Miesten

Eli onhan se ihan yleinen juttu, mikä lähtee jo lasten leikeistä. Tytöt useimmin leikki parina ja pojat porukassa. En tiedä olisko biologiallakin jotain osuutta (äijien pitänyt metsästää ja puolustaa kotiaan yhdessä, naisten taas hoitaa perhettä eikä liipustella pitkin metsiä joukoilla)

Sitä paitsi naiset harvemmin yhdessä naureskelee sellaisille jutuille (karrikoiden) kun äijät: forkat, lätkä, armeija, kalja, pieru, naisten kropat jne, joista on aika helppo lähteä juttelemaan.

Harmihan toi sinällään on, ajatellen kivaa ajanviettoa. Ehkä jotkut ns. seuraleikit ja muu yhteinen hauskapito alussa toisi naispuolisiakin avoimemman olon ja hekin voisivat viihtyä yhdessä ja tutustua.

Niin, tämä kirjoitus koskee joitain tapauksia, en tarkoita että kaikki miehet juttelisivat yllä mainituista asioista tai kaikki naiset tykkäisivät olla vain kahden jne.

Voin ainakin omalta kohdaltani sanoa että toi tilanne enemmänkin kuin tuttu. Poikakaverini on todella sosiaalinen ja itse taas vähän ujommanpuoleinen, mutta en kuitenkaan mikään tuppisuu. Poikakaverini tulee hyvin toimeen melkein kaikkien kanssa ja tosiaan tuntuu että se löytää tosi helposti jotain puhuttuvaa tuntemattomien kanssa, mutta mä en taas keksi mitään sanottavaa. Ja tosta aiheesta on jopa riitaakin syntyny muutamaan otteeseen kun se ei voi ymmärtää sitä et mä tunnen oloni yksinäiseksi sen kavereiden pippalossa, jossa en tunne ketään. Mut ei tässä auta kun molemminpuoleinen ymmärrys. Tientenkin sit kun on oppinut tuntemaan näitä sen kavereiden tyttöystäviä ja on jo useita iltoja yhdessä istuttu niin sit juttu rupee jo luistaa... muijilta se tutustuminen vie vaan huomattavasti enemmän aikaa. Nytkin kun ollaan poikakaverini kanssa jo reilu 3 vuotta yhes oltu niin enää tollasia tilanteita ei edes hirveesti synny. Eli mun mielestä toi on täysin normaalia eikä sitä kannata sen enempää murehtia, kyllä se siitä ajan kanssa sitten. Ja tietysti kaikista parashan olis et muijat ja äijät vois tehdä yhes jotain siellä illanistujaisissa, esim. pelata jotain, ettei tulis noita tilanteitä mis muijat kokoontuu yhteen huoneeseen ja äijät toiseen.
Mutta niinhän se vain on että muijat ja äijät on monessakin suhteessa niin erilaisia ja sen asian kanssa pitää vaan tulla toimeen!

Minua on jotenkin harmittanut aina jollain tasolla se, että mieheni kaverit on kaikki sinkkuja -ne ketkä juhlimaan/illan istujaisiin on tulossa. Olisi mukavaa, jos he vielä jokupäivä toisivat mukanaan omia naisiaan, sillä nyt joko pakenen paikalta, kun miehet kokoontuu tai kutsun omia kavereitani seuran jatkeeksi.

Jos olen mieheni kanssa menossa kaverini luo, missä on muidenkin naisten miesystäviä, niin tiedän että voin hyvällä omatunnolla jättää sosiaalisen mieheni yksin tuntemattomien seuraan joksikin aikaa. Ja kun tulen takaisin juoruttuani ystävieni ja hänen kavereidensa kanssa, niin juttu tuntuu vain heilläkin luistavan.

Mieheni ei tule juttuun uusien tuttavuuksien kanssa ainakaan yhtään sen paremmin kuin minäkään. Itseasiassa emme koskaan ole voineet seurustella MINUN ystävien kanssa pareittain: Mieheni ja ystävieni miehet ovat aina kuin eri plaaneetalta... Sen sijaan parin miespuolisen ystäväni kanssa mieheni on löytänyt jotain yhteistä, mutta en voi tavata heitä 100%:sesti jos mieheni sekoilee aina mukana :).

Tapailemme silloin tällöin "mieheni puolelta" paria tuttavapariskuntaa. Kaikki sujuu suurinpiirtein ok, mutta silti tapailen mieluummin omia ystäviäni - ilman miestäni. Näin kaikki sujuu parhaiten. Miksi naisten tai miesten pitäisikään tulla juttuun jonkun kanssa vain siksi että tämä joku sattuu olemaan hänen kumppinsa ystävän kumppani? Ihan kiva jos sellaista tapahtuu, mutta kamalan vaikeaa etenkin parille, jonka osapuolet ovat kovin erilaisia.