Perjantai-ilta yksiössäni. Telkkarista tuli vaan rakkaus-leffoi.Lopezi löysi elämänsä miehen.plääplää.Pisti vähän kirjoittamaan. Nyt haluaisin tietää arvon sinkut:onko sitä räjähtävää rakkautta,leffojen suurta kemiaa olemassa oikeassa elämässä?
Kas kun en ole kokenut, eikä ole kukaan ystävistänikään puhunut. Tuntuu että luopuu toivosta,odottaa sitä jotain vaan mutta ei. Onko nykyaikana mahdotonta kokea molemminpuolista rakastumista?On niin paljon sinkkujen "sääntöjä" noudatettavana,pitäisi esittää vaikeasti tavoiteltavaa,ei saisi olla liian innokas yms..Päteekö tuollaiset muka silloin kun molemmat ovat ihastuneet/rakastuneet?Kilpailu on kovaa,kauniita,kauniimpia ja vielä kauniimpia. Tuntemattomiin ihmisiin pitäisi rakastua,tutustua,luottaa,uskoutua.Aina miettiä mitä toinen ajattelee,haluaako hän nähdä minua vielä.On todella raskasta miettiä mitä toisen ihmisen päässä liikkuu. Ei monia asioita sanota suoraan!varsinkaan sitä että treffikumppani ei kiinnostakaan enää.Ihmiset ovat kevytkenkäisiä! Olen sinkkuudessani oppinut rehellisyyteen,kyllä puolituttukin on sen arvoinen että hänelle jotenkin ilmoittaa suoraan että ei kiinnosta..noh se siitä
En tiedä mikä minullakin on kun en usko rakkauteen.
Täällä palstalla on paljon "kohtalotovereita",kärsineitä,omasta halustaan sinkkuja...Mikä meitä sitten yhdistää?toinen sukupuoli!Jokainen haluaa varmaankin löytää puolison. Ja täällä sitten lohdutetaan:että kyllä se sieltä vielä tupsahtaa eteesi "when you least expect". Mutta mitä jos ei sellaista ikinä tapahdukaan?Vai tapahtuuko sitä oikeastaan ikinä kenellenkään?Vai tyydytäänkö me pitkän yksinolon jälkeen lopulta siihen "keskinkertaiseen",ketä ei vie jalkoja alta mutta on muuten ihan jees.
Apua-mistäköhän tämä puhetulva tuli!pahoittelen.Kiva vaan kirjoitella ajatuksia....
Kas kun en ole kokenut, eikä ole kukaan ystävistänikään puhunut. Tuntuu että luopuu toivosta,odottaa sitä jotain vaan mutta ei. Onko nykyaikana mahdotonta kokea molemminpuolista rakastumista?On niin paljon sinkkujen "sääntöjä" noudatettavana,pitäisi esittää vaikeasti tavoiteltavaa,ei saisi olla liian innokas yms..Päteekö tuollaiset muka silloin kun molemmat ovat ihastuneet/rakastuneet?Kilpailu on kovaa,kauniita,kauniimpia ja vielä kauniimpia. Tuntemattomiin ihmisiin pitäisi rakastua,tutustua,luottaa,uskoutua.Aina miettiä mitä toinen ajattelee,haluaako hän nähdä minua vielä.On todella raskasta miettiä mitä toisen ihmisen päässä liikkuu. Ei monia asioita sanota suoraan!varsinkaan sitä että treffikumppani ei kiinnostakaan enää.Ihmiset ovat kevytkenkäisiä! Olen sinkkuudessani oppinut rehellisyyteen,kyllä puolituttukin on sen arvoinen että hänelle jotenkin ilmoittaa suoraan että ei kiinnosta..noh se siitä
En tiedä mikä minullakin on kun en usko rakkauteen.
Täällä palstalla on paljon "kohtalotovereita",kärsineitä,omasta halustaan sinkkuja...Mikä meitä sitten yhdistää?toinen sukupuoli!Jokainen haluaa varmaankin löytää puolison. Ja täällä sitten lohdutetaan:että kyllä se sieltä vielä tupsahtaa eteesi "when you least expect". Mutta mitä jos ei sellaista ikinä tapahdukaan?Vai tapahtuuko sitä oikeastaan ikinä kenellenkään?Vai tyydytäänkö me pitkän yksinolon jälkeen lopulta siihen "keskinkertaiseen",ketä ei vie jalkoja alta mutta on muuten ihan jees.
Apua-mistäköhän tämä puhetulva tuli!pahoittelen.Kiva vaan kirjoitella ajatuksia....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin mitä sinkkujen "sääntöjä". Mun mielestä helvettiin tollaset säännöt. Ne säänöt on just ne miksi ne itse muokkaaat. Voihan sitä aina katsoa töllöä ja ottaa oppia. SORI vähän töykeä aloitus, mutta pistää vihaksi tuo nykyinen meininki korostetaan sitä, että pitää olla täydellinen ja jollei ole niinkuin kukaan ei ole, niin näiden ihmisten pitää jotenkin parantua tästä "sairaudestaan", minkä ovat itse aiheuttaneet olemalla epätäydellisiä. Tulipas hankala lause täynnä kielioppi virheitä :) Niin, mitä oikeasti halusin sanoa on se, että usko itseesi ja ole oma itsesi niin aivan varmasti löytyy sellainen ihminen, joka kiinnostuu susta. Kun kaksi ihmistä kohtaa, joilla kemiat osuu yhteen niin siinä kohtaa kannattaa se järki heittää romukoppaan ja antaa mennä. Heh! Tuli itsellänikin vähän outoa tekstiä, näin yön hämärinä tunteina, noh ehkä ymmärrät mitä tarkoitin :)
Jep, ikinä en oo ollu rakastunut, mutta kyllä sen kemian olen kokenut muutaman kerran. Se on ollut mieletöntä sen verran kun sitä on kestänyt, mutta ikinä en oo kuvitellut mitään jatkokertomuksia. Unohda säännöt, mene virran mukana, se on mun ohje. En mä kovin moneen ihmiseen luota. Miehiä tulee ja menee, mutta mun ystävät on tuhannen jalokiven arvoisia!
Ainakaan et löydä sitä "molemminpuolista" rakastumista leikkimällä vaikeasti tavoiteltavaa. Jos mies etsii samanlaista tilannetta itselleen ja sinä leikit välinpitämätöntä, siirtyy mies eteenpäin koska sinulta ei sitä vastakaikua kuulunut, eli kyseessä on yksipuolinen kiinnostus hänen mielestään.
Itse ainakin siirryn eteenpäin, jos joku alkaa leikkiä vaikeata kanssani. Sen verran on tästä elämästä oppinut ettei kannata tuhlata aikaa ihmisiin, jotka eivät ole oikeasti kiinnostuneita tai välitä (siis ihan yleisestikin) minusta ja tuolla käytöksellä antaa sen kuvan.
Tartuin tuohon "kilpailu on kovaa, aina löytyy kauniimpia...".
Mielestäni monet menevät tässä metsään. Parisuhteen löytäminen ei perustu kilpailulle: mehän emme kilpaile keskenämme vaan jokainen haluaa löytää Sen Oikean. Se, kuka sopii minulle ja saa minut villiintymään ei sovi kaverilleni. Kaikki eivät halua sitä tiettyä naista tai miestä, sitä tietyn näköistä/kokoista/oloista vaan jokainen haluaa sitä, mikä parhaiten sopii itselle!!
Kilpailumielisyys ei johda mihinkään hyvään. Enemmänkin sillä on monia huonoja vaikutuksia: suhtautuminen toisiin ihmisiin muuttuu, he eivät ole kanssaeläjiä vaan vihollisia, kilpailukumppaneita. Onko ihme, jos tuntee olonsa yksinäiseksi ja yhteisöllisyyden tunne puuttuu elämästä kokonaan? Itsetunto laskee, jos tuntee jatkuvasti häviävänsä toisille - kisassa, jota ei edes oikeasti käydä. Kyynisyys on kilpailevan ihmisen "ammattitauti".
Kilpailussa on aina kyse suorituksesta. Eihän elämää suoriteta vaan eletään! Monet puhuvat, että "saanko mä koskaan ketään kun olen tälläinen". Kysehän ei ole saamisesta tai ansaitsemisesta vaan siitä, löydätkö itsellesi sen sopivimman ihmisen, jonka kanssa rakkaus on molemminpuolista. Joku on sanonut, että länsimaissa jokaiselle ihmiselle on noin 400 Sitä Oikeaa - ne täytyy vain kohdata.
Ja miten kohtaaminen onnistuu, jos molempien asenne on enemmänkin kilpailullinen kuin aitoon tutustumiseen tähtäävä.
Ja kuka parisuhdekisassa olisi voittaja? Sekö, joka saa kirkkohäät ja onnettoman avioliiton. Sekö, joka pettymyksistä huolimatta jaksaa uskoa ihmisiin ja rakkauteen? Sekö, joka näyttää saavan kaiken mutta ei tunne saavansa mitään...Tai se, joka näyttää jääneen ilman kaikkea mutta tuntee saaneensa kaiken, mitä on halunnut?
Joskus tekee hyvää eritellä omia ajatuksiaan ja pohtia, ovatko ne järkeviä tai todenperäisiä. Monet meistä ovat ennakkoluulojen ja odotusten orjia, mikä kahlitsee. Ihmisten kanssa puhuminen auttaa, varsinkin kokeneempien kanssa jutteleminen avaa uusia näkökulmia.
Jokaisen kannattaa miettiä sitä, mitä oikeastaan haluaa. Sosiaaliset paineet sekoittavat helposti yksilön omat ajatukset. Kun tietää mitä haluaa ja tarvitsee, voi keskittyä sen etsimiseen eikä tarvitse "kilpailla" muiden kanssa samoista asioista.