Miksi mies ei vstaa joko ei tai kyllä vaan jatkuvasti vastaa ettei tiedä, ei osaa sanoa, saapa nähdä, katotaan, ehkä jne. Tuo on minusta oikeasti ärsyttävää pidemmän päälle, koska asioista on hankala suunnitella eikä tiedä missä mennään muutenkaan koska ei tiedä mitä toinen oikeasti aikoo tehdä, mitä suunnittelee, mitä on mieltä jne. Asiat pitäisi yrittää lypsää suusta.
Teettekö samaa ja miksi?
Anonyymi-ap
3685
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Se tarkoittaa samaa kuin ei. Tiedän yhden henkilön jonka kohdalla tämä on keissinä. Se on sama kuin ei, höystettynä täysin kiinnostuksen puuttumisella tiettyä asiaa kohtaan.
VAIN YHDEN IHMISEN perusteellako tuomitset kaikki
On kokemusta, ei arvosta sinua millään tavalla etkä saa häntä arvostamaan sinua. Eikä tuo "tietämättömyys" tule muuttumaan miksikään. Ero auttoi kummasti ja löysin oikean miehen.
Sinun kohdallasi ehkä näin
Itse taas koen aikatauluttamisen raskaaksi muiden ihmisten puolelta ja ymmärrän kyllä raamit joiden puitteissa on hyvä toimia, mutta saattaisin itsekin antaa ympäripyöreitä vastauksia jos en juuri sillä hetkellä halua sitoutua tiukkoihin aikatauluihin. Voisi yrittää ymmärtää toista osapuolta välillä
Kyse ei ole tiukoista aikatauluista vaan normaalista yhteisestä arjesta. Pystyn kyllä joustamaan koen kuitenkin niin että joustamisen kuten kaiken muunkin pitäisi olla vastavuoroista.
Ei sitä miestä kiinnosta
Kumpikin joustaa puolin ja toisin ei voi vaatimalla vaatia toista joustamaan jos ei itse ole valmis missään asiassa joustamaan
Yritän olla käyttämättä tuota ilmaisua, mutta muksun kanssa tulee joskus tehtyä tuota. Se tosiaan tarkoittaa "ei, en haluaisia tehdä tuota, mutta en nyt juuri keksi hyvää perustetta täysin kieltäytyä, en haluaisi pahoittaa mieltäsi ja yritän hetken psyykata itseäni, jotta tuo juttu ei olisi musta niin vastenmielinen tai yritän kehittää jotain muuta, jotta unohtaisit tuon toiveesi". Kaikki tuo tungettuna nätisti pariin sanaan "joo katotaan/mietitään sitä myöhemmin/sitten".
Olet aivan kauhea ihminen joka ei lastaan ansaitse. Tarkoituksellisesti opetat omalle lapsellesi etti hänen tarpeillaan ole merkitystä, edes vanhemmalle joka on hänelle tärkeintä koko maailmassa! Tuo lapsi tulee olemaan vanhempana vaikeuksissa kun oppii siihen ettei omia tarpeitaan kannata ilmaista kun niihin ei saa kunnollista vastakaikua. Eikä hänen haluillaan ole merkitystä jos joku kokee hänen mielenkiintonsa kohteitaan vastenmielisinä eikä ole valmis tekemään hänen kanssaan ihan vain syystä että ne ovat hänelle niin tärkeitä toteuttaa. Olet kammottava.
Kyllä, niin olen. Oliko muuta?
Turhan kärpästä ehkä kun lapset on toisinaan todella haastavia jonkin verran helpottaa kun muistaa millainen itse on ollut pienenä jokainen lapsi on aina hieman erilainen kuin edellinen
Juu ja sehän nyt ei todellakaan ole hyväksi, jos lapsi oppii aina saamaan kaikessa tahtonsa lävitse. Vanhemman tehtävä on aina väölillä myös olla " aivan kauhea ihminen joka ei lastaan ansaitse". Aina ei voi olla vain lapselle mieliksi.
Menipä sulla kuppi nyt nurin.
Näistä lasten vaatimuksista sinulla ei taida olla kauheesti kokemusta.
Mun vanhin lapsi halusi limaa ja minä tyhmä ostin. Sitä äklöttävää limklönttiä heiteltiin venytettiin ja vanutettiin. Tapeteissa oli rasvatahroja, katossa karseita läikkiä, pöydät rasvassa, tämä mielenkiintoinen ja suosittu lima lensi roskikseen alle viikossa.
Nuorin lapsi kasvoi, lima tuli muotiin taas, kersa halusi limaa, en todellakaan ostanut. Sanoin että halua jotain muuta, tota et saa.
No se halusi jotain muuta, 200 euron edestä kaikenlaista barbikamaa. Eipä saanut niitäkään, Seuraavaksi olisi pitänyt ostaa yli 80 euroa maksavat farkut (koko 112 cm), en jaksanut inttää enkä selittää miksi ei osteta, miksi noin kalliden farkkujen ostaminen tuon ikäiselle olisi rahan heittämistä hukkaan. Farkkujen kohdalla sanoin vain että katotaan joskus toiste.
Tämä katotaan joskus toiste/mietitään niitä myöhemmin, on jokaviikkoinen kauppakeskusvastaus alle kouluikäisten lasteni "haluamisiin".
Katsos kun ei koko ajan jaksa sanoa, että valitettavasti äidillä ei ole noin paljon rahaa. Johan sitä lapset luulisivat että me olemme köyhiä. Emme ole, mutta ei meilläkään raha kasva puissa.
Lopeta kyseleminen!!
Hermot romahti kokonaan? Sivusta
Okei, tämä kommenttisi kertoo kaiken olennaisen. SInä olet pääosassa, muut sivussa, myös miehesi!?
Mä olen vastannu kysymyksiin ja joisai kohti laittan sekaan vasta kysymyksen helpottaa ymmärtämään sen että omaa harkintaa
Nytkö vasta ja mä olen yrittäny olla mahdollisimman hankala täytyy sanoa ettei ollu ihan kympin suoritus omalta osaltani mu mulle on yleensä riittänyt se seiska todistukseen kun itse olen omasta mielestäni melko lailla keskiverto suoriutuja EN SUORITTAJA
Kumppanissasi ei ole mitään vikaa. Häneltä vain puuttuu kyky hahmottaa tulevaisuutta. Jotkut ihmiset elävät vain tässä hetkessä koko ajan. Mitään ei saada aikaiseksi, ei huolta huomisesta jne.
Nyt kun tämä on maalattu taivaalle, tiedät aivan tarkkaan mitä odottaa kumppaniltasi: ei yhtään mitän. Hän on täysin kykenemäton.
Kaikki valta ja oikeus on sinulla itselläsi, haluatko jatkaa tuon miehen kanssa, nyt kun tiedät aivan tarkkaan mitv on tulossa.
Jos päätät kaikesta huolimatta jatkaa, ole hyvä ja lopeta tuskailu ja valitus. Se ei auta. Saat vain harmaita hiuksia aivan turhaan.
Päätä mitä haluat:
Joko tyydyt mitä olet valinnut tai viitsit nähdä vaivaa etsiäksesi kumppanin joka vastaa sinun asettamaasi tasoa.
No ilman muuta jokainen mies tekee asiat just samoin, puhumattomia putkiaivoisia seksin vonkaajia joka ikinen järjestään
Voi sinäkin olet niin kaunis putkiaivoinen idiootti meidän muiden kanssa nyt on hyvä mennä nukkumaan kun tiedän etten ole yksin putkiaivoineni
Jos ei syytä saa häneltä itseltään, niin mitäpä sitä sitten enää pohtimaan. Kaikki muu on vain arvailua. Eli hyväksy tai lähde
Suomalainen mies ny vain on sellainen ja si taas hän ei välttis uskalla luvata mitään varmaksi tai si teidän vain olisi hyvä istua alas ja keskustella mistä on kyse
Todennäköisesti siksi, että hän on kyllästynyt olemaan aina väärässä. Ennen hän vastasi kyllä tai ei, mutta joutui sen jälkeen juurta jaksain selittämään, että miksi, eikä mitkään perustelut riittäneet, jos hän sattui olemaan ihan väärää mieltä. Eikä häntä muutenkaan kiinnostanut vatvoa loputtomiin asiaa, jolla ei hänelle ollut sen suurempaa merkitystä.
Sinun pitää kertoa miehellesi, miten sinulle tulee vastata. Mielellään laitat valmiit sanat miehesi suuhun, Sinä saat olla oma itsesi ja puhua sekä keskustella just niinkuin sinulle sopii mutta miehet ei saa näin tehdä?! Vai mitenkä se meni...?
Se meni niin, että kun kaksi ihmistä menee yhteen siittä odotetaan syntyvän vuorovaikutteinen ihmissuhde niin että otetaan molempien mielipiteet huomioon kuin myös niin että toisella on halu rakkaudessaan kuulla mitä toinen ajattelee jasioista ja mitä hänelle kuuluu, kuinka hänellä menee.
Asioista keskusteleminen myös rakentaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, se on toisen huomioonottamista parisuhteen rakenntamista.
Kun 2 ihmistä on yhdessä heillä on myös yhteisiä asioita hoidettavanaan ja jos niinkuin meillä että perheeseen kuuluu myös lapsia, olisi hyvä olla sellainen keskusteluyhteys joka mahdollistaa yhteisistä asioista sopimisen.
Jos toinen vastaa melkein kaikkeen etten tiedä tai katotaampa tai ehkä jne ja sen jälkeen elää kuin asiaan ei haluttaisi hänen vastaustansa, ulkopuolistaa hän itsensä perheestään tavallaan pesee kätensä jättäen vastuun toiselle osapuolelle.
Sanoisin, että kyseisenlainen vastaamatta jättäminen ja tyhjän päälle jöttäminen tarkoittaa vastuun pakoilua, ei haluta, viitsitä, huvita ottaa sitä vastuuta.
Parisuhde perustuu kommunikointiin ja jos se puuttuu, suhde ei ole enää parisuhde vaan suhde jossa on 2 ihmistä ilman parisuhdetta
Vai niin, miehen kertomana sama tilanne saattaa näyttäytyä toisenlaisena ja sen vuorovaikutteinen ihmissuhdekin saattaa merkitä toisenlaista eri ihmiselle.
Turha tässä on inttää, perimmäinen tarkoitus kun kuitenkin on saada mies käyttäytymään niin kuin nainen tahtoo ja sanoo
😆😆😆 Ihn miten hluat asian nähdä. Minun perimmäinen trkoitukseni että meillä kaikilla, koko perhellä olisi hyvä olla. Tulen surulliseksi kun lapset ksvavat ilman isää, ehkä tuo on se kaikkein syvin olemukseni syöveri ja henkinen etäisyys. Mutta ei sw täällä palstalla inttämällä parane. En ole feministi.
Olisi ollut paljon helpompi tietää mitä "miehesi ajattelee" jos olisit laittanut tänne pienen vinkin minkälaisiin juttuihin mies vastaa kertomallasi tavalla.
Vastaus kun riippuu täysin esittämistäsi kysymyksistä, ja siitä mitä mies juuri sillä hetkellä tekee.
Annan tässä esimerkkejä:
Sinä kysyt
- haetko huomenna lapset päiväkodista kun minun pitää jäädä ylitöihin
- sopiiko että käyt ruokakaupassa töiden jälkeen, kun en millään itse ehdi... tms
Mies vastaa en tiedä, katotaan nyt, en osaa sanoa..
Silloin nousisi savu minunkin korvista ja vaatisin kunnon vastauksen, kyllä tai ei. Tai siis oikeammin miehen suusta pitäisi kuulua kyllä, tottakai haen :), tai kunnon selitys miksi ei pysty.
Jos kysyt, lähetäänkö 6kk päästä lomalle Korsikalle, tehdäänkö kylpyhuoneremppa, lähetäänkö kiertämään kirppareita, mennäänkö ulos syömään.. Johon mies vastaa (sillä on viimeiset rahat just mennyt ruokakauppaan ja sähkölaskuun ja on lomautusuhkakin päällä), katotaan nyt, en osaa sanoa, saapa nähdä..
Näissä tapauksissa miehen vastaus on täysin relevantti ja ok. Itse tosin sanoisin suoraan tuollaisessa tilanteessa -ei- jokaiseen kohtaan.
😆😆 Juu
Hmm.Tuotani tuokkeroista. Kun ei osaa mitää eikä tiedä mitään niin pääsee asiasta kuin asiasta paljon helpommalla.
Mä koen samaa haastetta mutta olen ratkaissut asian niin että sovin menon tai asiat itselleni. Miehelle kerron että meidät on kutsuttu juhliin tms mutta en odota hänen vastausta. Minä menen jos haluan, jos odottaisin mieheni vastausta, moni mahtava asia/reissu/kokemus tai joku arkinen juttu olisi jäänyt minulta väliin
Sama, meen yksin. Vaikuttaa valtavasti myös arjessa koska ei saa vastauksia.
Jos kysyy baikkapa että mulla on huomenna koulutus illalla niin voitko olla lasten kanssa niin vastaus on katotaan nyt tai empä tiijä ja kun yrittää kysyä toisen kerran hermostuu. Meillä käynyt lopulta niin etten enää odota mieheltä mitään enkä laske hänen varaansa mitään. Mies pikku hiljaa jää ulkopuoliseksi ja etääntyy. Jos oisin tuossakin tapauksessa odottanu että mies on sitten seuraavana päivänä illalla lasten kanssa niin riita olisi tullut koska mies sanoo ettei ole luvannut mitään ja ei jää illaksi kotiin lasten kanssa. Årsyttävää. Mistään ei voi sopia koska ei saa vastauksia.
En sitten enää odottanutkaan että on koskaan lasten kanssa, lopetin kyslelemisen. Tuntuu että elän omaa elämääni lasten kanssa kuin yksinhuoltaja.
Miksi olet perustanut perheen tuollaisen miehen kanssa?