Kaipaan vertaistukea tai uusia näkökulmia: olen seurustellut mieheni kanssa nyt hieman yli vuoden ja suhteemme on ollut täynnä tunteita. Äärimmäisen hyviä ja äärimmäisen huonoja. Riitelemme paljon, sillä meillä on molemmilla kipakka temperamentti, kova oikeudenmukaisuudentaju ja vahva ego (joka sokaisee varmasti sitä oikeaa oikeudenmukaisuudentajua).
Yleisin riidan aihe on se, että mieheni on joko nalkuttanut minulle tai kommentoinut jotakin toimintaani, sillä hän on hyvin tarkka tietyissä asioissa, ja minä ärsyynnyn kommentoinnista. Tästä seuraa riita, jonka seurauksena minä pyydän anteeksi ärsyyntymistäni. Ongelma on se, että toivon mieheni pyytävän myös anteeksi käytöstään, koska hänestä tulee hyvin ilkeä riitojen aikana. Mieheni mielestä hänen ei kuuluisi pyytää anteeksi (ainakaan ensin), jos minä olen toiminut ensimmäisenä huonosti.
Tilanteissa käy siis niin, että minä ärsyynnyn ensin jostakin, jonka seurauksena mieheni on kahta kauheampi minua kohtaan. Välillä koen, että en ansaitse sellaista käytöstä. Etenkään, jos tilanne on lähtenyt väärinkäsityksestä liikkeelle. Mieheni saattaa haukkua minua "sekopääksi", epänormaaliksi, sanoa, että haluaa olla mahdollisimman kaukana minusta, että olen lapsellinen, koska en osaa kontrolloida tunteitani jne. Mieheni mielestä minä pystyn pyytämään anteeksi vasta sitten, kun hän on menettänyt hermonsa kokonaan. Käsitän hänen käytöksensä niin, että koska minä yritän ymmärtää hänen näkökulmaansa "liian myöhään", hän voi käyttäytyä miten vain.
Tiedän, että olen herkkä kritiikkiä kohtaan ja hermostun/ärsyynnyn varmasti välillä ihan turhasta. Mutta samalla luulen tietäväni, että mieheni on välillä kohtuuton. Hänen ilkeät sanansa satuttavat minua kovasti. Olen sanonut siitä hänelle, eikä hän kuulemma edes muista sanoneensa sellaisia asioita, eikä hän ota sellaisia niin vakavasti, "mitä nyt sanoo riidan aikana".
En tiedä enää mitä ajatella. En tiedä, kestänkö ilkeyttä. Ja välillä on sellainen kauhea epäluulo, että mitä jos olenkin ihan sekopää, enkä vain näe omaa kamalaa käytöstäni tarpeeksi hyvin? Olo on hyvin sekava ja niin on tekstikin. Pahoittelut.
Olenko hullu vai onko mieheni ilkeä
11
443
Vastaukset
- Anonyymi
Et vaikuta seköpäältä, kun huomaat tarkistalla omia tuntemuksia noin realistisesti ja tutkimalla että olisitko sinä ainoastaan se joka aiheuttaa riitelyä. Ja osaat anteeksi pyytää. En tietenkään tiedä sinusta tai miehestäsi mitään, mutta tää nyt tuli mieleen tosta kirjoituksestasi. 🤗
- Anonyymi
Teidän riitoihinne en ota kantaa, kun en niistä oikeasti mitään tiedä. Molemmilla osapuolillahan on aina oma näkemyksensä ja totuus tuppaa usein olemaan jossain puolivälissä. Noin yleisesti ottaen ei tuo kovin sekopäiseltä kuulosta.
Vaan tuohon anteeksipyytämiseen otan kantaa. Miehet ovat ihan yleisesti jumalattoman huonoja pyytämään anteeksi ja näkemään tekojaan siinä valossa, että heidän edes pitäisi pyytää anteeksi. Syy tähän on testosteroni. Se nyt vaan ihan tutkitusti heikentää kykyä empatiaan ja nähdä niitä omia sanojaan ja tekojaan toisen näkökulmasta. Toulle asialle ei mies itsekään kovin helposti mitään voi, vaikka sen tajuaisikin.- Anonyymi
No ei se nyt ihan noin ole. Kyse on minun mielestä kyvystä näyttää tunteita siis miehen .Täällä päiväkodista lähtien sanotaan ettei.miehet saa itkeä tai miehet sitä ja tätä. Minä olen mies ja joutunut monta kertaa pyytämään anteeksi hölmöilyjäni. Eikä ole vaikeaa kun tajuaa tehneesä väärin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No ei se nyt ihan noin ole. Kyse on minun mielestä kyvystä näyttää tunteita siis miehen .Täällä päiväkodista lähtien sanotaan ettei.miehet saa itkeä tai miehet sitä ja tätä. Minä olen mies ja joutunut monta kertaa pyytämään anteeksi hölmöilyjäni. Eikä ole vaikeaa kun tajuaa tehneesä väärin.
Kyllä se ihan noin on. Testosteroni tekee tuon, kyllä sen ihan myöntää voi. Ei se kenenkään vika ole. Kasvatuksella on oma osuutensa ja lapsena (kun sitä testosteronia ei vielä siinä määrin ole) niitä parempia malleja toimia voi vielä omaksua. Vaan siis ikävä fakta on, että testosteroni nyt vaan tekee miehille ongelmalliseksi mm. pyytää anteeksi. Naiset tuppaavat taas pyytämään liiankin herkästi anteeksi mm. työelämän tarpeita peilatessa. Se nyt vaan on näin ja tietty osa siitä on vaan pakko hyväksyä. Jos tuohon yhdistetään kasvatus, joka ei ole oikein tupputtanut sitä anteeksipyytämistä, niin lopputulos on aloituksen kaltainen. Mies ei pyydä anteeksi, jollei koe tehneensä jotain aidosti väärin. Aniharva mies pyytää anteeksi, vain sitä, että on toiminnallaan ajattelemattomuuksissaan satuttanut. Ehkä tämäkin tulevissa sukupolvissa paranee, kun sitä asia jaksetaan lapsille opettaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se ihan noin on. Testosteroni tekee tuon, kyllä sen ihan myöntää voi. Ei se kenenkään vika ole. Kasvatuksella on oma osuutensa ja lapsena (kun sitä testosteronia ei vielä siinä määrin ole) niitä parempia malleja toimia voi vielä omaksua. Vaan siis ikävä fakta on, että testosteroni nyt vaan tekee miehille ongelmalliseksi mm. pyytää anteeksi. Naiset tuppaavat taas pyytämään liiankin herkästi anteeksi mm. työelämän tarpeita peilatessa. Se nyt vaan on näin ja tietty osa siitä on vaan pakko hyväksyä. Jos tuohon yhdistetään kasvatus, joka ei ole oikein tupputtanut sitä anteeksipyytämistä, niin lopputulos on aloituksen kaltainen. Mies ei pyydä anteeksi, jollei koe tehneensä jotain aidosti väärin. Aniharva mies pyytää anteeksi, vain sitä, että on toiminnallaan ajattelemattomuuksissaan satuttanut. Ehkä tämäkin tulevissa sukupolvissa paranee, kun sitä asia jaksetaan lapsille opettaa.
No en ole asiaan lääketieteellisestä kantilta perehtynyt että testosteroni olisi ainoa tekijä. Epäilen kyllä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se ihan noin on. Testosteroni tekee tuon, kyllä sen ihan myöntää voi. Ei se kenenkään vika ole. Kasvatuksella on oma osuutensa ja lapsena (kun sitä testosteronia ei vielä siinä määrin ole) niitä parempia malleja toimia voi vielä omaksua. Vaan siis ikävä fakta on, että testosteroni nyt vaan tekee miehille ongelmalliseksi mm. pyytää anteeksi. Naiset tuppaavat taas pyytämään liiankin herkästi anteeksi mm. työelämän tarpeita peilatessa. Se nyt vaan on näin ja tietty osa siitä on vaan pakko hyväksyä. Jos tuohon yhdistetään kasvatus, joka ei ole oikein tupputtanut sitä anteeksipyytämistä, niin lopputulos on aloituksen kaltainen. Mies ei pyydä anteeksi, jollei koe tehneensä jotain aidosti väärin. Aniharva mies pyytää anteeksi, vain sitä, että on toiminnallaan ajattelemattomuuksissaan satuttanut. Ehkä tämäkin tulevissa sukupolvissa paranee, kun sitä asia jaksetaan lapsille opettaa.
” Kyllä se ihan noin on. Testosteroni tekee tuon, kyllä sen ihan myöntää voi. Ei se kenenkään vika” Vautsi, tämä on minulle täysin uutta tietoa, että myös miesten kohdalla tehdään tällaisia fysiologisia selittäviä olettamuksia. Mitä tulee anteeksipyytämisen vaikeuteen, niin se on ilmeisesti jokin heikkouden osoitus joillekin miehille. Hieman kehittymätöntä ajattelua. Toinen on tämä lauman suojissa ajelehtiminen ja kaikessa tuen hakeminen toisilta jos in vaikka jotain konfliktin tynkää tms. Naisen sana on pelottava asia.
- Anonyymi
Kuulostaa ihan sellaiselta perinteiseltä kaasuvalottajalta, joka hokee muille ihmisille muissakin kun parisuhdeasioisss, että olet ihan psykoosissa jos heidän ajatukset ei miellytä.
Minä lähtisin kävelemään, jos se aina menee niin, että no minä vain totesin ilman vastuuta omista sanoista - Anonyymi
🚩🚩🚩🚩 Juokse. 😳
- Anonyymi
Mitä ihmettä olet hänen kanssaan. Lähtisin vikkelään pois. Ei tuollaista normi ihminen kauaa jaksa.
- Anonyymi
Lähde vielä kun voit. Mieluummin vaikka jo tänään.
- Anonyymi
Mitäs jos käsittelisitte asioita ihan niin kuin sillä tavalla rauhallisesti keskustelemalla? Eli rauhallisena hetkenä istutte alas ja molemmat avaudutte asioista, jotka teitä vaivaavat. Puhutte toisillenne lempeästi ja koitatte ymmärtää toisianne. Mietitte, mitä yhdessä voisitte asioille tehdä. Sivusta seuranneena riidat ovat usein todella typeriä, idioottien touhua. Ne aiheutuvat siitä, kun ei kuunnella ja ymmärretä toisiaan, pohdita ja perustella asioita kunnolla. Eli huonot tunteet sivuun ja järkeä tilalle
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1191632
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991468Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy35859Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M29829Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm50756Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?36749Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘56708Olet myös vähän ärsyttävä
Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.37700Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s42699Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet37663