Nyt kun kirjoitan tätä, mieheni on poliisien toimesta otettu kiinni. Juuri äsken poliisista soitettiin, ja sanottiin, että, kun yöllä kotonamme on ollut pahoinpitelyä, he haluavat tietää, onko minulla vaatimuksia ja olenko käynyt lääkärissä. Ei minulla ollut vaatimuksia enkä ole käynyt lääkärissäkään.
Niin, viime yönä se sama toistui, mikä niin monesti ennenkin. Viinaksia oli nautittu ja sitten yhtäkkiä mies rupesi rajoittamaan minun liikkumisia kotonani. Kävi hiuksiin kiinni, repi käsistä ja heitti minut makuuhuoneeseen, joka oli hänen mielestään ainoa paikka, missä sain olla. Kun yritin tulla pois, hän piti ovesta toiselta puolen ja sitten äkkiä iski ovella minua päin. Nenästä vuosi verta ja sormista oli nahka pois. Soitin poliisit, ja hänet vietiin.
Nyt olen saanut nukkua, ja mieli on maassa niin paljon kuin ikinä voi.
Mietin, olisiko minun sittenkin pitänyt vaatia hänelle rangaistusta? Olisiko nyt pitänyt lyödä viimeinen niitti tähän arkkuun? Onko meillä enää mitään tulevaisuutta yhdessä?
Jään katsomaan, millä mielellä hän tulee, mitä tekee ja päätän sitten jatkosta. Katson, voinko olla kotona enää. Kumpi meistä lähtee..
En koskaan, pahimmissa painajaisunissakaan olisi uskonut, että minä olen joutunut elämään tällaista, kokemaan väkivaltaa oman mieheni taholta.
Ja kun olen aikaisemmin antanut asioiden olla, tähän on tultu. Kynnys väkivaltaan on madaltanut, josko sitä on ollenkaan, kun hän on humalassa. Haukkumista ja sanallista alistamista olen kyllä hänen taholtaan saanut, henkistä väkivaltaa, lähes aina, kun hän on kännissä. Käsiksikin on käyty, mutta nyt on ollut siinä suhteessa pitkä rauhallinen kausi, kunnes taas viime yönä....
Voi Luoja, miten tästä eteenpäin?
Niin, viime yönä se sama toistui, mikä niin monesti ennenkin. Viinaksia oli nautittu ja sitten yhtäkkiä mies rupesi rajoittamaan minun liikkumisia kotonani. Kävi hiuksiin kiinni, repi käsistä ja heitti minut makuuhuoneeseen, joka oli hänen mielestään ainoa paikka, missä sain olla. Kun yritin tulla pois, hän piti ovesta toiselta puolen ja sitten äkkiä iski ovella minua päin. Nenästä vuosi verta ja sormista oli nahka pois. Soitin poliisit, ja hänet vietiin.
Nyt olen saanut nukkua, ja mieli on maassa niin paljon kuin ikinä voi.
Mietin, olisiko minun sittenkin pitänyt vaatia hänelle rangaistusta? Olisiko nyt pitänyt lyödä viimeinen niitti tähän arkkuun? Onko meillä enää mitään tulevaisuutta yhdessä?
Jään katsomaan, millä mielellä hän tulee, mitä tekee ja päätän sitten jatkosta. Katson, voinko olla kotona enää. Kumpi meistä lähtee..
En koskaan, pahimmissa painajaisunissakaan olisi uskonut, että minä olen joutunut elämään tällaista, kokemaan väkivaltaa oman mieheni taholta.
Ja kun olen aikaisemmin antanut asioiden olla, tähän on tultu. Kynnys väkivaltaan on madaltanut, josko sitä on ollenkaan, kun hän on humalassa. Haukkumista ja sanallista alistamista olen kyllä hänen taholtaan saanut, henkistä väkivaltaa, lähes aina, kun hän on kännissä. Käsiksikin on käyty, mutta nyt on ollut siinä suhteessa pitkä rauhallinen kausi, kunnes taas viime yönä....
Voi Luoja, miten tästä eteenpäin?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuttu tilanne vuosien takaa
Teillä ei onneksi ole lapisa olentan. Eikä ehkä kannata edes harkita ennen kun suhteenne on kunnossa.
Erosin vuosia sitten mieheni uhkaili ja olisi kai käynyt käsiksi mutta sanoin jo suhteen alussa että jos lyö siitä paikasta pakkaan kassini ja lähen.
Humalassa hän huoritteli tappouhkauksia tuli myös elämä oli tosi raskasta koska hänen juomisensa lisääntyi koko ajan.
Hänellä oli voimakas tarve hallita minun ja lasten elämää kaiken olisi pitänyt mennä hänen ehdoillaan ja juominen tietysti oli minun syytäni.
Kävi itse A-klinikalla hain tukea tilanteeseen yritin saada miehenikin mukaan ei hän lähtenyt ei myöntänyt että alkoholi on perheemme ongelma.
Itselläni alkoholi ei ole koskaan ollut ongelma ja lasten vuoksi elän raitista elämää.
A-klinikalla sain itse tukea ja keskustelu tilanteestamme avasi silmäni näkemään että en saa miestäni raitistumaa jos hänellä itsellään ei ole haluja siihen.
Minun kohdallani ero oli ainut ratkaisu tilanteeseen on ihanaa kun kukaan ei komentele ja saamme lasten kanssa nukkua yöt rauhassa
Vasta paikkakunnan vaihto auttoi lopullisesti eroon uhkailusta. pitkään hän soitteli öisin yritti kontrolloida elämäämme.
Eniten on surettanut se että lasten tapaaminen ei ole häneltä sujunut. Ei pysty olemaa selvinpäin enää edes silloinkun on sovittu tapaaminen. onneksi lapset ovat nyt melkein aikuisia ja tietävät itse koska haluavat isäänsä tavata.
Sen vain haluan sanoa sinulle että mieti tarkkaan mitä haluat elämältäsi. Jos mahdollista hakekaa ulkopuolista apua tärkeintä on saada miehesi ymmärtämään että näin ei voi jatkua. Jos hän ei pidä lupauksiaan älä usko että tilanne muuttuu.
Sinun elämäsi on ainutkertainen lahja jota ei kannata tuhlata huonossa suhteessa.
odottelemaan putkasta pääsyä. Silloin on mies vieläkin hurjemmalla päällä - kokemusta on. Häippäse heti jonnekin sukulaisiin tai ystävien luo viikonloppukylään.
aina jaksatte ajatelle sitä toista ihmistä ja hänen hyvinvointiaan, vaikka itse saisitte turpiinne jatkuvasti, joko henkisesti tai fyysisesti. Ajattelisitte omaa itseänne ja onnellisuuttanne tässä elämässä. Ei ketään ole tarkoitettu olemaan onneton parisuhteessa, mitä järkeä siinä voi olla.
Järjestäkää oma elämänne hyväksi, niin että voitte nauttia siitä, älkääkä uhratko itseänne sairaan ihmisen takia, joka ei koskaan tule paranemaan, ainakaan teidän "avullanne." Koska tällaista ihmistä te ette pysty auttamaan ja parantamaan, vaikka kuinka uhrautuisitte ja kärsisitte hänen takiaan. Hän ei sitä koskaan tule huomaamaan. Jos jäätte tällaiseen suhteeseen teette tälle henkisesti sairaalle ihmiselle vain karhunpalveluksen mahdollistamalla hänen itsekkään käytöksensä olemalla hänen maalitaulunaan. Minne hän siitä lähtisi tai paranisi kun uhri, johon voi pahan olonsa purkaa on aina saatavilla.
Ette te pysty häntä auttamaan, mutta itseänne pystytte lähtemällä rohkeasti elämään ihan ikiomaa ja arvokasta elämäänne. Tällaisia miehiä ei naiset tarvitse mihinkään, seiskää omilla jaloillanne ja eläkää, muuten elämänne menee hukkaan. Tuleville lapsillekin on vain kärsimystä tiedossa. Elämässä pitää olla rohkea ja tehdä itsenäisiä ratkaisuja ja toimia. Ei kaikki aina helppoa ole, eikä ole kai tarkoituskaan, mutta varmasti kannattaa. Naisesta löytyy enemmän voimavaroja kuin monista miehistä ikinä. Ottakaa ne käyttöön ja arvostakaa itseänne ja elämäänne. Eläkää sellaista elämää, että voitte sen tehdä.
Nainen on se, joka pitää perheen kasassa.
Nainen on se, joka kasvattaa lapset sydämensä alla.
Nainen on se, joka synnyttää, ruokkii ruumiillaan, hoivaa ja huoltaa.
Nainen on se, joka luo elämää, ei tuhoa sitä.
Ja kun ongelmia tulee, nainen on myös se, joka tuntee huolen ja vastuun myös miehestään, vaikka kuinka väärin tämä "iso lapsi" onkin tehnyt....
Geenimanipulaatio, ja naiset ajattelevat ensin itseään ja sitten muita, jos jotain jäljelle jää...
ja sitten naiset muuttuvat miehiksi ja alkavat lätkiä miehiään mennen tullen ja palatessa, aina kun v...taa.... hmmm
Mies tuli just kotiin, ja totta Mari puhuit.
Oli säilöstä päästyään mennyt juomaan päänsä täyteen ja vihaisena palasi. Jo ovelta kuuluivat "hellittelysanat", tuli lutkat ja huorat samaan riviin. Minut syyllistettiin viime yöstä, minä jäin taas vastaajaksi, mutta niin arvelin hänen reagoivankin. Ei anteeksipyyntöjä ei sovittelua. Varoitin, että jos reuhaaminen jatkuu, saa viettää seuraavankin yön siellä, missä oli.
Nyt hän sitten makaa simahtaneena jo. Onneksi.
Minulla on laukku pakattu, auton avaimet taskussa ja puhelin vieressä. Katson, jääkö hän nukkumaan ja jos ei, lähden pois...
No, hän teki jo selväksi, että heti viikon alusta alkaa etsiä omaa asuntoa. Hyvä niin. Minä katson päivän kerrallaan, miten jatkan elämääni. Näin ei enää voi jatkua. En jaksa näin enää, olo on nyt kuin kuiviin puristetulla sitruunalla.
aurinko paistaa huomennakin ja kesä tulee, koivut on hiirenkorvilla. Elämä jatkuu.
Nyt ei ole mitään järkeä jäädä "katsomaan millä mielellä hän tulee, mitä tekee ja päättää sitten jatkosta" , sillä hän on mielipiteensä ilmaissut paiskaamalla sinut makuuhuoneeseen, pakottamalla olemaan siellä ja lyömällä sinua ovella kun yritit pois sieltä. Niin ei tehdä kenellekään.
Ellet häivy niin henkesi menee. Väkivaltaisessa suhteessa oleminen on itsemurhayritys. Miksi haluat tappaa itsesi? Ota vastuu itsestäsi ja ratkaise oma kohtalosi. Mutta jos jäät niin olet sen tehnyt: tulet tuhoutumaan.
Hyvin helposti sanotaan, että lähde ja lähde heti. Heti lähteminen on paikallaan silloin, kun oma ja läheisen turvallisuus on uhattuna.
Kun tekee pidemmälle kantavia muutoksia, ei voi lähteä tuosta vaan, sekään ei kovin järkevää ole, sukulaisten tai ystävien nurkkiin kovinkaan pitkäksi aikaa. Asioiden järjesteleminen vie oman aikansa ja kun vaaratilanne on ohi, sen järjestelemisen tekee toki helpoiten kotoa käsin.
Monesti unohdetaan, kun toista neuovotaan, ettei sekään tie ole vähäpätöinen, kun suhdetta aletaan hoitaa. Kyllä jokainen ihminen kompastelee ja tekee vääriä valintoja ja tekoja, mutta ansaitsee mahdollisuuden. Se tulee keskustella loppuun eikä vaan pakata ja häipyä, jos ei halua muuttokuormaansa seuraavan ahdistuksen ja jossittelun kesken jätetystä työstä.
Katso nyt jokin aika, kun akuutti tilanne on ohi, juttele ja kuuntele mahdollisimman objektiivisesti itseäsi ja häntäkin.
Mutta pidä tiukasti kiinni, että jokaisella on oikeus koskemattomuuteen.
heti enkä hetken päästä. Lähdin sunnuntai-iltana ja perjantaina asuin jo eri asunnossa huonekalujen yms. tavaroiden kanssa. Muutama päivä sukulaisten nurkissa ja asioita järjestellessä meni. Turvakotiin ei mahtunut. Oli se vaan järkytys. Sinne olisin mielluummin mennyt kuin sukulaisten riesaksi.
muuten menee asiat aina vaan pahemmaksi. Tämän olen itse kokenut ja se että mies lupaa parannusta tms. tai jopa lupaa lähteä kotoa pois ei tarkoita että siihen se loppuu.
Melko suurella todennäköisyydellä hän piinaa sinua vaikka asuisitkin muualla. Ja sitten samalla katsotaan myös sinun jaksamisesi. On niin helppoa palata takaisin ja samalla uskoa että no nyt se on muuttunut ja nyt se on tajunnut mitä on tehnyt.
Omani soitteli ja lähetteli viestejä ainakin vuoden, vieläkin tulee harvakseltaan ettei pääse unohtumaan.
Itse älysin siinä vaiheessa kun löin ekan kerran takaisin että mahdollisuus siihen että joku kerta on jotain esim. kädessä on olemassa vaikka en olekaan pätkääkään väkivaltainen ihminen. Mutta hermot voi mennä tavalliseltakin naiselta!!
Kirjoittele miten on käynyt ja todella voimia tuleviin koitoksiin.
ja tee rikosilmoitus pahoinpitelystä.Asumismuodostanne en tiedä mutta minä vaihtaisin lukot ja hankkisin lähestymiskiellon. Hänenhän se kuuluu kodista lähteä eikä sinun-jonnekin sukulaisten nurkkiin.
Ole vahva ja tee päätös ennen kuin pahempaa sattuu.
Ota yhteyttä myös esim Naisten linja puh.
0800 0 2400 josta saat maksutonta neuvontaa väkivaltaa kokeneille naisille. Reippautta, tulevaisuus edessäsi!!!!
Maija
"ja tee rikosilmoitus pahoinpitelystä."
niinhän se on helppoa tehdä rikosilmoitus fyysisillä todisteilla. Oma henkinen väkivaltainen käyttäytyminen kun on jokseenkin mahdotonta näyttää toteen. Usesimmissa tapauksissa on vain naisen ja miehen sanat vastakkain ja kuten arvata saattaa nainen on uhrin asemassa ja mies hirmuinen mörkö. Vaikka tämä ei todellisuudessa olisikaan näin.
Oikeutta voi näissä mies-lyö-naista perheväkivalta tilanteissa vedättää mielin määrin.
"sitten yhtäkkiä mies rupesi rajoittamaan minun liikkumisia kotonani."
Näinhän se yleinsnä menee ja nainen ei tietenkään ole provosoinut tilannetta mitenkään.
rajoittiko vai ei, provosoiko vai ei. Jos tilanne on noin tulehtunut niin parasta laittaa peli poikki ja tarkastella sitten tarvittaessa uudestaan..
Kiusaatko itse jotakuta?? Tuli mieleen- yleensähän se koira älähtää kehen kalikka osuu..
"Kiusaatko itse jotakuta?? Tuli mieleen- yleensähän se koira älähtää kehen kalikka osuu.. "
Mikäli kiusaamisella tarkoitat lyömistä niin en.
Minulla on onneksi jonkinlainen taito puhua ongelmat selviksi, mutta ymmärrän kuitenkin miehiä jotka tietyissä tilanteissa lyövät.
OK. Jos noin ajattelet, niin ehkäpä äitisi, sisaresi, vaimosi tai tyttäresikin ansaitsee joskus saada turpiinsa. Äläkä vaan mene puolustamaan häntä.
Sano sitten tuo sama.
Säälittävä kommentti ja todennäköisesti mieheltä, jonka nyrkki nousee, kun lupakin siihen jo on.
Eikö tässä ole jo ihan riittävän hankala tilanne. Eikö nämä ihmiset kärsi ihan riittävästi.
Ajattele, mitä mies puhut, miltä tällaisen lukeminen tuntuu ihmisestä, jolla muutenkin elämä menossa pirtaleiksi.
Ei tuollaisia yleistyksiä tule tulla tänne sanomaan, kun kukaan on verissään lyötynä maassa.
Avaa aiheesta oma keskustelu.
Lohduta sitä, jolla paha on, älä tule mätkimään lisää.
insinööriä, joka sai hengiltä koko perheen? Kyllä olen sitä mieltä, että väkivaltaisesta suhteesta on lähdettävä niin nopeasti kuin pääsee. Oli sitten kyseessä mies tai nainen. Ei näitä suru-uutisia tarvitsisi lukea.
"Ajattele, mitä mies puhut, miltä tällaisen lukeminen tuntuu ihmisestä, jolla muutenkin elämä menossa pirtaleiksi."
Minä ajattelenkin ja luin mitä viestissä kirjoitettiin. Ilmeisesti ymmärsin viestin hieman sinua paremmin. Lue viesti uudestaan ja yritä hahmottaa mikä siinä on hieman vinossa.
Viesti on aika tyypillinen ja vaatii huomattavasti syvällisempää selvitteluä jotaa voidaan sanoa yhtään mitään siitä ketä syytetään ja ketä ei.
"Ei tuollaisia yleistyksiä tule tulla tänne sanomaan, kun kukaan on verissään lyötynä maassa."
Minä yleistin viestiin perustuen ja mitä siinä kerrottiin.
Voin minä syvällisempääkin tarinaa heittää jos tietäisin tapauksen molempien puolien tarinat.
"Lohduta sitä, jolla paha on, älä tule mätkimään lisää. "
Tunteiden päästäminen vakavien tapausten tuomitsemisiin on suuri virhe. Pysyttele faktoissa ja jätä säälit kotia.
Pyydän kuitenkin anteeksi jos pahoitin asianomaisen mielen. Se ei ollut tarkoitus.
Ymmärsinkö nyt ihan oikein....
Ei täällä oikeutta käydä, oikeudessa tuomitaan...
Eikä tarvikaan, sillä kukaan meistä ei osaa/pysty/kykene toistaan tuomitsemaan, ja se heittäköön ensimmäisen kiven, joka viaton on.
Neuvominen tai sen yrityskin on jo toinen juttu, vaikka ei välttämättä oikea sellainen, välittäminen niissäkin se tärkein viesti, tietää tulleensa kuulluksi.
Ihmisellä on tunteet ja ei niitä tule ohittaa sosiaalisessa kanssakäymisessä ja sitähän nämäkin palstat ovat. Niin ja sääli, se ei ole sairautta, sääli on myötäelämistä ja toisen tuskan tuntemista, empatiaakin.
Mutta asiasta. Luin tämän ja monta muutakin kirjoitusta ja olen tavattoman surullinen niiden ihmisten puolesta, säälinkin, jotka näitä nytkin parhaillaan käyvät läpi. Auttaisin, neuvoisin, jos voisin, jos osaisin. Kyse näyttää olevan parien välisestä ongelmasta, niiden ihmisten, jotka joskus ainakin rakastivat toisiaan ja solmuun ajautuivat. Niin sääli, niin turhaa tuhlausta.!!!
Paras asia kuitenkin on, että asiat tuodaan päivänvaloon, seinien sisälle ja sydämeen hautaaminen pahentaa vaan asiaa ja yksin ei kukaan jaksa loputtomiin.
Sitä kai nämä viimepäivien tapahtumatkin, Espoo ja Porvoo ym., kattila kiehuu yli syystä tai toisesta - ja yksikin kerta on liikaa.
Minä seison tiukasti sen takana, että toiseen ihmiseen saa käydä käsiksi ainoastaan rakkaudesta. Mikään syy ei oikeuta muuhun.
Henkinen väkivalta on tuhoisaa ja satuttavaa, ja ennenkaikkea kun sen tekee ihminen, joka on läheinen ja rakas ollut. Mutta haukku ei haavaa tee. Käsiksi käyminen tekee!
Ja kuule, kyllä sitä henkistä väkivaltaa käyttelee ihan yhtälailla miehet kuin naisetkin.
Katsot, että miehellä on sen lisäksi joskus oikeus vähän "tehostaa asiaansa nyrkkeilemällä". Kumpi tässä häviää - miehellä sielu mustelmilla, naisella samoin sekä lisäksi vielä ruumiskin. Aika tasa-arvoista, vai?
Jos mies saa lyödä provosoituna, silloinhan naisetkin voisivat käyttää oikeutetusti vähän kättä pidempää, että pääsevät samoihin oikeuksiin. Kun nainen on fyysisesti miestä heikompi, hänelle sallittakoon sitten "lisäkättä". Ja seurauksista ei ruikuteta. Tapellaan vaan, kunnes...niin, mihin asti?
Ei aina tarvita väkivaltaan edes provosointia, vaikka sekään ei oikeuta lyömään!, joillakin vaan alkoholi on sitä pahantuuleen viinaa. Jos riitaa ei saa muusta aikaiseksi, niin sitten siitä, mikä tapahtui edellisessä elämässä. Usko vaan, tästä minulla on läheistä tietoa. Samoin kuin siitä, ettei aina edes riitä se, että nainen on hiljaa. Silloin ei saa näkyäkään, jos ei halua saada konkreettisia mustelmia. Tiedän!
Itse en ole koskaan käynyt käsiksi keneenkään, enkä sitä tee jatkossakaan. Sitä oikeutta en anna itselleni enkä kenellekään enkä koskaan hyväksy seli-seliä siitä ja toivon, ettei kukaan viitsi sellaista edes enää tyrkyttää.
Tuli väärään lokeroon, viesti oli tälle 30-v miehelle.