Haluan kertoa

Ehkä tämä juttu ei kuulu tänne tai ehkä kuuluukin, mutta kerrompa silti.

Aikoinaan, kun olin nuorempi ja vielä kuin gaselli vikkelä silmistäni ja jaloistani kuin myös suustani eräs hyvä ystäväni tuli kylään luokseni.
Siinä sitten keittiössä keskustelimme monensyisiä jaarituksiamme eelämän suloisuudesta kuin sen karikoista, kun yhtäkkiä huomasimme, että pihaan ajaa auto. Uyeliaita kun olimme, hinauduimme ikkunan eteen vierekkäin seisomaan ja silmät odottavina innostuksesta jutskasimme että keitähän tuolta nyt tulee ja että kiva saada seuraa jne.
Noooh autosta nousee siskoni sekä miehensä että heidän lapsensa. Ahaa, heillä onkin uusi auto, siksi en tunnistanut. No eipä siinä mitään, huiskuttelin ikkunasta ilon kare huulillani ja silloin tuo ystäväni sanoo, että voi herttinen, onko tuo sinun siskosi mies, vastaan että kyllä on. Ystäväni hämmästyneenä huohottaa ja panikoi kuinka onkin komea kyseinen mies ja kuinka hänen jalkojaan ihan heikottaa, miettii istuutumista katsellen lähintä tuolia ja kädetkin jo vapisee. Miettii siinä miten päin olisi kun on niin ballan komea mies sisään tulossa ettei ole kuunaan nähnyt.
Minä taas menen sanattomaksi, hämmennyn tosissani ja katson ikäänkuin sivusta jotain näytelmää seuratessani ka erini reaktiota enkä saa oikein kiinni mistään mitä on sillä hetkellä tapahtumassa, koskapa kyseinen mies on sellainen josta olen aina kuullut väheksyviä kommentteja ulkonäon suhteen sillä hän on lyhyt, kalju. Ja rumasti jos sanon mutta totuus sekin että hänellä on hyvin ulkinevat silmät, sanovat että mulkosilmät laihoissa kasvoissaan sekä todella kierot hampaat.
Siinä hetkessä ymmärrän konkreettisesti sen kliseisen sanonnan jossa väitetään kauneuden olevan katsojan silmissä. Ymmärrän senkin, ettei kauneus ole rumuuden vastakohta vaan rumuus on ihmisten keksimä asiaa jota oikeasti ei ole edes olemassakaan.

Mutta sen mää haluan vielä sanua että takastakaa toisianne!! Päähänpitkijoita riittää ja omaneduntavoittelijoita, itsensä nostajia ja toisten kustannuksella omaa egoaan pönkittäjiä, hekin rikki menneittä jossain vaiheessa elämää. Mutta siis hyvyys sitä ei ole koskaan liikaa. Ja kauneus, sekin on sisäistä.