..on raskaampi muita jälleen.
Yhdet treffit läpikäytynä eilen nettituttavan kanssa. Niin.. laatuaan ihan-kivat-treffit.
Hei hei ja pidetään yhteyttä.. niinpä niin.
Miksi aina tuollaisen jutun jälkeen tulee paha mieli? Ajatus, että tuossa se taas nähtiin, ei löydykkään sitä kumppania jota niin kaipaa, ei taida löytyä koskaan.
Ihan-kivojen-treffien jälkeisenä aamuna on vaikea herätä yksin, kaipaa kovin toisen läheisyyttä, kosketusta ja vielä enemmänkin. Päivä oli kaunis kuin mikä, kaipasin seuraa kävelylenkille, yksin oli ikävä istua tuulisen järven rannalla.
Ei oikein ole motivaatiota deittailuun. Mutta kun tietää sisimmässään, ettei sitä kumppania löydä kotonakaan istumalla.
Yhdet treffit läpikäytynä eilen nettituttavan kanssa. Niin.. laatuaan ihan-kivat-treffit.
Hei hei ja pidetään yhteyttä.. niinpä niin.
Miksi aina tuollaisen jutun jälkeen tulee paha mieli? Ajatus, että tuossa se taas nähtiin, ei löydykkään sitä kumppania jota niin kaipaa, ei taida löytyä koskaan.
Ihan-kivojen-treffien jälkeisenä aamuna on vaikea herätä yksin, kaipaa kovin toisen läheisyyttä, kosketusta ja vielä enemmänkin. Päivä oli kaunis kuin mikä, kaipasin seuraa kävelylenkille, yksin oli ikävä istua tuulisen järven rannalla.
Ei oikein ole motivaatiota deittailuun. Mutta kun tietää sisimmässään, ettei sitä kumppania löydä kotonakaan istumalla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voiko tuota enää paremmin sanoa. Samat tunteet velloo miestä. Pari viikkoa sitten kävi ihan samoin. En edes odottanut tapaamista vielä siinä vaiheessa ja sitten kun oli nähty ja erottu tuli soitto, että ei nyt kolahtanutkaan. Ystävyyttä oltiin vain hakemassa ja se muuttui suhteen hauksi. Äh. :-(
Hei nyt nouset itsesäälistä ja raahaat ruhosi ulos vaikka sitten yksin!
Takana siis YHDET treffit, etkai ajatellutkaan, että jo ekasta tärppäisi? Olen käynyt itse valehtelematta 20-30 nettitreffeillä viimeisen 1,5 vuoden aikana. Kolme potentiaalista miestä löytyi, yhden heistä kanssa seurustelin 6 kk vakavasti, kahden muun kanssa tapailtiin pari kuukautta.
Toisin sanoen, yhdet treffit ovat vasta alkusoittoa. Tämä treffailutapa on niin erilainen kuin perinteiset treffit, joten ei kannatakaan odottaa, että jokaisesta deitistä tulisi jotain.
Syy ei ole sinussa, vaan erilaisessa asetelmassa!
Tsemppiä!
Juuri tuollaisia sarjatreffailijoita vältän kuin ruttoa. Ensin kirjeenvaihtoa komensadan miehen kanssa, sitten treffit kolmenkymmenen kanssa joista kolmelle jaetaan p**settä.
Onneksi ne on helppo tunnistaa, sekoavat puheissaan ja eri miesten kertomat jutut menevät sekaisin.
Minä treffailin miehenä viimeisen vuoden aikana kolme. Mistään ei syntyny mitään mutta jos olisin saanut tietää että nainen treffaa minun kanssa samaan aikaan muita olisin pistänyt heti poikki. Millainen olo itsellesi tulisi jos tietäisit potentiaalisen kumppanisi pitävän monta varalla ja harkitsevan kenen kanssa tahtoisi jatkaa ja ketkä putoaa pois? Siinäkö sitten odottaisit?
Täällä netissä se on juuri tätä mitä tapahtuu koska miehet saavat niin vähän vastauksia ja ne loput kasaantuvat naisille. Sitä kun kirjoittaa naiselle ei voi ikinä tietää milloin se lakkaa vastaamasta jos postilootaan sattuu tulemaan jonkun valehtelijan vastaus jonka nainen ottaa täydestä ja luulee että siinä on se unelmien mies.
Korjaan -TAAS yhdet- nettitreffit takana. En minä deittineitsyt ole.
Siksipä "epäonniset" deitit tuntuvatkin kolhaisevan kovemmin, kun niitä on takana jo useampikin.
Mutta kiitos tsempistä!
Hei!
Sanos muuta. Itse olen tavannut monta miestä netin kautta, jonkun kanssa jopa 1,5 v seurustelin. Nyt pian pari kk tapaillut miestä, jonka tunteet eivät meinaa olla samalla tasolla kuin omani. Se se vasta pahalta tuntuu, kun TODELLA ihastuu toiseen ja alun nättien tekstareitten jälkeen alkaa hiipumaan... Itse odottaa ja odottaa mieheltä positiivista palautetta, ihastumisen ilmauksia sanoillakin.
Yöllä tuli itkeskeltyä, että MIKSEI tosiaan koskaan satu niin, että molemmat uskaltavat heittäytyä suhteeseen, olla positiivisella eikä jatkuvasti epäileväisellä mielellä suhteessa mukana?
Kohta ei uskalla tavatakaan ketään. Ettei taas joutuisi pettymään. Oonkin ajatellut, että jos tästä nykyisestä seurustelunalusta ei kehity pysyvää, en taida nettiä enää käyttää hakukoneena. Ravintolassa ei ainakaan käy niin, että toinen pitää sun ulkomuotoas ei-niin-kiinnostavana...Siellä tehdään tuttavuutta (vapaita kun ollaan) sellaisen ihmisen kanssa, joka miellyttää myös silmää. Se riski on netissä aina, että "ok, ihan kiva tapailla,...yritystä...mutta se ulkomuoto tökkii kuitenkin senverran, että...jospa...sitä löytäisi...paremmankin".
Kyllä live-elämä voittaa nettijutut. Sittenkin.
Taidan lopettaa nettitreffit ja yrittää tavata mahdollista kumppania vaikka sitten baarista, vaikka kovin riemuissani en baareissa juokse.
Täytyy vaan toivoa että ei iske näppejään seksisaalistajaan tai alkoholistiin.
Alan vahvasti uskoa kumppanin löytymiseen helpommin tuolta ulkoa, livenä.
Kemiat (feromonit, mitä lie) meidät vetää yhteen noissa paikoissa joihin ihmiset kerääntyvät. Se on se kemia minkä huomaa heti kun toisen livenä näkee. Ilman kemiaa ei synny mielenkiintoa, ilman mielenkiintoa ei synny mitään muutakaan.
Sen vuoksi on niin harvinainen mahdollisuus löytää se oikea kumppani nettipersoonien joukosta. Se on -- hakuammuntaa, ja jokaisesta "ei-kolahtaneesta" jää jotakin itsetuntoa syövää jumputtamaan takaraivoon.. vaikka kuinka aikuismaisen järkevästi yrittäisi asiaa ajatella!
Moni jonka olen tavannut netin ulkopuolella, on osoittautunut kovin erilaiseksi siitä kuvasta jonka olen meilien perusteella saanut. Se joka osaa kirjoittaa ja ilmaista itseään kirjallisesti, ei ehkä osaakkaan keskustella tai kertoa itsestään muuten.
Mutta.. koitetaan nauttia kesästä ihan itseksemmekin jos niin on tarkoitettu. Silti jos kainon toiveen voisin esittää, antakaa mulle lämmin hellä *kylkiäinen* ennen syksyn kirpakoita öitä :) !!
Toivon sydämestäni, että toiveesi siitä hellästä miehestä toteutuu. Eikä vasta syksyllä vaan pikemmin kuin aavistatkaan!!
Olemme samoilla jäljillä, että se KEMIA on tärkein juttu, ne feromonit juuri. Kuulin muuten eräältä asiantuntijalta, että naisen ovulaation aikaan on todennäköisyys suurin tavata tuleva kumppaninsa. Mies nimittäin kiinnostuu herkemmin naisesta juuri silloin. Eli katsotaas kalenterista, koska on oikea aika lähteä kalaan... ;P
Kemiaahan se on ja jos toisen ulkoinen olemus ei millään tavalla sykähdytä, en usko mihinkään hyvään suhteeseen. Se seksikin kun on osa parisuhdetta eikä siitä ehkä nauti minkään monsterin kanssa...
Kyllä se vielä löytyy!
Deittailu on maskokistien touhua. Varsinkin jos menee treffeille täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. No okei, sen takiahan treffeillä juuri pitääkin käydä, että oppisi tuntemaan toisen. Mutta jos ei tiedä toisesta muuta kuin sen, että on niin ja niin pitkä ja painaa tuon verran ja hiukset ovat tämän väriset ja hän arvostaa kumppanissaan rehellisyyttä, huumorintajua, sosiaalisuutta ja kaikkia muuita kliseitä, niin mun mielestä näillä eväillä ei saa treffeistä irti muuta kuin ahdistavaa "ilmoja pidelly"-juttua. Tosiaalta jos on tarpeeksi sosiaalinen seuramies/nainen, niin eiköhän noista ilmoistakin saa irti hyvinkin mielenkiintoista luentoa esim. okluusiorintaman vaikutuksesta päivän sademäärään...
Mutta totta on myös se ettei se kumppani tule hakemaan sua sieltä kotikolostakaan, olen nimittäin tätä kokeillut jo useamman vuoden ajan. Älä siis lopeta sitä masokistista deittailuasi, vaan puske edelleenkin törkeästi niille treffipalstoille ja sovi niitä treffejä aina vähintään 2 per päivä, niin eiköhän se todennäköisyys löytää se lopullinen kumppani kasva radikaalisti.
Aika kovasti arvostelette minua, vaikka fakta on, että MINÄ olisin ollut kiinnostunut, mutta miehet, joita olen lukuisilla treffeilläni tavanneet, eivät olleet minusta kiinnostuneita.
Mitähän tässä sitten pitäisi tehdä? Istua kotona odottamassa, että joku hakee pois?
En missään nimessä pidä sarjadeittailusta, mutta monella miehellä taitaa olla sellainen asenne, että etsitään, kunnes löytyy se "täydellinen" nainen. En deittaile useampaa miestä samanaikaisesti. Lienee syytä siis miettiä, mikä minussa on vialla kun en kelpaa. Mikään missi en ole, mutta keskivertoa näyttävämmän näköinen nainen kuitenkin. Hauska ja herttainen kuulemma luonteeltani. Koulutettu ja hyvässä ammatissa.
Mutta vaikka kuinka mukavat treffit olisivat olleet, niin harvoinpa mies enää pyytää toisille treffeille. Lupaa soittaa, mutta ei sitten soitakaan. Tekee siis oharit.
Joten valaiskaa minua, miksi minun pitäisi tuntea olevani joku kylmä sarjadeittailija? Enhän ole tässä edes omasta tahdostani.Minulle kyllä olisi kelvannut useampikin tapaamani mies.
Ei deittailussa ole mitään pahaa. Sehän kertoo vain siitä, että tosissasi etsit kumppania. Faktahan on, ettei toisesta saa riittävää kokonaiskuvaa, ennen kuin tapaa livenä. Valitettavasti vaan usein käy niin, että jompi kumpi tai molemmat ei pidä toista seurustelun kannalta kiinnostavana.
En kyllä itse jaksaisi ahkerasti deittailla, koska tosiaan aika pieni todennäköisyys löytää sopivaa kumppania. Odotan mielummin, että sattuisin vaan törmäämään sopivaan ihmiseen, eli ts. varaudun ikisinkkuuteen. =)
Varmasti on liikeellä näitä rutinoituneita "sarjadeittailijoita" niin miehissä kuin naisissakin (en räävi vain nimimerkkiä ;)
HEITÄ jotka ovat treffanneet niin monia, että kaikki käy jo rutiinilla. Viedään samoihin paikkoihin, mennään samalla kaavalla, puhutaankin samoista aiheista kuin muidenkin kanssa..
HEITÄ, jotka ovat koukussa nettideittailuun, ja etsivät kaiken aikaa sitä "vähän parempaa" kumppania..
Sitten on MEITÄ, suhteellisen vähän deittailleita jotka vielä jännitämme deittejä, yritämme parhaamme, ihastumme helpolla --SARJADEITTAILIJAAN, jolle olemme vain alkupala sitä VÄHÄN PAREMPAA odotellessa..
Emmekä edes tienneet sitä ennekuin tulee viesti -sori, ei kolahtanut.