kai se on perusluonne. Ystävällinen oon ja työhön kuuluu auttaa. Jotkut on senkin ottaneet liian vakavao, jos ylipassaan. Yleensä teen niin vaan, kun minulle ollaan kilttejä. Eli metsä vastaa jne.
Töissä on helppo tutustua henkilöön niiden työtehtävien varjolla. Ei tartte jännittää että mitä toiselle sanois, sanoisko itte ekana vai jättäskö alotteen toiselle, ei mitään sellaista tavanomaista säätöä, vaan pääsee suoraan "iholle". Ja kun on työtehtävissä toisen kanssa tekemisissä, niin aika pian huomaa, että tuleeko toisen kanssa juttuun, onko sen kanssa jopa kivaa, herja lentää ja sitä rataa.
Niinpä. Helppo tutustua samalla, kun on joku yhteinen projekti siinä meneillään.
Jep, siinä työ on kätevästi ihana tekosyy olla tekemisissä ja kohta huomaa, että hitsi, sehän on oikeastaan tosi mukava ihminen...
Se että se tapahtuu töissä on ihan sama kuin tapahtuisi muuallakin. Siellä tavataan, tutustutaankin jopa. Löytyy kavereita ja jopa ystäviä. Ja jopa se rakkaus. Eniten aikaa päivästä (ajasta kun olen ylipäätään valveilla) itse ainakin vietän töissä.
Ei siinä ole mitään pahaa ja väärää. Ihmisille käy niin, vaikka olisivat varattujakin. Eihän siinä tarvi tapahtua mitään.
Tunteet ja teot on eri asia. Ja juorukellot sais suksia suolle. Miehet muuten pahempia näissä joskus. Kunnon länkyttäjiä.
Olet ihastumisen nälkäinen.Et ihminen joka haluaa vakiintua.Vaan vaihtaa miestä,kohdetta sen hetken huuman takia.Miksi aina duunikaveri? Sinusta kuiskitaan selän takana ja kuiskimiset ei koskaan mielä ylentäviä.Onko helpompaa dunikaverin kanssa pelehtiä.No joo ilmasta.Paarin meno maksaa, sisänpääsy ,narikka ja juomasi päälle.
Jäikhän sulla äitin kieli ovenvälliin lapsuudessa.
Höpö puheita. Joskus jotkut supisee turhastakin. Monet on ystäviä töissä esim. Ja sitten nää joilla mielikuvitus laukkaa liikaa haluaa keksimällä keksiä omiaan. Ja jos joku nyt oikeasti haluaa pelehtii duunikaverin kaa niin mitä se sulle kuuluu?,
Vai ootko itte puutteessq 🙊
No jos kerran narikkamaksussakin säästää😂
Aloittaja kirjoittelee jälleen. Ihastumisen nälkäinen, kyllä! Ja tarve tuntea yhteyttä toiseen ihmiseen. En ole vaihtamassa miestä enkä tarvi muualta seksiä... Mutta tiiättekö sen tunteen kun toinen vain tuijottaa herkeämättä vaikka olisi mikä tilanne päällä ja enemmän työporukkaa ympärillä? Ja sen kipinöinnin kun katseet kohtaa? Yritän olla normaalisti.. Mutta hirvittää miten käy kun jäädään kaksin.
Kai tuo on hyvin yleistä loppujen lopuksi.
Työpaikka on vaan niin helppo ja harmiton ympäristö tutustua.
Varsinkin jos ei tapaa miehiä sillä tavoin muualla että saa rauhassa jutella jne.