Lervon tunnistamiseen hyvä vinkki!

Vieläkö Lervolan huotsikka on rekkamiesten suosiossa? Siellä ennew vanhaa ainakin istuttiin illat pitkät ja kerrattiin päivän keikat moneen kertaan ja kaffee kuppi kokoajan nokan alla. Oli se mukavaa aikaa se. Sora kanjat marisi pihamaalla jonnin joutavaa tunti kaupalla, kun me kuskit jauhettiin sisällä kahvilassa turpaa. Koko ajan puhuttiin kuormureista ja kuormien ajosta sekä tietysti iskettiin silmää mpaarim myyjäflikoille. Päntälän Seon lisäksi kovasti suosittu oli Perseön Kesoilin kahvila, siellä tuli muutaman kerran viikossa käytyä makkarapannulla ja tuplilla höyräreillä sekä heittämässä pari mojovaa rekkajuttua poikien kanssa ilmoille. Jumalauta perkele, oli se vaan kovaa aikaa se. Tuolla Perseön Sellillä kävi myös pari vanhempaa naista antamassa tavaraa meille sora rekan kuljettaja klopeille, silloin oli muukin kovaa, kun aika ja polvilumpiot.

Kalia-Hese ajoi aina vuonna -69 vai oliko se -75 ilman diki korttia, "Paas poika etupyörän ropsonit päälle" huudahti hese kun lervo jäi jumiin pasilan sellille syötyään Tuplahodarin ranskiksilla. Lervadohan se heitti ropsonit päälle ja kippasi kuorman paikkaansa.Tarina on tosi.

KA-lervon ajourahan on niittänyt mainetta vaikka kuinka. Tarinoita siitä riittää paljon. Yksi niistä on vuodelta 1981 kun Lervo vielä kelkkoi Saudeihin paljon kuormia ja saapui raskaan mantereen keikan jälkeen kotimaahan. Lervo tietty ajoi kanjallan heti krillille ja siellä ahmittuaan ison makkarapannu annoksen kaikilla lisukkeilla mutta ei salaatilla niin löntysteli huoltiksen baariin rekkamiestiloihin. Siellä tuttujen rahtimulkeroiden kanssa turisi juttujaan ja kostutti kuivunutta kurkkuaan pontikalla, kuten aina. Saavutettuaan kunnon ärmäkän rahtikekkulin laahusti tuo kuorkkimulli huoltikssen tiskille kuus tuumaa kuulua ajo uraansa esillä jolloin baarissa olleet jeesus kerhon jäsenet halusivat tutkia sitä likemminkin. Kolitsit alas laskettuaan alkoivat jeesus kerholaiset laskea aluksi isoiksi muodostuneita rekka pastilleja joita oli lukuisia. Kunnes eräs keksi teräsharjalla harjata uraa hieman, niin silloin kuului tuolta rahtikojootilta kimakka mylväisy ja samalla jo jonkin aikaa pontikkavellissä velloneet makkaraperunat ilmoittivat ulostulohaluistaan, jota Lervo ei edes yrittänyt pidätellä. Tuo karski aju biisoni antoi sen tulla mikä oli tullakseen, voimalla kuin rajun myrskytuulen ja jeesuskerholaiset olivat ottavana osapuolena. Voi sitä hävityksen kauhistusta, jälki oli kuin raju tornado tai trooppinen hirmumyrsky olisi pyyhkäissyt huoltikan läpi. Niin oli sonnassa ja vellissä jeesuskerholaisten irstaat kasvot, mutta Lervon ilme oli kuin ylösnousseella messiaalla, autuas. Kaikkensa tuo raavas ajukonna antoi, se paine mikä Lervolla suolistossa oli ollut niin oli arvioden mukaan liki 8 baaria ja sitä ei kestä kenenkään perse, paitsi Lervon. Jeesuskerhon jeesustelut ja tapaamiset huoltiksella loppuivat siihen paikkaan, koko kerho lopetti ainiaaksi toimintansa ja tapauksesta ei puhuttu vuosikymmeniin kunnes Hannu Karpo otti asian esille 2000-luvulla. Kaikkea siihen KA-lervon ajouraan mahtuu, hienoja tarinoita ja tapauksia. Tämä oli vain yksi niistä matkan varrelta. Ja tämä tarina on tosi.

muistan tämänkin totisen klassikon jo toissavuoden vapusta 1982 vain 5tisen vuotta sen jälkeen kun klervo oli hopihoolista tilannut vekselillä kaliahesen piikkiin älaassa mylvien ja kaameaa kieltä karjahdellen välihuikkaa joka hengenvedon lomassa ryypäten kolmivarttisesta rahtilaivaputelista ja kaaniaa paimionnousuun piiskaten niin siis ne legendaariset kollarigolitsit, ruskistetut nykyisin. on sellane mursuviiksinen turhapuronnaama ja sotanorsu etten toista tiedä.

Tämä tarina on tosi. Eri hyvä veikeä Lervon juttu oli se tuolla jossakin ketjussa kun Lervo meni anoppilaansa ja polkaisi anoppiaan heti kättelyssä. Sekin oli suht mukavaa luettavaa kun Lervo huoltikalla niittasi tyttöä aisallaan ja söi ison jätti höyriksen ilman salaattia ja joi sumpit ja lähti mantereelle pohjoissuomeen ajuun. Lewardo ajoi siihen aikaa kiilakeikkoja teurasmulleja vinttikosken f12:sella Sisulla josta telipyörät oli lainattu Kiljukassun välitelivolvoon joka oli T144 malli päivä hyttällä ja kroldebotteni ja kuunteli La-radiosta söödertäljen patarumpuorkesterin sävelmiä. Paska haisi ja banjot halkeili!

Aune-mumman perse ulvoi kuin nälkiintynyt susilauma LERVOn antaessa "rahti-aisaa" Aunelle. Lervo möhisi kolmannen asteen deliriumeissa ja kekkuleissa "mööööh... ööööh... yööörghh..." ja polki menemään kuin Kanian sm300 viisarinmäessä viime suvena 1986 tammikuussa, Lervolla höyrymakkara suussa. Urgoolit lauloi söötertäljen sonaattia patarumpujen paukuttaessa tahtia Lervon tuupatessa pikimustaa putkesta pihalle ja paskan hajun yltyessä yhä kovemmaksi. Saastainen, irvokas virne pärställään, kunnes juuri kun tuhti vetelä brojo oli tulossa aju viivasta kurkkaamaan pihalle lasetti LERSKKA lastit perille ja Aune-mummalta pääsi tuhtu reippaan varren kera myös. Voi veljet, oli ne aikoja, oli ne. Muistaakos kukaan? Onko Kyrpäkosken Kale täällä rahrin aju tzädissä?
KA-lervo oli -83 hetken koffin ajussa ktk:n rinkissä. Sekin aju loppui kuin kanan lento, meinaan kuormissa hävikki oli niin hävytön ja asiakkaat soitelleet koffille että kuljettaja liikaa juovuksissa, puhuu liika härskejä, mölyää saatanasti ja haisee paskalle kilometrin päähän. Lervo sai fudut lennosta, LA-puhelimen välityksellä. Kyrpyän KTK:n baarissa tarinaa kerrottiin vielä vuosienkin päästä että ainoa kuski koko maassa joka saanut potkut suoraan LA-puhelinsoitolla!
Peijolan SEOla olivat lopen kyllästyneitä LERVOn jatkuvaan viinankiskomiseen, päättivät lähettää tuon karvapersekonnan kuvatuksen Minnesotaan että huikan otto hellittäisi edes hetkeksi. Noh, Kaliahese, tuo peijakkaan ajumulli, oli kuullut LA:ssa Perseön KTK:n kanavalla että LERVO kairari lähetetty jonnekin, ei vaan muistanut Hese että minne. Heseltä kysyttäessä yritti muistella minne se LERVO oli lähetetty, jonnekin Amerikkaan se oli... niin lopulta Kaliahesen punertavat silmät kirkastuivat ja muisti: "ARIZONAAN, JUU, ARIZONAAN SE LERVO ON LÄHETETTY JUU"!!!