Elikäs mul on sellanen ongelma et ku olen seurustellut muijan kaa parisen vuotta ja nyt se sit tänää sano mulle et se on raskaana...Mä oon 21v ja muija 21v kummatki asutaan viä porukoitten luona..mitä mä teen?? Voinko mä suostutella sen aborttiin? Se haluais kyllä ''pitää'' sen lapsen..Mutta mä en koska ei ole edes omaa asuntoa..jelppikää...kiitän...
Apuja?
Janne
10811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kysy siltä että kuinka se meinaa oikein pärjätä sen mukulan kanssa !
ihan järjellä että oletteko valmiita siihen vastuuseen, onko suhteenne hyvällä/turvallisella/vakaalla pohjalla jne. Käytäntö kyllä sitten lutviutuu jos muuten tiedättä mitä haluatte, kämppä kyllä löytyy ja koulutkin ehtii lukemaan myöhemmin jos jommalla kummalla jää kesken.
Jos kuitenkin olette epävarmoja ja toinen ei lasta halua niin silloin olisi viisaitan harkita tarkkaan pitämistä. Vastuu on kuitenkin niin suuri ja lopunelämän joten ei-toivottuna ei kenenkään toivoisi syntyvän. Toisaalta jos naisesi päättää lapsen pitää, voit valita oletko tukena ja hyväksyt tulevan perhe-elämän vai ilmoitatko hänelle selkeästi ettet lasta vielä halua (ja jätät hänet tai mitä sitten päätätkin tehdä)
Tsemmpiä!! Itse teidän on ratkaistava tämä asia. Tässäkin vain joitain ajatuksia, jos jokin on järkevää ottakaa, jos mielestäsi typeriä jätä omaan arvoonsa =)
Itse olin juuri 20 (mies juuri 23) kun saimme ensimmäisen (tosin toivotusti ja menimmen ennen lapsen syntymää naimisiin)(olimme olleet 2 vuotta yhdessä kun poika syntyi) ja olemme pärjänneet tosi hyvin, kaikinpuolin. Me olimme kyllä asuneet yhdessä yhdessäoloajan. Nyt tämä poika on jo ekaluokkalainen ja tosiaan emme ole kertaakaan katuneet että saimme hänet nuorena.
...niin en todellakaan tiedä, kannattaako yhteistä tulevaisuutta ( = joka teidän tapauksessa ilmeisimminkin olisi= lapsi )harkita. Kannattaa nyt todella miettiä, ettei sitten myöhemmin joudu katumaan. Lapsi voi olla suuri elämän rikastaja, ja monet asiat kypsyessään näkee vasta myöhemmin.Kuitenkin, jos sulla ei ole mitään innostusta sitoutua perhe- elämään ( minkä jokainen lapsi kyllä ansaitsee, jo syntymästään lähtien... ), niin älä tee sitä vastoin tahtoasi.Siitä ainakin lapsi kärsisi. Joka tapauksessa: ole tyttäystäväsi kanssa tuossa tilanteessa; yhdessähän te olette siihen hankkiutuneet.
Niin... Olet vastuussa lapsestasi. siitä ei pääse mihinkään.
Et voi pakottaa äitiä aborttiin. Hän voi särkyä siitä kokonaan.
Nainen ratkaisee, sinä tuet.
Ei ole pakko mennä naimisiin tai muutenkaan saman katon alle, mutta älä pakoile vastuutasi. Näin se vain on. Raskaaksitulon mahdollisuus on aina otettava huomioon, kun kalunsa sisään tunkee.
miksi nykynuoret hankkiutuvat raskaaksi,vaikka ehkäisyvalistus on huippu luokkaa. Sitten kysellään täältä neuvoja,ja asutaan itse vielä äidinhelmoissa. Kasvakkaa ensin aikuisiksi,ennen kui alatte sänkyhommat.Ottakaa vastuu asioistanne.
Ei ole ei toivottuja lapsia, on vaan tyhmiä ihmisiä
jotka eivät osaa hoitaa ehkäisyään.
Osaatko käyttää puhelinta....jos osaat niin soitat neuvolaan ja menette yhdessä sinne, sieltä lähtee homma etenemään.
Ps. itse olimme nuoria (21) kun saimme ekan, parasta elämässämme mitä on tapahtunut meille.
Älä nyt tuomitse nuoria..
Voihan käydä niin, et ehkäisy pettää..Minkäs siinä teet. Ei oma syy.
Vaikka ehkäisyä käyttäisikin, raskauden mahdollisuus on aina olemassa. Eiköhän se ole jokaiselle selvillä? Kyllä meille ainakin viimeistään yläasteella kerrottiin kondomeista, ja siitäkin, että nekään eivät ole 100% varmoja.
Kuten aiemmin sanottiin, että sillä hetkellä kun haaransa levittää tai pippelillään tökkii, niin tuo pienen pienikin mahdollisuus tulee olla selvillä. Ei se minusta tarkoita, että ensimmäisellä seksikerralla olisi pakko olla valmis lapsen kasvattajaksi ja huoltajaksi, mutta se tarkoittaa, että seuraukset on kestettävä. Abortti tai vastentahtoinen vanhemmuus (tieto lapsen olemassaolosta ja elatusmaksut) miehen kohdalla.
Laisinkaan en ole tuomitsija,mutta sekin asia pitää ottaa huomioon jos kummilla pelkästään hosuu :)
Harkitkaa tarkkaan ja yhdessä asia. Asuntoja aina saa, se ei saa olla syy abortin hankkimiselle. Tai voittehan asua edelleen porukoittenne luona. Abortti on raskas päätös josta ei kenties koskaan selviä henkisesti. Itse olin vain 17v kun sain ensimmäisen lapseni enkä ole päivääkään katunut sitä.
Onko tämä tyttö se jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi ja perustaa perheen? En halua olla ilonpilaaja ja kyynikko, mutta yleensä käy niin että parin vuoden päästä huomaa olevansa loukussa ja lapsikin pyörii jaloissa eikä siitä niin vaan lähdetä. Varsinkin kun nuorena tekee noin isoja päätöksiä. Mulla on tuttavapiirissä näitä nuorena äideiksi tulleita (vahingossa), ja nyt niiden miehet haikailee nuoruutensa perään. Ja tietysti kaikki kärsii tilanteesta. Miettikää tarkkaan mitä olette tekemässä!!!