Vaimo pihalle 1kk sitten, elämä ja suhteet paremmin lasten kanssa kuin voi odottaa. Lapset asuvat luonani (3 lasta). Maksoin exäni ulos talostani ja kaikki hyvin. Viikko sitten sain kuulla, että työsuhteeni on irtisanottu ja sitä rataa...
Monen mielestä tämä voisi olla liikaa yhden ihmisen kestettäväksi, mutta kun ei ole. 10 vuotta nykyistä työtä, 8 vuotta edellistä ja muutama vuosi muutakin. Elämä edessä ja lapset onnellisia. Kaikki olen kertonut ja kaikki tulen kertomaan. Valheita saan edelleenkin kuulla äidin suusta, mutta en ainakaan omassa kotona.
Elokuussa taas uudet haasteet, nyt vain lasten ehdoilla koko kesä. Voiko olla parempaa?
Monen mielestä tämä voisi olla liikaa yhden ihmisen kestettäväksi, mutta kun ei ole. 10 vuotta nykyistä työtä, 8 vuotta edellistä ja muutama vuosi muutakin. Elämä edessä ja lapset onnellisia. Kaikki olen kertonut ja kaikki tulen kertomaan. Valheita saan edelleenkin kuulla äidin suusta, mutta en ainakaan omassa kotona.
Elokuussa taas uudet haasteet, nyt vain lasten ehdoilla koko kesä. Voiko olla parempaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihan hyvältä. Itse olen hoitovapaalla vielä vuoden. Työpaikkaa ei odottamassa, mutta vuoden päästä tarvittaessa on valmiudet ryhtyä vaikka yrittäjäksi. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot...mitä raha-asioihin tulee. Sen hyvän elämän pystyy rakentamaan niin paljon muullakin, kuin rahalla. Tietty niitä pakollisia menojakin on, mutta niihin toistaiseksi on riittänyt kotihoidontuli elatustuki. :)
Tsemppiä! Sulla on oikea asenne!
Miksi olet katkera ex-llä.Sinulehan on jäänyt talo ja lapset.Älä kuitenkaan tee sitä virhettä et mollaat ex-sää lastesi kuullen.Hän on kuitenkin Lasten äiti.Katkeruuden voi purkaa vaikka siivouksella.Onha se mukava siisti koti.Sanotaanko että ,kun tulee oikein paljon vastoinkäymisiä se kasvattaa ihmistä paljon ja oppetaa!!!Oikein hyvää kesää sinulle ja lapsille!!
En ole katkera lainkaan, että laitoin vaimon pihalle, koska tiesin, että hänellä oli jo suhde työkaverinsa kanssa kun asia tuli ns. jalalle. Olen vain katkera siitä, että tyttöni äiti ei ole eron jälkeen voinut/halunnut olla häneen yhteydessä milään tavalla. Vain muutamia tekstiviestejä ja siinä kaikki. Olen kyllä yrittänyt kaikkeni, mutta kun ei niin ei. Tyttö 16 v, kohta 17, joten olen omalta osaltani tehnyt 'kaikkeni'. Voin vain kuvitella äidin tuntemukset, kun ei edes äitienpäivänä tullut minkäänlaista kommenttia. Onneksi jullit (8 ja 14v) ovat velä tarpeeksi avoimia kohtaamaan äidin uudet 'rakkauden tunteet' uuden 'poikaystävän' kanssa. Toisaalta en todellakaan moiti tyttäreni päätöstä, sillä äitinsä, lähtönsä jälkeen, ei ottanut esikoiseensa yhteyttä vasta kun 3:n viikon jälkeen, joten...
sivuhuomautuksena voin todeta, että tyttäreni ei todellakaan halua olla enää milään tavalla tekemisissä 'petturi' äidin kanssa.