Nainen ja mies

Biologian vuoksi, tarve lisääntyä.

Muiden syistä en osaa sanoa, mutta itse ainakin haluaisin jakaa elämäni toisen aikuisen ihmisen kanssa. Jakaa ne ilot ja surut ja arkiset tylsätkin hetket. Nyt puhu sellaisesta yhdessä eläen puhuttavasta jakamisesta. En siitä että kerron ja jaan asioitani, vaan siitä että toinen kokisi niitä asioita yhdessä kanssani. Onhan minulla ystäviä, joten sitä asioistani puhumista ja kertomista on kyllä ihan tarpeeksi jo, mutta en minä ystävieni kanssa halua yhdessä elää. Sitäkin on tullut opiskelija-aikoina ja nuorena aikuisena kokeiltua ja vaikka se ihan mukavaa onkin, niin ei siinä sellaista yhteyttä ole, että luotaisiin yhteistä elämää. Yhteisiä suunnitelmia tietysti tehtiin, mutta oltiin kuitenkin loppupeleissä kaksi täysin erillistä yksikkö, jotka nyt vain asuivat yhdessä. Ihan samasta syystä mulle ei sopisi vaikka joku kommuuniasuminen. Minä kaipaan nimenomaan sitä yhdessä elettävää ja jaettavaa elämää ja se tietyllä tavalla vaatii parisuhdetta. Tai ainakin sitä sellaista on hyvin vaikea luoda muunlaisessa ihmissuhteessa. Lähisukulaisten kanssa se sama tunne on olemassa. Näin siis minulla, muiden puolesta en ota kantaa.

Ja miksi sitten mies. No koska satun olemaan heteronainen. Minä en tunne sellaisia tunteita naisia kohtaan, että pystyisin heidän kanssaan parisuhdetta luomaan.

Rakkaus ja keskinäinen kemia, kun oikeat henkilöt kohtaavat toisensa.

Lähtee varmaan tarpeista: tarve hyväksytyksitulosta, rakkaudesta, läheisyydestä, kuulumisesta perheeseen. Myös siitä, että muut ihmiset yhteiskunnassa odottavat sitoutumista. Parisuhde myös opettaa kohtaamaan itsessään puutteita, joiden myötä oma kasvu mahdollistuu.... joten vaikka parisuhde voi olla haasteellisin ihmissuhde, niin se on usein myös opettavaisia.

Sosiaalisen yhdenmukaisuuden ja "normaaliuden" tarve.

Naisellisuus itsessään vetää puoleensa, se jokin itseltä puuttuva osanen. Nami tuntuma :)

Minulla on pakko olla puoliso, jos ei ole minut leimataan onnenonkijaksi, itserakkaaksi rahanperässä. Sisältä itsekeskeinen tunteeton mitään sanomaton. Vaikka en olisi edes antanut itsestäni mitään. oli unelma toteuttaa omat unelmani ihan itse mutta vaikeaksi se tehdään kun on ulkonäkö kunnnossa.

Lapsuudessa ja nuoruudessahan se alkaa, kiinnostus vastakkaista sukupuolta kohtaan. Kai siinä tulee se jännitys ja "kielletyn hedelmän" himo, kun muutoin tytöt ja pojat ovat omissa porukoissaan tai ainakin jollakin tavalla erillisiä, ja on normeja, miten on soveliasta käyttäytyä.

Sukuelimet sopivat yhteen ja vastakkainen sukupuoli kiihottaa. Heteroiden kesken se on myös aika normi, että mies ja nainen ovat yhdessä.

Et sitten ole ollut tarkkaavainen, tätä seikkaa on opetettu täällä alinomaa, vuodesta toiseen. Se on huumori joka joka vetää puoleensa tai aiheuttaa hylkäämisen.

Evoluutio on huolehtinut siitä ettei lajimme kuole sukupuuttoon siten, että se on kehittänyt meille seksuaaliset vietit/halut. Mies himoitsee tyttöä ja tyttö himoitsee miestä, se on ensisijainen vaikutin. Millään lajilla ei ole suvunjatkamissviettiä (jälkeläistentehtailuviettiä), jälkeläiset ovat seksuaalisten himojemme seurausta.

Ihmislaji on nyt oppinut hallitsemaan lisääntymistä, seikka jonka olettaisi kasvattaneen seksuaalisten seikkailujen esiintyvyyttä, ja niin tapahtuikin -70 ja -80 luvuilla. Mutta hormonalinen ehkäisy on tehnyt tytöistä valtavan lihavia eli rumia jonka takia he eivät menesty soidintantereilla, joka on johtanut siihen että seikkailuja on enää murto-osa siitä mitä sitä oli -60 luvulla ja sitä ennen. Hormonalinen ehkäisy ilmeisemmin vaikuttaa lihottavasti jälkeläisiin, samoin se näyttää kasvattavan jälkeläisten seksuaalisuutta runtelevien kasvuhäiriöiden osuutta (eli kasvattaa seksuaalisesti kieroutuneiden osuutta).